Pitääkö iäkkäitä vanhempia auttaa??

että nuorten perheiden tulisi ymmärtää, että heille ei vanhempien mökki ole itsestäänselvyys. Sinne ei siis ole menemistä vaan nuorten tulisi hankkia oma mökkinsä tai olla ilman.



Turhan monet kuvittelevat, että omien vanhempien mökillä voi viettää lomaa laittamatta tikkua ristiin. Kun sitten omat vanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat apua, käännetään selkä ja sanotaan, että myykää se pois. Lomanviettopaikaksi mökki kelpaa, mutta kun tarvitaan apua, käännetään selkä.

ole pakko, mutta jos välit ovat kunnossa, on jonkin asteinen auttaminen luonnollista. Mutta jos asenne on se, että lapset ovat ilmaista aputyövoimaa, joita ei tarvitse ikinä kiittää ja joille voi vaikka kehua toisia lapsia ("kun se X toi oikein kukkiakin viimeksi käydessään" - samalla kun Y pesee ikkunoita) voi välit jättää etäisemmiksi. Joku hoitaja sanoi joskus viisaasti, että kyllä niistä hoitolaitoksiin unohdetuista vanhuksista osa on ihan itse vankilansa luonut. Kaikki vanhukset eivät ole herttaisia papparaisia ja mummeleita.

Jos voi auttaa, niin toki kuuluu auttaa. Jos taas ei voi, niin ei voi.



Pitääkö esim minun ja mieheni mennä talvella joka toinen vkl tekemään lumityöt appivanhempien mökiltä. Keväällä haravoida, hoitaa laituri järveen, kaataa puita. Syksyllä vastaavat hommat. Asumme 200km päässä, ollaan molemmat töissä ja kolme alle kouluikäistä lasta.

Jos pitää, niin koska meidän pitäisi haravoida oma piha, pestä pyykit, siivota ja käydä kaupassa tai ihan olla vaan lasten kanssa.

Ja kyllä, minä tekisin nuo hommat ihan mieluusti, mutta meillä ei ole aikaa kurvata tuonne joka toinen vkl. Tai siis olisi meillä absoluutisesti siihen aikaa, mutta sitten pyykit ja siivoukset hoidettaisiin yöllä ja lasten kanssa rauhassa ei oltaisi koskaan. kauppa olisi lähikauppa ja aina pikaisesti jotain einestä sieltä.

itsestäänselvyys, koska ovat niitä hankkineet.

Tässä on kyse aikuisten lasten ja vanhempien keskinäisistä auttamisista. Minä olen oikeastaan halunnut hoitaa oman perheeni asiat itse, enkä ole koskaan vaatinut tai edes halunnut omia vanhempiani hoitamaan lapsiani tai tekemään mitään minun eteeni enää aikuisena. Se ei vain ole minun juttu. Eli en halua heiltä apua enkä kuolaa heidän perinnön perään. Saatan auttaa tai maksaa heille avun kun he aikanaan eivät itse kykene hoitamaan asioitaan, mutta eivät he voi sitä minulta vaatia, sehän on selvä. Olen myöskin vanhempieni ainut elossa oleva lapsi, mutta teen minkä jaksan.

teidät, eikö olisi vastavuoroisuuden aika ilman vaatimuksia lastenlapsineen päivineen?

Nuoret perheet pyytävät jatkuvasti apua asioissa, jotka voisivat tehdä itsekin. Lapset tarvitsevat hoitajaa, autoa pitäisi lainata, haalareihin tarvitaan rahaa jne. Joskus tuntuu siltä, että omia vanhempia pidetään jonain automaattina.



Olen tehnyt selväksi, että minulla on nyt oman elämäni ruuhkavuodet, pärjätkää siinä elämässä, jonka olette rakentaneet. Mökille ei ole tulemista ollessani voimissa eikä etenkään, kun en enää jaksa tehdä mitään. Autoni on omani, sitä ei lainata niin kauan kun Hertziltä saa vastaavan alle satasella. Lasten haalarit sopii ostaa itsetienatuilla rahoilla.

Odotan kauhulla, kun omat vanhempani rupeavat tarvitsemaan apua. Olen ainoa lapsi, joten kenenkään kanssa ei voi taakkaa jakaa. Ja kyseessä on todellakin taakka, sillä äitini on pirullinen marttyyri, jonka kanssa mikä tahansa yli kahden tunnin yhdessäolo on raskasta. Valitettavasti (tai onneksi) isäni on ihana ihminen, auttanut minua todella paljon. Niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Ongelmana siis on, että isää haluaisin auttaa, äitiäni en.



