Kolibrien välipäivät

Yhdyn täysin siilivaimon tuntemuksiin. Eli työmotivaatio on kyllä täysin kateissa ja mielessä pyörii hyvin vahvasti nämä vauva-asiat. Mulla loma tiedossa vasta viikolla 8 ja sekin ns. omaa lomaa koska talvilomaan minulla on oikeus vasta ensi talvena. Ihmehomma sekin, olen kuitenkin ollut töissä 1 v 5 kk samassa paikassa.



Harmi tosiaan että niin monelle se nega näytti napsahtavan. Tosin niinhän se on että ennen tädin tuloa kaikki on vielä mahdollista. Tosin omasta kokemuksesta tiedän ettei ne " lupaavat" oireet ole aina niin lupaavia. Mulla tosin edellisessä kierrossa yksi roskishaamu tuli liian aikaisin testattuna Acon10:llä joten voihan olla että siinä oli syy oireisiin, jotka sitten hävisivät negan myötä. Mun mielestä sen apteekin testin herkkyys on 25 mutta täysin varma en voi olla.



Nyt on menossa kp 18/29-34 ja ovulaatiota en ole toistaiseksi tuntenut vaikka sitä jo odottelin eilen ja toissapäivänä. Ovislimaa kyllä pukkaa ja pukkasi koko viikonlopun että ota nyt sitten selvää. Jostain kyllä luin että yli 30-vuotiailla ovulaatio tapahtuu keskimäärin 8-10 kertaa vuodessa joten jos tämä kierto on nyt sitten juuri se ovulaatioton. Mulla siis ikää 33 ja aina olen kyllä sen ovulaation tuntenut ja joskus selvästi on jäänyt väliin.



Minä myös mielellään vastaanotan niitä motivoitumisvinkkejä tähän työntekoon, joka kyllä yleensä on itselleni mieluista ollut.

minä olin perjantaina...



Tsemppiä siilivaimolle, toivottavasti se plussa sieltä vielä lähipäivinä paukahtaa.



Mulla kanssa ajatukset pyörii tässä hommassa ihan liikaa vaikka siis ei meillä mitään yritystä vielä ole edes päällä, mutta itselläni on niin suuri vauvan ja nimenomaan se tytön kaipuu... Et en voi tälle kerta kaikkiaan mitään...



No kaipa tämä tästä joskus selkiytyy ja mieskin saadaan mukaan tähän projektiin...

Kiva, että pino elää taas! Pahoittelut totta tosiaan kaikille tädin yllättämille.



Joulu meni lievästi sanoen mässäillen ja tuntuu, ettei menisi rippuakaan jouluruokaa jota ainakin meillä on vielä ihan riittämiin. Olotila on tällä hetkellä melkoisen turpea, ja kasvotkin kukkivat finnejä jatkuvasta suklaan syömisestä. Nyt pitää kyllä ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Nytkin otin aamiaiseksi kaksi joulutorttua, ajattelematta, että ne vievät 8p painonvartijoiden ohjelmassa! Tässähän on kohta tullut syötyä jo aamupalaksi melkein puolet päivän energiatarpeesta! Mitenkähän tässä taas pääsee raiteilleen tuon syömisen kanssa?



Lapset olivat aivan tohkeissaan lahjoistaan ja jaksavat niillä vielä kovasti leikkiä, jopa tuo meidän muutaman päivän kuluttua 8v täyttävä esikoisemme oli ihan innoissaan saamistaan leluista. Ihanaa, että leikki-ikä vielä jatkuu, vaikka koululainen jo onkin.



Itselläni ei ole työmotivaation kanssa suurempia ongelmia. Sen verran haluan kuitenkin pitää matalaa profiilia, etten hae töitä kuin vasta 9.1. jälkeen, sillä meillä ei ole tuolle ekaluokkalaiselle hoitajaa, eikä hän halua yksinkään pitkiä päiviä kotona viettää (en häneltä sitä missään nimessä vielä vaadikaan, ihan pieni lapsihan tuo vielä on).



