Kolibrien välipäivät
Huomenta kaikille! Täällä sitä taas ollaan sorvin ääressä, rehellisesti sanottuna motivaatio on puhdas nolla...Ei huvittais sitten millään tämä työnteko!
Olipas meillä kolibreilla varsin " täti-rikas" joulu, ei näyttänyt valitettavasti plussia paukahtelevan. Toivotaan, että vielä piinailevilla käy paremmin ja lopuilla tärppää ens kierrosta! Oma tilanne on vähän sekava, ei tullut tätiä eilen(kään). Nyt siis kp 39/38 menossa, mutta tuo jälkimmäinen kp on ihan puhdasta veikkausta. Pillerit lopetin marraskuun puolivälissä ja edellisten raskauksien kanssa on käynyt niin, että tärppi on tapahtunut silloin kun " normaaleilla" naisilla alkaa jo menkat. Aattoaamuna testasin apteekin omalla kirkkaan negan. Tietääkö kukaan apteekin testin herkkyydestä? Voiko käydä niin, että 2 päivää " liian aikaisin" testattuna siinä ei näkyis edes haamua. En oikein usko. Minkäännäköisiä täti/raskaustuntemuksia ei ole, joten alkaa jo hermostuttaa tuo tädin viipyminen. Päätinkin, että varaan ajan omalle gynelle ens viikolle, en rupee tätiä ikuisuuksia odottelemaan.
Mitenkäs joulu meni? Me selvisimme aattoaamuun mennessä siitä mahataudista ja lapset olivat pukin tullessa teräskunnossa. Ihana oli katsoa heidän intoaan (3v ja 1,5v)! Ja kun joulupukki sattui tuomaan kummallekin just sen oikean lahjan ei pikkukavereiden riemulla ollut rajoja. Äitikin oli tyytyväinen, sai rauhassa syventyä romaaniin ja suklaaseen:). Tuosta mahataudista vielä, enpä ole ennen jouluna laihtunut, kerran näinkinpäin:-).
Iloisia välipäiviä kaikille! Lähettäkäähän töissäkävijät vinkkejä, millä saatte itsenne motivoitua aamuisin... Tykkään työsäni hirmuisesti, mutta tää pikku-3 projekti tuntuu täyttävän pään ihan täysin.
Kommentit (56)
Jaahas, valittelin tässä pari päivää sitten niistä oudoista alamasutuntemuksistani. Nyt ne ovat jo helpottaneet, kait sitten ovis tuli paikalle kuitenkin ihan normiaikaan :( ja niinkuin olin toivonut että olisin raskautunut niillä alkukierron päivillä.
Tänään kp15, rinnat koko päivän olleet aran tuntuiset, väsymys painaa päälle (olin yön töissä että johtunee osaksi siitä), eilen miehen kanssa hommailtiin ilman ehkäisyä. Katsoo nyt jos tänäänkin innostuis.
EPPU: kyselit hyviä kysymyksiä! Itseäni kovasti emmittää tämä kolmas lapsi-projekti. Haluaisin vielä yhden lapsen mutta elämä tulevaisuudessa on iso pelottava möykky! En yhtään osaa edes ajatella, että millaista elämä tulee olemaan, kun on kolme lasta talossa! Mitä kaikkea ylimääräistä se tuo, onko miten rasittavaa ja jaksetaanko me tosiaan. Nytkin tuntuu välillä että kaksi lasta saa talon ihan mullinmallin, niin mitäs sitten jos niitä onkin kolme sotkemassa. Toki esikoinen kasvaa koko ajan leluiästä pois, että tulee sitten uudet jutut hänelle, mutta silti.
Myös ahdistaa hieman tämän talon huoneet, kun ne eivät ole mitenkään hyvin suunnitellut kolmelle pienelle lapselle. Yläkerrassa, joka on pääasuintila on vain 2 makuuhuonetta, eli kaikki kolme joutuisivat nukkumaan/leikkimään samassa huoneessa, kunnes esikko olisi valmis siirtymään esim. alakertaan nukkumaan. Mutta tuo ongelma nyt taitaa olla vain omassa päässäni, eiköhän nämä lapset mahtuisi samaan makuuhuoneeseen elämään, luulen :)
Taloudelline pärjääminen ei niin kovasti huoleta. Onhan tuota lainaa maksettavana kummallakin ja tiukkaa tulisi tekemään, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Mielestäni raha ei saa olla se syy, miksi peruisimme tämän projektin.
