"Lapsen tulisi saada kasvaa kotona väh.1½v ikäiseksi ja
senkin jälkeen n.3v ikäiseksi pph:lla jos ei kotona saa olla".
Suora sitaatti lapsen kehityspsykologiaan erikoistuneelta professori Liisa Keltikangas-Järviseltä.
Hän sanoo myös seuraavaa:
Nykysuomessa lasten päivähoidon laatu on heikkoa, koska siinä ei ajatella lapsen parasta vaan aikuisen näkökulmaa. Hlökunnan vaihtuvuus on liian suurta, ryhmäkoot aivan liian suuria ja hoitopäivien pituudet liikaa.
Alle 3v lapsi ei tarvitse päivähoidon tarjoamaa ns varhaiskavastusta vaan hoivaa ja sen hoivan saaminen on aika heikolla tasolla ryhmässä jossa saattaa nykyisin olla jopa 12-15 alle 3v taaperoa.
Ihan se "normi" 12 lapsen ryhmäkin on liian suuri alle 3v ikäiselle, ideaali ryhmäkoko sen ikäiselle olisi 6-8 lasta.
Professori ihmettelee myös sitä miksi päivähoitojärjestelmä on saanut sellaista hehkutusta osaksensa, jopa niin että moni luulee sen olevan se paras ratkaisu lapselle.
Nykyään on käytössä paljon uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä ja jos se saisi sanelle niin sellainen käsite kuin alle 3v subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin. Ne vanhemmat jotka vetoavat "mattikaisan" yksilölliseen tarpeeseen esim aktiviteeteistä ovat täysin hakoteillä.
Pahin mahdollinen aika erota äidistä on kehityspsykologian mukaan juuri se 9-10kk kun äitiysloma ns loppuu ja moni vauva viedään hoitoon. Se järkyttää perusturvallisuutta pahoin.
1v, 1,5v ja 3v etapit on kuin luonnonlakeja, lapsi käy tietyn psyykkisen kehityksen läpi noina aikoina ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen tms vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvinen sanoo että ns normaali pikkulapsi ei tarvitse päivähoitoa kehittyäkseen, tarpeellista tai välttämätöntä se on vain ongelmaperheiden lapsille joille hoitopaikka tarjoaa mm lämpimän aterian ja jopa suojaa vanhempien aggressioilta.
Lapsen olisi hyvä saada olla kotihoidossa ainakin ja edes 1½v ikäiseksi asti. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
N.1½v voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tuneja, äiti voi aloittaa työn mutta max 6h ajaksi päivässä.
1½v ei ole kypsä ryhmään, ryhmä voi riskitekijä.
Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla, ympärillä on valtavasti ihmisiä ja puheensorinaa, mutta sinä et ymmärrä sitä etkä löydä tuttuja, ahdistut.
Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä, tästä on selvät tutkimusnäytöt, sanoo Leltikangas-Järvinen.
Toinen asia on melu ja sen taso, alle 3v lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti ja on osoitettu että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Alle 3v ei pysty aivojensa kehitystason vuoksi solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen eli vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin 1 hoitaja ja sehän on sula mahdottomuus nykypäivähoidossa.
Liian isot ryhmät lietsovat myös aggressioita, onkohan nykyisen koulujärjestelmän, oppilaisen, ongelmien ja häiriökäyttäytymisen taustalla kenties jo päivähoitokokemukset kysyy Keltikangas-Järvinen?
Kun sosiaalinen kenttä ei ol ehallittavissa, lapsi ei voi oppia vanhempien puhumia sosiaalisia taitoja vaan turvautuu aggressioon.
On kiistatta osoitettu kailla tutkimuksilla ettei myöskään suuri aikuisten määrä auta lasta esim 20 lapsen ryhmässä. Kyse ei ole aikuisten taidoista vaan ryhmän ominaisuudesta, jokainen lisäaikuinenkin tuo lisäelementtejä ja muuttaa ryhmän dynamiikkaa.
Monilla lapsilla elimistön stressihormonitaso nousee päivän aikana niin ylös ettei edes laasukkain koti-ilta ja yö sitä tasoa tuo normaalille tasoa ja se onkin sitten jo valmiiksi liian korkealla kun uusi meluinen ja täysi päivähoitopäivä alkaa.
Kommentit (68)
ja olen Keltinkangas-Järvisen kanssa aivan samaa mieltä. Omaa lastani en missään nimessä ennen 2-vuotta laita päiväkotiin. Monet eivät vain ymmärrä lapsen kehitystä ja tarpeita. Päiväkodissa tuo kaikki Liisan kirjoittama näkyy todella selvästi pienten ryhmissä.
se on totta.
