Lue keskustelun säännöt.
"Lapsen tulisi saada kasvaa kotona väh.1½v ikäiseksi ja
13.06.2010 |
senkin jälkeen n.3v ikäiseksi pph:lla jos ei kotona saa olla".
Suora sitaatti lapsen kehityspsykologiaan erikoistuneelta professori Liisa Keltikangas-Järviseltä.
Hän sanoo myös seuraavaa:
Nykysuomessa lasten päivähoidon laatu on heikkoa, koska siinä ei ajatella lapsen parasta vaan aikuisen näkökulmaa. Hlökunnan vaihtuvuus on liian suurta, ryhmäkoot aivan liian suuria ja hoitopäivien pituudet liikaa.
Alle 3v lapsi ei tarvitse päivähoidon tarjoamaa ns varhaiskavastusta vaan hoivaa ja sen hoivan saaminen on aika heikolla tasolla ryhmässä jossa saattaa nykyisin olla jopa 12-15 alle 3v taaperoa.
Ihan se "normi" 12 lapsen ryhmäkin on liian suuri alle 3v ikäiselle, ideaali ryhmäkoko sen ikäiselle olisi 6-8 lasta.
Professori ihmettelee myös sitä miksi päivähoitojärjestelmä on saanut sellaista hehkutusta osaksensa, jopa niin että moni luulee sen olevan se paras ratkaisu lapselle.
Nykyään on käytössä paljon uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä ja jos se saisi sanelle niin sellainen käsite kuin alle 3v subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin. Ne vanhemmat jotka vetoavat "mattikaisan" yksilölliseen tarpeeseen esim aktiviteeteistä ovat täysin hakoteillä.
Pahin mahdollinen aika erota äidistä on kehityspsykologian mukaan juuri se 9-10kk kun äitiysloma ns loppuu ja moni vauva viedään hoitoon. Se järkyttää perusturvallisuutta pahoin.
1v, 1,5v ja 3v etapit on kuin luonnonlakeja, lapsi käy tietyn psyykkisen kehityksen läpi noina aikoina ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen tms vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvinen sanoo että ns normaali pikkulapsi ei tarvitse päivähoitoa kehittyäkseen, tarpeellista tai välttämätöntä se on vain ongelmaperheiden lapsille joille hoitopaikka tarjoaa mm lämpimän aterian ja jopa suojaa vanhempien aggressioilta.
Lapsen olisi hyvä saada olla kotihoidossa ainakin ja edes 1½v ikäiseksi asti. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
N.1½v voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tuneja, äiti voi aloittaa työn mutta max 6h ajaksi päivässä.
1½v ei ole kypsä ryhmään, ryhmä voi riskitekijä.
Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla, ympärillä on valtavasti ihmisiä ja puheensorinaa, mutta sinä et ymmärrä sitä etkä löydä tuttuja, ahdistut.
Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä, tästä on selvät tutkimusnäytöt, sanoo Leltikangas-Järvinen.
Toinen asia on melu ja sen taso, alle 3v lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti ja on osoitettu että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Alle 3v ei pysty aivojensa kehitystason vuoksi solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen eli vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin 1 hoitaja ja sehän on sula mahdottomuus nykypäivähoidossa.
Liian isot ryhmät lietsovat myös aggressioita, onkohan nykyisen koulujärjestelmän, oppilaisen, ongelmien ja häiriökäyttäytymisen taustalla kenties jo päivähoitokokemukset kysyy Keltikangas-Järvinen?
Kun sosiaalinen kenttä ei ol ehallittavissa, lapsi ei voi oppia vanhempien puhumia sosiaalisia taitoja vaan turvautuu aggressioon.
On kiistatta osoitettu kailla tutkimuksilla ettei myöskään suuri aikuisten määrä auta lasta esim 20 lapsen ryhmässä. Kyse ei ole aikuisten taidoista vaan ryhmän ominaisuudesta, jokainen lisäaikuinenkin tuo lisäelementtejä ja muuttaa ryhmän dynamiikkaa.
Monilla lapsilla elimistön stressihormonitaso nousee päivän aikana niin ylös ettei edes laasukkain koti-ilta ja yö sitä tasoa tuo normaalille tasoa ja se onkin sitten jo valmiiksi liian korkealla kun uusi meluinen ja täysi päivähoitopäivä alkaa.
Kommentit (68)
..taloudelliset syyt ..koko ajan perusteena. Ihminen pärjää vähemmälläkin. Ei tarvitse ostaa asuntoa, voi asua vuokralla, voi tehdä itse ruokansa...
