Onko anopin ymmärrys vajaa vai tekeekö vain kiusallaan?!

Anoppisi on vain yhtä kovakorvainen kuin sinäkin. Sanothan sinäkin tuossa, että viis veisaatte anopin mielipiteille ja toimitte kuten parhaaksi näette. Siis ihan samaa kuin hänkin. Hän ei vanhempana ja viisaampana viitsi kaikesta alkaa kinata kanssasi, vaan myöntelee - ja toimii, kuten parhaaksi näkee.



Oikaise siis jatkossakin nätisti, jos anoppi toimii vastoin toiveitasi. Ja anna hänen toimia pikkuasioissa kuten haluaa - ei lapsesi siitä pilalle mene.



Ps: tutit on hyvä steriloida keittämällä kerran päivässä alkuvaiheessa ja niihin menee aina vettä sisään. Vesi puristetaan siitä suuhun tulevasta tuttiosasta puristamalla pois. Täysin normaali juttu.

Vierailija:

Koko ajan joudumme mieheni kanssa tasapainottelemaan sen suhteen, miten ystävällisesti mutta päättäväisesti " torjumme" anopin hyvät ideat ja neuvot. Saahan hän puhua ja olla omaa mieltä asioista, mutta jatkuva höpinä tosiaan väsyttää.

SINULLAHAN ON TISMALLEEN SAMA ASENNOITUMINEN KUIN ANOPILLASI!!!

;=DDDDD

minua vastaan. Jopa juteltaessa aina sanotaan joka asiassa minua vastaan. Appi on vienyt homman jopa niin äärimmilleen, että alkaa kinata minun kanssa, vaikka en ole sanonut edes mitään. Esim. 6-kuiselle tyrkytetään metvurstia, vaikka just hetki sitten anoppi oli todennut, että lapsen isä oli meinannut pienenä tukehtua metvurstiin. Tai minua odottaa lahjana kuppeja 6 kpl heille kylään mentäessä, vaikka juuri viimeksi sanoin, että jos nyt välttämättä haluatte tuliaisia tuoda, niin ei kiitos ainakaan kuppeja, kun on niitä on jo ennestään niin paljon eikä kukaan edes käytä niitä. Tai mennään heidän mökilleen ja totean pakoputken olevan rikki, niin ei appiukon mielestä varmasti ole, vaikka lankomiehensäkin toteaa auton äänistä päätellen pakoputken olevan rikki. Samoin kun totesin, että täytyy tällä reissulla korjauttaa, niin eipä sitten siellä ole mitään liikettä, jossa voisi pakoputken uusia (Kouvolassa). Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Oma äitini on samanlainen. Ajattelee vaan asioista erilailla kuin minä.

saavat päättää lapsen turvaistuimista ja leluista. Siitä olen kiitollinen, että meidän kaikki isovanhemmat ovat ottaneet alusta asti sen linjan, että eivät kaikessa puutu meidän asioihin, vaan kysyvät tarvitsemmeko jossain hankinnassa esim. apua ja jos niin minkälaista.



Muuten olen sitä mieltä, että moni miniä tiedostamattaan myös provosoi anoppiaan ja väenväkisin kaivelee tämän tekemisistä ja sanomisista jotain ärsyttävää.



Omassa tuttavapiirissä muutama tällainen anoppinsavihaaja ja joskus syyt, miksi anoppi on toiminut taas päin mäntyä ovat aivan naurettavan typeriä.



Esim. anoppilassa tarjotaan aina ruokaa, mitä omat lapset eivät syö. Jos lapsilla ei ole allergioita, niin minusta lapset pitää opettaa ennakkoluulottomasti ja kohteliaasti maistamaan erilaisia makuja pienestä asti. Kyllä lapsi vaistoaa, jos nuori äiti suorastaan toivoo, että lapsi ei tykkäisi mummon tekemästä ruuasta, jossa nyt saattuu olemaan vähän mausteita tai vaikka oliiveja.



Paras oli, kun ystäväni valitti, että anoppi tuo ulkomailta aina liian hienoja, kauniita ja kalliita vaatteita lapselle (!). Pitäisi kuulemma olla kätevämipä collage-asuja.