Huomio pitäisi nyt kiinnittää kuitenkin yhteiskuntaan, eikä yksittäisen perheen valintoihin. Niitä valinnanmahdollisuuksia ei todellisuudessa monellakaan perheellä ole..
Työelämän joustamattomuus ja olematon ennaltaehkäisevä perhetyö pakottavat monet perheet viemään lapsensa hyvinkin nuorena hoitoon jopa päiväkotiin ja pitämään vanhempien lasten päiväkotipaikan, vaikka on vauvan kanssa kotona.
Kyse on siis yhteiskunnan toimintarakenteesta, johon olisi saatava muutos.
Suomessa kuitenkin on mahdollisuus hyvin pitkään äitiys- ja vanhempainvapaaseen. Monessa muussa maassa äiti palaa kotiin lapsen ollessa huomattavasti pienempi. Äiti saattaa palata töihin lapsen ollessa 3kk. Lapsen hoitajana hyvässä tilanteessa on oma mumma, huonommassa sitten se kenet nyt vain sattuu saamaan.
mikäli joudun lapsen viemään tuolloin 2-vuotiaana hoitoon, on hoitopaikka joko pph tai kotihoitaja. Päiväkotiin vasta, kun lapsi on täyttänyt 3-vuotta.
ja olen Keltinkangas-Järvisen kanssa aivan samaa mieltä. Omaa lastani en missään nimessä ennen 2-vuotta laita päiväkotiin. Monet eivät vain ymmärrä lapsen kehitystä ja tarpeita. Päiväkodissa tuo kaikki Liisan kirjoittama näkyy todella selvästi pienten ryhmissä.
ja isovanhempien hoitoapu.
Alle 3-vuotiaalla ei siis saisi myöskään olla useita sisaruksia. Ja isovanhemmista saisi kelpuuttaa lähipiiriin vain yhden henkilön.
"Alle 3v ei pysty aivojensa kehitystason vuoksi solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen eli vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin 1 hoitaja ja sehän on sula mahdottomuus nykypäivähoidossa."
Mutta.
Nämä keskustelut lisääntyvät aina lama-aikaan. Naiset pois työmarkkinoilta viemästä harvoja töitä, jotka kuuluvat miehille.
Nousukaudella korostetaan suomalaisten naisten tasa-arvoista ja tärkeää työpanosta. Naiset heti takaisin työmarkkinoille tekemään töitä, jotka eivät miehille kelpaa.
Mitään muiden aikuisten ryhmäkontrollia ei ole vaan pph voi "hoitaa" lapsia päivän aikana miten haluaa. Puistossa kuulee pph:ien puhuvan todella rumasti lapsille ja pikkuveljeni pph tukisteli häntä - 3-vuotias ei osannut kertoa kotona.
Joidenkin toisten tutkijoiden mukaan ihmisen luontaisin ympäristö on noin 20 henkilön tiivis yhteisö. Ydinperhe on ihmisen historiassa hyvin epälajinmukainen yksikkö, joka on ollut käytössä vasta muutaman vuosikymmenen.
hänhän viittaa tuossa useastikin lukuisiin tutkimustuloksiin, ei vain omaan tietotaitoonsa.
Ap
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopostoa ja titkimuskeskusta, ketrtoo ison kuvion; kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu-ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille. levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Ap
On luonnollisesti myös paljon muunlaisia tutkimustuloksia kuin nuo, joita hän siteeraa.
hänhän viittaa tuossa useastikin lukuisiin tutkimustuloksiin, ei vain omaan tietotaitoonsa.
Ap
hänhän viittaa tuossa useastikin lukuisiin tutkimustuloksiin, ei vain omaan tietotaitoonsa.
Ap
paitsi tuosta aivojen kehitysasteesta. Se ei luultavasti edes perustu psykologiaan, vaan kulttuuriseen neljän hengen ydinperhemalliin... Kyllä meillä parivuotiaan lähipiiriin mahtuu hyvin sekä meidän ydinperhe että isovanhemmat! Ja puhun nimenomaan lapsen kiintymyksen näkökulmasta.