MATERIAALi meni ohi lapsen hyvinvoiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on mahdollisuus 3-5 kertaa viikossa n. 3h kestävään kerhoon niin riittääkö se? En tiedä onko siellä koko ajan ohjattua toimintaa.. Lapsia nähdään kyllä iltaisin, mutta päivisin ei puistoissa juurikaan yli 3-vuotiaita ole.
..taloudelliset syyt ..koko ajan perusteena. Ihminen pärjää vähemmälläkin. Ei tarvitse ostaa asuntoa, voi asua vuokralla, voi tehdä itse ruokansa... MATERIAALi meni ohi lapsen hyvinvoiniin.
Me ainakin säästettiin tietoisesti rahaa ennen lasta ja muutettiin lapsen synnyttyä vähän "halvemmalle alueelle" ihan kerrostaloon, jotta voidaan sitten hoitaa lasta ihan rauhassa kotona. Laitettiin myös toinen autoista pois säästösyistä.
Nyt on varaa syödä luomua ja olla kotona vaikka kuinka kauan :)
Kyllä me sitten keretään myöhemmin muuttaa takaisin sille meidän ihannealueelle ja tahkotaan töitä. Aikansa kutakin ja todellakin kaikki on ihan omista valinnoista kiinni.
sellaista hurkastelua ettei mitään rajaa. Jääkää kotiin vuosikausiksi, mutta katsotaan 20 vuoden päästä onko lasten onnellisuudessa ja fiksuudessa ja tasapainossa ryhmien välillä jotain eroa. Todennäköisesti ei ole.
kaikki 5 lasta aloittaneet hoidossa/koulussa alle 3 v. voi voi voi, vielä ei ole merkkejä 17 v näkyvissä, että miten tämä on heihin vahingollisesti vaikuttanut. koulu ja sosiaalinen elämä on ihan kunnossa, mitäköhän pahempaa on luvassa?
ei yhtään mitään, tutkikoon tutkijat ihan rauhassa ja syylistäköön vanhempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on mahdollisuus 3-5 kertaa viikossa n. 3h kestävään kerhoon niin riittääkö se? En tiedä onko siellä koko ajan ohjattua toimintaa.. Lapsia nähdään kyllä iltaisin, mutta päivisin ei puistoissa juurikaan yli 3-vuotiaita ole.
Tärkeintä kaiken kaikkiaan on se että sinulla ja lapsella on hyvä olla kotona. Jos tunnet "hajoavasi" kotiin lasten kanssa, niin sitten on ehkä syytä miettiä edes osapäiväistä hoitosysteemiä, mutta jos koet kotonaolon palkitsevaksi ja teillä on mukavaa, niin tottakai kotona olo voittaa aina.
Sujuvatko päivät mukavasti ja tekemistä riittää, vai joudutko otsa kurtussa "viihdyttämään" lastasi? Onko yhdessäolo rasittavaa ja kuluttavaa, vai kivaa ja leppoisaa? Mieti näitä.
Näissä asioissa saa ja täytyy aina peilata kaikkea sen oman kodin ja oman tilanteen kannalta.
Nuo kerhot kuulostaa ihan ok:lta. Iltaisin vapaat leikit riittävät kyllä.
T.42
myös yhteiskunnallisia muutoksia että kenenkään ei tarvitsisi viedä alle puolitoista vuotiasta kodin ulkopuolelle hoitoon. Mielestäni kotihoidontukea tulisi saada korotettuna siihen asti kun lapsi on esim. 1 1/2-vuotias. Itse näillä näkymillä meidän esikoinen saa olla kotona hoidossa siihen asti kun on vuoden ja 9 kuukautta. Tällä hetkellä äidin huomassa, hoitovapaalla sitten isän kanssa. Oliko muuten siinä Keltinkankaan tutkimuksissa jotenkin ehdotonta se, että se on juuri äiti joka hoitaa lasta kotona? Mielestäni lapsella on hyvä olla isänkin hoidossa, kunhan nyt saa vain kotona olla edes siihen vaille kaksivuotiaaksi. Jos rahat sais riittämään, pidettäs mielellään kotona pidempäänkin. Sitä voi katsoa sitten lähempänä. Ja meillä tosiaan mies haluaa jäädä lapsen kanssa kotia vuorostaan. Tuloero ei ongelma meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista hurkastelua ettei mitään rajaa. Jääkää kotiin vuosikausiksi, mutta katsotaan 20 vuoden päästä onko lasten onnellisuudessa ja fiksuudessa ja tasapainossa ryhmien välillä jotain eroa. Todennäköisesti ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse tutkimus jatkui tämän jälkeen. Suosittelen tutustumaan kyseisen tutkimuksen tuloksiin. Ja toisekseen tämä ei ole ainoa Keltikangas-Järvisen tekemä tutkimus koskien alle kouluikäisiä lapsia. Niitä on useita. Hän on esim. tutkinut synnynnäisiä temperamenttieroja monitieteisen pitkittäistutkimusaineiston avulla vuosikymmenien ajan. Hänet on myös valittu Vuoden professoriksi vuonna 2008. Hänen tutkimustuloksensa eivät siis ole aivan tuulesta temmattuja.