Kyllä usein on myös niin, että jos anoppi jostain syystä risoo, niin niitä aiheita keksii sitten vaikka mistä. Siihen ei mun sympatiat oikein riitä.

Jos mulla olisi miniä, josta näkisi kauas, että ei pidä mun ruuista, mitä lapsilleen tarjoan eikä vaatteet, joita tuon kelpaa, niin varmana loukkaantuisin ja huomaamattani kävisin hankalaksi ja jopa vähn ilkeäksi.

Mulla on anoppi joka myös toimii aika lailla oman päänsä mukaan ja haluaisi kovasti aina sisustaa meidän taloa omialla vanhoilla kalusteillaan. Ja jos ei tarvita esim. jotain isoa sänkyä niin kailottaa toisille miniöille sitten kun en minä huoli.. :/



Rajat luotte te, eikä anoppi. Kun ne ovat selvät, yhteistyö toimii ja anoppikin voi toimia jossain asioissa " oman päänsä mukaan" . Mutta kannattaa hyvissä ajoin keskustella siitä, kenellä on vastuu lapsenne hoidosta.



Toinen vinkki jonka sinulle antaisin olisin se, että olkaa vähemmän tekemisissä. Antakaa hyvänen aika itsellenne ja perheellenne rauha tutustua uuteen vauvaan. Luokaa omia sääntöjä, vahvistukaa vanhempina. Ja kannattaako ihan kaikkea anopille kertoa jos tietää millainen on?? Me emme esim. enää puhu hankinnoista mitään koska se on kaikkien kannalta mukavampi kun ei tule riitaa sitten.



Itse en päästäisi anoppiani yökylään, pelkkä vierailu on jo tuskaa mutta olen yrittänyt kasvaa itse ihmisenä ja ymmärtää että hän on sellainen ja piste. Mutta olen tehnyt myös selväksi että meidän kodissa toimitaan meidän lailla. Samalla tavalla " kasvatan" myös omaa äitiäni jos hän innostuu hieman liikaa..mutta nyt on jo alkanut hänkin kunnioittaa meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme joka on jo 1 v 4 kk

anoppi. Vaikka muuten mukava onkin, jotkut nimenomaan pienet asiat ärsyttää joskus tavattomasti. Esim. kaupassa käynti on anopin kanssa hermoja raastavaa. Minä kun olen mielestäni aika taloudellinen en tahdo kestää anopin tuhlaavaisuutta. Esim. kassalla kun tarjoan anopille mukanani olevaa muovipussia (joita meillä kotona " kaappi pullollaan" ) niin eipä kelpaa vaan täytyy aina ostaa uusi pussi.



Sitten: kaupassa anoppi kysyy esim. onko teillä serlaa, minä vastaan että vaikka kuinka monta rullaa. Siitä huolimatta anopin on aivan pakko ostaa serlapaketti (tai jotain muuta jota kotona jo on). Tosi mitättömiä asioita mut ärsyttää suunnattomasti.



Meillä 1v1kk ikäinen poika ja elämänsä ensimmäisessä kuumeessa ja flunssassa. Anoppi tuli siihen tulokseen että on saanut flunssan jäähallista. Poika käynyt jäähallissa vaikka kuinka monta kertaa ihan pienestä lähtien ja nyt ensimmäisen kerran sairas. Eihän se flunssa ole voinut tulla mistään muualta kuin jäähallista... hoh-hoijaa...



Että tällaista... Vedänkö herneet liika pienestä nenääni? En tosin näytä sitä juurikaan anopille..

anopin kanssa ja toisinaan myös tekevät niin kuin anoppi ehdottaa. Siis tekevät mikä milloinkin tuntuu järkevimmältä ihan välittämättä siitä, onko idea oma vai anopin!



Jotkut sitten lukevat täällä viestejä vain etsimällä etsien kohtia, joilla voi nälviä toisia.

mutta jos et sitä anopille todella edes tiedostamatta näytä, niin mikäs siinä. En keksi yhtä ainutta ihmistä, jonka tekemisissä tai sanomisisa ei joskus joku ärsytä. Mutta ei niitä pikkuärsytyksiä kannata jäädä vatvomaan.



