Onko yleistä, että leski käyttää kihla/vihkisormusta vasemmassa nimettömässä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ilmeisesti tapana, että leski alkoi pitää myös puolisonsa sormusta omiensa rinnalla? Ainakin useampaan otteeseen olen kuullut vanhempien rouvien paheksuvan niitä, joilla on kahden sijaan kolme sormusta, koska se kuulemma tarkoittaa naisen olevan leski.

Näin oli mummuni ja äitini kohdalla. Nimettömään lisättiin edesmenneen puolison sormus.

Olen leski, kuolemasta 2 v. Jos ei halua uutta suhdetta, voi hyvin pitää. En halua, ja pidän vasemmassa nimettömässä kun haluan. Jos haluaa uutta suhdetta, kannattaa tietty ottaa pois, että ei pelota muita tiehensä.

Teet kuten parhaaksi näet. Kaikki ovat ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tiedän joitakin leskiä, jotka pitävät. Tiedän eräänkin nuorekkaan 45v lesken, joka pitää sen takia että saa olla rauhassa miehiltä, kun ei ole valmis uuteen suhteeseen.

Eronneena naisena pidän sormusta vasemmassa nimettömässä juurikin siksi, että se karkottaa osan miesten iskuyrityksistä ( nykyään kyllä sormuskaan ei aina auta). Pidän koruista joten miksi en niitä käyttäisi.Muutenkin vierastan ajatusta, että pitää toimia tietyllä tavalla, koska niin kuuluu tehdä.

Juuri näin.  Jokaisen oma asia.  Jopa eronnut voi pitää sormusta, eikä pitäisi kenellekään kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto jatkuu, vaikka puoliso on kuollut. Itsekin haluaisin tuossa tapauksessa näyttää statukseni. ja myöskin kunnioittaa edesmennyttä puolisoani.

eihän se juridisesti jatku?

Avioliitto päättyy avioeroon tai puolison kuolemaan. Kihlaliitto sen sijaan on sääntelemätön, joten sen voidaan hyvin ajatella jatkuvan kihlakumppanin kuoleman jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

itse ei emännän kanssa aiota koskaan mennä naimisiin koska rahaa menee jne. ja mitä turhaan sitä maistraatissa lappuja täyttelee. muksujakin jo siunaantunut pari kappaletta.

Miten niin naimisiin mennessä menee rahaa, koska käytännössä voit mennä naimisiin 0 euron kuluilla?Miksi täyttelet lappusia maistraatissa, kun voit tehdä sen nykyään verkossa? Menimme naimisiin 5 vuotta sitten. Maistraatissa käytiin tasan kerran - täytettiin lomake/pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta ja ilmoitettiin samalla tuleva sukunimi. Kulut 0 €, jollei automatkaa maistraattiin lasketa kuluksi. Vihkiminen tapahtui arkipäivänä, kulut 0 €. Juhlavaatteet oli entuudestaan, kulut 0 € vihkipäivää varten. Todistajana oli appivanhemmat, kulut 10 €, koska tarjosimme heille kakkukahvit. Jos olisimme ottaneet todistajat maistraatista, kulut olisi olleet 0 €. Sormukset, ruostumatonta terästä, kulut 80 € - sormukset ei ole pakollinen hankinta, joten ilman sormuksia kulut olisi olleet 0 €.

Avioliitto on juridinen sopimus. Olemme viranomaisten silmissä virallisesti ME. Ei vihkimisestä tarvitse tehdä isoa ongelmaa, eikä isoa taloudellista taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto jatkuu, vaikka puoliso on kuollut. Itsekin haluaisin tuossa tapauksessa näyttää statukseni. ja myöskin kunnioittaa edesmennyttä puolisoani.

eihän se juridisesti jatku?

Avioliitto päättyy avioeroon tai puolison kuolemaan. Kihlaliitto sen sijaan on sääntelemätön, joten sen voidaan hyvin ajatella jatkuvan kihlakumppanin kuoleman jälkeenkin.

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miten se lupaus voisi olla voimassa toisen kuoleman jälkeen, eihän avioliittoa voi enää kuolleen kanssa solmia?

Vierailija kirjoitti:

kaunis muisto kuolleesta puolisosta..

Näin on ja itsekin pidän sormukset sormessa. Miksi ne pitäisi ottaa pois.

Kummallinen kysymys otsikossa.

Luulisi olevan aivan yleistä tietoa tuon. On meidän kulttuurillinen tapa.

Kiinnostavampaa onkin kysyä, että kuinka pihalla ihmiset ovat omasta kulttuuriperinnöstään.

Mistä tämä ketju on hyvä esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

On yleistä. Moni käyttää hautaan asti.

avioliitto kun kuitenkin on jo loppunut puolison kuolemaan. Entä jos leski menee uudelleen naimisiin? ottaako hän vanhan sormuksen pois ja laittaa uuden tilalle?

Se on lesken oma valinta ja päätös. Siihen ei sovi ulkopuolisen puuttua.

Young widow kirjoitti:

En tiennytkään tuota. Onpas outoa... Ihan kuin se olisi leskeksi jääneen syy, että puoliso on kuollut (poislukien jotkut karut murhajutut).

Tällä viittasin siis tuohon kommenttiin, että ennen vanhaan ainakin katsottiin paheksuen, jos oli kolme sormusta sormessa.

Oma isoäitini piti kuolemaansa asti vihkisormustaan, oli tosin yli 70-vuotias jäädessään leskeksi. Isoisoäitini jäi keski-iässä leskeksi ja piti kuolemaansa asti omaansa ja puolisonsa vihkisormusta, nuo sormukset juotettiin yhteen yhdeksi sormukseksi.