Ja yksi huolen aihe on tietty se, mitä muut sanoo. Sukulaiset ja ystävät. Ollaanko heidän mielestä ihan päättömiä, jos vielä yhden saamme, kun kaikilta sukulaisilta tytön syntymän jälkeen kuului, että nyt on lapset tehty, kun on molempia, on tasapaino perheessä. Menemmekö rikkomaan sen tasapainon nyt...
Paljon on mietittävää, mutta silti kolmas lapsi olisi ihana ja uskon vahvasti että kyllä se eläminen siitä alkaisi muokkaantumaan kunhan vauva tulisi taloon!
Miulla on lapset 99 ja 04 syntyneet. Esikoinen lähtee kouluun syksyllä ja kovasti tahtoisin olla silloin äitiyslomalla ;) Saisin maailman parhaimman syyn olla kotosalla esikon ekan kouluvuoden.
tarinoita ootte jaksanut kirjotella!
Lyhennetty versio multa: samoja mietteitä mietin kuin muutkin, pohtinut olen mitä sukulaiset sanoo,vaikka eihän se asial oppujen lopuksi heille kuulu, miten jaksaa kun 33v häämöttää. Lapset 7v ja 5v, miten hoidat vaavin kuitenkin laiminlyömättä vanhempia? Kysymyksiä ja ristiriitaisia ajatuksia risteilee todella paljon.
Tosin eipä tarvi miettiä taas kun pari viikkoa eteenpäin, sillä täti tuli ajallaa kylään...No, ihmehän tuo olis ollutkin heti kierukan poiston ja kahden pupuilun jälkeen (todella laiskaa touhua ollut sillä rintamalla) jos täti ei olis ilmaantunut. Todella naurettavaa, että kuitenkin sai kehiteltyä oikein listan verran raskautumisoireita...
Isäntä totes tuossa, että jos tää mun netissä roikkuminen ei vähene niin laittaa salasanan koneelle...pitänee vähentää...
Ihan ekana pahoittelut tädin saapumisesta! Mutta uutta yritystä vaan ja yrittäkään nyt tässä alkaneessa kierrossa pupuilla hiukan enemmän, vaikka esikon alulle laitto opettikin, että se ei tartte kuin sen yhden ainoan kerran.
Mutta koskaanhan ei voi tietää, että milloinka on juuri se oikea hetki :) Joten pupuilua pupuilua! ;)
Meilläkin mies aina välillä uhkaa vievänsä tämän koneen muualle, kun kuulema välillä kulutan aikaani enemmän koneella ku hänen kanssaan :o
OOOPS, saattaa pitää paikkansa, ainakin sitten kun raskaudun :D sitten sitä etsii ihan himona kanssasisaria ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan mieluummin ku puhuu niitä seinille ;) Ei mies (ainakaan minulla) kovin paljon jaksa kuunnella raskausjuttujani ja höyryymistä :) Siltä saa vaan joojoo-vastauksia.. hmph. Heh
Heissan!
Listauduin tuossa joulun edellä yhden Kolibri-pinon hännille, mutten sen enempää ole vielä saanut sanottua täällä. Nyt oli niin osuvia kirjoituksia, että aktivoiduin minäkin.
Meillä on kaksi lasta, poika 2/99 ja tyttö 7/01, molemmat saatu alulle liki juuri silloin kuin haluttiin (esikoinen ekasta, kuopus tokasta kierrosta). Ja ikäero on osoittautunut aivan mainioksi meille. Tietysti on lapsikohtaista miten kemiat käy yksiin sisarusten välillä, mutta meillä noilla kahdella kertakaikkiaan mainiosti. Tästä(kin) huolimatta olimme pitkään vakaasti sitä mieltä, että kaksi lasta on se oikea määrä meidän perheelle.
Olin kotona kuopuksen 3-vuotissynttäreihin asti, pienen pätkän kävin töissä lasten välissä. Vuosi sitten elokuussa kun menin taas töihin, se tuntui kivalta ja kaikki alkoi sujua ihan sutjakkaasti. Kunnes viime kesänä se iski, vauvakuume nimittäin.