Ajatukset kieppuvat minullakin niin tässä vauvaprojektissa, etten meinaa housuissani pysyä. Mies ei juurikaan hötkyile, muttei se ole hänen tapaistaankaan :-) Terolutin aloitan ylihuomenna (kp15), ja toivon, että täti tulee pikapikaa kuurin loppumisen jälkeen kp24, jotta pääsen popsimaan Clomifenia. Nuo Clomit pelottavat vähän, sillä haluaisimme ihan vain yhden lapsen lisää...haluaisin keskittyä yhteen pieneen, mutta kaipa tällä meidän tuurillamme paukahtaa sitten kolmoset...huh...!



Eilen ja toissapäivänä tuntui kuin alavatsalla olisi ollut pieniä kiviä. Mietinkin olisiko se ollut jo ovulaatio? Nopeastipa lääkkeet vaikuttavat kun jo lääkekaapin hyllyllä ollessaan niillä on tuollainen vaikutus:-) Todennäköisesti nuo nippailut olivat jotakin muuta...



No, eiköhän sitä nyt pidä jättää palstatilaa muillekin :-) Palailen asiaan varmaankin vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten oikein hyvää alkavaa uutta vuotta kaikille! Nyt sitten paljon plussia tulevaan kiertoon!

mutta se työmotivaatio tulee kait siitä, että tiedän pääseväni viettämään vapaita perjantain jälkeen. Suoraan sanottuna oli taas niin peemäinen päivä että. Ei kerkee piinailut piinata työaikana. Mun työssä nimittäin ei nuo ajatukset oikein voi harhailla.



Onneks meillä nuo lpset ei ollu kauhen pettyneitä kun pukki ei kerennyt muuta kuin jättää lahjat eteiseen sillä välin ku oltiin saunassa. Lahjoista molemmat lapset todella onnellisia.

Kävin jo joulukuulumisia ja omaa napaa kirjoittelemassa tuolla syyskeijuissa, siis kp 33/31-33 menossa eikä tätiä näy, ei tunnu. testaan vuoden vaihteessa jos vaan jaksan odotella.



Siilivaimo: Tosta apteekin testistä on vuodelta 2002 kokemusta, testasin 2 päivää aiemmin menkkojen alkamispäivää haamun, jonka siis mieskin näki, mutta joka ei koskaan sitten vahvistunut vaikka tytär siis masussa jo olikin. siitä jäi sillon se maku suuhun etten enää sitä testiä koskaan käytä, kun viikon sisällä sillä testasin useemman samanlaisen haamun sillon ja sitten lopulta tilasin ajan ultraan jossa sitten jo sykekin näkyi. Onks sulla noita aconeita? Tai kokeile niitä cittarin/prisman testejä, niitäkin on muistaakseni kehuttu herkiksi ja luotettaviksi täällä..



Pahoittelut tädin tallaamille, eikun lokapöksyä putkeen vaan ;) Ja piinailijoille rauhaa ja paljon +++++säteitä! Piinailemisiin!

No eipä täälläkään oikeen työnteko maittanut... Lapset ja mies lomailevat yli kaksi viikkoa ja aamuheräämiset eivät kyllä mulle sovi :) Kyllähän se tietysti helpottaa kun ei tarvitse viedä lapsia aamusta.



Joulu meni meillä mukavasti; yhteensä meitä oli meillä viisitoista ja lahjavuoret sen mukaisia. Pukki oli tosi kiltti .



Jätin pillerit pois vasta joulukuun alusta joten meillä ei varmastikaan kannata vielä tässä kierrossa tosissaan kuumeilla. Molemmat lapset ovat kyllä kohtalaisen helposti saaneetalkunsa, vaikka molempia ennen oli tuulimunaraskaudet. No katsellaan miten käy...



Plussarikkita välipäiviä, itse testailen joskus tammikuussa jos tarvis !

Täälläkö kokoontuu ihmisiä, jotka kuumeilevat kolmannesta?

Mulla on esikoinen 7/01 ja kuopus 11/03 ja nyt toista kiertoa kuumeilen = ).

