30+ ESIKOT ~~ Vuoden viimeinen viikko

Frida, Jaipur ja RouvaSukkula: tulisin mielelläni mukaan tapaamiseen, jos vain olo antaa myöten. On ollut järjettömän tylsää olla täällä kotona neljän seinän sisällä, ja kaipailen juttuseuraa. Olisi kiva tavata teitä. (Mulla on ollut hermokipuja jalassa, ja kipu pahenee kävellessä. Jalan " rääkkääminen" voi aiheuttaa hermovaurion. Toisina päivinä tilanne on parempi, joten jos tiistaina ei satu, voisin tulla tapaamaan teitä.)



Sf-mitta huitelee ihan ylärajoilla. Taitaa tulla iso vauva. Painoarvio ja synnytystapa-arvio on ensi viikon torstaina. Hiukka jännittää mahtaako beibi mahtua ulos perinteistä kautta. No, ei kai se suutariksi jää. :) Tutulta käynnistettiin synnytys viikon etuajassa tuon jalan hermokivun takia. Hänellä se kävi niin pahaksi ettei pystynyt enää kävelemään. Toivottavasti mulla tuo ei ehdi mennä niin pahaksi.

vieraat viipyy vielä tiistaihin saakka tosin. Olisin mielelläni tullut tapaamaan teitä myös, mutta taitaa olla ohjelmaa noiden kanssa vielä. Keskiviikosta alkaen olen taas ' vapaaherratar' .



Onnittelut Johannalle ja Katjalle jouluisista nyyteistä, ajattelinkin että tällä välin on täytynyt tulla uutisia :o) Ihanaa, toivotan oikein vauvantuoksuista arkea, toivotaan leppoisia päiviä ja jaksamista alkutaipaleelle.



Oma (.) napa vaan venyy ja venyy, vatsa on tosi iso ja ylhäällä, en usko että on viimeisestä neuvolakäynnistä laskeutunut. Vaakaan en ole uskaltanut vielä mennä, täytyy hypätä huomenaamuna ja katsoa mikä on joulun tekemä ' damage' . Syötiin pieni kinkku aattona (ei jäänyt jämiä ja kalkkunaa joulupäivänä.



Raskausmyrkytystutkimuksesta johon osallistuin, tuli kotiin 8.12. otetun verikokeen tuloksena veren sokerin paastoarvona 4.3 eli hiukan yli raja-arvon on, mutta pissassahan ei ole ollut mitään. Täytynee mainita lekurille kun se viimeinen käynti on ensi keskiviikkona. Muuten vointi on hyvä- ei siis kipuja tms.- turvotusta kyllä pukkaa (kuten näköjään lukemani mukaan meistä joillakin muillakin) sormiin ja nilkkoihin.



Vaavi jumppailee ahrasti ja kääntelee pyllyään puolelta toiselle (pää kuitenkin alhaalla ilmeisesti), koko vatsa kupruilee kun pylyy menee puolelta toiselle :o) Minusta tuntuu että ' Charliesta' on tulossa yli nelikiloinen... mutta katsotaan mitä tuo lekuri sanoo keskiviikkona. Tänään mökkiä siivotessa taisin tuntea muutaman supparin (kivuttoman) kun maha meni kovaksi.



Mitäs muuta? Piti kommentoidakin mutta nyt en muista. Minulla on lepoilta kun muut lähtivät elokuviin kaupunkiin, itse en rankan päivän päätteksi jaksanut ja päätin jäädä kotisohvalle lepäämään. Huomenna taidetaan mennä jonnekin syömään ja siten vain ihan kotiin.



Susumi: olisitko tulossa imetystukiruhmän meetinkiin keskiviikkonna klo 17? Tavataanko Kolumbuksessa klo 16.45 ja mennään yhdessä?



Hyvää uutta vuotta kaikillle jos en nyt ehdi naputella lisää ennen sitä.

tuntuu uskomattomalta, että sunnuntaina on tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan... mutta kuinkahan kauan Charlie sitten antakaan loppujen lopuksi odottaa itseään...? Naureskeltiin, että tehdään tilaus viikonlopulle 20.1. - 22.1 kun kaveri voisi tulla silloin koiravahdiksi ;o)

Hei,



Niinpä sitä ollaan päästy vuoden viimeiseen päivään! Vaikka toivoinkin olevani tukevassa kunnossa tässä vaiheessa jo vuosi sitten, enpä olisi kuitenkaan uskaltanut uskoa asioiden olevan näin mukavalla mallilla. Joten tyytyväinen olen.



