Pitääkö iäkkäitä vanhempia auttaa??

Jossain määrin vanhempia tulee auttaa, mutta mielestäni siinä on joku raja ja oma elämä on ensin hoidettava.



Esim. kesämökki ei musta kuulu auttamisen piiriin. Jos vanhemmat eivät itse enää jaksa mökkiä ylläpitää, ei voi vaatia, että lapset sen tekisivät, jos eivät itse ole todella innostuneita kyseistä mökkiä ylläpitämään. Vanhempien pitäisi ymmärtää luopua mökistä, jos ievät jaksa sitä itse ylläpitää, vaikka ymmärrän, että aina se ei ole helppoa.



Auttaisin arjen juoksevissa asioissa ja kotona pärjäämisessä, mutta remopnttien tekeminen ei kuulu lapsille.



Voitko sanoa suoraan, että auttaisit mielelläsi ja teet minkä pystyt, mutta esim. mökin ylläpitoon sinulta ei yksinkertaisesti riitä aikaa.

me ainakin autetaan ja tuollainen mökkiehdotushan on vain kivaa yhteistä aikaa kaikille! Onhan elämässä jokaisella omat kiireensä, mutta kyllä vanhempien auttaminen on minulle itsestäänselvyys.

jos eivät jaksa huoltaa. Tai myyköön ja palkatkoon sillä itselleen apulaisen.

Minulla vielä äiti ja isä eronneet, ja molemmat tahoillaan huomanneet, että vävypojallahan se vasara pysyy kädessä. Jopa hänenkin pitäisi olla aina auttamassa. Veljeni asuu ulkomailla, joten häneltä ei vaadita mitään. Ymmärrän kyllä, että jonkin verran autamme, mutta jatkuva soimaus siitä, että emme yhtään helpota heidän elämäänsä, on kamalaa. Eniten minua rassaa tuo kiltin mieheni hyväksikäyttö. Mieheni on yrittäjä, ja hänellä olisi muutakin puuhaa kuin auttaa anoppia.

Olenkin saanut senverran mittani täyteen, että pyysin äitienpäivälahjaksi aikaa omalta perheeltä. Sanoin äidilleni vain, että tulemme käymään, mutta mieheni ja lapseni ovat järjestäneet minulle yllätyksen! Mulle kelpaa kyllä rauhallinen sunnuntaipäiväkin kotona lasten kanssa.

jos eivät jaksa huoltaa. Tai myyköön ja palkatkoon sillä itselleen apulaisen.

Kait niitä pitäisi auttaa, jos aikaa on. Mutta aina sitä ei oikein ole. Sinulla kuulostaa olevan omia hommiakin ihan riittämiin. Tältä pohjalta äitisi toive äitienpäivälahjasta on aika kohtuuton. Eikös sinullakin ole äitienpäivä. Entä jos maksaisit lahjaksi mökille mökkitalkkarin sopivalla summalla. Minusta se on kyllä niin, että jos haluaa ylläpitää sitä mökkiä, mutta ei itse pysty, niin sitten hommaa sinne itse ylläpitäjän. Ei se ole sinun tehtäväsi. Voit tietysti yrittää selvittää heille tilannettasi, mutta on voinut aika kullata muistot ja he eivät tajua, että sinullakin on omat hommasi. Toki mahdollisuuksien mukaan on hyvä auttaa, mutta niiden mahdollisuuksien mukaan.

Tietysti vanhempiaan pitää auttaa, mutta ei se tarkoita sitä, että joka hommassa pitää olla tekemässä jotain. Jos ei pärjää ilman lapsia, niin sitten on aika vaihtaa okt, keskustan kerrostaloon ja myydä se mökki.

vastaan, että pitää... Tosin se ei minulle ole mikään velvollisuudelta tuntuva asia. Äitini on aina auttanut minua kaikessa vielä nyt aikuisiälläkin ja koen, että "vastapalveluksen" aika on sitten, kun hän tulee tarvitsemaan apua. Isäni ei ole niinkään osallistunut elämääni, mutta tahdon silti olla apuna ja saatavilla hänen vanhetessaan. Onhan se rikkaus lapsenlapsillekin, kun vietetään aikaa yhdessä! Minun vanhemmillani ei ole enää muita jäljellä kuin minut, koska pikkuveljeni kuoli työtapaturmassa... Koen, että tahdon auttaa kahden edestä, koska se on minulle tärkeää, ei siksi, että se olisi joku pakko tai velvollisuus.

saamista...

eläkkeellä olevat isovanhemmat eivät utnnu ymmärtävän, että meillä työssäkäyvillä lapsiperheillä arki on aika hektistä ja viikonloppuna haluaisi vähän levätäkin ja viettää aikaa perheen kesken. Tuntuvat aina olettavan, että koko viikonloppuksi tullaan kylään ja koko viikonlopun voi juosta siellä ja täällä eivätkä ymmärrä lainkaaan, että viikolla ei ehdi hoitamaan isompia ostoksia, siivoamaan jne. ELi on omiakin kotitöitä ja sitten vielä kaipaisi hieman lepoa.

Samoin sisarukseni. Meistä oli normaalia auttaa heitä, kun he apua tarvitsivat. En kokenut sitä niinkään velvollisuudeksi, vaan asiaksi joka vaan tulee eteen, jokaiselle varmaan joskus. Vuorotellen käytiin auttamassa, ja hoidin veljeni kanssa isääni kotona puolisen vuotta. Olin puolet ajasta siellä ja puolet opiskelupaikkakunnalla 300 km päässä. Joskus matkustin 2 eri kertaa viikossa sinne, yöjunat tuli tutuksi. Toki sisareni ei niin usein päässyt työn, perhenn ja pitkän matkan takia (asui Ruotsissa) mutta kävi usein hänkin auttamassa. Ihan rakkaudesta vanhempiin se tehtiin ja perheen takia.