Voisin kuvitella, että moni pitää sormusta siihen asti, kunnes on ajankohtaista "jatkaa eteenpäin" romanttisessa elämässä. Monia vanhemmalla iällä leskeksi jääviä ei kiinnosta tuo eteenpäin jatkaminen koskaan, ja se on minusta luonnollista. Jos on toisen kanssa jakanut koko elämänsä - yhteiset lapset ja lapsenlapset, yhteiset muistot, yhteinen koti vuosikymmenten ajalta - voi tuntua luonnolliselta jatkaa sitä yhteistä elämää loppuun asti, vaikkakin sitten yksin. Ja ihan jo vanhuusiän hormonitoimintakin vaikuttaa siihen, että monia ei kiinnosta enää vastakkaisenkaan sukupuolen kanssa kuin ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

ja minä olin se, joka halusi erota :) Erotessa siirrettiin sormuksen vasureihin ja sovittiin että pysytään ystävinä, ja vielä nykyäänkin ollaan parhaita ystäviä, ja sormukset on pysyneet, vaikka molemmat on menneet jo tahoillaan naimisiinkin. Ei se aina tarkoita sitä, että ei ole päässyt yli, vaan meilläkin siitä tuli toisenlainen lupaussormus - ettei kadota toistemme elämistä

Siis mitä? Vasemmassa kädessä ne sormukset oli alunperinkin, mihin te niitä siirtelitte eron jälkeen?

Mulla on tosi kaunis Tillanderilla noin 60 vuotta sitten teetetty sormus, jossa keskellä safiiri ja ympärillä briljanttihiontaiset timantit. Käytän edelleen, muistona edesmenneeltä mieheltäni. Sain 1-vuotishääpäivänä lahjaksi mieheltäni, jonka äitivainajalle oli kuulunut. Miksi en käyttäisi, on aivan liian kaunis lojumaan pankkiholvissa. - En ole solminut uutta liittoa puolison kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto jatkuu, vaikka puoliso on kuollut. Itsekin haluaisin tuossa tapauksessa näyttää statukseni. ja myöskin kunnioittaa edesmennyttä puolisoani.

Ei jatku ainakaan Raamatullisin tai juridisin perustein.

On yleistä. Vaikka avioliitto on teknisesti rauennut toisen kuolemaan, on sormuksilla tunnearvoa. Sormukset voivat myös muistuttaa siitä, että taivaassa voi vielä kohdata rakkaansa uudelleen.

Jopa jotkut eronneetkin jatkavat sormusten jokapäiväistä käyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja minä olin se, joka halusi erota :) Erotessa siirrettiin sormuksen vasureihin ja sovittiin että pysytään ystävinä, ja vielä nykyäänkin ollaan parhaita ystäviä, ja sormukset on pysyneet, vaikka molemmat on menneet jo tahoillaan naimisiinkin. Ei se aina tarkoita sitä, että ei ole päässyt yli, vaan meilläkin siitä tuli toisenlainen lupaussormus - ettei kadota toistemme elämistä

Siis mitä? Vasemmassa kädessä ne sormukset oli alunperinkin, mihin te niitä siirtelitte eron jälkeen?

Ortodoksit pitävät oikeassa.

Avioliitto loppuu kuolemaan. Kunnes kuolema teidät erottaa. Ihan turha haihatella muuta. Totuus tekee vapaaksi. Muistoa voi kunnioittaa tai mitä tahansa, mutta avioliitto on sekä juridisesti että konkreettisesti ohi puolison kuoltua.

Kannattaa aika vauhdilla hyväksyä tämä ja hakea tapa elää tämän totuuden kanssa miten sitten elääkin.

Kihlaliitto ei koskaan avioliitto ollutkaan, joten en tunne sen psykologiaa. Mutta ohi on, mitä oli.

Leski itse. 2 v

Eli en tiedä, miltä tuntuu, kun vasta kihloissa ollessa toinen menehtyy eikä avioliitto toteudu. Ohi kaikki kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

nmonta naimatontakin naista, jotka pitävät sormusta vasemmassa nimettömässä.

Aivan, eihän kukaan tai mikään tapasääntö voi sanella, mihin sormeen laitan sormuksia. Itsekin olen joskus pitänyt sormusta vasemmassa nimettömässä.

Cat kirjoitti:

Avioliitto loppuu kuolemaan. Kunnes kuolema teidät erottaa. Ihan turha haihatella muuta. Totuus tekee vapaaksi. Muistoa voi kunnioittaa tai mitä tahansa, mutta avioliitto on sekä juridisesti että konkreettisesti ohi puolison kuoltua.

Kannattaa aika vauhdilla hyväksyä tämä ja hakea tapa elää tämän totuuden kanssa miten sitten elääkin.

Kihlaliitto ei koskaan avioliitto ollutkaan, joten en tunne sen psykologiaa. Mutta ohi on, mitä oli.

Leski itse. 2 v

Näistä asioistahan ei olla edes keskusteltu eikä ole oltu niistä erimieltä. Sen sijaan keskustelua käydään siitä halutaanko pitää kihla- ja/tai vihkisormusta eron tai kuoleman jälkeen leskenä. Itse aion pitää leskenä kihlasormusta vasemmassa nimettömässä kuolemaani saakka. Jos tulevaisuus tuo uuden kumppanin, on minulla muitakin sormia uusia sormuksia varten, jopa 9 sormea. Haluan tällä tavalla kunnioittaa nuoruuden liittoa ja rakkautta, jonka muisto ei uuden liiton myötä mitenkään poistu.