Tiistaisesta tapaamisesta: Tervetuloa mukaan Lene, toivottavasti hermokipu hellittää ja pääset mukaan. Ja toivottavasti myös Frida pääset. Löysin yhden vanhan sähköpostin johon voisi laittaa tulemaan puhelinnumerot, niin laitan omani tulemaan teille: neitikesa@city.fi

Osoite on vanha, sinkkuajoiltani ihan, mutta tsekkasin että se on kyllä yhäkin toimiva.



Ääni alkaa palailemaan pikku hiljaa, eli flunssasta toivutaan hitaasti ja varmasti. ehdottelin miehelle, että yritettäisiin käydä tänään ulkona syömässä edes, kun ollaan oltu niin tiiviisti neljän seinän sisäpuolella, että aletaan tulemaan ihan mökkihöperöiksi.



Onnea ja Iloa kaikille vuodelle 2006!



toivottelevat

RouvaSukkula & Astronautti (35+1)

Täällä eletään jännittävissä tunnelmissa. Eilen illalla tuli vaaleanpunaista vuotoa, joka yöllä muuttui kirkkaaksi ja sitä tuli pyttyynkin asti. Vuoto oli/on vähäistä, mutta soitin silti NKL:lle josta neuvottiin odottelemaan, koska vauva liikkuu hyvin. Arvelivat että vuoto johtuu kohdunkaulan avautumisesta. Jotain tosiaan on alkanut tapahtua, olo on ollut tänään levoton, välillä hikoiluttaa ja oksettaa, tulee kipeitä supistuksia lonkat on hellänä. Alaselkää jomottaa ja mieliala on kuin p********n ammutulla karhulla, mies raukka...



Onpa jännittävää nähdä miten pitkään vielä menee!! Hyvässä lykyssä olen yhtenä kappaleena vielä neljän viikonkin päästä, joten en vielä peruuta tapaamista. Nyt jos koskaan tarvitaan tekemistä, on niin toiveikas olo että jos tässä meneekin vielä pari viikkoa niin olen varmaan ihan hiilenä.



Laitoin Rouva Sukkulalle sähköpostia ja puhelinumeroni, odottelen vastausta :-)



Olen nyt niin täynnä omaa napaa etten muista oliko jotain kommentoitavaa.



Erikoisen ihanaa uutta vuottaa siis kaikille, sellainenhan varmasti on tiedossa :-)



Frida rv 38 tasan

Saunassa on käyty ja ulos ei taideta jaksaa katsomaan raketteja kun ilmakin on ihan peestä.



Frida, jännää, voi olla että otat kyllä varaslähdön verrattuna minuun! :) Siltä vähän kuulostaisi. Täällä ei edelleenkään kummempia merkkejä vaikka saisihan noita jo tulla.



Ihanaa uutta vuotta vielä joko masujen tai vauvojen kera!



susumi

rv 37+6

mutta mennään vaan yhtä matkaa sinne imetystukiryhmän miitingiin. Treffataanko keskiviikkona 16.45 vaikka siinä R-kioskin edessä, siis sisäpuolella?



Kaupunkitreffeille en uskalla lupautua, vaikka olo on muuten ollut ihan ok... mutta jos laiskotus iskee just silloin niin on noloa perua. :)

Täällä neitimme on nyt tasan viikon vanha. Tuntuu edelleen aika uskomattomalta :) Elo kotona on alkanut sujua aika hyvin, vaikka tietenkin kaikki on uutta ja etenkin imetys stressaa hieman. Vauva imuttelee yöaikaan tehokkaasti (3 kertaa ja aina tunnin tai kaksi kerrallaan), mutta päivällä neitokaista täytyy houkutella syömään. Se lisää hieman minun itkuherkkyyttäni, koska pelkään, että vauva saa tarpeeksi ruokaa. Sitten olen taas hyvällä mielellä: Vauva kyllä kakkii aika paljon, joten jos vauva ei ole " läpipasko" (anteeksi!), niin kyllä se ruokaa saa :) Huomenna terveydenhoitaja tulee kotikäynnille ja sittenhän vauvelin painokin punnitaan. Itse pääsen eroon sektiohakasista.



Frida: Sinulla onkin jännät paikat! Saa nähdä, tuleeko teille sittenkin ihan alkuvuoden vauva.



Mitenkähän Kanika, jokohan olet sairaalassa tai saanutkin jo nyyttisi?



Nyt pitää lähteä houkttelemaan neitokaista syömään... Elämä pyörii nyt tämän ruoka-aiheen ympärillä.



Oikein onnellista Uutta Vuotta kaikille Esikoille!



