Leikitäänkö kuoleman peliä: "Miten elämäsi muuttuisi, jos...

Minulla on lapsia eli mieheni ei ole ainoa rakkaimpani, joten kysymys ei varmaan ollut minulle.

Ei minulla ole yhtä ainoaa rakasta läheistä.

Jos vaimo kuolisi, soittaisin varmaan ensimmäisenä parhaalle ystävälleni. Huomenna hakisin saikkua ja vetistelisin äidilleni, sisarelleni ja parille muulle ystävälleni.

Ja miten elämä muuttuisi? Minusta tulisi yksinäisyyttäpoteva ja varakas leski. Ottaisin loparit ja muuttaisin etelään.

Mä soittaisin ensin yhteisille aikuisille lapsilleni; ja sitten vasta muille läheisimmille yhteisille sukulaisillemme tai pyytäisin lapsistani jonkun ilmoittelemaan heille suru-uutisen.  Ystäville ja tuttaville ilmoittelisin joskus sitten toivuttuani ensishokistani.  Ja kuolleen läheiseni lähimmille työyhteisön jäsenille ilmoittelisin sitten, kun jaksaisin.

Hautajaiset järjestäisin vain oman perheeni kanssa, korkeintaan menehtyneen puolisoni lähimmät sukulaiset ja omat läheisimmät sukulaiseni mukaan lukien.

Varmaan viimeinen apu lähtisi ja asunto. Muuttaisin kai vuokralle pikkukaupunkiin. Hankala lähiomainen luonteelta ja joskus hyvin ahdistava. Yritän keksiä ratkaisuja elämässä, terveydentilat ja muut vaikuttavat.

Kyllä mulla on lapset, mies, äiti, sisarukset, sisaren lapset, ystävät... Jos joku kuolisi, niin en jäisi yksin. 

Mutta kyllä se olisi silti todella kauheaa. Jos menettäisin jonkun lapsistani, en tiedä selviäisinkö siitä mitenkään. Se on pahin pelkoni ollut siitä asti kun liki 30 vuotta sitten tulin äidiksi.

Minusta tulisi jatkossa yksin asuva leski, ja aikuiset lapsemme avio- avopuolison kera lapsenlapsineen jäisivät suremaan edesmennyttä heillekin rakasta läheistään.

Koti tuntuisi taatusti kolkolta ja hiljaiselta jatkossa, koska yksinänsä olisi kuitenkin eläminen erilaista kuin toisen ihmisen kanssa.

Minulla ei ole yhä ainoaa rakkainta ihmistä. Rakastan kaikkia sukulaisiani ja ystäviäni, rakastan myös ns. hankaliksi leimattuja ihmisiä. Moni on jo kuollutkin, joten tiedän, ettei elämäni muutu mitenkään.

Musertuisin, koska olemme olleet pian 35 vuotta yhdessä, koko aikuiselämäni. Lapset ja vävypojat auttaisivat minua varmasti käytännön järjestelyissä. Haluaisin muuttaa pois kodistamme, koska täällä on liikaa muistoja. Haluaisin muuttaa täysin elämäni, ettei kaikki muistuttaisi rakkaimmastani. Hän on ainoa mies jota olen rakastanut ja joka on rakastanut minua enemmän kuin kukaan. Korvaamaton.

Minulla on tapana käsitellä omat tunteeni rauhassa itsekseni rasittamatta muita ihmisiä niillä.

Ei ole sellaista henkilöä jota "rakastaisin".

Jos lapseni kuolisi niin varmaan pistäisin elämän ihan risaiseksi ja sulkeutuisin. Jättäisin laskut maksamatta ja vaan lähtisin jonnekin.