miehen aikuinen poika tyttöystävänsä kanssa tulee taas aattona syömään ja keräämään

Tyttöystävä nyt on jonkinsortin vieras, mutta saisivat silti aikuiset ihmiset miettiä onko ihan kohteliasta mennä ilman tuomisia syömään. Veisivät vaikka torttuja. Sitäpaitsi kyllä mun mielestä vieraatkin voi osallistua esim. tiskaamiseen! Ite ainakin kysyn että voinko auttaa jotenkin.

tai vaikka serkku tms. En mä niillä tiskauta mitään tai oleta heidän tuovan jotakin. Jos olen itse kutsunut vieraita niin mä hoidan sen emännöinnin. Karjalaiset sukujuuret takaa vieraanvaraisuuden?

Minä kyllä vien jotain vaikka mennään äidilleni jouluksi, kyllä perheenjäsen on aina perheenjäsen, ei mikään vieras! Ja vähän vieraammassakin paikassa menen auttamaan tiskeissä yms.

Vierailija:

Minun tilanteeni on se, ettei sinkkuveljeni (32v) osta joululahjoja lapsilleni, vaan ainoastaan minulle :/ . Olen monena jouluna sanonut, että muistaisi mieluummin lapsia eikä minua. Isompi varsinkin on jo alkanut ihmettelemään miksi enolle ostetaan lahjoja vaikkei häneltä tule kuin äitille lahja.

Siis sisko ja veli ostavat toisilleen lahjat? Ja lapsi ihmettelee miksi äiti ostaa enolle lahjan kun eno ostaa vain äidille? Sorry mutta jotenkin logiikka ontuu?

Onko miehesi kenties sovinisti kun pitää poikaansa suuremmassa arvossa kuin tyttöjään :( ?

Millä perusteella? Kerrottiinko jossain että mies ei osta tytöilleen lahjoja vaan pelkästään pojalleen? Minun mielestäni ei. Jos isä ei vaadi poikaansa ostamaan lahjoja tytöilleen niin senkö perusteella pitää poikaa suuremmassa arvossa? Vaatiiko tyttöjään ostamaan pojalleen lahjaa? Minun ymmärtääkseni ei, joten eikös se pole aika tasapuolista?

Ajattelin vaan, että olisi mukavaa, jos voisi tuoda pyhiksi lainaksi vaikka jonkun piirretyn tms. koko perheen leffan. Lainailee nimittäin mieluusti kauhu- yms. leffoja meille. Että se siitä porvoosta...

Eikä mua haittaa pätkääkään, että mies on tehnyt lapsen jonkun muun kanssa, olisihan mulla ollut potentiaaliset mahikset samaan eli en ollut neitsyt avioon astuessani...

Nämä lahjan ostamiset ja auttamiset pitää mun mielestä tulla luonnostaan eikä käskemällä. Tytöt kyllä keksivät veljelle aina jotain pientä, ihan itsekseenkin.

Isä ja poika soittelevat päivittäin ja käyvät kerran viikossa ns. viihteellä. Tyttöjen kanssa hän ei käy edes kaupassa tai elokuvissa tai yhtikäs mitään, niin että kyllä minusta pahasti tuntuu siltä, että poika ajaa muiden ohi. Olen jutellut asiasta, mutta hän ei halua ottaa kantaa, kuulemma. Poika on hyvin nuorena tehty ns. vahinko eli minulla itselläni voisi olla melkein yhtä vanha lapsi.

En kyllä ymmärrä mikset voi pyytää edes niitä dvd:itä tuomaan lahjaksi, mutta omapahan on asiasi jos et tilanteeseen mitään muutosta halua saada aikaiseksi.

Vierailija:

Nämä lahjan ostamiset ja auttamiset pitää mun mielestä tulla luonnostaan eikä käskemällä.

Toisekseen tuo samaa suokupuolta oleva poika on jopa aikuinen eli kunnollista juttuseuraa. Sinä et ole nyt aivan syytön tässä asiassa. Ymmärrän kyllä että olet kateellinen isän ja pojan väleille, mutta älä ainakaan yritä niitä pilata. Varmasti miehellesi kehittyy ihan hyvät suhteet tyttöihinnekin, kunhan tytöt vähän kasvavat. Erilaiset kuin tuohon poikaan mutta hyvät kuitenkin

nyt hoidatte asian naisten kesken. Soitat muina miehinä sille sen tyttöystävälle ja toivotat heidät tervetulleiksi. Ja että olet suunnitellut kaiken valmiiksi ja heidän tulee tuoda tullessaan sitä ja tätä.

Aika harva vanhempi odottaa tosissaan lapsiaan tuomaan lahjoja. Suurin lahja on se että lapset tulevat paikalle. Tottakai sinä olet katkera mutta kyseessä ei olekaan sinun lapsesi vaan sinun lapsesi jäävät tässä ilman. Hirveetä kaupallista sontaa.

itseäni ärsyttää suunnattomasti, kun mieheni ei anna kellekään sukulaiselleen lahjoja, omassa suvussani on tapana antaa. Minua hävettää ottaa vastaan lahjoja, kun meiltä ei ole mitään. Olen tästä sanonut miehellni useita kertoja vuosien mittaan, mutta hän vain sanoo että äitinsä ja mummonsa ovat kieltäneet lahjojen oston ja tulevat aina niin vaivautuneiksi kun saavat jotain. Ehkä ovatkin opiskeluaikana kieltäneet, mutta nyt olemme aikuisia, työssä käyviä.

Parina vuonna olen raahannuyt mieheni kauppaan ostamaan jotain mummolleen ja äidilleen. Kurjaa, jos lapsemmekin oppivat että mitään ei tarvitse antaa mutta itse saa kyllä.