Valitettavasti hyvin yksipuolisesti minuun, mies oli jyrkästi vastaan (" vain minun kuolleen ruumiini yli" , totesi syyskuussa). Minä sitten fiksuna vaikenin aiheesta vähäksi aikaa, kunnes tuossa joulukuun alussa otin asian esiin uudelleen. Ja kas, mies kuunteli tosin edelleen vastahankaisena. Lähinnä taloudelliset seikat häntä jarrutteli, kun haluaisin ehdottomasti olla kolme vuotta kotona jälleen. Siinä menisi mainiosti molempien lasten koulunaloituksetkin jne.
Tässä joulukuun mittaan olen välillä aiheesta puhunut ja sitten aatonaattoiltana saunan lauteilla sain sen kaikkein parhaan joululahjan, miehen myöntymyksen asiaan. Enkä edes painostanut tai vongannut. ;) Ensin puhuttiin, että kevään mittaan aloitetaan yritys, saataisiin alkuvuoden/kevään vauva kuten esikoinenkin on. Nyt sitten eilen illalla mies yhtäkkiä tokaisi, että ei kai sen väliä olisi vaikka vauva syntyisi joulunakin. Vähänkö yllätyin, tuo onkin ihan tosissaan asiassa mukana.
Näillä näkyminen varovainen yritys alkaa tammikuun lopulla, kun jätän puolessa kuussa minipillerit pois. Ajankohdaksi valikoitui tuo, koska ollaan hiihtolomalla menossa etelään enkä haluaisi menkkoja siksi viikoksi. Tuolla aikataululla ekat ilman pillereitä ehtis tulla ennen eikä seuraavista olisi sitten niin väliksikään enää.
Tulipas pitkästi, toivottavasti joku jaksoi loppuun asti. :)
t. frilla
Tuittu75, sulla on aika samanikäiset lapset kuin meilläkin ja meilläkin virallinen yritys alkoi nyt joulukuussa. Eli meidän tyttö on 12/98 ja poika 07/01. Otettiin tosin pieni varaslähtö marraskuussa kun kierukka otettiin 2 vkoa sovittua aiemmin pois ja samana iltana tunsin ovulaation. Siitä vähän yli viikon päästä testasin yhden haamunkin mutta muuttui negaksi. Se kierukanpoisto oli kyllä sen verran kivulias ja verinen kokemus että en ihmettele ettei sinne mikään mahdollisesti hedelmöittynyt munasolu uskaltanut kiinnittyäkään. Gynekin ihmetteli kun kierukan langat olivat mystisesti hävinneet ja joutui koukulla kaivelemaan sitä tovin ja tuo oli vähemmän miellyttävää. No niin mukava tarina mutta voitte varmaan kuvitella..
Nyt sitten on aktiivisesti pupuiltu ja ovulaation tunsin mielestäni toissayönä joten nyt vaan odotellaan rauhallisesti ja mielummin yli 2 vkoa kuin alle jos jotain testaamisen aihetta on.
Frilla: Meillä myös aika samanlainen ikäero ( 2,5 v ) kuin teillä ja olen kokenut sen oikein hyväksi. Itse ajattelin koko raskautumisasian omalta kohdaltani todella vieraaksi kunnes viime kesänä pamahti se vauvakuume päälle ja eikä ole muuksi muuttunut. Tämä täällä sivuilla pyöriminen ei kyllä varsinaisesti vähennä sitä kuumetta. Miehen kanssa ollaan kyllä aina haaveiltu 3-4 lapsesta mutta vuosi sitten ajtukset olivat aika toisenlaiset kun olin juuri aloittanut työelämässä. Mutta niin ne vaan tilanteet muuttuvat ja nyt tämä kuume on tarttunut koko perheeseenkin eli sisarukset kovasti toivovat myös pikkusisarusta, poika veljeä ja sisko siskoa kun häneltä se vielä puuttuu. Ikääkin on nyt 33 joten ei tässä enää kovin kauan halua odotella kun tunnetusti se hedelmällisyys naisten kohdalla laskee aika reippaasti 35 ikävuoden jälkeen.
Nyt vaan kovasti ++++-säteitä kaikille niitä tarvitseville !!!