Olen kahden lapsen äiti ja jostain syystä taas täällä Vauvakuume-palstalla ;) Emme yritä toistaiseksi kolmatta, ehkä joskus ensi vuonna aloitamme, tai sitten ei... Piti kysyä, että ovatko Kolibrit kahden lapsen äitejä, jotka kaikki jo yrittävät tosissaan kolmatta? Onko joku oma pino sellaisille, jotka potevat vasta " alustavaa vauvakuumetta" ? Olen ihan pihalla näistä listoista, ei näitä silloin ennen vanhaan ollut :)

Tervetuloa porukkaan effica ja Eppu2! Juu, meitä kolmatta kuumeilevia on monenlaisia mukana, toiset vasta haaveilevat ja toiset ovat päässeet jo yrittämään eli hyvin mahtuu mukaan vaikkei vielä varsinaisesti yrittäskään!



Siilivaimolle vielä peukutuksia, kyllä jotkut ovat saaneet piankin puhtaan negan jälkeen puhtaan plussan eli mikäänhän ei ole mahdotonta! =)



Itse päätin ottaa itseäni niskasta kiini ja lopettaa itsesäälin vallassa pyöriskelyn. Ei nää mun arvot ainakaan sillä nouse saati lisäis raskautumismahiksia, jos mä vaan synkistelen.

Laskeskelin, että hyvällä tuurilla ukko ehtii just kotio ennen seuraavaa ovista (mikäli on taas pitkä kierto) joten eihän sellasta tilaisuutta voi jättää käyttämättä vaikka kaikki muu ois sitä vastaan. Ja jos lääkityksen saan niin ehdin niitä popsia jo viikon verran ennen niin kukapa näistä tietää vaikka ehtisivät jo tässä kierrossa vaikuttaa.

En nyt niin suuria toiveita tähän panosta, mutta päätin etten luovu toivosta enkä yrittämisestä!

Huomasin tänään ostavani jo kaks litraa greippimehua vaikken varsinaista päätöstä ollut tehnytkään..

Pienempi neiti taas säikytti ja juoksutti meitä tk:hon. Alko niin kauheet masukivut, että huh huh. Koko pieni kroppa oli ihan kaarella ja masu ihan kivikova. Olin ihan varma, että siellä on suolitukos tai jotain vastaavaa.

Aattona, kun neiti sai syötyä kuusesta yhden koristeen joka sit onneks saatiin oksentamalla ulos niin oon ollu hiukan varpaillani taas kaikessa hänen masuun liittyvässä.

Onneks se oli vaan ummetusta liki viikon kestäneen ripulin jälkeen ja nyt on jo kaikki hyvin. Mutta kyllä säikytti ja pisti nää omat arvot ja murehtimiset taas raiteilleen!

Ja joulu sitten meni, kaks viikkoa vielä niin ukkokultakin pääsee kotio. Nopeesti jo puol törniä onkin menny.



Hmm, taisin eksyä jutuissani vähän sivuraiteille, no haitanneeko tuo! =)

TYHMÄNÄ KYSYN, ETTÄ MIKÄ TON GREIPPIMEHUN IDEA ON?

kotona ollaan....välillä tuntuu siltä että pitäis hetkeksi päästä töihin ihmisten ilmoille =) mutta tuo kuopus on niin pieni vielä ( 1v) ei millään malta vielä hoitoon laittaa. ja täällä meillä päin hoitopaikoista on huutava pula.



meillä tilanne näyttää aika lupaavalta =) mulla ei ole esikoisen jälkeen ollut minkäänlaisia menkkaoireita ja nyt näyttäs nuo rinnat taas aristavan...niin alko tuo kuopuksenkin raskaus tällä oireella....olisihan se pieni lottovoitto kun kuopusta saatiin odottaa n.4v. jospa tää kolmas saisikin nopeemmin alkunsa.



testailen vasta perjantaina kun on nuo uudenvuoden bileet lauantaina...



saapi nyt kattoo kuinka käy, jospa uusi vuosi alkaisi iloisemmissa merkeissä =)

Greippimehun idea on käsittääkseni kohdun limakalvon paksuntaminen. Siihen olis sitten hedelmöittyneen munasolun helpompi jäädä kiinni. Sama efekti on kai vihreällä teelläkin, vai olenko ihan väärässä?



