Huvittava ketju tuo "Äidin vapaailta"

Joskus on tottakai ihan kiva, että pääsee viihteelle,

Alussa sain oman ajan käymällä koiran kanssa puolen tunnin lenkin. Ihan vaikka vain siinä välissä kun vauva nukkui. Jossain vaiheessa en kaivannut tätäkään.

Mieltäni piristi kovasti yksi ilta tyttökavereideni kanssa ihan kotosalla viiniä juoden ja juustoja maistellen. Mies otti silloin hoitovastuun vauvasta, joka nukkui koko ajan. Yhtä piristävää oli kun sain vastaavanlaisen illan miehen kanssa kahdestaan ja vauvan kummi tuli tänne valvomaan vauvan unta.

Meillä nämä on ollut sinällään helppo järjestää kun vauva nukkuu yöt läpeensä. Ja puhelimen päässähän me olisimme olleet jos olisi tarvinnut kotiin tulla.

Näitä iltoja minulla on ollut 5kk aikana siis kaksi ja en ole enempää kaivannutkaan. Yhteenlaisiin vapaa-aikaa minulle on vaunulenkit aamupäivisin kun vauva nukkuu vaunuissa.

Nämä äidit jotka ovat niin "hyviä" ja aina kotona eivät huomioi kokonaisuuksia ja sitä mahdollisuutta, jos äiti vaikka yllättäen joutuukin sairaalaan. Kyllä lapsen pitää osata olla muunkin ihmisen (isän) seurassa.

Joskus mietin ovatko nämä äidit kuitenkin niitä jotka sitten joskus masentuu yms. Superäitejä..

ei mua haittaa vaikka juoksisitte baareissa joka ilta. En ole mikään superäiti, ihan normaali ihminen joka tajuaa että vauva ei ole symbioosissa isän vaan äidin kanssa. Mulla on vapaahetkiä joka päivä, jolloin vauva isänsä kanssa. Olen käynyt kampaajalla ja shoppailemassa ja vauva ollut mummonsa kanssa. Jestas! Avainasia onkin äidin poissaolon kesto. Baarissakin voi käydä,mut miks tarvis olla monta tuntia?

että miksi niitä poissaoloja ei sitten suositella enemmänkin neuvoloissa? Nuo että äiti saa nukkua, ovat poikkeustilanteita, joita suositellaan silloin kun on tosi tosi väsynyt. Ja silloinkin äidin hyvä nukkua samassa asunnossa, vaikka toisessa huoneessa korvatulppien kanssa mutta olla saatavilla jos vauvalla tulee hätä. Ei noita asioita kannata edes verrata toisiinsa.

Äiti ei sun mielestä saisi nukkua yhtä yötä putkeen ennen kuin on TOSI TOSI väsynyt??? Huoh, ihan pakko todeta että sä et voi käydä täysillä..

Mä en tiedä millaselle vässykälle sä olet haaras avannut mutta mä en keksi yhtään hätää missä mies ei pärjäis yhtä hyvin kuin minä.

kaikki aiemmat sukupolvet ovat selvinneet ilman neuvojasi? Onko siis suurin osa ihmisistä joten vahingoittuneita?

Me ihmiset olemme peräisin keräilykulttuurista, jolloin heimot ja yhteisöt liikkuivat ja elivät tiiviisti yhdessä. Lapsista huolehti useat naiset, rinnan laittoi suuhun se naisista, jolla oli aikaa, ei suinkaan aina se biologinen äiti.

Kuinka sitten tsaarin ajan Venäjällä? Siellä, kuten niin monissa muissakin kulttuureissa, imettäjät hoitivat vauvojen ruokinnan ja lapset saivat viettää aikaa vanhempiensa kanssa muutamia tunteja päivässä.

Kummasti nämä aiemmat sukupolvet ovat onnistuneet viemään ihmisen omaa sekä ympäristön, koneiden, laitteiden sekä tieteen kehitystä eteenpäin, eivätkä ole traumoinensa päätyneet hullujenhuoneelle, kun äiti ei ollut tisseinensä kokoaikaa vieressä.

