Ei lainkaan rangaistuksia lapsille?

Eli sama asia, eri nimi.



Ja minä sitten kysyisin tähän, että miten toimitaan puolitoistavuotiaan kanssa, jonka sanavarasto ja ymmärrys on vielä rajallinen. Selitetäänkö hänellekin sitä, että autotielle ei saa mennä sillä se on vaarallista jne. Tietysti selitetäänkin, mutta vainko selitetään.



Minä olen kyllä nähnyt hyvinkin tarpeelliseksi estää pikkulasta pääsemästä autotielle ihan fyysisesti. Se ei tietysti vielä välttämättä olekaan mikään rangaistus. Mutta kun lapsi jatkaa sitä autotielle pyrkimistä vaikka kaksi tuntia. Ihan sama mitä selitän ja kuinka estän sinne pääsyn. Niin sitten on lähdetty sisälle eli poistuttu tilanteesta. Ihan vain kaikkien turvallisuuden ja hyvinvoinnin nimissä. Ja kyllä tämä tilanteesta poistuminen on tässäkin ihan yhtä lailla rangaistus kuin hiekkalaatikolta poistuminenkin. Ja ainoa keino, kun noin pieneen ei vielä selittelyt pure.

Valehtelusta seuraava kotiarestikin on minusta ennemmin rangaistus, vaikka sen toki voisi perustella seurauksenakin (" en voi luottaa sinuun, joten en voi päästää sinua pois näköpiiristäni" ), jos valhtelu on liittynyt jotenkin suoraan lapsen oikeuteen liikkua valvomattomana. Jos sen sijaan valehtelee vaikkapa jostain koulussa sattuneesta, niin siitä seuraava kotiaresti on yksiselitteisesti rangaistus.

Termeillä leikkimistä ehkä jonkun mielestä, mutta ainakin meidän penikoilla seuraamukset menevät paljon paremmin kalloon kuin rangaistukset. Ei nimittäin hirveästi mieltä ylennä, kun päästät lapsukaisen jäähyltä ja hän ei edes muista, miksi taas olikaan jäähyllä. Seuraamukset hahmottuvat lapsille konkreettisemmin ja samalla ymmärtävät paremmin, miksi jotain ei kannata tehdä.

Morre:

Onko esim. varastamisesta koituva pleikkari-kielto rangaistus vai seuraamus? Tai valehtelusta koituva kotiaresti seuraamus vai rangaistus?

Termeillä leikkimistä.

Lapsi kokee nöyryytystä ja se on rangaistus.

Tyhjää sanoilla leikkimistä. Saadaan vain taas kiillotettua kruunua pään päällä kun leikitään termeillä.

Kyllä meillä jäähylle joutuu ihan perustellusta syystä ja se on seuraus jostain teosta. Silti sitä meillä kutsutaan rangaistukseksi, ei seuraamukseksi.



Termeillä kikkailua todellakin tää seuraamus-juttu.

Fletch:

Valehtelu

Termeillä leikkimistä ehkä jonkun mielestä, mutta ainakin meidän penikoilla seuraamukset menevät paljon paremmin kalloon kuin rangaistukset. Ei nimittäin hirveästi mieltä ylennä, kun päästät lapsukaisen jäähyltä ja hän ei edes muista, miksi taas olikaan jäähyllä. Seuraamukset hahmottuvat lapsille konkreettisemmin ja samalla ymmärtävät paremmin, miksi jotain ei kannata tehdä.

Jos lasta ei voi koko ajan pitää katseensa alla ja ole tätä fyysisesti voimakkaampi, niin siinä tapauksessa yhtään mitään ei voi pakolla varmistaa tapahtuvaksi tai tapahtumattomaksi. Rangaistus oikeasti voi toimia vain, jos kiinnijäämisriski ja rangaistuksen epämiellyttävyyden kerto yhdistettynä siihen, että päätös teosta tehdään aina rationaalisesti (ja onko murkku ikinä rationaalinen on sitten oman keskustelunsa aihe)on niin epämiellyttävä, että rationaalisena ja järkevänä olentona murkku päättää olla tekoa tekemättä (tai tehdä sen, jos se oli se ei rangaistava vaihtoehto.)

Jos kovakaan rangaistus olisi aina tehokas, ei niissä maissa missä kuolemantuomio on voimassa tehtäisi yhtään rikosta, josta kuolemantuomio voidaan langettaa. Tehdään kuitenkin, joten kovinkaan mahdollinen rangaistus ei aina toimi. Ja kun niitä murkkujakaan ei ihan noin lopullisesti viitsisi rangaista, en henkilökohtaisesti usko kovinkaan paljon rqangaistusten tehoon, vaikka niitä omallakin murkullani käytän.

Vierailija:

surullista jos murkkujen kohdalla nostetaan kädet pystyyn. Murkut kaipaavat myös rajoja.

istui, vaikka kuinka perustelin ennen jäähylle laittamista.