Täällä elellään edelleen ilman merkkiäkään tädistä, kp huitelee 46 tienoilla... Lauantaina on edessä bileet, joten silloin testaan vielä varmuuden vuoksi (tosin enpä kyllä usko plussaan) ja tiistaina pääsen sitten gynelle ihmettelemään, että mihin ovat menkat kadonneet. Eilisen masisaamun jälkeen olen taas intoa täynnä, illalla totesin miehellekin, että niin kauan kuin ei tätiä näy, niin pupuilua täytyy jatkaa. Todellista tehtailua, olen ollut tosi väsynyt ja menin paljon aikaisemmin sänkyyn (halus katsoa leffaa). Sanoin vaan, että herätä, kun tulet. Noh, pakastimen sulatuksen ja leffan alun väliin jäi vartin verran aikaan, joten ukko-kultani kipaisi pikaisesti makkarin puolelle ja ns. hoiteli hommat:). Haki vielä tyynyn ja pyyhkeen pepun alle ja käski olemaan liikumatta, jotta mahdollisimman moni simppa pääsee perille. Heh, taitaa olla miehelläkin todellinen vauvakuume:-).
Kiva, kun tulee uusia pinoutujia koko ajan! Toivotaan nyt, että pian kuullaan plussauutisiakin!
Hauskaa päivää kaikille!
Täällä viettelen tänään vapaapäivää :) Poika vielä nukkuu, yskii jonkin verran ikävän kuuloisesti, että ei vaan olisi taas vaihteeksi kipeäksi tulossa. Molemmat lapsoset pitäisi joulu-tammikuun vaihteessa viedä korvatarkastukseen, kun pitivät joulukuun alussa korvatulehdukset.
Itselläni olo OK, hieman jänskättää kyllä kun eilen huomasin erilaisen tissikivun kuin normaalisti on. Eli rintoja kihelmöi ja varsinkin jos syön jotain lämmintä (tai juon), niin rinnoissa tuntuu hetken ihan siltä kuin silloin kun vielä imetin ja maitoa herui rinnoista. :o Voitte uskoa että mielikuvat ovat jo nousseet pilviin!! :)
Nyt on pakko mennä syömään jotain aamupalaa, ihan karmea nälkä jo!
...PLUSSAA näytti Acon 25 tänä aamuna! Kp on 32/28-29(39) joten alkutekijöissä vielä ollaan. Takana siis km 10/05 joten ei tässä vielä parana hehkutella, etenkään kun tuota selkää jomottelee edelleen. Raskausoireet tuntuvat kuitenkin vahvistuvan, väsymys, rintojen kihelmöinti ja lievä kuvotus jne.
Jos sopii niin pidän kuitenkin vielä toisen jalan täällä kolibrien pinossa enne odotuspuolelle siirtymistä. Toivon että teistä moni pääsee plussaamaan alkava vuoden kunniaksi ja saadaan kunnon edustus tuonne odottajiin!
Juuri tällaisia uutisia tänne kaivataan , jippii!!! Nyt ei muuta kuin liimaa liiman päälle, kyllä se pikkuinen siellä on ja pysyy syksyyn asti!!!
Vähän kyllä kateellisena täällä ollaan. Meillä tuskin siis tästä kierrosta vielä plussaa saadaan vaikka toiveet korkealla onkin, mutta oli nuo pupuilut niin vähäiset oviksen aikaan että melko uskomatonta jos tärppäisi...
pitäisi saada itselle lääkäri aika varattua kun olen alkanut kärsimään menkkojen aikaan ihan hillittömästä migreenistä kuopuksen syntymän jälkeen ja nyt vasta osasin yhdistää menkkoihin (Kuopus siis nyt vajaa 1 v. 4kk). Pitäisi kai jotain lääkettä saada ettei miehen aina tarvitsisi kotia jäädä kun minusta ei muuhun ole kuin sängyssä makaamaan.
Ikäeroista oli puhetta, meillä pojilla on päivää vaille 1 v. 5 kk ikäeroa ja minun mielestä se on oikein hyvä ollut, vaikka nyt isomman uhma vähän rajottaa yhteisleikkejä kun pienempi ei saisi tehdä mitään. Kolmas lapsi vähän arveluttaa siinä että minkähänlainen on kuopuksen uhma sitten, kun nyt jo on aika temperamenttinen kaveri. Vaan eiköhän ne kaikki mene omalla painollaan. Kuopusta odottaessa suurin huolen aihe minulla oli että miten saan esikoisen nukutettua kun vauva itkee sylissä. =) Pienet on ollut murheet kun nyt ajatteee.=)
Vaan plussaonnea kaikille ja pahoittelut niille joille täti saapui joulunaikoihin. Itsellä vielä pieni toivonkipinä kytee vaan saapa nähdä petytäänkö kuitenkin...Nyt kp 23/28-30...