Järki käteen ja vähän perspektiiviä sinne hormoonihuurujen keskelle.

ei mua haittaa vaikka juoksisitte baareissa joka ilta. En ole mikään superäiti, ihan normaali ihminen joka tajuaa että vauva ei ole symbioosissa isän vaan äidin kanssa. Mulla on vapaahetkiä joka päivä, jolloin vauva isänsä kanssa. Olen käynyt kampaajalla ja shoppailemassa ja vauva ollut mummonsa kanssa. Jestas! Avainasia onkin äidin poissaolon kesto. Baarissakin voi käydä,mut miks tarvis olla monta tuntia?

harva ihminen on kovin virkeä ja pitäähän sitä vauvaa jaksaa seuraavanakin päivänä hoitaa. Joten typerää se ainakin on tuhlata pattereita baareiluun, traumaattisuudesta en tiedä.

kaikki aiemmat sukupolvet ovat selvinneet ilman neuvojasi? Onko siis suurin osa ihmisistä joten vahingoittuneita?

Me ihmiset olemme peräisin keräilykulttuurista, jolloin heimot ja yhteisöt liikkuivat ja elivät tiiviisti yhdessä. Lapsista huolehti useat naiset, rinnan laittoi suuhun se naisista, jolla oli aikaa, ei suinkaan aina se biologinen äiti.

Kuinka sitten tsaarin ajan Venäjällä? Siellä, kuten niin monissa muissakin kulttuureissa, imettäjät hoitivat vauvojen ruokinnan ja lapset saivat viettää aikaa vanhempiensa kanssa muutamia tunteja päivässä.

Kummasti nämä aiemmat sukupolvet ovat onnistuneet viemään ihmisen omaa sekä ympäristön, koneiden, laitteiden sekä tieteen kehitystä eteenpäin, eivätkä ole traumoinensa päätyneet hullujenhuoneelle, kun äiti ei ollut tisseinensä kokoaikaa vieressä.

Järki käteen ja vähän perspektiiviä sinne hormoonihuurujen keskelle.

ei mua haittaa vaikka juoksisitte baareissa joka ilta. En ole mikään superäiti, ihan normaali ihminen joka tajuaa että vauva ei ole symbioosissa isän vaan äidin kanssa. Mulla on vapaahetkiä joka päivä, jolloin vauva isänsä kanssa. Olen käynyt kampaajalla ja shoppailemassa ja vauva ollut mummonsa kanssa. Jestas! Avainasia onkin äidin poissaolon kesto. Baarissakin voi käydä,mut miks tarvis olla monta tuntia?

Kuka meistä kaipaa perspektiiviä, sä vai mä? Just kerroin että vietän päivittäin aikaa ilman lastani, mutta usein esim vaan 20min. Toisaalta olen ollut muutaman tunninkin. Mä en myöskään ole tota symbioosia keksinyt, yksinkertaisinkin äiti tietää, että pieni vauva vasta sopeutuu elämään kohdun = äidin ulkopuolella. Luonnonheimot taas kantaa lasta mukanaan - tähän en suostuis itekään, mut kun sitä perspektiiviä piti hakee ties miten absurdista paikasta.. Isä toivottavasti hoitaa yhtä hyvin kuin äitikin, mutta ei voi tuoksua, tuntua, kuulostaa eikä näyttää äidiltä. Miksi on niin vaikea olla poistumatta pienen luota moneksi tunniksi? Jos noudattaa tuota tunti per ikäkuukausi -sääntöä, pitäs pärjätä ihan hyvin. Nyt siis kyse vauvan ekoista kuukausista, ei vuosista.

ei ollu mun neuvo, vaan ihan normaali neuvolassakin opastettu perusasia vauvan hyvinvoinnista. Ja kyllä, sen nukkuvan äidin pitäs ekoina kuukausina olla saatavilla.

Millä ihmeellä se vauva tietää että äiti on samassa asunnossa jos tulee hätä, jos äiti nukkuu korvatulpat korvissa toisessa huoneessa? Yhtä laillahan äiti on pois esim. 8 tuntia silloin? Itellä ainakin kestäisi max. 10-15 min. baarista kotiin jos vauvalla olisi oikeasti hätä (mikä hätä on sellainen mihin isä ei voi auttaa?), joten luulenpa että täällä yritetään huonosti peitellä omaa moralismia siitä kun kaikki äidit eivät olekaan symbioosissa vauvaan 24/7 vaan niitä saa hoitaa isätkin.

Taas kerran tämä sama keskustelu. Just luin kirjan "Pelastakaa pojat "(Cacciatore & Koiso-Kanttila 2008), jossa kerrotaan kuinka vauva pystyy kiinnittymään NELJÄÄN hoivaajaan. YKSI NÄISTÄ on (tai ei ole) äiti, mutta hän on täysin saman arvoinen isän sekä muiden lasta hyvin lähellä olevien kanssa. Ja tämä myös vahvistetaan useasta lähteestä. Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun he haluavat tehdä itsestään miltei jumalolennon lapsensa elämään?

