Miksi lähdit töihin, kun lapsi oli alle 3v?
Luin taas kerran tuota pitkää viestiketjua siitä, miksi jäit kotiin hoitamaan lastasi ja pohdin omia valintojani.
Minulla lapsia neljä. Minulla suurin syy siihen, että olen pitänyt vain lyhyet hoitovapaa jaksot on varmaan ollut raha. Vaikka käyn töissä silti yhteenlasketut tulomme eivät ole kummoiset ja aina on tiukkaa. 800e vähemmän kuussa (minkä hoitovapaalla ollessani suunnilleen saisimme) ei yksinkertaisesti riittäisi meille. Olemme jo ns. nuorina hulluina vuosina sortuneet niin isoihin kulutusluottoihin ja lainoihin, että niiden maksuista ei selvittäisi ilman molempien tuloja. Aina on tiukkaa, vaikka olemme molemmat töissä.
Toisaalta olen myös luonteeltani sellainen, että en jaksaisi pelkkää kotiäidin arkea. Olen aina opiskellut äitiyslomien aikana ja toivon joskus vielä pääseväni haaveammattiini. Minulla lapset ovat olleet alle 3v pääsääntöisesti pph:ssa ja siihen olen ollut tyytyväinen. Nytkin kuopus 1v on jo 2kk ollut yksityisellä hoitajalla minun keikkatöiden ja opiskelujen ajan (nyt olen tosin 1kk " palkattomalla" joululomalla, jolta saan tosin kotihoidontuen.) Teen siis noin 10-20pv kuussa töitä ja käyn yliopistolla noin 5pv/kk luennoilla.
Minusta tuntuu, että itse ainakin olen usein väsynyt, mutta silti tyytyväinen. Koska ikää on jo niin paljon, tiedän etten voi enää opiskelua lykätä hamaan tulevaisuuteen ja omistautua vain lapsille ja se ei yksinkertaisesti minun luonteelle edes sopisi. Itse kaipaan ehdottomasti ns. omaa aikaa (joksi työn ja opiskelun lasken), jotta jaksan. Toisaalta myös, ajattelen tulevaisuutta ja eläkepäiviä, mitenkä sitä sitten elää jos ei ole ollut koskaan töissä, ei saa kunnon eläkettä, mies ehkä löytää uuden, tulee ero, mitä vaan voi tapahtua. En yksinkertaisesti voi vain heittäytyä yhteiskunnan elätettäväksi.
Ja jos joku nyt sanoo, miksi niitä lapsia on pitänyt tehdä ja vielä niin monta, kun ei jaksa hoitaa, niin heille sanottakoon, että vaikkei joka hetkeä lapsille omistakaan se ei sitä rakkauden määrää vähennä mielestäni millään lailla. Me olemme onnellisia näin ja kaikki lapsetkin vaikuttavat aika tasapainoisilta ja onnellisilta. Aika tietysti vasta näyttää, kuinka paljon vahinkoa heille valinnoillani olen aiheuttanut:)
Kommentit (29)
joku tuolla keuhkosi että joku muu näkee ensi askeleet...
jos lapsi on vaikkapa 4 pv viikosta tarhassa niin kyllä se nyt vielä on aika paljon tunneissa laskettua aikaa enemmän kotona kuin tarhassa.
itse keuhkosin milloin mistäkin nuorempana ja haukuin muiden valintoja. se johtui vain siitä että olin epävarma omista valinnoistani ja luulin että toisin valitsevat uhkaavat minua. maailma ei ole joko tai vaan sekä että.
minä minä- kyllä vaan. lentokoneessakin käsketään ottamaan ensin happi itselle koska muuten ei pysty auttamaan lasta.
missään arktisessa yhteskunnassa ei ole ollut " perinteenä " että nainen on tekemättä työtä vuosikausia vain koska on saanut lapsen. päoin vastoin.perinteisesti naiset ovat tehneet paljon ENEMMÄN töitä, karja on ollut navetassa silloinkin kun vauva oli pieni. Minusta on tässä nykysysteemissä on ihanaa että voin tehdä VÄHEMMÄN töitä kun lapset ovat pieniä, se on luksusta !
