Voi nolous! Elämäsi NOLOIN kokemus?

Täällä myös yksi lääkäri, joka on kutsunut nimeltä potilaan sisään ja saanut väärän henkilön huoneeseen. 

Sitten vähän miesnäkökulmaa näihin ulostejuttuihin. Yksityisvastaanottopaikassani ei ole erillisiä vessoja potilaille ja henkilökunnalle. Eräänä iltana kävin maha sekaisin ennen potilaan tuloa paskalla ja lopputulos oli sellainen mielestäni ihan tavallinen pöntön seinille levinnyt paineripuli. Potilaaksi tuli vanhempi mieshenkilö, joka kesken käynnin pyysi päästä vessaan. Takaisin tultuaan hän jahkui kovaan ääneen kuinka "Kolkytä vuotta ajoin rekkaa, enkä oo mihinään nähny pönttöä niin törkiässä kunnossa ku tuolla!". Minua ei oikeastaan nolottanut, koska en ollut ainakaan selvästi epäiltynä mutta naurua joutui hieman pidättelemään. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 01:05"][quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 00:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 00:32"]

Noin 17- vuotiaana olin jonkun kaverin kaverin juhannusjuhlissa ja siellä tuli tietenkin juotua ihan älytön määrä alkoholia. Seuraavana aamuna heräsin kotoani kun joku tuntematon mies menee parvekeelle tupakalle. Itse tietenkin huono-oloisena menin vessaan oksentamaan krapuloissani. Hetken kuluttua tämä mies tulee koputtelemaan vessan ovea ja sanoo jotakuinkin näin, että "joo, onhan toi sun naama aika pahan näkönen, sä kaaduit siihen soratielle pää edellä eilen, kun piti niitä viinoja suojella enemmän kun naamaa." Huono olo loppui kun seinään, kun piti nousta ylös katsomaan peilistä miten pahassa kunnossa se naama on. Ja voin kertoa, että näytti pahalta! Kävelin vessasta suoraan peiton alle makaamaan ja odotin n. 2 tuntia, että tämä mies tajusi lähteä pois. Luulin, ettei se lähde koskaan. Sen verran kiinnostuneesti katsoi Simpsoneiden uusintoja olohuoneessani.

Yllättäen toinenkin nolo juttu liittyy alkoholiin, itse en vaan ollut se mokaaja;

Tapailin erästä kivaa miestä pari vuotta sitten, ja erään baari-illan jälkeen hän tuli luokseni yöksi. Silloin oli todella kuuma aika kesästä ja kerrostaloasunnossakin sisällä lämmintä lähemmäs 30 astetta. Heräsin aamuyöstä ja huomasin, että sänky tuntuu märältä. Ajattelin, että kuuman ilman takia mies hikoilee vaan tosi paljon ja siirryin sohvalle nukkumaan. Heräsin aikaisin ja kävin suihkussa ja sen jälkeen tämä mieskin nousi ylös ja kysyi, että nukuinko koko yön sängyssä. Kerroin, että siirryin sohvalle, koska yöllä tuli kuuma, enkä kehdannut siinä vaiheessa sanoa, että hän hikoilee  tosi paljon liikaa. Mies sanoi tähän vaan, että anteeksi että vähän kastui lakanat. Vastasin, että sattuuhan sitä, ei haittaa. (Itsellänikin oli välillä tosi tukalaa nukkua kuumuuden takia.)

Vein sitten autolla tämän miehen hänen työpaikalleen, kun töihinkin hänen piti sinä aamuna mennä ja kun palasin kotiin, meinasin mennä takaisin nukkumaan. Huomasin, että eihän tämä mies ollutkaan hikoillut yön aikana vaan ihan reilusti kussut sänkyyni!! Eikä tietenkään viitsinyt tätä kertoa minulle. Luuliko, etten tätä huomaa??

Laitoin tekstiviestillä uuden patjan hinnan ja tilinumeron. Kerran sen jälkeen tapasin tämän miehen sattumalta kaupungilla, kumpikaan ei tervehtinyt toista. En edes tiennyt mitä sanoa tämän jälkeen.

[/quote]

Maksoiko hän sen uuden patjan vai jättikö vastaamatta viestiin?

[/quote]

Joo maksoi kyllä, muutama päivä meni, että sain rahat tilille. Ihmetyttää vaan vieläkin, että miksei vaan sanonut suoraan tästä vahingosta. Onhan se noloa, mut tollanen kiertely lähinnä alkoi vaan ärsyttää. (Nukuitko koko yön vieressä - huomasitko että kusin sun sängyn..??) Ei tollaset patjat koko omaisuutta maksa, ois nyt sanonu, et näin kävi

[/quote]

Mutta pahoittelihan hän lakanoiden kastumista, heikkoluontoisemmalta olisi jäänyt mainitsematta kokonaan... Onhan tässä ketjussakin moni häippässyt vähin äänin eritepurkauksen jälkeen, ja vaikkei se reilua ole, ymmärrän miksi.