Minusta auttaminen on kaikkiaan vapaaehtoista. Kuten monessa viestissä on todettukin, on lapsiperheen arki jo sellaisenaan usein sen verran kiirettä, että toisen perheen (isonvanhemmat) auttaminen arjen jutuissa ei siihen mahdu. Jos isovanhemmat eivät pysty käymään kaupassa tai asioilla itse tai siivoamaan, on heidän hankittava kotiapua. Piste. Mökkiä koskee sama asia, se on niiden vastuulla, jotka sen omistavat ja jotka sitä käyttävät. Jos lapset ja lastenlapset myös käyttävät mökkiä paljon, voi heidän olettaa myös siitä huolehtivan, ei muuten.



Omat appivanhempani ovat myös hieman tuollaisia käskyttäjiä, tai olisivat, jos mieheni ei olisi lähtenyt siitä kuviosta jo kauan ennen kuin tapasimme. Kälyni ja lankoni sitten hoitelevat vanhempiensa asioita ja pitävät kaikki viikonloput seuraa, kälyllä varsinkin oma elämä on olematonta. Appivanhempien mielestä kylässä pitäisi käydä joka viikonloppu ja samalla hoitaa ties mitä nikkarointia ja minun lähteä anopin kanssa kaupoille. Joskus alkuvuosina niin teimmekin, mutta emme enää, koska haluamme hoitaa omatkin asiamme viikonloppuisin.



Minusta on itsekästä, jos joku vaatii sukulaisiaan hoitamaan omia asioitaan jatkuvasti.

Sitten meille syntyi 2 lasta ja apua ei toisin päin ole juurikaan kuulunut... vaatimukset avusta sinne päin vain kasvavat koko ajan...



Esim. äitini valitti, että hän ei tiedä minne viedä isäni pieneksi käyneita vaatteita. Sanoin, että voi toimittaa ne eteenpäin. Mulla on ystävä, jolla voisi olla niille käyttöä. Sitten äitini soittikin minulle, että milloin tulet tänne töihin. Tyhjentämään ja siivoamaan hänen kellarikomeronsa!!

jos joutuu kysymään "pitääkö auttaa" niin luulen, että se vastaus on jo kysyjällä tiedossa...Ei kai ketään pakottaa voida. Oma ajatusmaailmani kuitenkin kulkee vähän eri latuja; koen, että vanhempia tulee auttaa. Jossain kohtaa roolit menee vähän toisin päin kuin aiemmin ja mielestäni se on normaalia ja ihmisen elämän kulkua vain.

Auttaa voi sitenkin, että jos ei itse fyys. pysty olemaan läsnä niin usein niin hommaa jonkun, joka voi tehdä sen....Kulttuurieroja nämä "pitääkä vai eikö tarvitsekaan" -kysymykset ovat; meidän kulttuuri on kyllä aika hylkäävä, mitä tulee vanhenevista omaisista huolehtimiseen.

Niin, eikös se periminenkin ole ilmaista

Vierailija - 02.05.11 02:44 (ID 12593523) saamista...

Perintövero, lahjavero... ;O)

jättää sinulle perintöä lakiosaa enemmän.

teidät, eikö olisi vastavuoroisuuden aika ilman vaatimuksia lastenlapsineen päivineen?

Äitini hyvinvoinnin puolesta menisin vaikka perä edellä puuhun, eikä hän toisaalta käytä millään tavalla hyväkseen hyväntahtoisuuttani. Isäni sen sijaan on patalaiska paskiainen, jonka elämäntehtävä on ollut arvostella muita ihmisiä ja heidän ratkaisujaan. Lastaan hän on muistanut kommentilla "olet tuhonnut elämäni".



Hankalaksi tilanteen tekee se, että nämä asuvat saman katon alla ja isä kostaa äidille tämän läheisiltään saaman erilaisen huomion. Ei kaikki aina ole niin yksinkertaista :(

ja ihan mielellään, pakottamatta. Ovathan he kasvattaneet minut ja jos nyt aikuisena voin omasta puolestani heitä auttaa, niin tietenkin sen teen.

nuo vanhemmat ovat.



Joidenkin vastausten perusteella hyväkuntoiset vanhemmat odottavat, että lapset ovat ilmaista työvoimaa hommissa, jotka he voisivat hyvin tehdä itsekin.



Eri asia on sitten auttaa huonokuntoisia vanhuksia. Minusta velvollisuus (ja yleensä halukin) on auttaa siinä, että pärjää kotona, ja saa lapsilta apua niissä askareissa, joita ei enää itse jaksa/kykene tehdä.



Usein vain sitten niillä lapsilla on juuri ne ruuhkavuodet ja omat pienet lapset ja työt ja muut asiat, joten kohtuuttomuuksiin eivät lapsetkaan pysty.



Siksi esim. tuo kesämökin ylläpito ei minusta automaattisesti kuulu lapsille, jos heillä ei erityistä intoa ole kesäpaikkaa ylläpitää tai jos he eivät itse mökkiä käytä. Samoin, jos vanhus on niin huonossa kunnossa, että tarvitsisi esim. päivittäistä apua ruoan laitossa, kodinhoidossa ja asioilla käymisessä, ei voi olettaa, että työssä käyvä perheenäiti ehtisi kaiken hoitamaan. Tällöin on löydettävä muita ratkaisuja.



t. 2