Olen samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa, että mökkihommat eivät voi olla velvollisuuksia, lapsiperheessä on oikeasti muutakin tekemistä. Toki jos perhe viettää aikaa mökillä, sitten tilanne on eri.

mutta joku kohtuus siinä on oltava.



Mulla on tuttava, jonka vanha äiti alkaa olla huonossa kunnossa, mutta haluaa itsepintaisesti asua silti vanhassa isossa omakotitalossa. Ei suostu syömään mitään ateriapalvelun ruokia, haluaa, että kaikki tehdään itse, ei hyväksy mitään puolivalmista elintarvikkeissa, ei haluaa siivoojaa jne. Tuttavani sitten käy 500 km:n päässä joka viikonloppu siivoamassa, laittamassa ruokaa, leipomassa, hoitamassa pihan ja kasvimaan...



Ei tuossakaan ole musta järkeä ja kaikilla lapsilla ei olisi tuohon edes mahdollisuutta.



Vanhempia tulee auttaa, mutta vanhempienkin tulee ymmärtää, että jos ei selviä okt:ssa, muutetaan kerrostaloon, jos ei jakseta mitenkään ylläpitää mökkiä, luovutaan siitä jne.



Ei ne lapsetkaan voi isovanhempia kohtuuttomasti rasittaa lastenhoidolla tms. Puolin ja toisin pitää ajatella myös toisten jaksamista.

Eivät aikuiset lapset voi vaatia enää isovanhempien apua ja tukea joka asiaan. Ei heidän ainakaan ole pakko tehdä myöskään mitään. Moni haluaa, tiedän sen.

Jokaisen tulisi hankkia niin monta lasta, kuin itse jaksaa hoitaa. Tietysti tilanne voi muuttua ja voi jäädä leskeksi yms. mutta noin periaatteessa jokainen on vastuussa itse järjestämään asiansa. Itse iloitsen kun omat vanhempani vielä jaksavat matkustella ja touhuta ja tuhlata hyvin ansaitsemiaan eläkerahoja. Heillä on oma elämä ja minulla oma, ja ollaan suht onnellisia kaikki.

Nuoret perheet pyytävät jatkuvasti apua asioissa, jotka voisivat tehdä itsekin. Lapset tarvitsevat hoitajaa, autoa pitäisi lainata, haalareihin tarvitaan rahaa jne. Joskus tuntuu siltä, että omia vanhempia pidetään jonain automaattina.

Olen tehnyt selväksi, että minulla on nyt oman elämäni ruuhkavuodet, pärjätkää siinä elämässä, jonka olette rakentaneet. Mökille ei ole tulemista ollessani voimissa eikä etenkään, kun en enää jaksa tehdä mitään. Autoni on omani, sitä ei lainata niin kauan kun Hertziltä saa vastaavan alle satasella. Lasten haalarit sopii ostaa itsetienatuilla rahoilla.

Mielestäni ap:n viestistä kuultaa läpi että omaelämä, yrittäminen, omat lapset, omakotitalopihoineen ja jopa koirat menee edelle omista vanhemmista... Jos kyse olisi siitä että vanhemmat tarvivat oikeasti vähän apua niin että voivat elää kotonaan niin mielestäni ap:n kuuluu auttaa tai järjestää apua.



Jos vanhemmat taas ovat hyväkuntoisia tai muuten vaan "juoksuttavat" kaiken mahdollisen kanssa ja esim. mökin kanssa jossa ilmeisesti ap ei vietä aikaa niin sitten vanhemmissa vika.



Itse olen valmis auttamaan sekä vanhempiani että anoppiani kohtuullisen tarpeen mukaan. Ehkä anoppi muuttaa meille asumaan jos ei enää kotonaan pärjää mutta pärjäisi meillä. Mieheni on tehnyt äidilleen remppaa ja toimii "talonmiehenä" tarpeen mukaan. Samoin huoltaa auton jne. Toisaalta nytkin lapset ovat anopin kanssa pihalla leikkimässä ja anoppi toi tullessaan leipomuksia meille.



Vanhempani asuvat sen verran kaukana että en voi heitä auttaa päivittäin mutta kuvittelisin että kävisin kerran viikossa tai kahdessa siivoamassa ja veisin valmiita ruokai pakkaseen jne kun tarve tulee. Lähellä asuva veljeni auttaisi sitten enemmän päivittäisissä asioissa ja kuljettamisissa.



Yksiselitteistä vastausta ei ole ja aina mennään tilanteen mukaan. Meillä autan mielelläni koska sekä vanhempani ja anoppi ovat auttaneet meitä paljon lasten kanssa ja taloa rakentaessamme jne. Toivottavasti kerkeän auttamaan tai järjestän oman elämäni tarvittaessa niin että pystyn auttaa kun nuo läheiset ihmiset tarvitsevat apua.