[/quote]

No joo pahoitteli kyllä. Itse vaan siinä vaiheessa en ymmärtänyt, että ihan näin laajasta/tämän kaltaisesta vahingosta oli kyse. Ja kun oltiin kuitenkin jo jonkun aikaa tapailtu ennen sitä, niin tollainen vahinko jotenkin jäi häiritsemään.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 20:07"]

Minulla oli kerran tosi pahoja ilmavaivoja, mutta jostain syystä pierut eivät haisseet eivätkä kuuluneet ollenkaan. Se oli kuitenkin itselle sen verran ikävää, että kävin lääkärissä asiasta.

Vastaanotolla kerroin lääkärille vaivoista ja pystyin päästelemään "paukkuja" ilman että lääkäri huomasi mitään. Antoi kuitenkin reseptin.

Kuurin jatkuttua viikon ilmavaivat eivät olleet lähteneet mihinkään, mutta pierut haisivat aivan JÄRKYTTÄVÄLLE. Uudella vastaanottoajalla sanoin lääkärille, ettei lääke auttanut ilmavaivoihin vähääkään, vaan tilanne on pahempi, kun pierut haisevat. Tähän lääkäri sanoi kovaäänisesti korvaani: "Nyt kun on saatu ruovalta NENÄ AUKI, niin keskitytään seuraavaksi tuohon KUULOPUOLEEN." Vähänkö nolotti...

[/quote] Ei kiitos näitä ikivanhoja klassikkoja, apu-lehden "vitsejä" omina kokemuksina pliis.

Kun ei uni tule niin kerrompa oman nolouteni. ;)

Olin noin 20-vuotias ja tapaillut miestäni jo jonkin aikaa. Asuimme silloin eri paikkakunnilla, joten alkuun yhdessäolomme oli sitä, että toinen joutui aina matkustamaan toisen luo. Olin sitten ekaa kertaa itse mieheni luona hänen kämpässään viikonloppuvoerailulla. Menimme nukkumaan hyvissä merkeissä ja kaikki oli siihen asti hyvin kun heräsin siihen, että vatsassa kiertää. Minä sitten jouduin lähtemään keskellä yötä ripuloimaan vessaan. Ripulia siivittivät sellaiset pieruntörähdykset, että mies oli herännyt niihin ja tuli huolissaan kysymään onko kaikki ok. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, minulle iski yhtäkkiä ihan älyttömän paha olo. Tajusin heti, että tässä sitä ollaan - olis tulossa oksennustauti 12 vuoden tauon jälkeen. No, vakuuttelin miehelle, että pärjään ja ilmoitin nukkuvani sohvalla tämän yön, sillä minulla taitaa olla ärtsy mahatauti. Onneksi mies tajusi jättää minut rauhaan ja painua nukkumaan, sillä olisin varmaan kuollut jos hän olisi ollut todistamassa seuraavia tapahtumia: Panikoiduin, inhosin mahatautia ja yritin pidättää yrjöä viimeiseen asti. Tässä välissä pitänee mainita, että olin alasti, sillä ennen nukkumaanmenoa oli vähän touhuiltu. No, sittenpä se yrjö tuli, ja samalla lensi perseestä kurat pitkin seiniä ja kaapistoa ja lattiakin oli aivan paskassa. No, ekana äkkiä ovi lukkoon, ettei siippa vaan varmana nää tätä tilannetta. Sen jälkeen olin kieltämättä varmaan minuutin paikallani tekemättä mitään. Tuntui, että tästä katastrofista en selviä koskaan ja olokin oli tosi huono. Aloin siinä sitten järjestelmällisesti siivoamaan sontaani seiniltä ja jokapaikasta. Siivouksen jälkeen lysähdin itse suihkuun makaamaan. Yö jatkui parilla yrjöllä eikä isompaa vahinkoa enää tullut. Aamulla mies kävi vessassa ja ihmetteli hyvää tuoksua "ihan kuin vessassa olis tehty joku suursiivous!" Minä myhäilin sohvalla ja ajattelin, että kumpa tietäisit :D

Olemme olleet kimpassa jo useita vuosia, mutta en ole kertonut miehelleni tätä vieläkään. :D

