9 vuotiaan tytön paino

yksi kommentti jossa ei ollut painoa vaan ihan muuta. Minulla on kyllä neljä tyttöä, joista kaksi liian laihaa ja yksi liian lyhyt ja sit tämä vanhin, jonka painoindeksiksi sain hieman ylipainoisen. Tiedän että se on meidän vanhempien vastuulla niinkuin nyt lapset muutenkin on. Mutta mietin tässä vain keinoa miten voin sen hienovaraisesti hänelle ilmaista että tarkkaillaan esim. syömisiä. Joskus hänelle on iltapalalla sanottu että voi syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi. Hän on loukkaantunut ja lähtenyt itkien pois. Kesällä hän eräästä t-paidasta sanoi ettei voi pitää sitä koska on niin lihavan näköinen. Eli työmaata on henkiselläkin puolella. Täytyy vaan tehdä selväksi että hän on meille rakas juuri sellaisena kuin on, mutta terveydellisistä syistä kannattaa miettiä mitä syö. Tuon ikäistä voi todella loukata niin että saa kokea vuosien päästä sen toisen ääripään hänen kanssaan. Sitä en halua.

Minusta lapsen kanssa voi käydä aivan hyvin läpi virallisen ravitsemussuosituksen ja esittää kuvina paljonko saisi syödä kasvavassa iässä oleva lapsi. Voit myös kertoaa että iltapalalla tarjotaan esim kaksi leipää ja hedelmiä ja maito. Niiden tulee riittää. Älä anna periksi itkun edessä. Eihän lapsi voi saada itse päättää sitä että hän saa ottaa ruokaa miten paljon tahansa. Kyllä aikuisen pitää laittaa raja. Aikuisen on myös turha sanoa että "voitko syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi". Aikuinen antaa lapselle sen määrän ruokaa jonka lapsi saa syödä ja sen tulee riittää. Aluksi toki lapsi voi huutaa vaikka pää punaisena mukanälkäänsä, mutta kyllä hän sitten oppii että ruokamäärien pitää olla järkeviä ja kohtuullisia. Itsestäänselvää on että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja koska vanhemmat rakastavat lapsiaan, he eivät anna lapsilleen liikaa ruokaa. Ylipaino karisee kyllä pikkuhiljaa kun vanhemmat vain tajuavat että asia on heidän vastuullaan eivätkä he saa antaa lapsen syödä niin paljon kuin lapsi haluaisi.

Minä olin kolmesta lapsesta se pyörein, lihava en ollut kylläkään koskaan. Rasvaa oli enemmän kuin niillä kahdella muulla, heillä sitä tosin ei ollut yhtään...

Äitini kertoi minulle aivan estottomasti, että neuvolassakin oli jo kuulemma käsketty vähentämään sokerin syöntiä. Tämän kuullessani olin ehkä kymmenenvuotias. Koskaan koulussa tai missään muuallakaan ei kukaan nimitellyt minua millään tavalla, ainoastaan äiti jaksoi aina välillä muistutella. Yhdessä kaapissa oli aina jotain keksejä tarjolla, vanukkaita osti viikottain. Sitten jos minä niitä söin, huomautti hän niiden olevan lihottavia. Joskus kysyinkin häneltä, että miksi sitten ostaa niin huonoa ruokaa. Totesi ruoan olevan tarkoitettu sisaruksilleni, he kun olivat liian laihoja.



12-vuotiaana sairastuin sitten bulimareksiaan, sitä kestikin seuraavat 5 vuotta.

Oli perheessä toki paljon muitakin ongelmia, ei syömishäiriöni pelkästään äidin kommenteista johtunut. Mutta ikuisesti tulen muistamaan, miten epäreiluja ja epätasa-arvoisia olivat hänen kasvatusperiaatteensa ruoan suhteen.

kommenttisi voi hyvinkin toimia vielä vaikkapa viisivuotiaan kanssa, mutta entäpä siitä eteenpäin? En ole koskaan törmännyt perheeseen, jossa esim. kymmenvuotias ei saisi tehdä itselleen sellaista voileipää kuin haluaa tai kaataa itselleen juotavaa, silloin kun on jano. Todellako uskot, että vanhemmille olisi mahdollista annostella lapsen jokaikinen ruoka-annos erikseen?