Toisaalta kenenkään ei tarvi olla täyspäiväisiä orjia vanhemmilleen tai suostua hyväksikäyttöön. Ehkä joillakin kirjoittajilla olisi syytä miettiä että voisiko itse järjestää noille vanhemmilleen jotain mielekästä tekemistä (sukkien kutomista lapsille, leipomista jne) jos tuntuu että ihan vain ikävästä ja tekemisen puutteessa hyppyyttävät lapsiaan.

tosiaan niin että poden ajatuksistani huonoa omaatuntoa. Kyse ei ole siitä ettemmekö olisi läheisiä ja että emme näitä iäkkäitä vanhempiani auttaisi. Todellisuudessa me autetaan heitä huomattavasti enemmän kun muitten sisaruksieni perheet, jotka käyvät kylässä harvakseltaan ja tyyliin sunnuntailounaalla. Tämä tuntuu kyllä aika nurinkuriselta, kun minusta meidän perheen resurssit tähän auttamistyöhön ovat varmasti kaikkein pienimmät.



Mun olisi helpompi kanssa hyväksyä avuntarve joka olisi enemmin sidoksissa jokapäiväisessä elämässä pärjäämiseen, siivoomiseen, kaupassa käyntiin jne. Mielellämme tuemme heitä kanssa niin että pystyvät kesän rakkaalla mökillään viettämään. Ilman mitään talkoitakin.



Vanhempieni kunto ei tosiaan enää ole mikään paras mahdollinen. Mutta suurin ongelma on varmaan se että heillä on aina ollut kaikki viimeisen päälle järjestyksessä, ja heidän on niin vaikea hyväksyä että jostakin hommista pitäisi vaan osata luopua. Tyyliin ainakin pitää laittaa kasvimaalle perunoita...



Vanhempieni mökki on lähellä meidän kotiamme, niin että mitään mökkiä me ei koskaan tulla tarvitsemaan eikä pidempiä aikoja siellä koskaan vietetäkään.

ja sitten auttaa heitä saamaan ulkopuolista apua. Esim. miksi kiireisenä pitäisi olla maalaamassa sitä vanhempien kesämökkiä, kun siihen saa jonkun toisenkin palkattua. Ehkä suvusta löytyy taskurahan tarpeessa olevai teinejä joille homman voi delegoid, tai sitten palkkaa ihan ammattimiehen tekemään. Olikos se kolme tuhatta euroa/hlö kun saa vuodessa kotitalousvähennystä, 6000€ saa jo aika paljon aikaan vuodessa, oli sitten ikkunoiden pesua, polttopuiden tekemistä, mökin remonttia tmv.



Ja nro 28:n esimerkissä kyse on varmasti jostain ihan muusta. Jos sen mummon jättäisiä väkisin yksin selviämään esim. kaverisi olisi vaikka "selkäleikkauksessa" ja "vuodepoltilaana" 2kk niin johan alkaisi mummolle ulkopuolinenkin apu kelvata. Nyt hän varmasti tekee noin jotta saa seuraa siitä lapsestaa joka viikko.



Samoin yksinäisiä vanhempia voi aktivoida osallistumaan erilaisille kursseille tai kerhoihin. Ostaa vaikka lahjaksi ja järjestää kyydit muutaman kerran, niin usein jäävät koukkuun harrastukseen. Ja se voi olla mitä tahansa nikkarointi- tai käsityökerhosta kielikurssiin, kuoroon, jumppaan, MIHIN tahansa mikä ehkä vähänkin kiinnoistasi ja mihin kunto riittää. Moni eläkeläinen on esim. aktiivinen matkustelija, eli joku porukka reissaa koko ajan johonkin (ja ei siis kalliita matkoja, vaan bussilla esim. Ikeaan, teatteriin, Tallinnaan, johonkin tapahtumaan jne. jne. )

Minulla on iäkkääät vanhemmat ja asun muutaman sadan metrin päässä heistä. Heillä on muutama isohko kotieläin , iso talo, iso puutarha. Näistä eläimistä ei voi luopua vaikka suurimman ajan päivästä nukutaan