Nyt on pakko jakaa tämä tilanne tänne. Niin nololta tuntuu ja jotenkin tämä näpytys vähän lieventää tätä nolouden tuskaa :D Olen siis anoppilassa yötä ja huomenna on luvassa monin tavoin jännittävä päivä, joten tottakai minun stressivatsani alkoi oireilla just nyt. Täällä on talo ihan hiljainen, kun muut ovat jo anoppia lukuunottamatta nukkumassa. Tänne minä könysin juuri vessaan paskomaan ja pieremään semmoisilla desipeleillä, että anoppi joka istuu olohuoneessa lukemassa ihan vessan oven takana ei voi välttyä tältä konsertilta :| Ja juu, olen häveliästä sorttia, joten tuntuu että on tosi vaikea vain kävellä tuosta ovesta ulos ja mennä pokkana nukkumaan :D

Tämä ei liene "elämäni noloin kokemus", mutta vähän noloa kuitenkin:

Asuin syrjäisessä paikassa, missä ainoa yhteys muuhun maailmaan oli talon vieressä kulkeva yksisuuntainen hiekkatie. Syksyisin viereisestä metsästä tuli usein valkohäntäkauriita syömään omenat pihapuistamme, vaikka olisin mielelläni syönyt niitä itsekin.

Erään kerran huomasin ikkunasta, että siellä oli taas oikein lauma kauriita massuttamassa omenoita, ja avasin ikkunan, huidoin käsilläni ja huusin: "Hush, hush! Menkää pois!" Puolikesyt peurat eivät lähteneet pomppimaan minnekään, vaan tuijottivat minua silmät pyöreinä, kuten tekivät myös hiekkatiellä juuri silloin sattumalta kävelleet ihmiset. He eivät todennäköisesti nähneet puutarhan puskissa paikallaan pysyneitä kauriita, vaan ajattelivat minun olevan joku korpihullu erakko, joka huutelee heille. Löin äkkiä ikkunan kiinni ja vetäydyin piiloon noloilemaan.

Mulla oli jokin aika sitten ärhäkkä mahatauti. Heräsin yöllä kun mahasta kuului kovaääninen KURRLL, ja äkkiä vessaan. Istuin pöntöllä ja melkein itkua väänsin kun oli niin huono olo. Sitten yhtäkkiä alkoikin oksettaakin vielä, enkä ehtinyt tehdä mitään kun oksennus tuli lattialle. Tässä vaiheessa olo oli jo niin kammottava, että silmissä pimeni ja pyörryin lattialle. Voi taivas miten hävetti, kun mies minut herätti siitä lattialta omasta oksennuslätäköstä makaamasta, pylly pystyssä ja pönttö ripulia täynnä. Onneksi sentään oli oma mies, jos olisi ollut joku muu niin olisin kuollut häpeästä.

Joka pierua pidättää, se lastaan vihaa.

Olin työharjottelussa ulkomailla ja arviointikeskustelua edeltävänä iltana me oltiin työporukan kanssa jossain sen työpaikan kevät tapahtumassa missä oli ilmasta syötävää ja alkoholia. En ees juonut mitenkään kohtuuttomasti, ehkä 5 tuoppia koko illan aikana, mutta seuraavana aamuna oksensin kesken kokouksen missä oli paikalla pomot ja näytön arvioija ja iso osa työkavereista...

Up!!

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:03"]Olin lontoolaisessa double deckerissä ja silloinen poikaystävä päätti alkaa sormettamaan minua. Sain sitten äänekkään orgasmin. Jäimme seuraavalla pysäkillä. Oli muuten niin helvetin nolo olo. Poikkiskaan ei vielä tiennyt, että huudan orgasmissa kuin hyeena. AAAH AAAAAAAAAH AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHHHHH - hiukan lontoolaiset tuijotti.  Ei pysty pidättelemään kun tuntuu vaan niin hyvältä. Ja kyllä, tästä jäi trauma.  [/quote] Musta tää on silkkaa tyhmyyttä

[/quote]

Millä lailla? Tuntui ihanalta kun hän kosketti minua, enkä osannut odottaa, että laukeaisin tosta vaan, eikä hänkään. Ei sitä yöbussissa pienessä humalassa niin harkitse. Sitten orgasmi tulee eikä sille voi mitään. Äänekäs tai ei. Plus vaikea sanoa toiselle että lopettaa kun tuntuu niin hyvältä. 

Ei olis pitänyt edes alottaa, mutta kun alotetaan, lopetus on vaikeaa. Ja me oltiin about 18 molemmat.

[/quote]

Normaalit, jopa 18v, kykenee hillitsemään itsensä jopa humalassa. Monet kehitysvammat aiheuttavat itsehillinnän ongelmia tuolla saralla.

