"Lapsen tulisi saada kasvaa kotona väh.1½v ikäiseksi ja

senkin jälkeen n.3v ikäiseksi pph:lla jos ei kotona saa olla".

Suora sitaatti lapsen kehityspsykologiaan erikoistuneelta professori Liisa Keltikangas-Järviseltä.



Hän sanoo myös seuraavaa:



Nykysuomessa lasten päivähoidon laatu on heikkoa, koska siinä ei ajatella lapsen parasta vaan aikuisen näkökulmaa. Hlökunnan vaihtuvuus on liian suurta, ryhmäkoot aivan liian suuria ja hoitopäivien pituudet liikaa.

Alle 3v lapsi ei tarvitse päivähoidon tarjoamaa ns varhaiskavastusta vaan hoivaa ja sen hoivan saaminen on aika heikolla tasolla ryhmässä jossa saattaa nykyisin olla jopa 12-15 alle 3v taaperoa.

Ihan se "normi" 12 lapsen ryhmäkin on liian suuri alle 3v ikäiselle, ideaali ryhmäkoko sen ikäiselle olisi 6-8 lasta.



Professori ihmettelee myös sitä miksi päivähoitojärjestelmä on saanut sellaista hehkutusta osaksensa, jopa niin että moni luulee sen olevan se paras ratkaisu lapselle.

Nykyään on käytössä paljon uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä ja jos se saisi sanelle niin sellainen käsite kuin alle 3v subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin. Ne vanhemmat jotka vetoavat "mattikaisan" yksilölliseen tarpeeseen esim aktiviteeteistä ovat täysin hakoteillä.

Pahin mahdollinen aika erota äidistä on kehityspsykologian mukaan juuri se 9-10kk kun äitiysloma ns loppuu ja moni vauva viedään hoitoon. Se järkyttää perusturvallisuutta pahoin.

1v, 1,5v ja 3v etapit on kuin luonnonlakeja, lapsi käy tietyn psyykkisen kehityksen läpi noina aikoina ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen tms vaan lapsen aivoihin.



Keltikangas-Järvinen sanoo että ns normaali pikkulapsi ei tarvitse päivähoitoa kehittyäkseen, tarpeellista tai välttämätöntä se on vain ongelmaperheiden lapsille joille hoitopaikka tarjoaa mm lämpimän aterian ja jopa suojaa vanhempien aggressioilta.



Lapsen olisi hyvä saada olla kotihoidossa ainakin ja edes 1½v ikäiseksi asti. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.

N.1½v voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tuneja, äiti voi aloittaa työn mutta max 6h ajaksi päivässä.

1½v ei ole kypsä ryhmään, ryhmä voi riskitekijä.

Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla, ympärillä on valtavasti ihmisiä ja puheensorinaa, mutta sinä et ymmärrä sitä etkä löydä tuttuja, ahdistut.



Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä, tästä on selvät tutkimusnäytöt, sanoo Leltikangas-Järvinen.

Toinen asia on melu ja sen taso, alle 3v lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti ja on osoitettu että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.



Alle 3v ei pysty aivojensa kehitystason vuoksi solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen eli vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin 1 hoitaja ja sehän on sula mahdottomuus nykypäivähoidossa.



Liian isot ryhmät lietsovat myös aggressioita, onkohan nykyisen koulujärjestelmän, oppilaisen, ongelmien ja häiriökäyttäytymisen taustalla kenties jo päivähoitokokemukset kysyy Keltikangas-Järvinen?

Kun sosiaalinen kenttä ei ol ehallittavissa, lapsi ei voi oppia vanhempien puhumia sosiaalisia taitoja vaan turvautuu aggressioon.



On kiistatta osoitettu kailla tutkimuksilla ettei myöskään suuri aikuisten määrä auta lasta esim 20 lapsen ryhmässä. Kyse ei ole aikuisten taidoista vaan ryhmän ominaisuudesta, jokainen lisäaikuinenkin tuo lisäelementtejä ja muuttaa ryhmän dynamiikkaa.

Monilla lapsilla elimistön stressihormonitaso nousee päivän aikana niin ylös ettei edes laasukkain koti-ilta ja yö sitä tasoa tuo normaalille tasoa ja se onkin sitten jo valmiiksi liian korkealla kun uusi meluinen ja täysi päivähoitopäivä alkaa.