Meillä ei ole vaakaa eikä tule!

Neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa on punnittu, milloin on ollut vuositarkastukset. Sieltä kerrottaneen, jos lapsella on oikeasti todellista yli- tai alipainoa! Kauheaa, kun joillekin äideille kilot ja grammat ovat lukuina tärkeitä!

Pääasia kuitenkin on, että lapsi on terve ja sopusuhtainen. Lapsilla yleensä on pyöreä masu ja posket jne. Asia erikseen ovat lukemattomat leuat ja mahamakkarat.

Kaikki tyttäreni ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia, esim. housut eivät ole passanneet pieneksi jäätyä seuraavalle. On pitkää, pätkää, sutjakkaa, tasapaksua, "omenapeppua" ja tämä nuorin on spagetti :-) hänellä on mittaa yli 140cm ja housut kuin housut vetäsee avaamatta jalkaansa. Koipia ja kinttuja koko likka.

Sain aina kuulla siitä, että pitää syödä vähemmän ja hienovaraisia vihjailuja, että en tekisi yhtä leipää enemmän.



15 vuotiaana aloin oksennelle ja sitä kesti muutaman vuoden.



Olen nyt 45v ja todella hoikka. Syöminen ahdistaa ja kyttään jokaista kaloria hysteerisesti.



Lapsena hoikka sisareni on nyt ylipainoinen, mutta onnellinen ja tasapainoinen ja sinut kilojensa kanssa.



Onko tilanne nyt parempi, että olen ahdistunut ja neuroottinen laiha kuin ylipainoinen sisareni, joka on tasapainoinen.

Tuo on aika iso pituus hetto. Katso neuvola kortista minkä pituinen on viimeksi ollut.



Täältä voit sitten verrata pituutta ja painoa.



Voit salaa keventää lapsesi ruokavaliota niin että pituuskasvu saavuttaa painon. Ei paino siis ei saisi pudota vaan pysyä samana, vaikka pituutta tulee lisää. Esim. karkkeja harvemmeja silloinkin mieluummin hedelmäkarkkeja kuin suklaata tai kermatoffeeta. Juustojen sijasta kurkkuua ja tomattia leivälle ym.



Dippiin kurkku ja porkkanatikkuja ei sipsejä ym.



http://www.verkkoklinikka.fi/?page=3538860&laskuri=kasvu

Urheilee paljon.

Tosi lyhyt vai? 120cm?

aika normaalivartaloinen mielestäni. Toki on sitten aika lyhyt.

Ei aikuinen päätä kuinka paljon lapsi syö! lapsi päättää määrän, aikuinen ruuan. Esim. jos lapsilla on viellä nälkä häntä ei pidetä nälässä vaan lisäksi voidaan antaa vaikka vähäenergisiä kasviksia tai hedelmiä ym. Nälässä ei lasta saa pitää, siitä seuraa todella vakavia!

yksi kommentti jossa ei ollut painoa vaan ihan muuta. Minulla on kyllä neljä tyttöä, joista kaksi liian laihaa ja yksi liian lyhyt ja sit tämä vanhin, jonka painoindeksiksi sain hieman ylipainoisen. Tiedän että se on meidän vanhempien vastuulla niinkuin nyt lapset muutenkin on. Mutta mietin tässä vain keinoa miten voin sen hienovaraisesti hänelle ilmaista että tarkkaillaan esim. syömisiä. Joskus hänelle on iltapalalla sanottu että voi syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi. Hän on loukkaantunut ja lähtenyt itkien pois. Kesällä hän eräästä t-paidasta sanoi ettei voi pitää sitä koska on niin lihavan näköinen. Eli työmaata on henkiselläkin puolella. Täytyy vaan tehdä selväksi että hän on meille rakas juuri sellaisena kuin on, mutta terveydellisistä syistä kannattaa miettiä mitä syö. Tuon ikäistä voi todella loukata niin että saa kokea vuosien päästä sen toisen ääripään hänen kanssaan. Sitä en halua.

