Miksi, oi miksi mun mies ei ole sellainen kuin haluaisin????????

Et kai sä oikeasti luule, että ketään voi muokata mieleisekseen?

muokattua musta sellaisen kotiorjan itselleen mitä varmaan toivoikin. Vaikka väittääkin rakastavansa mua mutta silti ei näytä sitä koskaan millään muuta kun pyytelemällä anteeks jos olen suostunut seksiin vaikka mua ei yhtään kiinnostais.

juuri sellaisena kuin olet. Miksi olet suostunut miehesi muokattavaksi?

kaksi vuotta kotiäitinä ja mielestäni asia on niin että jos mä olen kotona niin totta kai hoidan kodin jos mies on päivät töissä.



Sitten meninkin töihin ja kaikki jatkui ennalaan, eli minä teen kotityöt ja hoidan lapset ja käyn töissä, mies käy töissä ja hoitaa omat harrastuksensa...



Ja minä kun en pysty elämään kodissa jossa ei ole siistiä, mies taas pystyy, eli silloin minä olen sen joka menettää hermot ja siivoaa.

Ja jos jossain välissä on sitä kuuluisaa omaa aikaa menee ilo ja viehatys kun palaan kotiin ja kämppä on pommin jäljiltä. Lapset eivät ole syöneet, ulkoilleet eikä menneet ajoissa nukkumaan.



Kaikkein eniten asiasta kärsivät ihanat,rakkaat lapset kun nykyään pimahdan heille ihan pienistä jutuista lähes päivittäin. Huudan, raivoan ja saatan jopa heitellä tavaroita.



Mies leikkii, touhuaa ja pelleilee lasten kanssa mutta ei varsinaisesti ota vastuuta päivärutiinien hoidosta, saatika kodin siivouksesta, pyykkihuollosta tms.



Ja jos yritän sanoa asiasta miehelleni, minä nalkutan.



Nyt olimme parin päivän lomamatkalla ja edelleen vastuu oli mulla. Mies kyllä peuhasi lasten kanssa välillä, mutta esim. ravintolassa ollessamme hän haki itselleen lehden, ruoan ja oli autuaan tietämätön mitä ympärillä tapahtui. Lähdin isomman lapsen kanssa käymään wc:ssä ja pienemmältä oli tippunutnut lusikka, kaatunut maito eikä mies ollut edes huomannut asiaa.





OTTAA NIIN PÄÄHÄN!!!

sen takia en halua minnekään kotoa poistua niin että lapset ja mies jää kotiin (vaikka kyllä niin mielelläni haluaisin).



Meillä mies ei kyllä ees leiki lasten kanssa, no en kyllä minäkään ehdi ja jaksa, mikä harmittaa suunnattomasti.



Mies voi töiden jälkeen menä huilaamaan jos sitä väsyttää (niin kuin yleensä) mut mun pitää hakee lapset hoidoista ja tehä ruokaa ja pestä pykkiä ja auttaa läksyissä ja muistaa kaikki harrastukset ja neuvolat ja partusikäynnit ja ihan kaikki, vielä muistutella miestä menemään parturiin ja etsimään sen työavaimia ja herättämään se aamulla kun se ei herää mihinkään.



suunnattomasti harmittaa että menetän lapsille hermoni välittömästi!

HALOOO.

jossain vaiheessa ne hermot totaalisesti palaa loppuun!



Mä en käsitä miten saisin miehen tajuamaan mikä tilanne on oikeesti. En tietenkään halua että kokonaan joutuu luopumaan omista harrastuksisaat mutta kyllä vois kotonakin jotain muuta tehdä kuin vaan huilata ja kattoo talkkaria. Toki teki meille uuden keittiön jonka halusin mutta sekin on kesken ja epäilen että ensviikonloppuun mennessä ei ole valmis kun pitäis olla. Harrastus jutut kyllä on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä, oli mikä oli.



Minä joudun leikkaamaan ruohon paskalla leikkurilla jota en saa enää edes kämän, sanoin kyll että jos ei ole maanantain kunnossa menen ostamaan uuden viakka ei olis rahaa, ostan siis luotolla!



ap

miehiänne kohtaan kuin he olisivat yksi teidän lapsistanne. Eli olette miehelle äiti, ei vaimo ja tasaveroinen kumppani.

Olen kaikkeni koittanut huutanut raivonnut, puhunut kauniisti, vääntänyt rautalngasta, uhannut lähteä jos asiat ei muutu, ehkä ne muuttuu kahdeks viikoks mut siihen se sitten jää.