Taas kerran tämä sama keskustelu. Just luin kirjan "Pelastakaa pojat "(Cacciatore & Koiso-Kanttila 2008), jossa kerrotaan kuinka vauva pystyy kiinnittymään NELJÄÄN hoivaajaan. YKSI NÄISTÄ on (tai ei ole) äiti, mutta hän on täysin saman arvoinen isän sekä muiden lasta hyvin lähellä olevien kanssa. Ja tämä myös vahvistetaan useasta lähteestä. Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun he haluavat tehdä itsestään miltei jumalolennon lapsensa elämään?

että ensisijaisen hoitajan (oli se sitten äiti, isä tai joku muu) ei pitäisi olla liina pitkiä aikoja poissa lapsen luota, koska se tosiaan VOI vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta kehitykseen (eli siis voi vaikuttaa, ei välttämättä vaikuta, on siis yksi riskitekijä muiden joukossa...).

Lapset ovat yksilöllisiä eikä mitään tarkkaa aikamäärää voi antaa, mutta perussääntönä voisi Keltikangas-Nevalaisen mukaan muistaakseni pitää sitä, että ensisijainen hoitaja voi olla lapsen luota poissa lapsen ikä + 2, alle vuoden ikäisenä tuntia ja yli vuoden ikäisenä päivää. Eli esim. 3 kk:n ikäisen ensisijainen hoitaja voisi huoletta olla poissa 3+2 eli 5 tuntia, ja 3 vuotiaan luota 3+2 eli 5 päivää.

Ja tuo siis Keltikangas-Nevalaisen mielipide, kuulostaa minusta ihan järkevältä ohjeelta, mutta ei kai tällaisissa asioissa ole mitään yhtä ainoaa totuutta.

Taas kerran tämä sama keskustelu. Just luin kirjan "Pelastakaa pojat "(Cacciatore & Koiso-Kanttila 2008), jossa kerrotaan kuinka vauva pystyy kiinnittymään NELJÄÄN hoivaajaan. YKSI NÄISTÄ on (tai ei ole) äiti, mutta hän on täysin saman arvoinen isän sekä muiden lasta hyvin lähellä olevien kanssa. Ja tämä myös vahvistetaan useasta lähteestä. Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun he haluavat tehdä itsestään miltei jumalolennon lapsensa elämään?

että ensisijaisen hoitajan (oli se sitten äiti, isä tai joku muu) ei pitäisi olla liina pitkiä aikoja poissa lapsen luota, koska se tosiaan VOI vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta kehitykseen (eli siis voi vaikuttaa, ei välttämättä vaikuta, on siis yksi riskitekijä muiden joukossa...).

Lapset ovat yksilöllisiä eikä mitään tarkkaa aikamäärää voi antaa, mutta perussääntönä voisi Keltikangas-Nevalaisen mukaan muistaakseni pitää sitä, että ensisijainen hoitaja voi olla lapsen luota poissa lapsen ikä + 2, alle vuoden ikäisenä tuntia ja yli vuoden ikäisenä päivää. Eli esim. 3 kk:n ikäisen ensisijainen hoitaja voisi huoletta olla poissa 3+2 eli 5 tuntia, ja 3 vuotiaan luota 3+2 eli 5 päivää.

Ja tuo siis Keltikangas-Nevalaisen mielipide, kuulostaa minusta ihan järkevältä ohjeelta, mutta ei kai tällaisissa asioissa ole mitään yhtä ainoaa totuutta.

Entäs kun äiti ja isä ovat alusta asti hoitaneet vauvaa yhtä paljon? Silloin ensisijaisia hoitajia on kaksi, ja on aivan sama onko se toinen poissa tunnin vai 12 tuntia.

Taas kerran tämä sama keskustelu. Just luin kirjan "Pelastakaa pojat "(Cacciatore & Koiso-Kanttila 2008), jossa kerrotaan kuinka vauva pystyy kiinnittymään NELJÄÄN hoivaajaan. YKSI NÄISTÄ on (tai ei ole) äiti, mutta hän on täysin saman arvoinen isän sekä muiden lasta hyvin lähellä olevien kanssa. Ja tämä myös vahvistetaan useasta lähteestä. Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun he haluavat tehdä itsestään miltei jumalolennon lapsensa elämään?

että ensisijaisen hoitajan (oli se sitten äiti, isä tai joku muu) ei pitäisi olla liina pitkiä aikoja poissa lapsen luota, koska se tosiaan VOI vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta kehitykseen (eli siis voi vaikuttaa, ei välttämättä vaikuta, on siis yksi riskitekijä muiden joukossa...).