Täällä on kyllä tassu aika maassa... Tein taas tänä aamuna apteekin oman testin ja puhdas nega paukahti. Taas. Maanantaina piti tädin tulla, mutta eipä vaan edelleenkään näy eikä kuulu. Kp 46 menossa... Varasin jo ajan gynelle ens viikoks, jotenkin pelottaa, että se mun 4 v sitten todettu lievä pco olis pahentunut. Molemmat edelliset raskaudet alkoivat kertalaakista (ekan kohdalla plussa paukahteli siinä kp50 tienoilla ja tokan kanssa noin 10 päivää aikaisemmin), mutta nyt tuntuu kroppa tekevän ihan mitä sattuu. Harmittaa ja suoraan sanottuna vähän itkettääkin. Niin kovasti sitä kolmosta toivotaan, mieluusti ensi syksylle. Mies kun palaa silloin hoitovapaalta töihin ja mä toivoisin voivani jäädä vielä lasten kanssa kotiin (nyt 3 ja 1,5v). Mä en kyllä ymmärrä tota mun pco:ta, 2 kertaa olen tullut heti raskaaksi kun olen halunnut, ylipainoakaan ei ole (painoindeksi 21-22) ja olen edelleen ihan samanpainoinen kuin ennen esikoisen odotusta. Silloin ennen esikoistahan mulle määrättiin clomit jo valmiiksi, en ehtinyt koskaan niitä kylläkään syömään. Nyt jo mietin, että pitäisköhän ne tällä kertaa ottaa avuksi pikimiten, ikää on juuri tullut 31, joten ehkä se hidastaa raskautumista tällä kertaa. Saas nähdä, miten se gyne suhtautuu noihin clomeihin, kun kerran 2 edellistä on tullut luomusti heti. En vaan haluaisi tämän kolmosenkaan kanssa vuositolkulla odotella!



Tulipa pitkä jaaritus omaa napaa, pahoittelut. On vaan niin paha mieli tällä hetkellä. Kyllä se tästä. Ei kai tässä auta muu kuin vikitellä taas illalla ukkoa lakanoiden väliin, niin kauan kuin tätiä ei näy, kannattanee yrittää. Eihän sitä tiedä, jos tällä kertaa on joku supermegapitkä kierto. Just joo...



Iloisempaa päivää teille muille!

Siilivaimo - Epätietoisuus oman kropan toiminnasta on mielestäni myös kaikkein raastavinta. Toivotaan, että tilanteesi selkeytyy puoleen tai toiseen pikimmiten. Taitaa olla kuitenkin ihan murto-osa raskautuneista ja raskautta yrittävistä, jotka ensimmäisestä kierrosta onnistuvat, ja vielä kolmannellakin kerralla :-o...



Piipaa - Mukava kuulla että näet kuitenkin asiassa valoisisa puolia ja osaat jo katsoa tulevaisuuteen. Jatketaan vaan yhdessä pikkukolmosen yritystä :-)



Muille kaikille toivon myös plussarikasta tulevaa vuotta ja toivotaan että piinailijoilla olisi " oma salaisuus" vuoden vaihtuessa!



Oma tilanteeni on edelleen avoin, tänään kp 31... (kierto sekaisin km:n jälkeen ja edellinen venähti kp 39) Pieni alaselkäjomotus jatkuu, mutta taitaa olla pääosin toispuoleista lihaskipua/jännitystä, joka säteilee mm. kankkuihin. Jos oikein tunnustelen niin aika ajoin rinnoissa tuntuu pistelyä, ja olo on " hutera" mutten osaa kuitenkaan uskoa raskautumiseen...Tänään pitäisi netistä tilaamani r-testien tulla joten ehkä testaan kuitenkin lähipäivinä.

