Ei lainkaan rangaistuksia lapsille?

Niin minäkin. Kunnes tajusin 4-vuotiaan kohdalla, ettei tämä ihan toimi...

Me muut äidit kun nautitaan niin kamalasti siitä, että rangaistaan lasta. Siksi me sitä harrastetaan.

Miten kirjassa neuvotaan suhtautumaan lapseen joka esim. puree toisia lapsia? Vaikea kuvitella ettei lapsella olisi minkäänlaisia rangaistuksia. Kuinka kijanen neuvoo opettamaan lapselle syy-seuraus-suhteen. Jos viitsit niin kerro, itse en ole tuota opusta nähnyt.

Olen kyllä toteuttanut tuollaista kasvatusta kaikkiin viiteen lapseeni, paitsi joskus olen lahjontaa käyttänyt. Mitään rangaistuksia meillä ei ole koskaan ollut käytössä. Lapset ovat erittäin kilttejä, tottelevaisia, rauhallisia, sosiaalisia, koulussa hyvin menestyviä. Edes teineistämme ei ole ollut mitään harmia koskaan kenellekään, ei ainakaan korviimme ole sellaista kantautunut. Selkeät rajat on ja kotiintuloajat ilman muuta. Ja lapset myös noudattavat niitä. Isompien lasten kanssa voidaan joistakin asioista jo neuvotellakin, mutta pienempien kanssa sellainen ei kyllä onnistu. Muuten lapsi alkaa pomottaa.

Miten olette saaneet lapsenne uskomaan ne rajat? Teinit ainakin viimeistään kokeilevat niitä rajoja.

kuten huomaamme, lapset ovat erilaisia. Minä puolestani kasvatustieteilijänä päätin, että minun lapseni kasvatetaan vain kehumalla ja positiivisilla ilmaisuilla... Mutta ihmistä ohjaa motivaation aste, lapsikin jo miettii " miksi minä tekisin siten kuin pyydetään?" . Jos motivaatio riittää, hän toimiikin. Mutta yleensä niitä omia ajatuksia on enemmän...



Toinen asia on sitten se, millä tavoin se rangaistus annetaan. Rangaistus on myös sananllinen häpäiseminen. Joka on varmasti yhtä tehokas kuin fyysinen rangaistus, eli jäähy tms.. Ja sata kertaa traumatisoivampi.

Kirjanen on ihan pieni, ei siinä mitään tilanneesimerkkejä anneta. Rangaistuksia pidetään huonoina, koska epäoikeudenmukaisesti annetut rangaistukset herättävät lapsessa katkeruutta. Ei kai rangaistus ole pakollinen. Jos aikuisen ja lapsen välit ovat lämpimät ja luottavaiset, riittää ihan asiasta sanominenkin.



ap

Meille sanottiin perheneuvolassa, että meidän lapsi on harvinaisen sinnikäs. Eli meille se tarkoittaa tässä vaiheessa sitä, että lapsi koettelee rajojaan harvinaisen sinnikkäästi. Tällaisen lapsen kanssa tuo rangaistukseton linja vaatii vanhemmilta tuhat kertaa enemmän poweria kuin helpomman lapsen kanssa. Ja meillä ei kerta kaikkiaan riitä aika joka ikisen rajan opetteluun rangaistuksetta, sillä tuo jaksaa yrittää rikkoa jokaista rajaa vuoden, ennen kuin uskoo, että siinä se raja menee.

tällainen ketju herättää vain kateutta ja katkeruutta meissä, jotka olemme saaneet sinnikkään, kovapäisen koleerisen lapsen. Tasan ei käy onnenlahjat, että lapsi uskoo sanomalla.

Lapsi heittää hiekkaa toisen päälle ja äiti sanoo, ettei saa. Lapsi heittää uudelleen. Missä meni vikaan ja mitä sitten pitäisi tapahtua, jos ei saa rangaista?