Mun äidillä on aina mitä oudompia teorioita siitä, mistä mikäkin tauti tai köhä tulee. Sanon vain niin ja joo, enkä anna asian häiritä.



Ettekö itse koskaan huomaa, että sanotte jotain, mistä toinen ärsyyntyy tai jopa loukkaantuu. Mä olen kerran loukannut anoppiani tosi pahasti. Samalla kun juttu tuli ulos suustani, ymmärsin, että tämä oli nyt arka paikka ja olisi pitänyt jättää väliin, mutta minkäs teit. Sanottu mikä sanottu. Tämän jälkeen anoppi oli pitkään selvästi loukkaantunut, vaikkei asiasta yhtään puhuttu. Tuntui, että pitkään jopa ääneni ärsytti häntä. Asia hoitui, kun tuli vähän taukoa, emmekä tavanneet. Mies hoisi jutut äitinsä kanssa ja vei lapsen sinne kylään.



En viitsi kertoa, mitä loukkaamiseni koski, jottei tunnisteta, mutta en oikonut tai riidellyt, vaan ihmettelin yhtä hänen menneisyytensä valintaa, joka liittyi hänen lapsiinsa (siis myös mieheeni). Minulle tuli asia yhtäkkiä mieleen ja vain kysäisin sen ääneen enempiä pohtimatta ja samalla tajusin, että nyt tuli tehtyä jotain, mitä ei saa heti korjattua.

Mielestäni se on täysin normaalia!! Jokainen emohan haluaa suojella poikasiaan ja perhettään! Joka ikisessä neuvolan oppaassa, erilaisissa kirjoissa jne jo sanotaan sitä että perheellä on oikeus omaan, omanlaiseen elämäänsä. Isovanhempien tulee kunnioittaa perheen omia valintoja.



Minullekin on jotkut ystävät sanoneet vähän vihjaillen että olenko liian herkkä anopin puheille mutta kertokaahan te, hyvät ihmiset jotka jaksatte kuunnella ja suodattaa ihan kaikki paskat niin onko mun tosiaan miniänä siedettävä seuraavat asiat:



- Se että mieheni on ikuisesti äitinsä pikkupoika joka ei osaa mitään. Hän on minun mieheni, en pidä siitä että miestä pidetään tuollaisena.



- se että anoppi tulee kotiimme, avaa laatikoita, tutkii papereita (myös salaa), tuo tullessaan yhtä sun toista tavaraa MEIDÄN kotiimme ja jos emme ihan oikeasti halua, niin me olemme niitä pahojako?? Enhän minäkään mene heidän kotiinsa komentelemaan ja päättämään missä kaappi seisoo!!



- se että emme osaa mitään, emme vie ajoissa lääkäriin tms (itse olen th joten tasan tarkkaan tiedän että pienessä lämmössä olevaa lasta ei tarvitse lääkäriin heti viedä!!)



- muutenkin anoppini puhuu minun perheestäni toisten miniöiden kuullen hyvin loukkaavasti.



Eli olen sitä mieltä että kyllä oikeasti monen anoppi-ongelma on ihan oikea ja perusteltu. Kun lapsia on enemmän, ehkä sitä automaattisesti osaa jo suodattaa asioita. Mutta mielestäni jokainen joka vauvan saa, haluaa ihan luonnollisesti itse tutustua siihen, itse hakea tietoa ja vahvistua äitinä/isänä.

ja toisesta ulos.Olkaa edes tyytyväisiä,että ovat lapsenlapsistaan kiinnostuneita.Silloin varmaan anopit kelpaa,kun on kysymys lapsenhoidosta!!!Omaan anoppiini olen tyytyväinen,vaikka me ajatellaankin asioista eri tavalla!!!

saa mennä kaivelemaan laatikoita ja salaa penkomaan paikkoja!



Ehkä voisi ajatella niin, että toki toisen kotiin voi tuliaisina tuoda vaikka mitä, mutta sitten ei saa antajapuoli loukkaantua, jos ei-toivottu tavara annetaan eteenpäin.