Minusta lapsen kanssa voi käydä aivan hyvin läpi virallisen ravitsemussuosituksen ja esittää kuvina paljonko saisi syödä kasvavassa iässä oleva lapsi. Voit myös kertoaa että iltapalalla tarjotaan esim kaksi leipää ja hedelmiä ja maito. Niiden tulee riittää. Älä anna periksi itkun edessä. Eihän lapsi voi saada itse päättää sitä että hän saa ottaa ruokaa miten paljon tahansa. Kyllä aikuisen pitää laittaa raja. Aikuisen on myös turha sanoa että "voitko syödä vähän kevyemmin et etkö ole jo syönyt tarpeeksi". Aikuinen antaa lapselle sen määrän ruokaa jonka lapsi saa syödä ja sen tulee riittää. Aluksi toki lapsi voi huutaa vaikka pää punaisena mukanälkäänsä, mutta kyllä hän sitten oppii että ruokamäärien pitää olla järkeviä ja kohtuullisia. Itsestäänselvää on että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja koska vanhemmat rakastavat lapsiaan, he eivät anna lapsilleen liikaa ruokaa. Ylipaino karisee kyllä pikkuhiljaa kun vanhemmat vain tajuavat että asia on heidän vastuullaan eivätkä he saa antaa lapsen syödä niin paljon kuin lapsi haluaisi.

kehotan suhtautumaan varovasti ja maltillisesti, jos tuntuu että tyttö herkuttelee liikaa tms. mä olin pienenä pyöreä ja mua kiusattiin. muistan myös vanhempien kommentit kun söin: silmä syö enemmän, kuin mahaa jaksaisi tms. se oli kamalaa. meillä oli kotona vanukkaita ja mehua join paljon. 8-vuotiaana yritin laihduttaa ekan kerran. häpesin mahamakkaroita, vaikka en ollut mikään lihava, vain pyöreä. sitten kun tulin teini-ikään, tuli paljon pituutta ja mitat olikin sitten 174cm ja 50kg. vahinko oli jo tapahtunut. siitä alkoi anorektinen laihduttelu ja vieläkään suhteeni ruokaan ei ole normaali. olkaa vanhemmat varovaisia näissä asioissa ja ohjatkaa vaivihkaa koko perheelle terveellisiä ruokia, paljon vihanneksia ja hedelmiä. ja usein se pituuskasvu tasoittaa painoakin.

... tytöllesi puhumaan?! Ei yhdeksänvuotiaalle ruveta vihjailemaan muka hienotunteisesti että vähempikin riittää?! Vanhempien vastuulla on se että kaikki mitä kaapissa ja jääkaapissa on lapselle sopivaa. Jos olet huolissasi lapsen painonkehityksestä niin vähennät vaivihkaa herkkujen määrää ja siten että perheessä ei jaotella että muut saa vanukkaita ja se yksi ei. Ja vaaka pois! Päältäpäin näet että onko lapsella ylipainoa vai ei.

meillä tyttö vajaa 9-vuotta ja painaa tasan 30kg

pituutta on yli 130, en ihan tarkkaa pituutta tiedä.

Alle 135 kuitenkin.



Mutta siis noilla lukemilla ja on todella hoikka. harrastaa tanssia ja on jäntevä ja notkea.

mutta siis niin hoikka että ei meinaa mitkään housut jalassa pysyä. Jos olisi hoikempi olis liian laiha, nyt niin että näyttää erittäin hoikalta ja silti sopusuhtaiselta.