Minkä ikäisiä lapsia teillä muilla on? Epäilyttääkö ketään muuta oma jaksaminen kolmen (pienen) lapsen kanssa? Me emme tosiaan vielä " yritä" , lapsemme ovat nyt 2- ja 4-vuotiaat. Vaikka monella tapaa on jo helpottanutkin, niin on tämä aika rumbaa silti kahden pienen, vilkkaan lapsen kanssa... Nyt ovat juuri kipeitäkin, ja se on varmaan pannut äidille lisää epäilyksiä - mitä jos kaikki kolme lasta heräilisivät yöllä??? Toisaalta olisi kiva, että kaikki lapset syntyisivät samassa elämänvaiheessa, toisaalta vauvaa olisi varmaan sitä helpompi hoitaa, mitä isompia muut lapset ovat. Olen lueskellut viestejänne, ja tuntuu, että muilla on tosi pieniä lapsia ja tosi kova vauvakuume päällä...

Vastailenpa sinulle nopeasti ennen kuin poikaset heräävät päiväuniltaan. Meillä siis kaksi poikaa 05/02 ja 03/04, toiveena olisi aikoinaan ollut pienempikin ikäero lasten välissä, mutta myöhemmin olen ollut kyllä oikein tyytyväinen tuohon :-) Olen ollut koko ajan päivät kotona poikien kanssa ja samalla opiskellut iltapuolella, mikä on tuonut vastapainoa arkeen.



Kolmas lapsukainen tulee olemaan näillä näkymin se viimeinen meidän perheeseen. Ajatuksena oli että saan saatettua opinnot kotona ollessani loppuun ja töitä lähden etsimään markkinasloganilla " Lapset on jo tehty" ;-)



Sain km:n 10/05 (rv 6), mutta se on vain vahvistanut toivetta kolmannesta nyytistä. Ihan pienellä ikäerolla emme kuitenkaan kolmatta alkaneet yrittää, sillä onhan se vanhempien jaksaminen kuitenkin samalla myös lasten etu.



Kiva että saadaan pinoon uusia palstailijoita, ja keskustelua aikaan :-)

Aamu! Toivottavasti teillä on tärpännyt! Peukuttelen kovasti! =)



Siilivaimo! Voi ei noita negoja. =( Oisin niin sulle sen plussan suonut. Mutta niinkauan, kun ei tätiä näy niin voi toivoa pitää yllä, eikö niin!

Onhan se hyvä kun tilasit lääkärin, eipähän ainakaan tarvi miettiä oisko jokin vialla vai ei.



Moisku, juu! Jatketaan vaan! Eiköhän me kaikki ne pikkukolmoset saada sitten, kun aika on kypsä! =) Tähän on pakko uskoa!

Ja sun oireethan kuulostaa oikein lupaavilta! =)



Eppu! Kysele ihmeessä! Saadaanpa eloa lisää näihin meidän pinoihin, taitaa useimmilla nää kaks aiempaa ihanuutta pitää meikäläiset kiireisinä, kun välillä on hyvinkin hiljasta! ;)



Meillä on neidit nyt 2v3kk ja 10kk ja kova yritys siis päällä. Tietty mua useinkin mietityttää oma jaksaminen, mulla kun tuo ukkokin on aina joka toisen kuukauden poissa kotoa, mutta mun oman pään vaakakupissa tää toive kolmosesta voittaa pelon ja epäröinnin! =)

Moni useamman äiti onkin sanonut, että tää kakkosen tulo on ollut se vaikeampi kuin kolmosen tai useamman ja tähän haluan uskoa! Oispahan isommilla sisaruksilla seuraa toisistaan, kun äiti lepertelee vauvan kanssa! Ja meillä esikoinen on llu vauvasta niin innoissaan niin en usko, että senkään puoleen mitään ongelmia tulee.

Suurin huolenaihe mulla on kaupassakäynnit yms sitten kun oisin ipanoiden kanssa keskenään. Me kun asutaankin vielä huitin **tussa elli kävellen ei lähikaupassa kipasta! ;)

Mutta eiköhän nekin asiat järjesty. Samaa pelkäsin jo kakkosen kuumeilun aikaan jakaikki on menny paremmin kuin hyvin!