Mitenkä sitä itse saisi tuon ukon lämpenemään tälle ajatukselle, ettei tässä tarvitsisi yksinään koko ajan kuumeilla kun ei ole mitään piinailtavaakaan kun on kumit käytössä. Tai oikeastaan koko ajan on osittain ilman ja sitten kumia päälle et toivoa on että ensimmäiset touhutipat saisi jotain aikaiseksi, mutta ei ainakaan vielä.
Millä keinoilla te muut olette saaneet epäröivät miehenne mukaan touhuun?
Varovaiset onnittelut miulta varovaiseen ilmoitukseen ;)
Toivottavasti moni meistä tulee perässäsi!! Olisi mukavaa siirtyä monen teidän kanssa yht' aikaa tuonne odotuspuolelle!
Tissikipujen lisäksi äsken söin broileria, jonka syöminen etoi.. yleensä on miun lempiruokaa :o
Mukava kirjata näitä mahdollisia oireita ylös, voi sitten jostain niitä edes tarkastella..
Antzu kp16
LapaLepa kirjoitti: " Tai oikeastaan koko ajan on osittain ilman ja sitten kumia päälle et toivoa on että ensimmäiset touhutipat saisi jotain aikaiseksi, mutta ei ainakaan vielä.
Millä keinoilla te muut olette saaneet epäröivät miehenne mukaan touhuun?"
*** Meillähän kans aluksi mentiin tuolleen, että alkuun ilman kumia ja sitten loppuaika kumin kanssa ja toivoin just että touhutipat tekis tehtävänsä.
Meillähän mies oli kans sitä mieltä että lapset on nyt tässä. Pitkän aikaa oli että EI EI EI. Sitten aloin huomaamaan hiljalleen pientä pehmenemistä, kehuin kuinka ihana hän on lasten kanssa ja sain hänet lopulta myöntämään, että hänenkin mielestään vauva olisi ihana ja ei olisi katastroofi jos sellainen vielä tulisi.
Nyt sitten ihan itse omasta aloitteestaan ollaan tämä kierto pupuiltu ilman ehkäsyä, koko ajan alusta loppuun asti :)
Eli meillä ainakin miehen piti vain kasvaa siihen ajatukseen kolmannesta lapsesta :) Hiukan painostusta, mutta ei liikaa :)
Meilläkin kyllä on tuon ukon kanssa sellainen tilanne et en kyllä oikein oikeesti tiedä et mitä hän haluaa loppujen lopuksi.
Välillä on melko kauhuissaan ajatuksesta vielä yhdestä lapsesta ja välillä sitten taas puhuu et sitten kun meillä on se kolmas jne. Et selvästi hän jotenkin sellaisen haluaisi, mutta ei vaan varmaan kehtaa tunnustaa tätä asiaa. Eli ei mulla varmaan lopullisesti toivo ole mennyt tän asian suhteen
Toivoisin teille jokaiselle pikaista plussaa - syyskuun listallakin kun on vielä rutkasti tilaa ;-)
Kiskohan nyt meidät muutkin perässäsi! =)
Mä sain tänään ihan hyviä uutisia vaihteeks.
Kävin siellä verikokeessa ja neuvolantäti ymmärsi sitten ottaa ja soittaa sinne labraan missä ne mun elokuiset arvot oli tutkittu. Ja niinhän se oli mennyt, että meidän tk:ssa ne olikin sotkettu. No silti ne oli niin korkeet, että lääkärin olis pitäny asia huomata, mutta sille ei nyt enää voi mitään.
Eli liikatoimintaa se sitten taas on. Onneks niinpäin, sen kanssa mä osaan elää. Ja jos tää ois ollu vajaatoimintaa niin mun pitäs miltei olla jo entinen piipaa niillä lukemilla joten hyvä näin.
Sain sitten ainakin luvan alottaa lääkityksen, mulla kun oli kaapissa vielä vanhoja ja alotan kunnon hevoskuurilla niin aika nopsaan ne saattaa taas mennä ojennukseen. Toki voi olla hiukan tyhmää aloittaa, kun elokuusta on jo niin kauan aikaa ja tän hetkisen tilanteen saa tietää vasta kahden viikon sisällä, mutta koska olo on mikä on niin en halua odottaa yhtään. Nää onneks on tutkittuja erityislupalääkkeitä joita saa syödä raskauden ja imetyksen aikana niin ei tarvi sitten sitä murehtia.