Lapset ovat yksilöllisiä eikä mitään tarkkaa aikamäärää voi antaa, mutta perussääntönä voisi Keltikangas-Nevalaisen mukaan muistaakseni pitää sitä, että ensisijainen hoitaja voi olla lapsen luota poissa lapsen ikä + 2, alle vuoden ikäisenä tuntia ja yli vuoden ikäisenä päivää. Eli esim. 3 kk:n ikäisen ensisijainen hoitaja voisi huoletta olla poissa 3+2 eli 5 tuntia, ja 3 vuotiaan luota 3+2 eli 5 päivää.

Ja tuo siis Keltikangas-Nevalaisen mielipide, kuulostaa minusta ihan järkevältä ohjeelta, mutta ei kai tällaisissa asioissa ole mitään yhtä ainoaa totuutta.

Kuulostaako oikeasti järkevältä, että sama vauva saisi tuon mukaan olla 11kk vanhana 13 tuntia erossa ensisijaisesta hoitajasta, mutta päivän kuluttua, 1v täytettyään, tämä luku onkin yht'äkkiä 3 vuorokautta? Mun mielestä jo tämä esimerkki kertoo, miten sopivia tällaiset laskukaavat näissä asioissa on.

miten tämä aihe saa ihmiset niin hiilloksille, etenkin pikkuvauvan äidin baareilun puolustajat. Huono omatuntoko se kolkuttaa? Jos kerta uskoo, ettei vahingoita vauvaansa, niin miksi nämä viestit kolahtaa niin pahasti? Ja tottakai se isä on yhtä hyvä vanhempi, mutta myöhemmin. 3kk vanha vauva on eri kuin 2v, ehtii se isä olla sillon yhtä hyvä.

Taas kerran tämä sama keskustelu. Just luin kirjan "Pelastakaa pojat "(Cacciatore & Koiso-Kanttila 2008), jossa kerrotaan kuinka vauva pystyy kiinnittymään NELJÄÄN hoivaajaan. YKSI NÄISTÄ on (tai ei ole) äiti, mutta hän on täysin saman arvoinen isän sekä muiden lasta hyvin lähellä olevien kanssa. Ja tämä myös vahvistetaan useasta lähteestä. Mikä ihme joitakin naisia vaivaa, kun he haluavat tehdä itsestään miltei jumalolennon lapsensa elämään?

että ensisijaisen hoitajan (oli se sitten äiti, isä tai joku muu) ei pitäisi olla liina pitkiä aikoja poissa lapsen luota, koska se tosiaan VOI vaikuttaa itsetuntoon ja sitä kautta kehitykseen (eli siis voi vaikuttaa, ei välttämättä vaikuta, on siis yksi riskitekijä muiden joukossa...).

Lapset ovat yksilöllisiä eikä mitään tarkkaa aikamäärää voi antaa, mutta perussääntönä voisi Keltikangas-Nevalaisen mukaan muistaakseni pitää sitä, että ensisijainen hoitaja voi olla lapsen luota poissa lapsen ikä + 2, alle vuoden ikäisenä tuntia ja yli vuoden ikäisenä päivää. Eli esim. 3 kk:n ikäisen ensisijainen hoitaja voisi huoletta olla poissa 3+2 eli 5 tuntia, ja 3 vuotiaan luota 3+2 eli 5 päivää.

Ja tuo siis Keltikangas-Nevalaisen mielipide, kuulostaa minusta ihan järkevältä ohjeelta, mutta ei kai tällaisissa asioissa ole mitään yhtä ainoaa totuutta.

Entäs kun äiti ja isä ovat alusta asti hoitaneet vauvaa yhtä paljon? Silloin ensisijaisia hoitajia on kaksi, ja on aivan sama onko se toinen poissa tunnin vai 12 tuntia.

Meillä kun mies lomautettiin juuri ennen kuopuksen syntymää (ja oli seuraavan vuoden lomautettuna), joten hoidimme aika lailla kaiken puoliksi. Ruoka tuli pullosta.

Eli tenkäs tässä tapauksessa olisi pitänyt toimia? Miedän molempien olisi pitänyt olla koko ajan vauvan lähettyvillä?

miten tämä aihe saa ihmiset niin hiilloksille, etenkin pikkuvauvan äidin baareilun puolustajat. Huono omatuntoko se kolkuttaa? Jos kerta uskoo, ettei vahingoita vauvaansa, niin miksi nämä viestit kolahtaa niin pahasti? Ja tottakai se isä on yhtä hyvä vanhempi, mutta myöhemmin. 3kk vanha vauva on eri kuin 2v, ehtii se isä olla sillon yhtä hyvä.