kotona yhtä lasta vuosia hoitava äiti on outo ihan missä vaan kulttuurissa, mikä ei tietysti tarkoita sitä etteikö niin saisi tehdä. minusta olisi vaan mukava kuulla että olen kotona edelleen koska minusta on ihanaa lukea paljon ja ottaa päiväunia, eikä niin että olen koska on pakko ja muut pakottavat ja pakko ja pakko ja uskottehan että siivoan hirveästi. minä ainakin nautin ja makailen aika paljon enemmän kun töissä ollessani nyt kun on vauva, ja kun menen töihin koitan välttää ottamasta kauhean vastuullisia projekteja pariin vuoteen että on sitten enemmän joustoa.
kaipaan muutakin aikuista juttuseuraa kuin mieheni!ja tietysti rahan takia!
ammatinkin takia kun olen käsityöläinen että pysyy tuntuma.Jos tässäammatissa ois 10v kotona vois hankkia taikouluttautua uudestaan,niin kaikki muuttuu....
teen osa-aikaa ja olen yrittäjä joten voin tehdä töitä silloin kun haluan.Parasta tietysti että lapsenhoito on onnistuttu järjestämään kotona joten en tunne huonoa omaatuntoa.
-asia voisi olla toisin jos joutuisin viemään 10kk päiväkotiin.-siihen minusta ei taitaisi kuitenkaan olla
joten olen todella onnellisessa asemassa!!
rahallisestikkin työssäkäynti mukava lisä kodinhoidon tuen lisäksi.
Itse viihdyin ihan hyvin kotiäitinä, mutta vein tytön hoitoon kun hän oli 1v 4kk. Syynä ei suinkaan ollut raha, sillä pienenpieni kotihoidontuki vaihtui vielä pienempään opintotukeen. Halusin jatkaa puoliväliin jääneitä opintojani, jotta saan joskus vähän enemmänkin rahaa. AMK:ssa on myös aikaraja, milloin pitää valmistua, vaikka lykkäystä voi kyllä saada äitiysloman takia.
Kai olen sen verran tunnollinen, että kesken jääneet opinnot vaivasivat. Myös se vaikuttaa, että haluaisin toisen lapsen joskus, enkä enää aio kesken opintojen lasta " tehdä" , joten opiskelut on parasta saada äkkiä alta pois ettei ikäero kasva ihan mahdottomaksi.
Omituista syyllistää ja haukkua toisten valintoja. Kaikilla on omat syynsä järjestää elämänsä niinkuin tekevät, eikä se keskustelupalstoilla vauhkoamalla siitä miksikään muutu :)
Jos lapsi kovin pienenä viedään hoitoon, niin yleensä pyritään järjestämään lapselle mahdollisimman lyhyt hoitopäivä tai muutama vapaapäivä viikolle...
Meillä esikoinen meni (joutui?) päiväkotiin 1v1kk ikäisenä, koska haaveissa oli toinen vauva ja siinä välissä oli hyvä käydä vähän ansaitsemassa tätä paljon parjattua rahaa niin ja hakemassa lisämotivaatiota kotona olemiseen!
Kakkonen syntyi kun ykkönen oli 2v 5 kk ja sitten oli kotona kunnes pienempi täytti 1v6kk. Töihin ei hirveesti tehnyt vielä mieli, mutta " urani" ja perheen talouden kannalta oli sopiva hetki palata. Lisäksi meillä oli ihan positiiviset kokemukset ykkösen päiväkotiarjesta. Siis minusta päiväkoti ei ole niin kamala paikka kuin miksi sitä monta kertaa parjataan tai ainakin meidän kohdalle osui tosi mukava ja pieni pk.
Kolmas vauvamme syntyi kun esikoinen täytti kuusi vuotta ja aloitti eskarin, kakkonen oli tuolloin 3v7kk ja jäi kotihoitoon. Välillä ois kyllä ollut kiva viedä sekin päiväkotiin kun kärsi niin kovin siitä " ettei mulla oo ketään leikkikaverii" . Tosiasiassa niitä kyllä oli vaan tuntikin ilman oli joskus liikaa.....