Ja nyt ainakin saan uskoa siihen, että tääkin kierto kannattaa hyödyntää vaikka melkosta arpapeliä on, että ehtiikö ukko ajoissa kotiin vai ei. Laskurit ilmottas näillä pituuksilla oviksen olevan 11 päivä ja 10 ukko lomautuu. Täytyy toivoa pitkää kiertoa, paitsi mun tuurilla se tietty on sillon maanantaina..
Nyt on mahollista, että hän pääsis uutena vuotena käymään kotona joten pitänee alottaa heti, vaikei ovista oo pitkään aikaan näköpiirissä. Onhan kuulemma siittiöillä mahdollisuus vaikkakin pieni elää jopa viikon joten mistäpä sitä tietää. En ainakaan jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä!
Eli toivo elää, onneks ymmärsin nousta sieltä epätoivon suosta ajoissa! =)
Minäkin olen täällä ihan uusi. Tulin anoppilaan uutta vuotta odottelemaan ja vuosien tauon jälkeen eksyin tälle palstalle. On tämä vaan muuttunut neljässä vuodessa tämä systeemi!
Vauvakuume on noussut uhkaavasti jo pidemmän aikaa, vaikka toisen poikamme synnyttyä vannoin, ettei ikinä enää! Sen verran rankka kokemus se oli. Aika on kuitenkin tehnyt kepposen ja alkaa tutua että olisihan se ihana vielä kerran (tai kahdesti...) kokea uuden elämän alkamisen ihme. Mulla on siis ennestään jo ihanat pojat 04/99 ja 09/01, ja kolmannesta vasta haaveilen. Varsinaisesti ei oo vielä yritetty, mutta nyt tammikuussa ois tarkoitus alkaa hommiin.
Onnellisin ja pelonsekaisin tuntein siis ensi vuotta odottelen :)
Onnea Moisku!!! Toivotaan, että pikkuinen pysyy sitkeästi matkassa mukana tulevat 40 viikkoa.
En nyt muista, kuka kyseli, miten mies on saatu mukaan vauva-projektiin...Yllättävän helppoa se oli. Piti vain perustella, että nyt jos koskaan on se aika :-) Kaipa sitä mieskin oli tykönään ajatellut, että kohta ei enää saa leikkiä lasten kanssa kun heilläkin leikki-ikä alkaa mennä ohitse (mieheni on hurahtanut Legoihin :-)). Sitten kun lapsetkin alkoivat unelmoimaan, että olisi kiva jos olisi vielä yksi pikkusisko tai -veli...ei siinä sitten enää muuta tarvittu - kolme vastaan yksi!
Tänään aloitin sitten ne Terot. Nyt on siis kp 15. Koko päivän on ollut migreeniä ja kummaa kuvotusta, muttei se kait yhdestä pilleristä voi johtua? Enkä kyllä raskaanakaan voi olla, sillä jos niin olisi, oksentelisin varmasti yötä päivää todella rankasti. Tuo migreeni johtuu kaiketi viime yöstä, joka tuli nukuttua todella huonosti. Kuopus ei meinannut nukahtaa millään ja kun siitä ongelmasta oli selvitty, alkoi mies vieressäni kuorsaamaan siihen tahtiin, ettei minun nukahtamisestani tullut yhtään mitään. Otin tyynyn ja peiton mukaani ja meni pojan sänkyyn nukkumaan (poika kuorsasi isänsä vieressä meidän sängyssämme). Koko yö meni kummallisessa horteessa. Tuntui vain, että olen pitänyt silmiäni kiinni, enkä nukkunut lainkaan.
Olimme lasten kanssa tänään kaupungilla ja kotiin tultuamme lähdimme hiihtämään. Kivaa oli, vaikka lapset hädin tuskin pääsivät suksillaan eteenpäin :-)
Jep, eiköhän tämä tästä ala lutviutumaan. Toivon vain, että päivät kuluisivat nopeasti, jotta pääsen testailemaan (siis mikäli menkkoja ei tule...).