Omista lapsistani yksi on ollut puolitoistavuotiaana pk-hoidossa ja hoito stressasi lasta selvästi. Oli myös paljon sairaana tuona aikana. Toinen meni pk-hoitoon 2,5-vuotiaana ja on viihtynyt todella hyvin. Ei olla myöskään sairasteltu paljoa. Vauvojen pk-hoito on jotain täysin käsittämätöntä... :/
Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopostoa ja titkimuskeskusta, ketrtoo ison kuvion; kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu-ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille. levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys. Ap
Monet arkiset ilmiöt herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Yksi keskusteluiden kestosuosikki koskee lapselle parasta päivähoitomuotoa: kotona vai päiväkodissa?
Helistin.fi palstalla on jo yli vuoden jatkunut keskusteluketju siitä, kumpi on lapselle parempi vaihtoehto, kotihoito vai päiväkoti. Vauva.fi –foorumilla aloitettiin viime viikolla vilkas keskustelu siitä, onko typerää pitää lapsi kotihoidossa jopa esikouluun asti. Keskustelupalstoilta asiasta löytyy mielipiteitä joka lähtöön ja sävy vaihtelee kärjistetyistä näkökannoista maltilliseen pohdiskeluun monelta kantilta.
Myös tutkimus tuo esiin vastakkaisia näkemyksiä päivähoidon vaikutuksista lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen. Joissain tutkimuksissa päivähoitoon osallistuneiden koulumenestys, toverisuhteet ja psyykkinen hyvinvointi on heikompaa kuin kotona hoidetuilla lapsilla. Toisissa tutkimuksissa tulos on päinvastainen eli päivähoidossa olleet kehittyvät matemaattisesti ja kielellisesti taitavammiksi kuin kotona hoidetut lapset ja päivähoito näyttää edistävän psyykkistä hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja. Joissain tutkimuksissa päivähoidon on todettu kuitenkin edistävän lähinnä ongelmakäyttäytymistä, kuten uhmakkuutta ja aggressiivisuutta.
Päivähoidon vaikutusta lapsen psyykkiseen hyvinvointiin on tutkittu myös Suomessa. Viime vuoden lopulla Suomen psykologisen seuran kustantamassa Psykologia-tiedelehdessä julkaistiin artikkeli, jossa Maarit Silvénin tutkimusryhmä seurasi joukkoa 1990-luvun alussa syntyneitä turkulaisia esikoislapsia. Erityistä tutkimuksessa oli, että päivähoidon vaikutusta seurattiin pitkällä aikavälillä.
16 vuotta täytettyään nuoret vastasivat kyselyyn, jolla selvitettiin psyykkistä kehitystä. Tulokset näyttävät osoittavan, että aikanaan kotona, perhepäivähoidossa ja päiväkodissa hoidetut nuoret eivät eroa toisistaan sosiaalisten taitojen, psyykkisen hyvinvoinnin tai koulumenestyksen suhteen. Päivähoidon aloittamisikäkään ei vaikuttanut merkittävästi nuorten psyykkiseen kehitystasoon. Ainoa melko pieni yhteys oli, että aiemmin päivähoidon aloittaneet nuoret arvioivat häiritsevänsä enemmän muita, esimerkiksi väittelevän ja riitelevän enemmän kuin myöhemmin päivähoidon aloittaneet nuoret.
Maarit Silvénin tutkimusryhmä toteaakin, että nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on melko lailla yhdentekevää, onko lasta hoidettu varhaislapsuudessa kotona vai päivähoidossa. Tästä päätelmästä kiistellään juuri ilmestyneessä Psykologia-lehdessä. Miten oikein pitäisi suhtautua siihen, että vanhempien nettikeskusteluiden lisäksi myös tutkijat kiistelevät päivähoidon vaikutuksista lapsen kehitykseen?
Kyse on siitä, että eri maissa saatujen ristiriitaisten tutkimustulosten vertailu toisiinsa on hyvin vaikeaa. Päivähoitokysymyksessä Yhdysvalloissa saadut tulokset eivät välttämättä sovi lainkaan Suomen tilanteeseen. Meillä harva alle vuoden ikäinen on päiväkodissa, kun taas Yhdysvalloissa ei ole samanlaista mahdollisuutta jäädä vanhempainvapaalle kotiin kuin Suomessa. Myös päivähoidon laatu on maailmalla huomattavasti vaihtelevampaa kuin meillä Suomessa.