"räjäytin" lapsen barbababa (se mita voi muotoilla kasissä) lelun lentokoneessa. laskussa paineenmuutos puhkaisi koko lelun. sisältä levisi LIITUjauhoa kamala pilvi jota koneen ilmastointi levitti ympariinsä !! ja liitujauho sotkee ja takertuu kaikkialle ja kaikkeen.

onneksi ei ollut pernaruttokohu menossa tai olisin ollut käsiraudoissa!! me olimme koko perhe yltäpäältä valkoiset kun erittäin noloina poistuimme. saimme todella kiukkuisia katseita kanssamatkustajilta ja lentohenk.kunnalta.. voi kamala!!

Olen sh ison siaraalan ensiavussa. Napaurin rouva tuli kerran potilaaksi ambulanssilla ja todettiin tarvitsevan humalatilan selvittelyä. Meilal on "erityis huone" tähän tarkoitukseen joss avalvontakamera. Jossain välissä rouva asettautui "vauvanuni asentoon" eli kontalleen. Minihame nousi korviin ja stringivako paljastui kameralle, ennen kuin ehdimme peittamaan rouvan pääsi häneltä ripulit joka siis valui sieltä pyllistetystä stringivaosta! en tiedä mitä naapuri muistaa tapahtuneista mutta kanssahäpea oli aikamoinen!!

tuo naapurin rouva tunnistaisi tästä itsensä ja tekisi ilmoituksen, niin eikö sh menettäisi työnsä vai joutuuko virkavirheestä vankilaan?

tuo naapurin rouva tunnistaisi tästä itsensä ja tekisi ilmoituksen, niin eikö sh menettäisi työnsä vai joutuuko virkavirheestä vankilaan?

12 §

Vaitiolovelvollisuus

Palvelujen tuottajan palveluksessa olevat sekä muut sen tehtäviä suorittavat tai sen tiloissa työskentelevät eivät saa luvatta ilmaista mitä he asemansa, tehtävänsä tai työnsä vuoksi ovat saaneet tietää toisen terveydentilasta, sairaudesta tai vammaisuudesta taikka häneen kohdistuvista toimenpiteistä tai muista vastaavista seikoista. Vaitiolovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.

23 §

Vaitiolovelvollisuuden rikkominen

Joka rikkoo 12 tai 15§:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden, on tuomittava, jollei muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Koska ketään ei voi tarinasta nimeltä/tuntomerkeistä tunnistaa. Myös eri asia kertoa netissä anonyymisti kuin kotona itse kavereille tms, koska netissä edes kirjoittajan henkilöllisyys ei paljastu.

Koska ketään ei voi tarinasta nimeltä/tuntomerkeistä tunnistaa. Myös eri asia kertoa netissä anonyymisti kuin kotona itse kavereille tms, koska netissä edes kirjoittajan henkilöllisyys ei paljastu.

Juttuhan oli herkullinen ja naurettavakin, mutta jos henkilö on tunnistettavissa kertomuksesta (moni muukin voi olla tapauksen nähnyt kuin itse sh) vaitiolovelvollisuutta on rikottu. Missä on ihmisen ammattietiikka jos tällaisia tarinoita pitää jakaa netissä?

No jostain syystä se pila jatkui yli aprillipäivänkin ja uskottelin edelleen viikon päästä seurustelevani vaikka todellisuudessa mitään suhdetta ei ollut. Sit joku kaverini sattuikin tuntemaan sen miehen kaverin ja juttu kiiri hänenkin korviin.



Olin oikeasti tavannut ko. herrasmiehen vain muutaman kerran. Sit kun kuulin, että se mies on saanut kuulla toista kautta, halusin vaipua maan alle. Olin itse jotain 17 v. ja mies oli ehkä lähempänä 30 v. Hän varmaan ajatteli, että on pikkulikka nyt kuvitellut jotain meidän välille ja luulee seurustelevansa hänen kanssaan vaikka vain muutaman kerran olimme tavanneet ihan kaveriporukassa.



Seuraavan kerran, kun näin miehen, en kehdannut edes tervehtiä tai katsoa kohti. Käänsin vain pään pois ja olin kuin en olisi ollutkaan... En ole sen jälkeen puhunut tälle herrasmiehelle ja toivon, että jos joskus häneen törmään, niin hän olisi jo unohtanut.



Vieläkin nousee puna poskille, kun muistelen...

Missä on ihmisen ammattietiikka jos tällaisia tarinoita pitää jakaa netissä?

Varmaan pullossa, kirjoitusvirheistä ja -tyylistä päätellen arvon sh on aivan päissään kirjoitellessaan.

Missä on ihmisen ammattietiikka jos tällaisia tarinoita pitää jakaa netissä?

Varmaan pullossa, kirjoitusvirheistä ja -tyylistä päätellen arvon sh on aivan päissään kirjoitellessaan.

Mitä asiaa et ymmärtänyt? Haen rautalankaa.