Vierailija:

Kyllä meillä jäähylle joutuu ihan perustellusta syystä ja se on seuraus jostain teosta. Silti sitä meillä kutsutaan rangaistukseksi, ei seuraamukseksi.

Termeillä kikkailua todellakin tää seuraamus-juttu.

Normaali lapsi kyllä ymmärtää, miksi oli jäähyllä

Joskus vasta ala-asteella hän alkaa toimimaan ajatellen asioita. Sitä ennen hän toimii, koska hänelle on sanottu, miten toimitaan.



Voit siis pienelle lapselle perustella seuraamuksia miten paljon hyvänsä, mutta ennenkuin ajattelu on kehittynyt riittävän pitkälle, ei hän kykene käyttämään perusteluita hyväkseen. Niin kauan hän itse mieltää seuraamuksen rangaistukseksi.

jäähylle joutuikaan ja mitä hän ajattelee siitä, miten vastaava voitaisiin tulevaisuudessa välttää ja lapsi katsoo silmät suurina takaisin ja ihan rehellisesti ei enää muista, miksi siellä oli? Tai vielä pahempaa, ehdottaa jotain aivan asiaan liittymätöntä.

Vaikka aikuinen kuivttelisi kuinka selvästi selittäneensä miksi pistää lapsen jäähylle (tai vielä pahempaa, kuvittelee, että se on itsestään selvää), niin varsinkin jos on itsekin vihainen, syntyy äärettömän herkästi kommunikaatiokatkos ja lapsi kuvittelee tulleensa rangaistuksi aivan jostain muusta kuin mistä tuli. Sinä tulevansa opettajana varmasti tiedät, kuinka yleistä on, että vielä kouluikäiset lapsetkin ymmärtävät esimerkiksi opettajan sanomiset väärin. Ja saattavat esimerkiksi jännittää aivan turhaan jotain tai kertoa kotona ihme juttuja. Pienemmällä lapsella näitä kommunikaatiokatkoksia syntyy vielä helpommin.

Morre:

Tottakai jäähyn lopussa keskustellaan vielä, miksi siinä jäähyllä taas oltiinkaan!

Puhe ei ole 3-vuotiaallani kovin vahvaa vielä, mutta tulkitsen hänen ymmärtäneen jäähyn merkityksen, koska ei-toivottu käyttäytyminen on vähentynyt/loppunut kokonaan.

Fletch:

Vaikka aikuinen kuivttelisi kuinka selvästi selittäneensä miksi pistää lapsen jäähylle (tai vielä pahempaa, kuvittelee, että se on itsestään selvää), niin varsinkin jos on itsekin vihainen, syntyy äärettömän herkästi kommunikaatiokatkos ja lapsi kuvittelee tulleensa rangaistuksi aivan jostain muusta kuin mistä tuli. Sinä tulevansa opettajana varmasti tiedät, kuinka yleistä on, että vielä kouluikäiset lapsetkin ymmärtävät esimerkiksi opettajan sanomiset väärin. Ja saattavat esimerkiksi jännittää aivan turhaan jotain tai kertoa kotona ihme juttuja. Pienemmällä lapsella näitä kommunikaatiokatkoksia syntyy vielä helpommin.

Pölhöä, mutta en tajunnut miten tämä liittyi rankaisuun.

Kun rankaisen lastani, kiikutan hänet jäähylle (varoitusten jälkeen). Sillä aikaa kun lapsi on jäähyllä, minä ehdin juuri sopivasti rauhoittua. Jäähyn lopussa siis voin tyynesti keskustella lapsen kanssa ja varmistaa, että hän todella ymmärsi asian. " Jouduit jäähylle, koska löit Villeä" , normaali lapsi ymmärtää tuon ihan varmasti.

Kommunikaatiokatkoksen pelko ei saa olla syy siihen, etteikö seuraamuksia (rangaistuksia) tulisi. On vanhemman (opettajankin) tehtävä tuoda itsensä ymmärretyksi lapselle.

Nyt nähdään lapsissa ja nuorissa rajojen /kasvatuksen puutteen. Saa tehdä ihan mitä vaan ilman seurauksia. Kasvatus aloitetaan kun lapsi oppii kävelemään. Kun pöydältä  aletaan ottaa kiellettyä tavaraa. En ikinä tyhjentänyt koko kotiani, sen takia että lapsi saa ottaa mitä haluaa Opetin sanalla ei, jos ei mennyt perille hain lapsen pois tilanteesta. Sitkeyttä se vaati, mutta lopputuloksena oli lapsi joka ei koske mihinkään esim kaupassa. Kasvatus jatkuu läpi koko lapsen elämän  Pelkkä rangaistusten jakaminen ei toimi, on luotava lapseen hyvä suhde. Lapsi tuntee, että on rakas ettu /hyväksytty Isommalle kouluikäiselle kerroin miten koulussa pitää olla käyttäytyä. Keskustelut syy ja seuraus suhteesta. Paljon yhdessä oloa. Murrosiän koittaessa on, jo luotu tapa millä  asiat hoituu puhuminen /keskustelu. Meillä ei vanhemmille haistateltu sen olin jo aikoja ennen murrosikää tehnyt selväksi. Keskustelu asioista mitä saa mitä ei. Otetaan lapsen toiveet  ja pyynnöt huomioon. Aikuinen kertoo, sitten onko pyynnöt mahdollista saada, Jos ei niin sitten kerrotaan miksi. Meillä yritti, aina kysellä saako olla ulkona myöhempään. Peruste kun kaikki muut saa. Kerroin me, emme ole kaikki muut  jokaisessa kodissa on omat säännöt. Lapsista kasvoi, fiksuja koulussa menestyneitä, samoin myöhemmin elämässään oarjanneita. Lapsen kasvatus neuvominen opastaminen on kovaa työtä. Sitä on tehtävä jatkuvasti. Aina kun kulloinenkin asia eteen tulee. 