Muualla saadut tutkimustulokset eivät näin ollen kerro, onko suomalainen päivähoito kotihoitoa parempi, huonompi tai kotihoidon veroinen vaihtoehto huolehtia perheen pienimmistä. Yllä kuvattu suomalaistutkimus sen sijaan osoittaa, että päivähoito ei suuresti vaaranna lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia. Hyvinvointi on kiinni hyvin monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Tärkeintä on laadukas hoito, on kyse sitten kodista tai päivähoidosta. Laatua ovat esimerkiksi sopivan kokoiset hoitoryhmät päiväkodissa tai jaksava vanhempi kotona.
Pitkällä tähtäimellä lapsen kotihoitoon liittyy myös ongelmia, jotka saattavat myöhemmin näkyä koko perheen hyvinvoinnissa. Huhtikuussa Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa kyseenalaistettiin suomalainen kotihoidon tukimalli, jonka avulla vanhemmat, lähinnä äidit, jäävät hyvinkin pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia kotona. Sosiaalipolitiikan tutkija Tapio Rissanen esitti huolensa kotona pitkään lapsia hoitavien äitien syrjäytymisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Pitkään kotihoidon tukea käyttäneistä yli 40 prosenttia päätyy työttömäksi.
Uusin tutkimus ei siis anna selviä suosituksia siitä, miten vanhempien pitäisi järjestää pikkulastensa hoito. Enää ei tutkijoiden eikä vanhempien kannata kiistellä siitä kumpi on parempi, äiti tai isä vai hoitotäti. Tutkijat voivat jatkaa lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvien moninaisten tekijöiden selvittämistä ja yhteiskunta voi huonoinakin aikoina varmistaa erilaisten hyvien hoitomuotojen saatavuuden.
Uusia tuloksia odotellessa vanhempien kannattaa edelleen vaihtaa netin vertaisverkostoissa ajatuksia siitä, onko kotihoito vai päivähoito omalle lapselle ja perheen kokonaistilanteeseen sopivin hoitomuoto.
Lähteet:
Hämäläinen Virpi-Maria, Kouvo Anna ja Silvén Maarit (2009). Äiti vai hoitotäti? – Varhaisen päivähoidon yhteys nuoruusiän psyykkiseen kehitykseen. Psykologia 44, nro 5-6, s. 364-377.
Rusanen Erja (2010). Kommentti Virpi-Maria Hämäläisen, Anna Kouvon ja Maarit Silvénin artikkeliin ”Äiti vai hoitotäti”. Psykologia 45, nro 2, s. 174-175.
Silvén Maarit, Hämäläinen Virpi-Maria ja Kouvo Anna (2010). Vastine koti- ja päivähoidon vaikutuksia koskevaan kommenttipuheenvuoroon. Psykologia 45, nro 2, s. 176-178.
http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…
Virpi Kalakoski, Ykkösaamun kolumnisti 18.5.2010
ja hienoa, että hän nostaa asian esille. Kyseessä on tosiaan vuosikymmenien mittaisettutkimukset useiden eri tahojen kanssa ympäri maailman. Ei siis ihan hihasta vedettyä tietoa.
se on totta.
Huomio pitäisi nyt kiinnittää kuitenkin yhteiskuntaan, eikä yksittäisen perheen valintoihin. Niitä valinnanmahdollisuuksia ei todellisuudessa monellakaan perheellä ole..
Työelämän joustamattomuus ja olematon ennaltaehkäisevä perhetyö pakottavat monet perheet viemään lapsensa hyvinkin nuorena hoitoon jopa päiväkotiin ja pitämään vanhempien lasten päiväkotipaikan, vaikka on vauvan kanssa kotona.Kyse on siis yhteiskunnan toimintarakenteesta, johon olisi saatava muutos.
Suomessa kuitenkin on mahdollisuus hyvin pitkään äitiys- ja vanhempainvapaaseen. Monessa muussa maassa äiti palaa kotiin lapsen ollessa huomattavasti pienempi. Äiti saattaa palata töihin lapsen ollessa 3kk. Lapsen hoitajana hyvässä tilanteessa on oma mumma, huonommassa sitten se kenet nyt vain sattuu saamaan.
Todellakin kyse on yhteiskunnan tasolla tehtävistä valinnoista, ja veikkaan että sitä K-J:kin peräänkuuluttaa (vaikken ole lukenutkaan hänen kirjojaan). Mutta valitettavasti vain hyvin pieni osa av:llä ymmärtää tämän, ja kotiäidit sitten käyttää häntä oman omanarvontuntonsa nostamiseen muiden kustannuksella... Siksi nämä ketjut ovat mielestäni niin tylsiä.