Katja ja jouluneito 1 vko

sopii oikein hyvin. Nähdään siinä sitten keskiviikkona :o)

kuvittele että olen synnyttämässä :-( Plääh, vuoto on lakannut, samoin supistukset ja jomotukset, ja nukuin viime yön erinomaisesti. Lämmin on edelleen ja mieliala on ihan p*******ä, mutta muuten ei tietoakaan mistään synnytyksestä.



Toisaalta vaikuttaa, että pääsen tiistain tapaamiseen, mikä on kivaa! Tervetuloa myös Lene, toivottavasti hermokipusi antaa periksi sen verran. Tänään ajateltiin miehen kanssa mennä leffaan, kun vielä päästään kaksistaan. Täytyy nyt vihdoin tehdä noita juttuja mitä ei kohta enää voi...



Ihme juttu Katja, miten nuo hormonit vaikuttaa. Odotan hiukan kauhulla millainen itkeskelijä minusta tulee, tiedän että minuun kaikki hormonimuutokset vaikuttavat tosi voimakkaasti. Tsemppiä imetyksen opetteluun, se on varmasti aina alkuun vähän hankalaa. Ihan hyvältä tuo minusta kuullostaa, syöhän tyttö öisin hyvin :-) En usko että terve vauva voi nääntyä nälkään, ja jos vauva on terhakka niin ei liene huolta. (Sanoo ihminen jolla ei ole mitään kokemusta asiasta :-) Joltain imetystukihenkilöltä voisi saada parempia vinkkejä, jos tuntuu siltä?



Hyvää alkavan vuoden jatkoa kaikille! Katsotaan vain niin olen kuitenkin viimeinen meistä tammikuisista...



Hermostunut Frida ja 100% tammivauva 38+1

Tulinpa minäkin pinoutumaan alkaneen vuoden kunniaksi. Vuosi vaihtui kaksisteen kotosalla rauhaisissa merkeissä, raketteja paukkui naapurustossa yllättävän paljon ja niitä ihailtiin tuosta omalta pihalta.



Mulla olis la jo keskiviikkona, vaan eipä ole mitään tapahtunut edelleenkään - ei supistele eikä mitään. Muuten fiilikset on jo sellaiset, että ei yhtään haittaisi vaikka pääsisi pikku hiljaa jo tositoimiin. Eipä tässä muuta ole tehtävissä kuin odotella. Ja huomenna aamusta olisi neuvolakin.



Mukavaa kuulla Katja teidän kuulumisia! Tsemppiä tohon imetykseen, harvemmalla varmaan ihan itsestään sujuu ainakaan näin ekalla kerralla.



Sonja

Rv 39+4

Vaikka yöllä kyllä tuntui että vuosi alkaa niin huonosti kuin vain voi... Koira vinkkasi pissilleen pihalle, ja kun mies päästi sen ovesta, niin juuri sillä sekunnilla naapurissa alkoi kunnon tykkituli sarjana. Meteli oli päätä huumaava ja tapahtui siis aivan muutamien metrien päässä koirasta. Pentuparka säikähti niin pahasti että pakokauhun vallassa vauhkoontuneena juoksi vain poispäin melusta. Satoi lunta, joten jälkiä oli helppo seurata. Se oli juossut tuhatta ja sataa suoraan tietä pitkin, risteyksen yli (onneksi ei autoa ollut sattunut kohdalle) ja niin pitkälle kuin tietä riitti, jonka jälkeen siitä vaan suoraan eteenpäin poikki vanhan pellon. Seurasin jälkiä puoleen väliin peltoa, mutta lunta on puolisen metriä ja alla höppöheinikkoa, joten se oli aika raskasta tarvottavaksi. Alkoi supistella ihan pirusti kun siellä pellolla rämmin keskellä yötä itkien koiran vuoksi. Olin ihan varma ettei sitä enää koskaan näy. Olin itse kävellyt jo kilometrin kotoa ja koiran jäljet jatkuivat vaan jonnekin kaukaisuuteen pois kaupungin paukkeesta. Itkien laahustin kotiin pysähdellen vähän väliä supistusten takia, vihloi oikein kunnolla ja ajattelin että menetänkin uuden vuoden alkajaisiksi sekä koiran että vauvan. Onneksi ei kukaan ollut näkemässä kun paruin siellä tien päässä...