Seuraavan lapsen kanssa osaan kyllä nauttia! Suunnittelin jo olevani kotona kolme vuotta. Nyt kun nuo kaksi on saanut ja sitä on nähnyt, miten pian pikkulapsi-ikä on ohi, olen ajatellut, että työelämä saa odottaa ainakin sen kolme vuotta. Esikoisen kanssa hoppuilin liian aikaisin työelämään, mutta nyt en enää sitä virhettä suostu tekemään. Kakkosen kanssa maltoin pitää lapset sentään 2½ vuotta kotona.
Kukas se oli, jonka lapset olivat korvatulehduskierteessä? Ajattelin vain, että täällä on yksi kohtalotoveri. Mekin olemme jonossa kolmanteen putkitukseen tuon meidän 8v. esikoisen kanssa. Näillä näkymin putket laitetaan helmikuussa. Kyseessä on ilmeisesti jokin nenänielun rakennehäiriö, jonka ansiosta korvat eivät ilmastoidu lainkaan. Ei kyllä yhtään huvittaisi noiden putkien laitto, mutta pakko se on, kun tytöllä on jo pitkään jatkunut liimakorvatauti, ja siitä johtuvaa kuulonalentuma. Meillä on taisteltu korvaongelmien kanssa 7 vuotta, eikä loppua näy...
Nyt vain lisää plussauutisia niin päästään sitten yhtäaikaa tuonne odotuspuolelle...jookos?
Toivottavasti moni piinailija pääsis mukaan odottajien puolelle sun kans.
Kuka sano kärsivänsä mikreenistä tädin aikana??
Sillä siltä musta just nyt tuntuu. Siis ei totaalinen, vaan tietyllä lailla pistävä kipu toisessa silmäkulmassa eikä mikään särkylääke tunnu auttavan. Voiko se oikeesti johtua tästä järkyttävästä vuodosta? Viime kierron aikana tais olla kans, mutta aattelin sen johtuvan vaan reissaamisesta ja huonosti nukutuista öistä.
No, tarttee lähteepunkkaan, josko se sielä pimeessä helpottais.
Tähän todella hurahtaa, huh:).
Kanelisokeri; onnittelut työpaikasta! Ja hienoa, että olet positiivisella asenteella liikkeellä , ihan varmasti terot ja clomit tehoaa ja plussa paukahtaa pian! Kertoile vaan kuulumisia, katsotaan, josko mullakin alkaa sama kuuri ens viikon gynekäynnin jälkeen (lievä pco 4v sitten todettu).
Moisku; tiedetään, aikamoinen ihme oliskin, jos olisin kolmannenkin kerran paukahtanut heti raskaaksi (tai eihän sitä vielä tiedä, jos vaikka ovis on ollut tällä kertaa tositosimyöhään...). Välillä itseä oikein hävettää tää malttamattomuus, etenkin kun lähipiirissä kärsitään lapsettomuudesta, eikä saada sitä ensimmäistäkään aikaseksi. Ja minä se vaan murehdin, kun heti sormea napsauttamalla tärppää, hyi!
Effeca (?): meillä on pojat 09/02 ja 03/04 ja täytyy sanoa, että nyt vaikuttaa ihanalta ikäerolta. Senkin takia toivoisin tätä kolmatta tähän suht perään, en haluaisi pitkää aikaväliä kolmannen (ja luultavasti viimeisen) kanssa. Tosin mulle kylläkään tuo 4 lastakaan ei olis kauhistus, mutta ehkäpä ikä (nyt 31) ja talous sitten asetaa rajat. Katsotaan, kun nyt saatais ensin tää 3 aikaseks... Omasta jaksamisesta en niinkään murehdi, musta on kertakaikkiseen ihanaa olla kotona (nyt oon töissä ja mies kotona). Meillä se kyllä tarkoittaa sitä, että koti ei oo tiptop, lasten ja koiran kanssa en niin jaksa välittää. Ennemmin jätän siivoamatta kuin otan siitä stressiä.
Kyllä tää palsta vaan on sellanen henkireikä että! En kauheasti ole tästä meidän projektin aloituksesta puhunut (johtuen tuosta lähipiirin lapsettomuudesta), joten ihanaa, kun on joku paikka, jonne pölistä. Enää ei oo niin murheellinen mielikään kuin aamulla, jotenkin tästä saa positiivista energiaa ja jaksaa taas paremmin. Kiitos teille siitä!