Äiti joka itsekin erittäin hoikka mutta lihaksikas ja siksi oppinut että vaakaa ei meillä tuijoteta kuin lääke annostuksissa ym.



niin ja isäkin perheessä painoindeksin mukaan reilusti ylipainoinen, vaikka rasvaprosentti erittäin pieni : )

terkkari ole puuttunut. Täytyypi sanoa miehelle, että ottaa puheeksi tämän äidin (huoltaja) kanssa. Mieskin on lapsena ollut laiha, mutta ei kai sentään tuollainen ruipelo. Syö kyllä normaalisti ja nyt kasvun kiihdyttyä tankkaa jääkaapilla jatkuvasti. Ymmärtääkseni äitikin on alkanut lappaa kaikkea lihottavaa pojalle. Mutta ei vaan tule tulosta ja kasvu kiihtyy koko ajan. Tuo on nyt kaksiteräinen miekka, kun pitäisi lapselle opettaa oikeita ruokailutottumuksia, mutta toisaalta tekisi mieli lisäruokkia pizzoilla, ranskiksilla ja kebabeilla. Ei meillä olla tosiaan terveysintoilijoita vaan annetaan liiankin paljon herkkuja lapsille, mutta tuntuisi oudolta hakea yhdelle makkararanskiksia kahdesti päivässä. Samoin äiti on itse paino-ongelmissa ja heilläkin sipsit on normalia naposteltavaa viikonloppuiltaisin. Ehkä niitä kaloreita tulee siltikin liian vähän ja geenit on kai sitten tuollaiset suorasuoliset isältään.

--

farkut ja villapaita päällä tasan 40 kg ja ikää jo 13... Pituutta varmaan 167-170cm. On liian laiha, käsittämätön ruipelo.

alkaa olla jo lääkärireissun paikka.

Ja on hoikka. Kasvaako teidän 9-vuotiailla jo rinnat?

Meidän 9 vuotias tyttö ainakin on jotain 130 - 135cm

ja painaa 35kg. Onkohan se lihava? Terkkarilla kavi viieks joskus kolmos luokan alussa. Ei sillon tullu ainakaan mitään moitteitta, mutta paino sillon 30kg.

Oon ihmetelly, kun lapsen kaveri on samalla luokalla ja painaa 28 kg!

Oon 10v tyttö ja painan 26kg.Oon 136cm. Jotkut sanoo mua liian laihaksi vaikka ollaan käyty lääkärillä ja lääkäri totesi että olen ihan normi painoinen ja pituinen....

Mun tyttö 9v. 128cm/23kg.

Ihan normaalipainoinen on. Meidän 9v 7kk tyttö pitkä 138.7 ja painaa 33.6kg. Mutta meillä toinenkin samanikäinen joka on 138.2 ja painaa 41 kg mutta ei toki ole tämäkään ylipainoine .

Lohduta sitä miestäsi sillä, että esim minä saavutin 13 vuotiaana painon 49kg, joka sitten säilyi ikävuoteen 25 asti. Eli murrosiän lopussa oleva pituus ja paino säilyy kuitenkin aika monella aika pitkään.   

Kai te mammat tiedätte, että lapsille on oma painoindeksikaava, löytyy varmaan googlesta. Tosin minusta on tarpeetonta ruveta laskeskelemaan painoindeksejä. Lapset ovat yksinkertaisesti eri mallisia, osa ruipeloita, osa pulleampia. Monet hoikistuvat huomattavasti murrosiässä. Tosin eivät kaikki, vaan osalle on ehtinyt kehittyä jo siihen mennessä vääränlaiset ruokailutottumukset. Roskaruokaa uppoaa välipalana ja sen päälle sitten normaalit ruuat. Ja vaikka perjantaina kuinka hölläiltäisiin, niin ei siihen tarvita sipseja, naksuja ka poppareita. Suolaisina ne keräävät nestettä ja ajan kanssa turvottavat oikein kunnolla.