No huh huh. Minä ainakin puolustan äitien menemisiä ihan vain siksi, että olen tasa-arvoisen parisuhteen ja isien oikeuksien puolella. Mulle on baareilu aivan yks hailee.

että miksi niitä poissaoloja ei sitten suositella enemmänkin neuvoloissa? Nuo että äiti saa nukkua, ovat poikkeustilanteita, joita suositellaan silloin kun on tosi tosi väsynyt. Ja silloinkin äidin hyvä nukkua samassa asunnossa, vaikka toisessa huoneessa korvatulppien kanssa mutta olla saatavilla jos vauvalla tulee hätä. Ei noita asioita kannata edes verrata toisiinsa.

kun sanoin, että olemme miehen kanssa lähdössä risteilylle ja lapset (4 kk ja 2,8 v) menevät mummeille hoitoon. Päinvastoin, neuvolan täti sanoi, että on hyvä, että saamme viettää laatuaikaa kahdestaan.

Samoin, jos mainitsin, että olen lähdössä viettämään tyttöjen iltaa ja että isäntä jää lasten kanssa kotiin, niin terkkari oli sitä mieltä, että äidin on hyvä lähteä välillä tuulettumaan.

[/quote]

Kuulostaako oikeasti järkevältä, että sama vauva saisi tuon mukaan olla 11kk vanhana 13 tuntia erossa ensisijaisesta hoitajasta, mutta päivän kuluttua, 1v täytettyään, tämä luku onkin yht'äkkiä 3 vuorokautta? Mun mielestä jo tämä esimerkki kertoo, miten sopivia tällaiset laskukaavat näissä asioissa on.

[/quote]

vaan tuo kaava oli vain tuollainen ohjenuora, jonka avulla voi miettiä sitä, kuinka pitkän ajan voisi olla pois lapsen luota. MInulle ei tullut mieleenkään ajatella sitä noin kirjaimellisesti. Voisin edes ajatella jättäväni 11 kk:n ikäisen lapen päiväksi tai puoleksitoitsa hoitoon, samoin 12 kk:n ikäisen, mutta 1 v. ja 9 kk ikäisen taas kahdeksi tai kolmeksi päiväksi.



Ja muutenkin, nämähän on kaikki vain eri ihmisten mielipiteitä, joista jokainen voi itse miettiä sellaiset, jotka sopii omaan ajatusmaailmaan.

mutta ehkä osaatte jättää tuon ensimmäisen kappaleen välistä, se on siis lainaus viestistä, johon vastasin.

Missä symbioottinen suhde, joka yleensä on äidin ja vauvan välillä? Miten äiti edes voisi jättää muutaman viikon ikäisen vauvan kotiin päästäkseen itse vain bilettämään. Sairaus on eri asia eli voihan äiti joutua sairaalaan, mutta sinnekin yleensä saa vauvan mukaan.



Kannattaa tutustua kirjoihin, joissa käsitellään äitiyttä sekä äiti-vauva-suhteen kehittymistä. Äitihän kyllä tuntuu pärjäävän ilman vauvaa, mutta vauva tarvitsee äitiä eli sitä ensisijaista hoitajaansa. Isän osuus tulee sitten myöhemmin.

Missä symbioottinen suhde, joka yleensä on äidin ja vauvan välillä? Miten äiti edes voisi jättää muutaman viikon ikäisen vauvan kotiin päästäkseen itse vain bilettämään. Sairaus on eri asia eli voihan äiti joutua sairaalaan, mutta sinnekin yleensä saa vauvan mukaan.

Kannattaa tutustua kirjoihin, joissa käsitellään äitiyttä sekä äiti-vauva-suhteen kehittymistä. Äitihän kyllä tuntuu pärjäävän ilman vauvaa, mutta vauva tarvitsee äitiä eli sitä ensisijaista hoitajaansa. Isän osuus tulee sitten myöhemmin.

Etkö sä lukenut tätä keskustelua ollenkaan? Juurihan nuo sun väittämät tästä 100% äidin ensisijaisuudesta kumottiin. Kiintymyssuhde-pälä-pälä-teorioiden lisäksi on olemassa pilvin pimein muita psykologisia teorioita, joissa asia nähdään eri tavalla.