Ihana hetki, kun molemmat ipanat nukkuu. Meillä on ollu esikoisen kanssa nyt välillä melkonen kädenvääntö päikkäreille menosta, useimmiten hän on kypsä menemään vasta iltapäivällä huilimaan, mutta nyt on nukkunut jo tunnin, jipii! Pitäs varmaan tehdä jotain järkevää, kun siihen kerrankin ois tilaisuus..

Tai siis kunnon kuumeilut, oonhan mä kolmannesta haaveillut jo heti kakkosen syntymästä lähtien. Esikoinen 03/03 ja nuorimmainen 10/04.



Mies ei oo ihan samaa mieltä tästä perheenlisäyksestä, ajattelee asiaa taloudellisesti ja toki hänen mielestään kahdessakin on jo jaksamista muutenkin, vaikka tuo on aika minimaalisesti lasten kanssa ollut, puhumattakaan kummankin kanssa samaa aikaa yksin. Rakentanut taloa jo kaks ja puol vuotta. Projekti jatkuu vielä ainakin puoltoista vuotta. Illat ja viikonloput on pitkälti mennyt hällä siinä hommassa.



Jossain vaiheessa mietin, et vasta kun rakennusprojekti on kunnolla ohi, niin sitten on kolmannen aika. Mutta hyvin on omasta mielestäni mennyt kahden kanssa näinkin yksin ja sitä paitsi tuskin tulen raskaaksi kovinkaan helposti. Esikoista yritettiin 10 kk (ja ajoitukset oli ainakin puol vuotta ihan kohdillaan) ja kakkosta 4 kk. Kummassakin tapauksessa toki kiitän homeopatiaa raskaudesta ja lapsista. Heti lääkkeitä otettuani seuraava kierto on napsannut. Nyt en aio niitä vielä ottaa (jos vaikka jo aloitettaisiin yritys), joten enemmänkin menis ihmeen puolelle jos lähiaikoina natsais, mutta tuleepahan ainakin jännitystä elämään. Vielä kun painaa vähän tuo ikäkin, kohta 32 v. Ei niitä oviksiakaan ihan joka kierrossa ole, kuten todennäköisesti noilla kahdella aikaisemmalla kerralla.



No, katsellaan. Kierrostakaan en tiedä tuon taivaallista, kun en ole muistanut kirjata ylös menkkoja. Varsinainen yritys alotetaan varmaan loppukeväästä, tarkottaa siis ovistestejä jne. Mutta jos jotain sinnepäin nyt kuiteskin jo :)



Kyllähän sitä jaksamista ja käytännön asioiden onnistumista miettiin kolmen kanssa, mutta kyllä kaikki järjestyy, se on kuitenkin mun uskomus ja vahva tieto.



Työt aloitin melkein kolmen vuoden kotiäitiyden jälkeen tässä vasta. Olen tykännyt todella paljon, mutta kun mielessä on niin vahvasti vielä se yksi nyytti..Ja kyllä sitä kotiäitiyttä jäi kaipaamaan, vaikka välillä olikin tosi kurjaa, kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin mun tähän astisen elämän parasta aikaa. Toki tässäkään ei nyt hirveemmin mitään vikaa ole :)

Tervetuloa joukkoomme kuumeilemaan kaikki uudet! Varoitan sitten jo valmiiksi, että tähän hurahtaa ihan täysillä, vaikka taitaa olla melko lailla turhaa enää varoitella :-)



Kyselit Eppu lasten ikäasioita ja meillä on ainakin sellainen tilanne, että tuo meidän esikoinen (tyttö) täyttää muutaman päivän päästä 8v ja pikkuveli tulee parin kk päästä perässä täyttäen 7v. Eli tällä hetkellä meillä on ekaluokkalainen ja eskarilainen. Ensi syksynä jo kaksi koululaista. Vauvakuume minuun iski viime talvena, jolloin esikoinen piti ilmoittaa kouluun ja tajusin, ettei minulla ole enää pieniä taaperoita.



