Voi helvetti että olenkin ääliö

minä olen haikaillu jo 3v eikä tuu mitään vaik kuin yritän unohtaa.Yritän rakastaa omaa miestäni enkä ole valmis siitä luopumaan,mutta enpä osaa neuvoa kun samassa veneessä ollaan.

Turha ihmisten moralisoida jotka ei ole ollu samas tilanteessa,koskaan ei voi tietää sattuuko omalle kohdalle.

Kuitenkin rakastan miestäni, pitkäaikaista kumppanianikin. Tilanteen tekee tukalaksi se, että uusi ihastus on tunnustanut lämpimät tunteensa minua kohtaan. En ole pettänyt, mutta lähellä on käynyt. Kun saisikin pitää kakun ja syödä sen. ap

nyt se on mennyt ohi. Joskus mies saattaa käydä mielessäni mutta lähtee sieltä yhtä nopeesti. Turha kenenkään tuomita, tunteet tulee ja onneksi myös menee mutta ei aina. Uskon kuitenkin että joskus se mies tai nainen paranee toki vaihtamalla vaikka muuta väitetäänkin.

meillä kans tuo vieras mies sanonut että jaksaa odottaa minua ja on kertonut kuinka välittää,eikä tunteet tunnu kuolevan.Nyt sit ollaan kahden tulen välissä ja ei tiedä mitä tehdä..hitsin hitsi.Aika kait se sit näyttää mut ei ole kiva räytyä tälleinkään.T:3

Tiedän että pystymme olemaan myös hyvät ja lämpimät ystävät. Aina välillä tätä suhdetta on kuitenkin vaikea pitää pelkän ystävyyden tasolla. Kun nyt vain pystyis ottaan etäisyyttä koko tilanteeseen ja ajatella järjellä. Yksi hyvä keino palata todellisuuteen on todellakin ajatella aviomiestäni samassa tilanteessa, ajattelemassa lämmöllä jotain yhteistä tuttavaamme ja kuvittelemassa minkälaista elämä voisi olla hänen kanssaan.. ÄH, näiden pilvilinnojen rakentamisesta ei tule kuin paha mieli. Ja sitten taas tulee paha mieli myös katsoa kun ihastus poistuu paikalta oman puolisonsa kanssa, kun hän on juuri aikaisemmin tunnustanut rakastavansa minua...Missä vaiheessa minulle näin pääsi käymään?! ap