i]ja tutkimuskin kesti vain 2002-2003, joten ei edes sisältänyt pitkäaikaista seurantaa.
ja kerännyt tutkimusaineiston ihan Suomessa. " Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon kehittämishanke, nk. Kengu-Ru-projekti, on Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen alla toimivan Kehitys- ja persoonallisuuspsykologian, varhaiskasvatuksen ja koulukasvatuksen yhteistyö- ja kehittämisyksikön tutkimushanke, johon osallistuvat Espoon ja Vantaan päivähoito. Kengu-Ru-pilottitutkimus toteutettiin vuosina 2002–2003 tietyissä Helsingin päiväkodeissa alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli lisätä alle 3-vuotiaiden hyvinvointia ja optimaalista sosio-emotionaalis-kognitiivista kehitystä päiväkodissa kehittämällä työskentelytapoja päiväkodin arkeen. Keskeinen tutkimuskohde oli kiintymyssuhteen muodostuminen ja sen vaikutus lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Pilottitutkimusta seurasi vuonna 2005 aloitettu Kengu-Ru-hanke alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä Espoossa ja Vantaalla." Tietenkin tutkimuksen tuloksia pitää verrata myös muualla tehtyihin tutkimuksiin, jotta niiden todenperäisyydelle saadaan vahvistusta.
Joidenkin toisten tutkijoiden mukaan ihmisen luontaisin ympäristö on noin 20 henkilön tiivis yhteisö. Ydinperhe on ihmisen historiassa hyvin epälajinmukainen yksikkö, joka on ollut käytössä vasta muutaman vuosikymmenen.
Joidenkin toisten tutkijoiden mukaan ihmisen luontaisin ympäristö on noin 20 henkilön tiivis yhteisö. Ydinperhe on ihmisen historiassa hyvin epälajinmukainen yksikkö, joka on ollut käytössä vasta muutaman vuosikymmenen.
Ei ole kehityspsykologiaa joka ei allekirjoitaisi proffan kirjoituksia. Kyse ei ole henkilökohtaisesta mielipiteestä vaan lapsen eri kasvuvaiheiden ja niihin liittyvien tarpeiden ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta.Taapero-ikäisen kehittymättömyys ja avuttomuus on asia mistä tuskin kukaan voi olla eri mieltä.Tiedämme myös että taapero ei pärjää ilman tutvallista läheistä suhdetta merkitsevään aikuiseen joka autta lasta jäsentämään maailmansa ja oppimaan asioita. Päiväkodein isot ryhmät ja vaihtuvat aikuiset eivät mitenkään pysty näihin tarpeisiin riittävän hyvin vastaamaan ja silloin lapsen normaali kehitys on vaarassa. Kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riskit ongelmien syntymiselle kasvavat huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin aikoinaan hoidossa pph:lla, jonka lapset kiusasivat minua. Arpi vieläkin päässä muistona :(
Meillä lapsi meni 2-vuotiaanan pieneen tarhaan jossa hoitajia on "ylimäärä" kun tarhan kapasiteetti ei ole tapissa.
töissä???
Näin pk-työntekijänä Allekirjoitan täysin kaikki ne negatiiviset asiat joitka vain voi pk-hoidosta pienten kohdalla esille tuoda.
Vaikka mitäpä minä, vaivainen rivityöntekijä sieltä pksta, tiedän.Ap*lisää*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kuinka onnellisia taikka onnettomia lapsia kasvaa niissä perheissä, joissa äiti "uhrautuu" syystä tai toisesta vuosiksi lasten kotihoidon takia, tipahtaa pois työelämästä ja jää pitkäksi ajaksi työttömäksi.
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että se lasten kotona hoitaminen kaiken ratkaisisi ja kaiken hyväksi muuttaisi.
tehdä tilanteessa, jossa kaupunki tarjoaa vaihtoehdoksi VAIN päiväkotipaikkaa. Mielenkiinnolla odotan vastaustasi.