Nyt olen edelleen kotona ja nuorimmainen täyttää just silleen 2v. Töihin on tarkoitus palata syksyllä kun kakkosen esikoulu alkaa eli puoli vuotta ennenkuin kolmosella tulee tuo " maaginen" kolme ikävuotta täyteen. Ja nyt syynä on ihan oikeesti RAHA. Muutimme vuosi sitten ja yhden palkalla ja Kela-korvauksilla ei ihan oikeesti juhlita... tai siis eihän sitä nyt tietty kokoajan tartte juhlia ja kuluttaa, mutta kolmen lapsen kanssa pakollisistakin menoista täällä pääkaupunkiseudulla saa asuntolainan lisäksi maksaa ihan riittäviin. Minun mielestäni tämä sentinvenytys ei vaan ole kivaa ja vanhempien rahahuolet heijastuu sitten äkkiä koko perheeseen. Lyhennettyä työviikkoa (6 t per pvä) tulen tekemään niin pitkään kun työnantaja vain sallii (niin olen tehnyt näissä väleissäkin) eli silloin arki rullaa mukavasti = ei kiirettä aamulla ja ajoissa kotiin. Ja vaikka työ ei minulle ole se elämän tärkein juttu niin hauskaa sekin on omalla tavallaan ja antaa taas potkua ja jaksamista kotiin.
Eli äiti on iloinen = muukin perhe voi hyvin
Esikoisen kohdalla rupesin tekemään pari, kolme työpäivää viikossa heti äitiysloman jälkeen koska ratkaisu tuntui itsestä hyvältä- pääsin taas hetkeksi " ihmisten" ilmoille. Kuopus oli tuolloin jo tulossa ja esikoinen hoidettiin siinä sivussa kotosalla kiitos minun ja mieheni joustavien työnantajien, työvuoroja tuli sumplittua sen puolisen vuotta oikein urakalla. Kuopuksen synnyttyä olin kotona 2 vuotta jonka jälkeen lapset aloittivat päivähoidon ja minä opinnot. Tosin mieheni työvuorojen ansiosta lapset olivat hoidossa maksimissaan 4 päivää viikossa.
Muutenkin olen iloinen että viereltäni löytyy mies joka myös kokee olevansa lapsistaan ja yhteisestä kodista vastuussa, joten en ole niitä naisia joiden harteille kaikki vastuu perheen pyörityksestä kaatuu.
Nyt olen kotosalla parin vuoden työnteon jälkeen jo 5 ja 6-vuotiaiden kanssa, kolmatta odottelemassa. Tällä kertaa en osaa sanoa kauanko viihdyn kotona, mutta todennäköisesti heti äitiysloman jälkeen elämässäni tulee olemaan myös jotain muuta kuin kodin- ja lastenhoitoa, joko osa-aikaista työtä tai opiskelua vaikka lapseni kolmevuotiaaksi kotona hoitaisinkin.
Koen että lapsillemme on paljon iloa yleisesti hyväntuulisista ja läsnäolevista vanhemmista joilla on omatkin juttunsa elämässä, alkaen toimivasta parisuhteesta mielekkäisiin työkuvioihin (en myöskään halua jatkaa tyttärillemme sukumme naisilla kulkevaa kiltin tytön marttyyri asennetta, jossa uhraudutaan kaikkien muiden hyväksi ja vaahdotaan/mökötetään siitä sitten katkerasti, no way, ei minun juttuni!!!).
Esikoista odottaessa taivastelin äitejä jotka " hylkäävät" kotinsa ja alle 3-vuotiaat lapsensa ja ajattelevat itsekkäästi omaa napaansa, mutta elämä opettaa ja nyt osaan antaa arvoa terveelle itsekkyydelle ja jokaisen oikeudelle tehdä omat valintansa. Harva äiti (tai isäkään) tekee ratkaisujaan ehdoin tahdoin omaa lastaan täysin väheksyen, yleensä ne päätökset tehdään niistä lähtökohdista ja niillä eväillä mitä itse kultakin löytyy.
Se tuskin yksinään riittää aiheuttamaan yhdellekään lapselle vakavia psyykkisiä traumoja laittavatko vanhemmat lapsensa hoitoon alle tai yli 3-vuotiaana, enemmänkin näen että kyse on kokonaisuuden tasapainosta ja siitä että jokainen vanhempi mitoittaa jaksamisensa oikein.
