uusi vauva tulossa-kesäkuussa oli keskenmeno
heips.
Sain viime viikolla tietää odottavani vauvaa. Vauvalaskurin mukaan olisin jo viikolla 7. Olen todella onnellinen! kuitenkin onneani varjostaa se, että viime kesäkuussa odottamani vauva kuoi kohtuuni. en ole vielä täysin selvinnyt siitä. Olen ollut lievästi masentunut ja uupunut, käyn psykologilla puhumassa, se helpottaa oloani. Olo on todella väsynyt välillä kaikki tuntuu ylivoimaiselta-saan kuitenkin paljon voimaa ajtuksesta, että kohdussani kasvaa uusi pieni ihminen!
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Onnellista joulun ja vauvan odotusta kaikille mahakkaille;)
Kommentit (5)
Mulla oli ensimmäinen keskenmeno kesäkuussa ja sitten toinen taas syyskuussa. Silloin olin tosi maassa ja ajattelin että ei meille taida enää lapsia edes tulla. Mutta tulin taas heti ekojen menkkojen jälkeen raskaaksi ja tämä raskaus on tosiaan auttanut toipumiseen. Alusta alkaen on ollut jotenkin luottavainen olo tämän raskauden suhteen joten en ole edes kamalasti pelännyt uutta keskenmenoa. Toivon ja uskon että äidin vaistot on näissä asioissa oikeassa!
Ja onnittelen myös!
Itsellänikin oli myöhäinen km kesäkuussa, rv:lla 17. Tulin uudestaan raskaaksi jo toisesta kierrosta synnytyksen ja kaavinnan jälkeen, nyt on rv 21 ja vähän päälle.
Voit uskoa, että on pelottanut ja jännittänyt. Mutta, kuulostaa ehkä höpöltä, olen kuitenkin ollut pohjimmiltani luottavainen, että tämä raskaus etenee hyvin ja saan vauvan kotiin keväällä. Kuitenkin välillä tulee epätoivonhetkiä ja itkukohtauksia. Enkä pelkää vain vauvan takia, vaan ihan kamalasti myös esikoiseni takia. Vähän väliä tulee mieleen, mitä kaikkia kamaluuksia voikaan elämässä sattua. Jotenkin tuo km tosiaan tipautti siihen, kuinka herkässä tämä elo täällä on.
Kesällä sairaalassa sain jotain lappuja, joihin olisi voinut soittaa, mutta olin ihan liian väsynyt ja ajattelin, että kyllä tää tästä. Nyt myöhemmin on kyllä välillä tullut olo, että olisi ihan kiva purkaa jollekin näitä juttuja. Sainkin nyt nlasta psykologin numeron, mutta en ole saanut soitettua. Silloin, kun on soittoaika, tuntuu turhalta ja jonain toisena hetkenä sitten tulee se tuska ja ahdistus. Onneksi mies ollut hyvänä tukena kuitenkin.
Tosi vaikeaa oli kyllä tuo aika, kun olin tässä raskaudessa vkoilla 15-18. Lisäksi osui samaan saumaan tuon kuolleen vauvan laskettuaika, mikä ei kyllä jäänyt itseltä huomaamatta.
Tosi hyvä, että olet käynyt puhumassa, se varmasti helpottaa.
Eipä sitä voi muuta kuin yrittää luottavaisesti tässä sohjossa tarpoa eteenpäin. Täytyy vain ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Ei voi kaikkea ymmärtää, pieni kun on.
Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia! Ja mukavaa joulua!
Tilp.
pahoillani olen keskenmenostasi ja totean, että yritä vain nauttia uudesta raskaudesta. oma tilanteeni on se, että synnytin kesäkuussa täysiaikaisen lapsen, joka menehtyi vaikeaan rakenteelliseen poikkeavuuteen muutaman tunnin iässä. menetys oli hyvin yllättävä, sillä asiasta ei ollut mitään tietoa etukäteen.
mutta niin se elämä vain jatkuu ja nyt meillekin on tulossa perheenlisäystä. toki me lastamme kaipaamme kovasti, mutta olemme myös suunnattoman onnellisia tästä uudesta odotuksesta. pelkoja ei ole, mutta hyvin skeptisiä olemme siitä, että saammeko tätäkään lasta elävänä sairaalasta kotiin. mutta kuten sanoin, elämä jatkuu ja nyt tässä muodossa. yritä iloita raskaudestasi ja muista, että ei se iloitseminen tarkoita sitä, että et surísi menetettyä lastasi. usko pois, kyllä näiden asioiden kanssa voi elää.
Voimia teille kaikille.en pysty edes kuvittelemaan miltä tuntuu menettää täysiaikainen lapsi...Itselläni keskenmeno tapahtui viikolla 20, mutta vauva oli kuollut kohtuuni jo kolme viikkoa aiemmin-jolloin kävin neuvolassa huolissani kun olin, kun tuntui,että kaikki ei ole kohdallaan, silloin he vain totesivat että ei kai tässä mitään-sydänääniä ei kuunneltu!Seuraavalla neuvalakäynnillä sitten ei kuulunut sydänääniä...
Minulla ehkä vaikeaksi asiasta topiumisen tekee se, kun koen, että en saanut hyvästellä vauvaa,koko synnytys oli hyvin kliininen ja kiireinen,vauvaa en saanut edes nähdä(mikä oli toisaalta ymmärrettävää, kun oli ollut kohdussani niin kauan kuolleena).
No,elämä jatkuu aika konkreettisellakin tavalla,kun uusi elämä kasvaa kohdussani! Onnea teille kaikille odotukseenne!
Onneksi olkoon raskaudestasi! olen myös pahoillani siitä mitä tapahtui kesäkuussa. lapset ovat lahja ja toivon et pystyt nauttimaan tästä raskaudesta. hyvä et olet hakennu apua. neuvola auttaa sua varmaan esim. jos haluat käydä siellä useimmin kuin muuten niin ettet joudu elää epätiedossa pitkiä aikoja. itellä ei kokemusta keskenmenosta tai vastaavasta mut tiedän et vaan aika ja apu parantaa haavat.
kaikkea hyvää sinulle jatkoon!
my_selene ja Remppa rv17