 Äitini keittää ruuan, käyvät kaupassa ja pystyy siivon pitämään

 Koko elämäni olen ollut heidän apulainen karjanhoidossa, heinänteossa, kuskannut ym.minulta ja mieskaverilta on helppo pyytää apua kun olen ns.lähilapsi. 2 systeemiä asuu 30 kilsan päässä, yksi 10 km.päässä. en jaksa kuunnella samoja asioita käynneiiläni, en toisen vanhempani ylistystä omista menestymisistä, olen pettynyt ja suurimmaksi osaksi vihainen siitä ettei milloinkaan saa oikeanlaista kiitosta . Toinen vanhemmistani vähättelee jos alkaa luettelemaan mitä on joutunut tekemään lapsena, enemmän kuin kylän lapset, kuulen aina saman   teidän on tarvinnut tehdä niin vähän.tämä vastaus tulee siitä kun molemmat vanhempani ovat raataneet omilla lapsuuden tiloilla alle 10 vuotiaasta saakka. Se katkeruus tuodaan esille kun tulee yhteenotto. Olen sitä mieltä kun en saa kiitosta enkä kunnioitusta ettei tekemäni palvelu on mennyt täysin hukkaan . Olen nyt yli 60 vuotiaana tullut siihen pisteeseen että saavat tulla itse toimeen kun ovat elämänsä laittaneet tähän pisteeseen. En ole vastuussa heistä.

Jos kykenevät itse hoitamaan asiat, ei tarvitse, mutta kun enää eivät kykene, on autettava tai hommattava osto palveluita, vastuu. 

Jos he ovat auttaneet sinua aikuisena niin kyllä. Jos taas eivät ole niin ei.

Minä en auttanut äitiäni koska hänkään ei koskaan auttanut minua, ei edes kun olin lapsi.

Joudun pakosta auttamaan tai oikeammin olemaan kotiorjana, vaikka en tätä halua, enkä pysty tähän. Oma tilanteenikin on huono, enkä pysty oikein huolehtimaan itsestänikään. Sossuun on oltu yhteydessä, apua haettu ja huoli-ilmoitus tehty, mutta mitään apua ei ole tulossa ei vanhemmalleni, eikä itsellenikään. Olen itse työtön ja kärsin mm. mielenterveysongelmista ja olen autismikirjolla. 

Aloitus on by the way 13 v takaa. Aihe toki on ikuisesti ajankohtainen. 

Onko sulla sisaruksia? Voiko yrityksen töitä delegoida uudelleen tai miettiä paljonko painaa kerralla töitä. Voiko kyyditä, sä tai vaimosi, tai sukulainen. Voivatko joskus mennä taksilla. Tai asua lähempänä kauppoja, paikkoja? Ostakaa remppaa ja huoltoa. Onko muita sukulaisia myös avuksi? Pitääkö kesäpaikka jo myydä vai haluavatko pitää. Onko paikallisesti bussia tai mitään millä liikkua.

Kai se vähän riippuu siitäkin kuinka vanhemmat ovat apua antaneet. Jos vanhemmat ovat olleet auttamassa läpi elämän niin on kohtuullista myös auttaa heitä. Omat vahempani eivät ole minua elämässäni auttaneet, niin henkinten kuin konkreettinenkin tuki on jäänyt puuttumaan ja koen kovin raskaaksi auttaa heitä nykyään. Lisäksi tuntuu että iso osa ongelmista on itseaiheutettuja, ostellaan kaikkea hienoa teknologiaa ja sitten ei osata käyttää niitä, tukemassa saa ola jatkuvasti. Lisäksi vanhemmat hermostuvat jos en osaa heti auttaa puhelimessa - yllättäen en osaa kaikkia asioita ratkoa esim. älytelkkarin sovellusten tai tietokoneiden kanssa ja se ärsyttää vanhempiani.

Vierailija kirjoitti:

Kai se vähän riippuu siitäkin kuinka vanhemmat ovat apua antaneet. Jos vanhemmat ovat olleet auttamassa läpi elämän niin on kohtuullista myös auttaa heitä. Omat vahempani eivät ole minua elämässäni auttaneet, niin henkinten kuin konkreettinenkin tuki on jäänyt puuttumaan ja koen kovin raskaaksi auttaa heitä nykyään. Lisäksi tuntuu että iso osa ongelmista on itseaiheutettuja, ostellaan kaikkea hienoa teknologiaa ja sitten ei osata käyttää niitä, tukemassa saa ola jatkuvasti. Lisäksi vanhemmat hermostuvat jos en osaa heti auttaa puhelimessa - yllättäen en osaa kaikkia asioita ratkoa esim. älytelkkarin sovellusten tai tietokoneiden kanssa ja se ärsyttää vanhempiani.

Hanki nyt tuonne mahdollisimman yksinkertainen televisio. Vieläkin on myynnissä myös perustelevisioita, joilla pystyy vain katsomaan televisiota ilman älytoimintoja.