Ja loukkaavasti puhuminen ja juoruilu on aina väärin. Mutta yhtälailla on väärin, että miniät haukkuvat kavereilleen anoppejaan vaikka millä sanakääntein.



Minulla muuten appi aina välillä haukkuu toisten lastensa siivoa ja sellaista. Otan sen niin, että tiedän, että hän puhuu siis myös meidän tavoista muille.

Paljon laitan heti toisesta korvasta ulos, mutta paljon myös rasittaa. Hyvä puoli tässä on se, että mieheni tietää myös äitinsä heikot puolet, joten en ole yksin asian kanssa.



Joku kysyi, että tuoko on pahin ongelma anopissani. Valitettavasti ei ole. Anopillani on erittäin kiero luonne. Hän vääristelee asioita ihan oman mielensä mukaan ja joskus tuntuu, että hänellä on pakko olla jokin psyykkinen häiriö. Hänen todellisuudentajunsa on erittäin heikko.

Hän puhuu jatkuvasti läpiä päähänsä ja jos yrittää sanoa, etteihän se niin mennyt, suuttuu verisesti.

Jutut ovat siis todella läpinäkyvää luokkaa, esimerkiksi " vauva ei itkenyt eilen kertaakaan" vaikka vauva itki moneen kertaan. Joskus mietin, onko hänellä jokin muistihäiriö. Tuo esimerkki nyt oli aika huono, mutta jatkuvasti hän muistaa asiat ihan eri tavalla ja mielellään vääristelee asiat siten, että itse näyttäytyy jutuissa hyvässä valossa.



Kaikkein rasittavinta on, että kääntää menneisyyttä koskevat jutut aina siten, että ex-miehensä eli appeni syyllistyi siihen ja tähän ikävään. " Hän ei koskaan välittänyt lapsestaan" , " hän pakotti minut töihin kun vauva oli pieni" , " hän ei maksanut elatusmaksuja" (esimerkiksi tiedetään pankkikuiteista, että elatusmaksut maksettiin ihan normaalisti) jne.



Myös jos vauva aivastaa, johtuu se siitä, että nyt on juuri liian vähän päällä vauvalla. Vaikka vauva aivastaa välillä toppapuvussakin. Jatkuvaa tuollaista tarkkailua ja valitusta, joka rasittaa, kun senkin ajan voitaisiin jutella jotain mukavampaa.



Jaksan kyllä anoppiani pieninä annoksina ihan hyvin ja hän on ihan mukava ihminen, mutta juuri tällaiset pitkät vierailut käyvät aikaa myöten hermoille.

Anoppi asuu eri kaupungissa joten ei nähdä enää päiväseltään.



Niin ja kun soitti siitä turvaistuimesta, niin oli vasta ostamassa sitä. Sanoimme ihan ystävälliseen sävyyn, että juuri käytettynähän ei voida ostaa sitä.



Ap, joka myöntää kyllä välillä itsekin olevansa tyly, mutta muistuttaa myös, ettei ikinä puutu anopin ulkonäköön, painoon, vaatetukseen, sisustukseen, ruoanlaittotaitoihin ynnä muihin, joihin anoppi kokee olevansa oikeutettu jatkuvasti.

mutta silloinkin meidän ehdoillamme, ei anopin. =)

psyykkistä tai muistiperäistä häikkää, jolla osa selittyisi.



Eihän tuollainen väärin-muistaminen ole normaalia.



Kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta jos mulla olisi tuollainen anoppi, niin luulen, etten hänen aivastelutulkinnoistaan yms. liioin loukkaantuisi.

Rasittavaa tuo toki varmasti on, jos täysin hölmö ja tolkuton sukulainen päiväkausia majailee kylässä.

raskaaksi. Mieheni mummo mieheni kasvatti, eikä paljoan miniänsä antanut puuttua kasvatukseen. En ole koskaan nähnyt mieheni mummoa, kun kuoli jo ennen kun tapasimme miehemme kanssa, mutta aika hankala ihminen kuitenkin oli ja hyvin uskonnollinen ja moralisoiva.