"eri maissa saatujen ristiriitaisten tutkimustulosten vertailu toisiinsa on hyvin vaikeaa. Päivähoitokysymyksessä Yhdysvalloissa saadut tulokset eivät välttämättä sovi lainkaan Suomen tilanteeseen. Meillä harva alle vuoden ikäinen on päiväkodissa, kun taas Yhdysvalloissa ei ole samanlaista mahdollisuutta jäädä vanhempainvapaalle kotiin kuin Suomessa. Myös päivähoidon laatu on maailmalla huomattavasti vaihtelevampaa kuin meillä Suomessa.
Muualla saadut tutkimustulokset eivät näin ollen kerro, onko suomalainen päivähoito kotihoitoa parempi, huonompi tai kotihoidon veroinen vaihtoehto huolehtia perheen pienimmistä. Yllä kuvattu suomalaistutkimus sen sijaan osoittaa, että päivähoito ei suuresti vaaranna lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia. Hyvinvointi on kiinni hyvin monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Tärkeintä on laadukas hoito, on kyse sitten kodista tai päivähoidosta. Laatua ovat esimerkiksi sopivan kokoiset hoitoryhmät päiväkodissa tai jaksava vanhempi kotona.
räjähdysmäisesti. Mistähän se johtuu?!
10v sitten lasten päivähoitohoito oli ihan erilaista.
Ei ollut alle 2v jotka vanhempien mielestä tarvitsivat virikkeitä päivähoidon muodossa.
Normaali arkielämä riittä lapselle virikkeeksi (ainakin alle 3v), sieltä saa ne parhaimmat taidot.
Keltinkangas-Järvinen on keskittynyt tutkimuksissaan alle 3-vuotiaisiin lapsiin. Hän ei väitä, että päiväkotihoito olisi vahingollista 3-6 vuotiaile vaan juuri näille alle 3-vuotiaille. Kannattaisi tutustua noihin tutkimuksiin ja siihen, mihin ikäluokkaan ne kohdistuvat.
Monet arkiset ilmiöt herättävät voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Yksi keskusteluiden kestosuosikki koskee lapselle parasta päivähoitomuotoa: kotona vai päiväkodissa? Helistin.fi palstalla on jo yli vuoden jatkunut keskusteluketju siitä, kumpi on lapselle parempi vaihtoehto, kotihoito vai päiväkoti. Vauva.fi –foorumilla aloitettiin viime viikolla vilkas keskustelu siitä, onko typerää pitää lapsi kotihoidossa jopa esikouluun asti. Keskustelupalstoilta asiasta löytyy mielipiteitä joka lähtöön ja sävy vaihtelee kärjistetyistä näkökannoista maltilliseen pohdiskeluun monelta kantilta. Myös tutkimus tuo esiin vastakkaisia näkemyksiä päivähoidon vaikutuksista lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen. Joissain tutkimuksissa päivähoitoon osallistuneiden koulumenestys, toverisuhteet ja psyykkinen hyvinvointi on heikompaa kuin kotona hoidetuilla lapsilla. Toisissa tutkimuksissa tulos on päinvastainen eli päivähoidossa olleet kehittyvät matemaattisesti ja kielellisesti taitavammiksi kuin kotona hoidetut lapset ja päivähoito näyttää edistävän psyykkistä hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja. Joissain tutkimuksissa päivähoidon on todettu kuitenkin edistävän lähinnä ongelmakäyttäytymistä, kuten uhmakkuutta ja aggressiivisuutta. Päivähoidon vaikutusta lapsen psyykkiseen hyvinvointiin on tutkittu myös Suomessa. Viime vuoden lopulla Suomen psykologisen seuran kustantamassa Psykologia-tiedelehdessä julkaistiin artikkeli, jossa Maarit Silvénin tutkimusryhmä seurasi joukkoa 1990-luvun alussa syntyneitä turkulaisia esikoislapsia. Erityistä tutkimuksessa oli, että päivähoidon vaikutusta seurattiin pitkällä aikavälillä. 