Laulunopettaja linjoilla. Saa kysellä.

Pianonsoitossa voi edetä vaikka kuinka pitkälle, vaikkei korvakuulolta osaisikaa soittaa! Tämä tietysti edellyttää nuotinlukutaitoa.

Ja mitä tulee laulukysymykseesi, lue vastaukseni 16:sta.

Tarkennuksena, että onko opetus mielestäsi liian suorituspainotteista vai tuleeko musisoinnin ilo huomioitua ja lasten erilaiset tarpeet ja kyvyt oppijoina?

Laulaminen on tekniikkalaji; sekä " korkealta ja kovaa" että " örinä" vaativat omanlaisensa tekniikan. Lisäksi tarvitaan sopiva äänityyppi johon kyseinen tekniikka soveltuu. Oma ääneni ei esim. kestä " örinää" , minun kurkkuni ei ole sellaiseen soveltuva.



Oopperalaulajat harjoittelevat vuosikymmeniä oikeanlaista tekniikkaa, että ääni kuuluu orkesterin yli, ja että se kestää. Lisäksi sitten tarvitaan lahjakkuutta.

Juuri siksi ooperassa lauletaan korkealta, että tuolloin ääni soi voimakkaimmillaan ja se kantaa orkesterin yli.

Absoluuttien sävelkorva; nuotteja tuntematon henkilö " muistaa" miltä korkeudelta jokin tietty biisi menee. Nuotteja tunteva osaa pyydettäessä laulaa esim.c-nuotin oikealta korkeudelta.

Laulua opetetaan periaatteessa aikuisille, joten en ole asiantuntija vastaamaan kysymykseesi.

Näppituntuma on, että helposti musiikinopetuksessakin halutaan selkeästi mitattavia tuloksia, jolloin musiikintekemisen ilo saattaa kadota. Tietty ongelma on myös se, että lähes kaikki musiikkiopistojen opettajat ovat kouluttautuneet opettamaan nimenomaan klassista musiikkia, kun taas lapset haluaisivat yleensä soittaa jotain heille tutumpaa musiikkityyliä.