Oletko jännittäjä?

Sosiaalisissa tilanteissa jännitän toisia ihmisiä. Ilmenee käsien tärinänä, en saa sanaa suustani, hikoilen ym. Haittaa elämää, mutta iän myötä olen oppinut elämään tämän riesan kanssa paremmin. Toisaalta viihdyn myös aika paljon omissa oloissani.

Minkä ikäinen olet? Miksi jännität, osaatko sanoa?

Kyselee toinen jännittäjä, joka yrittää ymmärtää itseään.

Hikoilen, punotan, hermostun ym. On haitannut elämää nuorempana aika paljon, nyt ei enää niin. Liittyy yleiseen epävarmuuteen kohdallani, joka helpottanut onneksi iän myötä.

Mun ristriita on tosi raivostuttava. Olen sosiaalinen ihminen ja haluaisin olla nykyistä enemmän " esillä" , mutta ramppikuume estää sen. En usko pärjääväni haastavissa tilanteissa, enkä luota älyyni. Se saa minut lukkoon. Jolloin älyä ei todella ole enää hitustakaan.

kierre sekin. Tämä jännittäminen estää oppimista ja etenemistä.

Minulla tilanne on myös ristiriitainen. En tiedä miksi jännitän. Uskon, että mietin sitä liikaa ja jännitän sen vuoksi vielä enemmän. Olisiko jotain liikaa itsensä ympärillä pyörimistä?

Opettelin suhtautumaan realistisesti omaan itseeni ja pitämään

itsestäni. Ihan sama jos tulee sanottua tyhmiä asioita tai

jotain sellaista.

Tosin vieraiden ihmisten seurassa olen edelleen aluksi ihan

tönkkönä..

Tuttuja ihmisiäkin jännitän, jos aistin heissä jännitystä

Tavallaan kyllä pidän esillä olosta, mutta jännitän esiintymisiä ja uusia tilanteita aivan hirveästi. Koko elimistö käy ylikierroksilla, hikoilen, punastun ja olen aivan hermona.

Moni minut tunteva ei varmasti uskokaan kuinka paljon jännitin nuorempana. Iän myötä jännitys on asettunut hiukan siedettävimpiin lukemiin. Mutta siis toki jännitän edelleen. Nuorempana en voinut kulkea edes bussilla jännittämättä ihan kohtuuttomasti.

Minäkin olen miettinyt mitä oikeastaan jännitän ja miksi. Mitään järkevää syytä ei ole. Ehkä olen sitten aika itsekeskeinen, en tiedä. Apua olisi varmasti kannattanut silloin nuorempana hakea. Olisi moni mutka jäänyt kulkematta.

Jännitys näkyy sosiaalisissa (ei kaikissa) tilanteissa tärisemisenä, hikoiluna, välillä paniikkihäiriön oireita jolloin on pakko poistua tilanteesta. Syön rauhoittavia ja propralia tarvittaessa.

saisi reseptin? Onko joku käynyt terapiassa ja jos, niin onko auttanut? Millaista se oli?

jotain itsetunnon tai omanarvontunnon tms kohottamista ja psyykkausta. Näin pieniä ongelmia ei varmasti hoideta missään julkisella puolella. Itsemurhakandidaatit saavat korkeintaan apua.



Tämä jännittäminen näivettää elämän, vaikka ei varsinaisesti ole hengenvaarallinen asia.

tahdo auttaa. Otan usein kaksi tabua. Millaiset annostukset teillä? Kiitos.

paniikkihäiriöstä. en enää niin paljon kun nuorempana. en mene yksin kauppaan ahistaa jonottaa yksin... inhoan ahtaita paikkoja, paikkoja joissa on paljon ihmisiä ja istutaan hiljaa, kuunnellaan, keskitytään vältän tällaisia paikkoja. en käy vieraissa kyläpaikoissa.

onneksi on paljon ystäviä, en istu kuitenkaan kotinurkissa nyhjäämässä. menevä luonne ja tosi puhelias.

mulla auttaa kun alan katsella muita; näkee toisistakin että heitä jännittää eivätkä kaikki ole niin " luonnollisia" ja rentoja kuin itse kuvittelen heidän olevan.

Söin serotoniin takaisinoton estäjiä puoli vuotta ja minulla on myös betasalpaajia pahoja paikkoja varten. Joudun esiintymään valtavasti opiskelujen taholta ja töissä puhelin tullut tutuksi, joten tietynlaista varmuutta tullut ihmisten kanssa toimimiseen, vaikka jännittääkin :)

Mulla jännittäminen meni tosiaan niin pahaksi, ettei opiskelusta meinannut tulla mitään. Onneksi menin lääkärille, jolta sain lääkkeitä.



t. en muista numeroa, mutta 3. sivulla viimeinen

Välillä pääsen jännittämisestä niskan päälle. Varsinkin, jos jännittäviä tilanteita on peräkkäin monta. Sitten kun on pidempi tauko, jännitän taas hirveästi. Olen yrittänyt vain sopeutua siihen, että jännittäminen on osa minua. Vaikeaahan se on.