Kotiin pääsin kuitenkin ja huilasin vähän aikaa. Mietittiin miehen kanssa mitä oikein voi tehdä. Mies jäi kotiin " päivystämään" ja minä läksin autolla ajelemaan koiran menosuuntaan. Ajoin sen vanhan pellon toiselle puolelle, siellä menee tie talojen pihaan. Koiran jäljet tulivat pellolta tielle, mutta siinä jäisessä tien pinnassa niitä ei näkynyt. Huutelin koiraa ja kävelin auton ympärillä vähän aikaa. Läksin sitten ajelemaan vielä kauemmas kotoa katsellen tien varsia varmana että koira on jäänyt auton alle. Itkusta ei meinannut tulla loppua, ajattelin että jos se ei jää auton alle, niin suden sen syö ihan varmasti, niitäkin on näkynyt ihan tässä lähellä tänä talvena.

Eihän sitä koiraa missään näkynyt, niinpä palasin takaisinpäin siihen vanhan pellon vieressä menevän tien risteykseen. Ja kun nousin autosta huutelemaan koiraa, niin näinkin että se istuu siellä pellon vieressä menevällä tiellä jossa olin ensi kerran noussut autosta koiraa huutelemaan. Oli tietysti haistanut emännän jäljet ja ihmeissään kun ne ei johtaneet minnekään. Siinä se istua napotti kunnes lopulta sain sen vakuuttuneeksi että minähän se täällä huutelen, parin sadan metrin matkan kävelin koiraa kohti koko ajan sitä kutsuen, mutta se vain istui kuin tatti sinä minun jälkien kohdalla kunnes lopultakin tunnisti minut. Voi sitä riemua! En tiedä kumpi oli enemmän innoissaan, minä vai koira, mutta se ilon tunne oli sanoinkuvaamaton. :)

Kotiin kun pääsin, niin mies ei ollut kuitenkaanmaltanut pysyä kotona, vaan oli lähtenyt pyörällä seuraamaan koiran jälkiä ja siellä pellon laidalla oli kauhistellut, että minä olen tarponut siellä hangessa nyt kun pitäisi levätä. Soittikin sitten että enhän vaan ole jossain siellä kahlaamassa.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vauvakin pysyi masussa ihan tiukasti vaikka supistelut jatkuivat pitkälle aamuyöhön.



Huh huh, olipahan ikimuistoiset aattoillat sekä jouluna että uutenavuotena. Se ainakin päätettiin että toiste ei uudenvuoden aattoa kotona vietetä ellei kaupunki kiellä taajamassa rakettien paukuttelua. Ihan kauheaa meteliä ja jyskettä, kuin sota-aikana lähes. Ymmärrän sellaiset nätit valoraketit, mutta miksi niiden pitää nykyisin olla kuin tykkejä ja pommeja, ikkunat helisee ja korvat särkyy?





No joo, oli taas tarinalla mittaa.





Muihin aiheisiin, vauvalle olen kuluneen viikon aikana neulonut villapaidan ja villapuvun. Nyt ajattelin aloittaa villahousujen teon, sitten vielä myssy, lapaset ja sukat molempiin asuihin niin hyvä tulee. :)



Onko teillä muilla maito noussut ja sitä mukaa valunut jo näin pitkän aikaa ennen synnytystä? Mitä sille voi tehdä muuta kuin vaihtaa liivinsuojia jatkuvasti? Rinnat on ihan muhkuraiset ja välillä suorastaan kipeät, saako/pitääkö niiden antaa olla vai lypsää tyhjiksi? Ei ole kovin mukava olo näiden hinkkien kanssa, kiristää ja puristaa... Toivottavasti maitoa riittää sitten vauvallekin, nyt ainakin tuntuisi tuotanto olevan aika kiihkeää.



Jaahas, ruoka on kuulemma valmista, lähden syömään siis.



Mukavaa vuoden alkua vielä kerran!







susanna 27+6

Toivottavasti vuosi vaihtui kaikilta mukavasti, paitsi Tutannalla oli kyllä rankka yö, voi ressu. Onneksi koira löytyi ja supistelut menivät ohi!



Me oltiin leffassa ja syömässä (josta tuli ihan valtaisa närästys) ja katsomassa raketteja, joita oli tosi paljon ja pauke oli kauhea. Oli vähän kurjaa, mietin vaan että haittaako pauke Touhoa ja mieluiten oisin ollut jossain hyvin kaukana, mutta mies alkaa olla aika ahdistunut kotonaoloon, joten lähdin sen mieliksi. Täälläkin alkaa olla olo välillä kuin p***een ammatulla karhulla, kuten Fridallakin, vaikkakaan ei odottelusta vaan pienestä turhautumisesta toisen (lievään) ahdistuneisuuteen ja (lievään) paluushokkiin. No, kyllä se tästä, täytyy vaan ottaa itse rennosti, aargh ... tai sitten syynä äreyteeni on ihan vaan omat hormonit, tarkemmin ajatellen se on jopa todennäköistä.