Kolmas lapsi on saanut luvan tulla 7/05 lähtien, jolloin poistettiin hormonikierukka, mutta eipä ole vielä tärpännyt. Kävin jo gynekologillakin asian tiimoilta, kun kierrot alkoivat olla niin pitkiä, ettei ovista luultavasti edes tapahtunut. Minulla todettiin PCO-tyyppiset munasarjat, ja huomisesta alkaen alan sitten popsimaan keltarauhashormonia, jotta kierto lyhenisi. Seuraavassa kierrossa otetaan käyttöön Clomifen-lääkitys, joten meillä elellään melko lailla dramaattista käännettä tässä projektissa :-) Uskon vakaasti, että meillä tärppää ihan lähiaikoina. Vähän tietenkin pelottaakin, mutta silti tuntuu oikealta. Tunnetta on vaikea selittää.



Tuosta ikäerosta vielä, että en olisi voinut kuvitellakaan, että kolmas lapsi olisi meidän tilanteessamme tullut samaan syssyyn. Nyt on hyvä saada se iltatähti, ja saisi vihdoinkin tilaisuuden keskittyä vain yhteen pieneen kerrallaan. Tottahan sitä miettii, että miten sitä huomiota pystyy sitten antamaan noille isommille lapsille, mutta uskoisin, että kaikesta selvitään kyllä.



Vähän sekava sepustus, mutta kuten huomaat, kaikilla meillä ei ole ihan pieniä lapsia. Olemme mieheni kanssa muuten 32 vuotiaita, eli ihan hyvässä iässäkin vielä, tai ainakin tuntuu siltä, että nyt pitää toimia, parin vuoden päästä ei enää välttämättä jaksa. Oli muuten nytkin vaikeata herätä vahtimaan kinkkua keskellä yötä, koko seuraava päivä meni ihan tokkurassa ja väsyneenä...mitä se sitten on kun se pikkuinen iltatähti vaatii ruokaa parin tunnin välein? Parempi olla miettimättä :-)



Valmistuin vastikään lähihoitajaksi ja tänään allekirjoitin jo työsopimuksen. Työtä on näillä näkymin kesän lopulle saakka, eli en voi olla muuta kuin iloinen tämänhetkisestä elämäntilanteestamme. Joskus tuntuu kuin asiat vain loksahtaisivat paikoilleen, kun aika on otollinen :-).



Tsemppiä Kolibrit! Ensi kuulle tehtaillaan sitten ennätysmäärä plussia...pakko saada välillä hyviäkin uutisia!

Minäkin pienen tauon jälkeen tänne taasen pinoudun...



Eppu2: meillä lapset on 03/01 ja 07/02, eli ei enää ihan niin pieniä. Ainakaan ihan sylivauvoja eivät ole, vaikka muuten pikkasia ;). Kolmatta tässä kovasti kyllä jo koitetaan, kp 20/31-33 ja yritys alkanut tästä kierrosta. Mä en oikeestaan oo miettinyt jaksamista muuten, kuin siltä kannalta että jos tulokas sairastelisikin kovasti... Ollaan päästy noiden edellisten kanssa tosi helpolla, ei ole mitään kierteitä ollut. Aika " isojahan" noi olis sit jos vauva ensi syksynä syntys. Ja mä oon kuullut myös samaa, mitä PIIPAA00 sanoi, että kaksi ei mene siinä kuin yksi, mutta kolmas(tai useampi) on sitten eri juttu.



moisku75: sulla on sitten samat suunnitelmat kun mulla =)! Eli opinnot loppuun kotona ollessa ja sitten töitä etsimään samaisella markkinointipuheella ;D.

Täällä myös kirjoittelee uusi immeinen...

Olen kolmekymppinen ja myös kolmannesta vaavista haaveilen. Ennestään on tyttö 06/98 ja poika 02/01.

Olemme siis jo alkaneet jo yrittämisen tässä kuussa, ja juuri joulun tienoille on ovulaatio osunut! Ihmettelen myös kun en tuntenut ollenkaan ovulaatio kipua, mutta ehkä syynä onkin juuri tuo ettei ovulaatio pakosti ole edes tullut?? Nyyh...