Mitään muiden aikuisten ryhmäkontrollia ei ole vaan pph voi "hoitaa" lapsia päivän aikana miten haluaa. Puistossa kuulee pph:ien puhuvan todella rumasti lapsille ja pikkuveljeni pph tukisteli häntä - 3-vuotias ei osannut kertoa kotona.
Ne kolme kappaletta jotka tiedän niin yhdellekään en lastani antaisi hoitoon. Kiukuttelevat lapsille, huutavat heille, usuttavat tekemään tyhmyyksiä jne.
jomman kumman vanhemman pitäis jäädä kotiin. On ihan puppua väittää, ettei vois jäädä kotio tai että yhteiskunta ois mitenkään syyllinen. Kyllä lapsia tehneet ihmiset voivat omat lapsensa hoitaa. Ei, asuntolainan maksu ei ole hyvä syy mennä töihin. Ei sitä lainaa oo pakko ottaa. On vain valintakysymys, miten lapset hoidetaan.
Kun työelämästä on pois vuosikaudet, niin väkisinkin ihmisen ympyrät kutistuvat melko pieniksi. En tarkoita työttömyyttä, sillä sehän ei ole oma valinta, vaan elämäntapakotiäitiyttä. Kontakteja ulkomaailmaan tulisi ainakin pitää yllä, ettei ihan mökkiydy. Kasvattaako sellainen äiti lapsistaan tasapainoisia, joka kökkii pelkästään kotona? Töissä käynti pitää mielen virkeänä ja tuo vähän erilaista ja aikuista näkökantaa asioihin. Kasvatuskin voi olla jopa parempaa, kun ei vain pyöritä perhekerhon, tiskipöydän ja hiekkalaatikon välillä.
että kuinka onnellisia taikka onnettomia lapsia kasvaa niissä perheissä, joissa äiti "uhrautuu" syystä tai toisesta vuosiksi lasten kotihoidon takia, tipahtaa pois työelämästä ja jää pitkäksi ajaksi työttömäksi. Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että se lasten kotona hoitaminen kaiken ratkaisisi ja kaiken hyväksi muuttaisi.
ehkä tämän kirjoituksen linkkiä.
Olen aikoinaa kirjoitellut tästä, ja ottanut kohtia professorin kirjoituksista ja mielipiteistä.
Kun työelämästä on pois vuosikaudet, niin väkisinkin ihmisen ympyrät kutistuvat melko pieniksi. En tarkoita työttömyyttä, sillä sehän ei ole oma valinta, vaan elämäntapakotiäitiyttä. Kontakteja ulkomaailmaan tulisi ainakin pitää yllä, ettei ihan mökkiydy. Kasvattaako sellainen äiti lapsistaan tasapainoisia, joka kökkii pelkästään kotona? Töissä käynti pitää mielen virkeänä ja tuo vähän erilaista ja aikuista näkökantaa asioihin. Kasvatuskin voi olla jopa parempaa, kun ei vain pyöritä perhekerhon, tiskipöydän ja hiekkalaatikon välillä.
että kuinka onnellisia taikka onnettomia lapsia kasvaa niissä perheissä, joissa äiti "uhrautuu" syystä tai toisesta vuosiksi lasten kotihoidon takia, tipahtaa pois työelämästä ja jää pitkäksi ajaksi työttömäksi. Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että se lasten kotona hoitaminen kaiken ratkaisisi ja kaiken hyväksi muuttaisi.
joku kokee uhrautuvansa, toinen ei, toisen "piirit" supistuu liikaa, toisen taas ei. Henk.koht. kokisin hirveänä vaihtoehtona sen, että laittasin 1.5 v lapeni päivähoitoon. En siis koe mitään mökkiytymistä enkä edes harrasta perhekerhoja tms. Tämä on vain niin normaalia elämää minulle ja aina ollut päivänselvä juttu näin, myös esikoisen kohdalla.
Taloudellisesti ajatellen on heikkoa, mutta mitä sitten. Joku kirjoittikin, että kapeamminkin voi elää ja niin eletään meillä.Mistään perusjutusta ei ole tarvinnut liiaksi tinkiä, lapsilla on kaikkea, mitä tarvitsevat jne. Etelänmatkoja meillä ei harrasteta eikä puolivuosittaisia kännykänvaihto-operaatioita yms.Tää on hyvin just näin elikäs that´s the way I like it! :D
Monet kestää niin lyhyen hetken, ettei siellä esim. ole vapaa leikkiä lainkaan. Tuo "vapaa leikki" on erityisen tärkeä vuorovaikutustaitojen luomisessa, lapsi joutuu itsenäisesti ottamaan kontaktia jne. Sellainen kerho ei ole hyvä, jossa on pelkästään ohjattua toimintaa.