Täällä alkaa monella olla jo niin jännät paikat että ihan kuin seuraisi jännittävää romaania! Toivottavasti Lene hermokipusi eivät ärry pahaksi, kuulostivat tosi hermostuttavilta! Ja pidetään peukkuja että Fridan olo on tiistaina vielä tarpeeksi hyvä kahvitteluun. Onnea valtavasti vielä Johannalle suloisesta Iiris-vauvasta!! Päivä päivältä varmasti helpottaa alkuhankaluuksien kanssa, kuten myös Katjalla. Toukkikselle onnea ekasta hymystä ja onnistuneesta bussimatkasta :)



Kiva nähdä pientä joukkiota taas tiistaina. Laitan Sukkula sulle numeroni tuota pikaa. Bis später!

Jaipur 25+6 (viikot matelee, olen ollut jo koko syksyn + 20 jotain!)



ps. Tutanna, minulla ei tippakaan tullut esimaitoa, mikäköhän siihen vaikuttaa. Samoin olen odotellut toistaiseksi turhaan vauvan hikkaa.

Voi olla, että teillä on nyt ikuisesti paukkuarka koira :o(



Meillä toinen koirista on paukkuarka (en tiedä onko luonnostaan vai huonoista kokemuksista- meille se tuli siis vasta 11 kk:n ikäisenä edeliseltä omistajalta)- sitä ei siis reiluun vuorokauteen uudenvuodenaikana juuri ulkoiluteta (tänä aamuna menin ulos n. klo 8 kun paukutteluijat on jo untenmailla ja ajoin kauemmas lenkille varmuuden vuoksi ja edellinen lenkki oli iltapäivällä enne kuin pahin paukuttelu alkoi). Sisälläkin koira hakeutuu ihan viereen ja jalat vapisee ja koira läähättää kun kuulee paukkuja. Asia ei ole vuosien varrella parantunut vaan koira pelkää ehkä joka vuosi aina vain hiukan enemmän. Onneksi tuo vanhempi on kuitenkin ok, ei korvaansa lotkauta millekään joten ehkä rauhoittaa kaveriaan hiukan.



Voi kun olisi kiva tavata teitä tiistaina, katsotaan miten menee (vieraat lähtee kentälle samoihin aikoihin) ja saattaa olla että pääsisin sittenkin. Mikäs se tapamispaikka olikaan Bulevardilla?



Fridalla on jännät ajat ja monella muullakin. Monta vauvaa tulossa meidän klubiin lähiviikkoina :o) Onkohan kukaan katsonut miten on jakautunut tyttöjen/poikien osalta tähän mennessä...?



Käytiin muuten tänään elokuvissa miehen pojan kanssa (King Kong) ja jos harkitsee sen katsomista, niin voin valistaa että tämä leffa on minun TOP 5:ssa kaikkien aikojen huonnoimmista näkemistäni leffoista. Ja se oli vielä niin jumalatoman pitkä, että olisin halunnut lähteä pois. Suurimman osan aikaa vaan mietin vauvalle nimeä... hoh-hoijaa ;o)



Olivera 36+1

Mites musta on tullut ihan nettiriippuvainen. Pakko hakea vaan lisää ja lisää tietoa synnytyksen käynnistymisestä ja lukea loputtomiin synnytyskertomuksia....



Olipa Tutannalla vaiheikas uudenvuoden aatto. Onneksi kaikki päättyi hyvin!



Olivera: Tapaamispaikka oli Bulevardin kahvisalonki, se on Manskun ja Bulevardin kulmassa, sisäänkäynti Manskun puolelta. Mukavaa jos pääset sinäkin!



Muistan Jaipur noilta ajoilta myöskin mielialavaihtelut. Kyllä hormonit vaikuttaa paljon. Toivottavasti miehesi toipuu vähitellen paluushokista ja jaksaa tukea sinuakin raskauden myllerryksissä. Voin lohduttaa että minulla alkoi joskus rv 30 jälkeen erittäin seesteinen ja energinen kausi raskaudessa, joka vain parani näihin päiviin (vai kultaako aika muistot..?). Eilen rupesi taas yllättäen tuntumaan että kohta menee hermot, en vain tiennyt vielä mihin. Vähän niinkuin muinoin ennen kuukautisten alkua. Löytyihän miehestä pian vikaa :-)



Vauva on riehunut masussa koko illan ja jomottelu on taas alkanut. Kipeitä supistuksia tulee jälleen mutta vain silloin tällöin. Minusta voisi joko alkaa tämä homma tai sitten ei. Ei kai auta kuin odotella.



Frida rv 38+1, edelleen