Nyt apua siskot!
tyttäreni 6kk huusi eilen yöllä 1.5h kun ei saanut nukkua tissi suussa!!!! On ollut flunssassa vesirokon jälkeen ja silloin lutkutti koko yön että sai nenän auki sillä seurauksella että mulla on melkein noidannuolen oireita.
Eilen päätin että nyt riittää, takaisin omaan sänkyyn ilman tissiä. Aloitin nukuttamisen klo9, aina heräsi kun irroitin rinnan jnejne ja tämä päättyi siihen että puoli kaksi yöllä nukahti tyytyväisenä minun viereen tissi suussa.
Ajattelin kyllä että minä voitan tämän taiston, mutta tunnin rääkymisen jälkeen aloin epäillä... onkohan sillä jo jano huutamisesta, otin syliin ja alkoi lutkutus, eli ei jano. Ja takas omaan sänkyyn ja hirvee huuto kunnes luovutin.
Olin siis kumartuneena pinnasängyn päälle ja silittelin ja hyräilin ja tyttö oikeesti kuulosti siltä kun joku olis tappanut sitä.
Pelkään jo tätä yötä, mutta onhan jotain tehtävä? Miehen kanssa ei mitään vapaa-aikaa, silloin kun tyttö menee nukkumaan niin minä myös. Jouluna olis tarkoitus veljien kanssa pelailla pelejä aamutunneille asti mutta saanko tytön " koulutettua" siihen mennessä?
Auttakaa, onko vinkkejä ja huusivatko teidän vauvat 1.5 h vai onko mulla joku sinnikäs sissi?
Kommentit (24)
Kiitos viestistäsi Nordemamma. Se antaa minulle uskoa ja toivoa siihen että minäkin voisin joskus saavuttaa tuon hieman huolettomamman asenteen lastani kohtaan, joka yleensä useamman kuin yhden lapsen äidiltä löytyy : )
Kyllähän tämä itkua sietämätön -asenne on hyvin väsyttävää, mutta minkäs teet.
...ja loistavalta näyttää!
Illalla poika nukahti klo 9.00 omaan sänkyyn, toisin kuin ennen.
Heräsi ekan kerran muistaakseni 04.00 aikaan jolloin ajattelin että voi ei, tästä se varmaan itkee kuuteen asti ja sitten täytyy jo nousta. Mutta ei, mieheni kävi vain laskemassa pojan makuulleen ja tuli takaisin nukkumaan, ja hiljaistahan siellä tuli.
Seuraavan kerran katsoin kelloa 7.40 jolloin naapurihuoneesta kuuluikin jo ähinää ja puhinaa. silloin poika heräsi eikä ollut kovinkaan nälkäinen taaskaan vaikkei yöllä syönyt lainkaan. Hyväntuulinen poju oli taas vastassa, kuten muinakin yönä, vaikka olisi huutanut yöllä useita tunteja putkeen.
ELI meillä unikoulussa kesti (jos tämä edistysaskel kestäisi edes jonkin aikaa) VAIN YKSI YÖ;) Siis mä en voi vieläkään uskoa tätä että meidän puolivuotiaaksi öisin väh. 5 kertaa tissillä viihtyvä itkupoika KOSKAAN nukkuisi yötä syömättä saati sitten heräämättä itkemään.
Sen verran oon vauvoja seurannut ja muiden äitien kanssa jutellut että tää meidän vauva ei tosiaan oo mikään helppo tapaus. Ekat 4 kk oli ihan tosi rankkoja, mikään tekeminen tai tekemättä jättäminen ei auttanut hänen itkukitinöihinsä, ainoastaan aika!
Ja minunkin paita on pojan sängyssä turvaa antamassa. Tuttia antaisin mielelläni yöllä jos poika siihen olisi tyytynyt mutta se ei meillä ole koskaan kelvannut.
Jaksamista muillekin unikoululaisille, kannattaa kyllä määrätietoisesti päättää mihin pyrkii, esim. meillä tavoitteena oli että yöllä herättyään poika enemmän tai vähemmän itsekseen oppii a)rauhoittumaan eli lopettaa itkun vaikkei uni tulekaan ja b)nukahtaa lopulta omaan sänkyyn ilman maitoa/tissiä/vettä.
Maikkumama ja unikoulupoika
kun vierotuskoulusta on yli viikko.
Vauva herää edelleen ainakin pari kertaa yöllä (nukkuu meidän sängyn vieressä pinniksessä) mutta nukahtaa heti kun silitän tai annan käden. Sitten aamuyöllä saa yhden kerran tissimaidot, syö kunnolla ja kun on valmis irrottaa tissin ja nukahtaa viereeni missä saa nukkua loppuyön.
Muutos on aivan valtava ja voin itse NIIN paljon paremmin. Mitään yön läpi nukkumista en ole koskaan odottanutkaan, meidän lapset vaan ovat ehkä keskimääräistä huonompia nukkujia, sille ei voi mitään.
Nordemama, oli kiva lukea kuulumiset, hyvät jatkot teillekin!
Heräsi viime yönä 2 kertaa, isi nukutti, viiden jälkeen annoin vähän tissiä ja otin viereen ja siinä nukkui ysiin asti.
Nyt laitoin vaan omaan sänkyyn kolme päivää päälläni ollut paita viereen, vilkaisi minua ja nukahti.
Ja tätä olin stressannut viikon!!!
Haluan vielä sanoa että ensimmäinen lapseni piti minua tuttina tosiaan kuukausia enkä kestänyt sekuntiakaan hänen itkuaan, anopin mielestä olen ns. ylihuolehtivainen äiti. Olin samaa mieltä kun aikaisempi kirjoittaja että lapsi kärsii kun itkee. Hypin vaikka voltteja päivän ettei olisi itkenyt lainkaan, ja eipä tuon tarvinnutkaan, olin aina jo ennen kuin vauva tiesi tarpeistaan, vastaamassa niihin.
Masennuin, itkin, sain lääkkeet, pienikin vastoinkäyminen oli maailmanloppu, erosin miehestäni. Kaikki koska olin yli-äiti ja väsynyt.
Nyt kun olemme taas yhdessä, ymmärrän että minä olen myös tärkeä ja minulla on velvollisuus miestäni ja esikoistani kohtaan pysyä täysijärkisenä. Väsymystä olen aina kestänyt niin huonosti.
Se että tyttäreni itkee vähän silloin tällöin, ei hänelle aiheuta mitään pahaa. Anoppini kertoi miten mieheni huusi vauvana 24h kun hän noudatti 4h välein ruokaa ohjeita ja voin sanoa että mieheni on tasapainoisin ja ystävällisin ja pitkäpinnaisin ja ihanin ihminen maan päällä!