16 vuotta täytettyään nuoret vastasivat kyselyyn, jolla selvitettiin psyykkistä kehitystä. Tulokset näyttävät osoittavan, että aikanaan kotona, perhepäivähoidossa ja päiväkodissa hoidetut nuoret eivät eroa toisistaan sosiaalisten taitojen, psyykkisen hyvinvoinnin tai koulumenestyksen suhteen. Päivähoidon aloittamisikäkään ei vaikuttanut merkittävästi nuorten psyykkiseen kehitystasoon. Ainoa melko pieni yhteys oli, että aiemmin päivähoidon aloittaneet nuoret arvioivat häiritsevänsä enemmän muita, esimerkiksi väittelevän ja riitelevän enemmän kuin myöhemmin päivähoidon aloittaneet nuoret. Maarit Silvénin tutkimusryhmä toteaakin, että nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on melko lailla yhdentekevää, onko lasta hoidettu varhaislapsuudessa kotona vai päivähoidossa. Tästä päätelmästä kiistellään juuri ilmestyneessä Psykologia-lehdessä. Miten oikein pitäisi suhtautua siihen, että vanhempien nettikeskusteluiden lisäksi myös tutkijat kiistelevät päivähoidon vaikutuksista lapsen kehitykseen? Kyse on siitä, että eri maissa saatujen ristiriitaisten tutkimustulosten vertailu toisiinsa on hyvin vaikeaa. Päivähoitokysymyksessä Yhdysvalloissa saadut tulokset eivät välttämättä sovi lainkaan Suomen tilanteeseen. Meillä harva alle vuoden ikäinen on päiväkodissa, kun taas Yhdysvalloissa ei ole samanlaista mahdollisuutta jäädä vanhempainvapaalle kotiin kuin Suomessa. Myös päivähoidon laatu on maailmalla huomattavasti vaihtelevampaa kuin meillä Suomessa. Muualla saadut tutkimustulokset eivät näin ollen kerro, onko suomalainen päivähoito kotihoitoa parempi, huonompi tai kotihoidon veroinen vaihtoehto huolehtia perheen pienimmistä. Yllä kuvattu suomalaistutkimus sen sijaan osoittaa, että päivähoito ei suuresti vaaranna lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia. Hyvinvointi on kiinni hyvin monista toisiinsa kytkeytyvistä tekijöistä. Tärkeintä on laadukas hoito, on kyse sitten kodista tai päivähoidosta. Laatua ovat esimerkiksi sopivan kokoiset hoitoryhmät päiväkodissa tai jaksava vanhempi kotona. Pitkällä tähtäimellä lapsen kotihoitoon liittyy myös ongelmia, jotka saattavat myöhemmin näkyä koko perheen hyvinvoinnissa. Huhtikuussa Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa kyseenalaistettiin suomalainen kotihoidon tukimalli, jonka avulla vanhemmat, lähinnä äidit, jäävät hyvinkin pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia kotona. Sosiaalipolitiikan tutkija Tapio Rissanen esitti huolensa kotona pitkään lapsia hoitavien äitien syrjäytymisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Pitkään kotihoidon tukea käyttäneistä yli 40 prosenttia päätyy työttömäksi. Uusin tutkimus ei siis anna selviä suosituksia siitä, miten vanhempien pitäisi järjestää pikkulastensa hoito. Enää ei tutkijoiden eikä vanhempien kannata kiistellä siitä kumpi on parempi, äiti tai isä vai hoitotäti. Tutkijat voivat jatkaa lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvien moninaisten tekijöiden selvittämistä ja yhteiskunta voi huonoinakin aikoina varmistaa erilaisten hyvien hoitomuotojen saatavuuden. Uusia tuloksia odotellessa vanhempien kannattaa edelleen vaihtaa netin vertaisverkostoissa ajatuksia siitä, onko kotihoito vai päivähoito omalle lapselle ja perheen kokonaistilanteeseen sopivin hoitomuoto. Lähteet: Hämäläinen Virpi-Maria, Kouvo Anna ja Silvén Maarit (2009). Äiti vai hoitotäti? – Varhaisen päivähoidon yhteys nuoruusiän psyykkiseen kehitykseen. Psykologia 44, nro 5-6, s. 364-377. Rusanen Erja (2010). Kommentti Virpi-Maria Hämäläisen, Anna Kouvon ja Maarit Silvénin artikkeliin ”Äiti vai hoitotäti”. Psykologia 45, nro 2, s. 174-175. Silvén Maarit, Hämäläinen Virpi-Maria ja Kouvo Anna (2010). Vastine koti- ja päivähoidon vaikutuksia koskevaan kommenttipuheenvuoroon. Psykologia 45, nro 2, s. 176-178. <a href="http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…" alt="http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…">http://aikalainen.uta.fi/2010/04/09/tutkija-kyseenalaistaa-kotihoidon-t…; Virpi Kalakoski, Ykkösaamun kolumnisti 18.5.2010
t. 4 lapsen äiti, nykyään pph mutta myös olen ollut töissä päiväkodissa