Käsi sydämelle: miksi ei naimisiin?

Kiitos siitä.



Ollaan oltu umpimielisiä 10 vuotta. Alussa kumpikin kuolussa, sitten kun minä sain vakityön alettiin hankkiin lapsia.

On yhteinen talo, ollaan onnellisia.



Jos tämä on umpimielistä niin en käsitä.



Me ei olla vaan menty naimisiin. Ei sillä että tarttis tai ei haluttais. Joskus mennään, ei kuitenkaan vielä.



Mielestäni ollaan osotettu toisille ihmisille ihan tarpeeksi sitoutumisesta ja rakkaudesta tän kymmenyksen aikana, mihin tarttee ihminen näyttöä?

tarve puolustaa omaa ratkaisua???? Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: en näe sille mitään tarvetta. Välillämme on lupauksen ja tunnesiteen lisäksi yhteisten lasten muodostama biologinen side, ja tämä yhteys on paljon voimakkaampi kuin mikään oikeudellinen paperi. Biologinen yhteytemme säilyy kuolemamme jälkeenkin merkkinä sitoumuksestamme ja rakkaudestamme, emme tosiaankaan tarvitse enää mitään maistraatin papereita.

eli tällä lytätään kaikki, jotka vielä antavat avioliitolle haluamansa rvon. Miten se on teiltä pois, jos joku haluaa liitolleen kirkollisen/yhteiskunnallisen sinetin? Eivät he ole sen vanhanaikaisempia tai taantuneempia kuin tekään, he vaan näkevät avioliiton ihan eri tavalla kuin te. Olkoon jokainen onnellinen omiin valintoihinsa; se että haukkuu muiden valintoja, todistaa päinvastaista.

ja muutenkin siitä on hirveä vaiva ja joutuu tekemään avioehdot jne jne.



Ennemmin kysyisin miksi mennä naimisiin? jos on lapsia niin rinnastetaan avioliitossa oleviin paitsi perintöasioissa joka menee paljon kätsymmin ku ei olla naimisissa, eli lapset perii kaiken, ei mene turhia perintöveroja. Ja jos haluaa puolisolle jotain voi tehdä testamentin joka paljon helpompaa kuin mennä naimisiin.



Ollaan oltu yhdessä 15 v ja lapsia jo useampi enkä ole keksinyt yhtään syytä mennä naimisiin.

... ei siis ole periaatteessa mitään avioliittoa vastaan, mutta miusta naimisiin pitää mennä vain jos sitä oikeasti molemmat haluaa! Ja tämä nykyinen ei ole sellainen jonka kanssa haluan naimisiin. Eikä hän minun kanssa.

Kuten joku aiemmista vastaajistakin sanoi, minusta avoliitto kuuluu seurusteluaikaan ja vasta avioliitto tarkoittaa pysyvää olotilaa. Näin asian siis koen ja kumppanini yhtyy tähän mielipiteeseen.

Olemme menneet maistraatissa naimisiin, joten minkään juhlien vuoksi emme ole toisiimme sitoutuneet.

kaikki mun tutut eroaa ku menee naimisiin :( paras kaveri oli vaan vuoden. Vaikka oli lapsi ja yhdessä olleet 8 vuotta. Tuntuu et joku kirous mun tuttavapiirissä. Ei oikeen uskalla siis ees mennä. Ja en tykkää isosta juhlista ja sukulaisista. Suuttuvat jos kutsua ei tuu. Ja tietty ei vara järjestää sellaisia minkälaisia haluis.

ja muutenkin siitä on hirveä vaiva ja joutuu tekemään avioehdot jne jne.



Ennemmin kysyisin miksi mennä naimisiin? jos on lapsia niin rinnastetaan avioliitossa oleviin paitsi perintöasioissa joka menee paljon kätsymmin ku ei olla naimisissa, eli lapset perii kaiken, ei mene turhia perintöveroja. Ja jos haluaa puolisolle jotain voi tehdä testamentin joka paljon helpompaa kuin mennä naimisiin.



Ollaan oltu yhdessä 15 v ja lapsia jo useampi enkä ole keksinyt yhtään syytä mennä naimisiin.

Ja älkää nyt kertoko niitä kliseisiä "se ei muuta mitään" -juttuja.

Eikä se kyllä mitään muuttaisi. Voisin kyllä mennä naimisiin, jos se olisi miehelle tärkeää ja mies on sanonut myös, että menee naimisiin kyllä kanssani, jos se merkitsee minulle paljon.



Leskeneläkkeen takia voisi kyllä, mutta toivottavasti niin ei kuitenkaan käy ja onhan meillä henkivakutuukset lainan turvaksi.

Ja mua ainakin ilahduttaa myös se, että tapahtuipa mulle tai miehelleni mitä vaan, niin meillä on vähän joka paikassa oikeus pitää huolta toistemme asioista, kun olemme naimisissa. Ja on kiva, kun koko perheellä on sama sukunimi - olkoonkin sitten monen mielestä vaikka kuinka vanhoillinen ajatus.

Ja älkää nyt kertoko niitä kliseisiä "se ei muuta mitään" -juttuja.

Se ei muuta mitään eikä ole siis tarpeen.