Meidän lapsilla on toisinaan väsyneet, ihan tavalliset työssäkäyvät vanhemmat jotka tekevät kaikki arkipäivän ratkaisunsa lapsiaan silmällä pitäen ja joille omat lapset ovat rakkainta koko maailmassa ja tämä toimii meillä hienosti.
Tsemppiä jokaiselle oman ratkaisunsa kanssa, oli se sitten täysipainoinen kotiäitiys, uraäitiys tai jotain siltä väliltä.
ketjua loppuun. Minä tahtoisin olla kotona siihen asti kun pikkuinen on 3v (tai pikkuiset). Minulla ei ole ammattia (muutama kurssi puuttuu) enkä tiedä kuinka pärjäisimme. Mies menee töihin nyt kesäkuussa kun opiskelut loppuu, mutta ulosotto vie mukavan siivun palkasta.
Silti aion olla kotona mahdollisimman pitkään. Saa nähdä palkkaako kukaan enää sen jälkeen, sen näkee sitten..
Kuitenkin ihmettelen, että kuinka me pärjäämme;mies opiskelee, minä minimi-äitiyspäivärahalla ja ruokaa,juomaa ja vaatteita riittää kaikille. On pankkilaina,on auto, on asunto keskellä kaupunkia. Mikä on sellainen tilanne, että äidin on PAKKO mennä töihin?
Oma äitinikin pärjää, kahden kouluikäisen yh, kotiäiti ollut 10v nyt opiskelee. Eli opintotuella,lapsilisällä ja asumislisällä. Opinnot etänä, eli yhden päivän viikossa on koulussa.
Ihmettelen vain..
Minusta tuntuu, että aika monet äidit ovat kotona pitkään myös sen takia, että he eivät ole tyytyväisiä ammattinsa tai ei pidä työstä, jota heille tarjotaan. He pärjäävät kotona lasten parissa paremmin, kuin jossain muualla. Minusta ihan OK, jos he ovat kotona parhaimmillaan, mutta miksi halveksua muita äitejä, jotka haluavat myös oman elämänsä kanssa jotain muutakin tehdä, kuin vain hoitaa lapsia. Jos töissä käyvät vanhemmat ovat kotiäiteinä huonoja? Jos heillä on kiinnostava työ? Vähän tuntuu, että sanonta " haluan nähdä lapseni vartiumista isoksi" on usein piiloutuminen siitä, että itse ei tiedetä mitä omalle elämälle tehdä, ja kotinäitiys on silloin ainoa (tai mukava) vaihtoehto. En kyllä usko, että kovin moni jää kuudeksi vuodeksi kotiin VAIN sen takia, että halua tietää/nähdä kaikkea lapsistansa. Usein on syy kuitenkin, että parempia vaihtoehtoja ei ole löydetty.
Itse ajatelen olla kotona lapseni (olen vielä odottava äiti) tultua 1,5 vuotiaksi asti. Olisin vielä puoli vuotta, mutta kerämäni rahat eivät riitta pitemmän päälle. Pelkällä kotinhoitotuella emme pysty maksamaan asuntolainaa ja ammattitaitoni takiakin en voi olla poissa kauempaa. Tykkän työstani ja haluan lapseni ja ajatelen hoida molemmat haavet...
kun ensimmäinen oli 6kk, tosin isä jäi lapsen kanssa kotiin. Syy=olin innoissani opinnoista ja alasta, ja kova polte päästä tekemään. opiskelijan kesälomat ovat kuitenkin 3 kk ja joululoma kuukauden joten tilanne ei ollut sama kuin töihin mennessä. toisen laitoin tarhaan 1,5 v. koska kaipasin henkistä elämää ja vapautta, sekä pidän suuresti työstäni. kolmannen laittanen myös tarhaan 1,5 v. paikkeilla jotta saan tehdä rakastamaani työtä. 3 pv viikossa hoitoa on ollut hyvä. Nyt tosin keskimmäinen on myös kotona kun kuopus on vielä vauva ja vanhin lapsi on jo koulussa.
raha ei minua kiinnosta, sillä en voi puollustella mitään, koska se on vain käytännön valinta että miten kalliisti elää.
hölppä