Pienikin lapsi ymmärtää sanan ei. Kävelemään oppinut, osaa jo salaa ottaa pöydiltä mihin yltää Ei pidä paikkaansa  se että lapsi ei ymmärrä. Ainakin minun, 2v ymmärsi sanan ei. Käytin jäähyä, kun alkoi tehdä kiellettyä. Toimi oikein hyvin. Ensin lähti karkuun jäähy paikalta. Paras määrä minkä talutin takaisin, taisi olla n. 50 kertaa. Tajusi, että oon tosissani. Se homma loppui, jatkossa jäi jäähylle eikä juossut enää pois. Kyllä se perille menee 

Ei lapsi ole aivoton, normaali lapsi oppii, kun sille asioita opetetaan. Oppii jo ihan pienenä, kävelemään oppinut ymmärtää oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi heittää hiekkaa toisen päälle ja äiti sanoo, ettei saa. Lapsi heittää uudelleen. Missä meni vikaan ja mitä sitten pitäisi tapahtua, jos ei saa rangaista?

Mikä ihmeen rangaistus pitäisi tulla?

Älytön ajatus. 

Tuossa se heittäminen tietysti estetään ja sanotaan, että jos vielä heität lähdetään kotiin. Ja jos heittää niin lähdetään kotiin.

Ei kai kukaan mitään erillisiä rangaistuksia käytä??

Vierailija kirjoitti:

Eli sama asia, eri nimi.



Ja minä sitten kysyisin tähän, että miten toimitaan puolitoistavuotiaan kanssa, jonka sanavarasto ja ymmärrys on vielä rajallinen. Selitetäänkö hänellekin sitä, että autotielle ei saa mennä sillä se on vaarallista jne. Tietysti selitetäänkin, mutta vainko selitetään.



Minä olen kyllä nähnyt hyvinkin tarpeelliseksi estää pikkulasta pääsemästä autotielle ihan fyysisesti. Se ei tietysti vielä välttämättä olekaan mikään rangaistus. Mutta kun lapsi jatkaa sitä autotielle pyrkimistä vaikka kaksi tuntia. Ihan sama mitä selitän ja kuinka estän sinne pääsyn. Niin sitten on lähdetty sisälle eli poistuttu tilanteesta. Ihan vain kaikkien turvallisuuden ja hyvinvoinnin nimissä. Ja kyllä tämä tilanteesta poistuminen on tässäkin ihan yhtä lailla rangaistus kuin hiekkalaatikolta poistuminenkin. Ja ainoa keino, kun noin pieneen ei vielä selittelyt pure.

Ei se mikään rangaistus ole

Vierailija kirjoitti:

Lapsi heittää hiekkaa toisen päälle ja äiti sanoo, ettei saa. Lapsi heittää uudelleen. Missä meni vikaan ja mitä sitten pitäisi tapahtua, jos ei saa rangaista?

Heitä lapsen päälle hiekkaa niin hän tietää miltä se tuntuu. Oppii.

Mulla on adhd. Se tarkoittaa, että mun on hyvin hyvin vaikea olla johdonmukainen, koska mä hyvin usein unohdin jos olin jonkun rangaistuksen antanut lapselle, esim. perunut karkkipäivän tai ruutuajan tai ihan mitä vaan. Niinpä mä luovuin kaikista rangaistuksista, koska lapsille ei tee hyvää se, että jotain sanotaan ja sitten ei muisteta koko asiaa enää sen ollessa ajankohtainen. Siirryin semmoseen malliin, jossa asiat keskustellaan läpi, kerrotaan että nyt oli huono juttu, vähän saatetaan vääntää asiasta ja lopulta päästään sovintoon. Mun lapset on empaattisia, mukavia ja huomaavaisia (no niin huomaavaisia kuin teinit nyt voi olla murrosikäisen aivoineen) ja jos ne joskus rumasti sanookin, niin pyytävät joka kerran oma aloitteisesti anteeksi.

Lisäksi mä aattelen myös, että sen hyvän käytöksen ja muun pitäisi tulla sydämestä ja omasta halusta, eikä siksi että pelätään rangaistusta. En mä esim. ole varastamatta siksi että en halua vankilaan, vaan siksi että tiiän varastamisen olevan väärin.