Minä hoidin ikiparkuvaa vauvaani ensimmäisen vuoden kantamalla ja heijaamalla häntä, että parkuisi edes vähän vähemmän. Tahtoa riitti jo silloin ja se tahto ilmaistiin kovalla äänellä. Ja sitä tahtoa on riittänyt siitä eteenpäinkin.



Tuon kanteluvuoden uuvuttamana ja koettelevan lapsen kasvattajana olen oppinut, että joidenkin kanssa on käytettävä kovia keinoja, jos haluaa, että lapsi on kouluikäisenä kykenevä sopeutumaan koulumaailmaan. Kyllä minäkin nauttisin siitä, että asiat selviäisivät lapsen kanssa keskustelemalla, sylittelemällä ja läheisyydellä. Mutta kun minä en pysty määräämään sitä, mikä luonto lapselleni on annettu.

Itsellä ei hermo pidä, vaan turvaudun kyllä rangaistuksiin, vaikka en niitä erityisen autuaaksitekevinä pidäkään. Se, että ei käytetä rangaistuksia ei tarkoita sitä, että teoilla ei olisi seuraamuksia. Mutta ennen kaikkea lasten kanssa jutellaan ja heille perustellaan paljon, miksi mikäkin juttu on hyvä tai huono idea ja puhutaan siitä, mitä seurauksia asioilla on. Toimiihan valtaosa aikuisten elämästäkin ilman rangaistuksia. Rangaistus seuraa vain, jos rikkoo lakia ja jää kiinni, muuten teoistamme vain seuraa asioita tietyillä todennäköisyyksillä.



Mitä sitten ilman rangaistuksia kasvattavat tekisivät, jos lapsi heittää hiekkaa. He varmaankin kieltävät ja selittävät lapselle, miksi hiekkaa ei saa heittää ja että hiekkalaatikolla leikkiessä on sellainen sääntö, että hiekkaa ei heitetä. Jos lapsi tämän jälkeen edelleen heittää hiekkaa, niin joudutaan toteamaan, että lapsi ei osaa tai juuri sinä päivänä halua leikkiä hiekkalaatikolla sääntöjen mukaan, joten hiekkalaatikolla ei sovi leikkiä.



Kuten sanoin, meillä käytetään rangaistuksia, mutta rehellisesti sanoen en usko, että lapset niistä mitään hyötyvät. Niitä jaellaan lähinnä siksi, että tilanne pysähtyisi, vanhempi saa aikaa rauhoittua ja tilanne voidaan hoitaa jollain muulla tavalla. Ja mitä isommaksi lapset tulevat, sen järjettömämmältä rangaistusten jako tuntuu. Joskus voi rankaisemalla saada aikaan ihan hyviä lyhyen aikavälin tuloksia, mutta mitäpä se oikeasti paljoakaan hyödyttää, jos saa teininsä rangaistuksenuhalla tekemään läksynsä, mutta ei saa häntä ymmärtämään, miksi hänen pitää opiskella. Pidemmän päälle kun ei riitä, että lapsi tekee rangaistuksen pelossa jotakin tai jättää jotain muuta tekemättä, kun pitäisi saada lapsi sisäistämään arvoja, omatuntoa ja itsekuria.

Fletch:

Mitä sitten ilman rangaistuksia kasvattavat tekisivät, jos lapsi heittää hiekkaa. He varmaankin kieltävät ja selittävät lapselle, miksi hiekkaa ei saa heittää ja että hiekkalaatikolla leikkiessä on sellainen sääntö, että hiekkaa ei heitetä. Jos lapsi tämän jälkeen edelleen heittää hiekkaa, niin joudutaan toteamaan, että lapsi ei osaa tai juuri sinä päivänä halua leikkiä hiekkalaatikolla sääntöjen mukaan, joten hiekkalaatikolla ei sovi leikkiä.

Silloinhan se on rangaistus.

Entä mitä tehdä murkkuikäiselle joka jatkuvasti vain tupakoi? Varastaa? Huolimatta toistuvista keskusteluista.

Fletch:

Jos lapsi tämän jälkeen edelleen heittää hiekkaa, niin joudutaan toteamaan, että lapsi ei osaa tai juuri sinä päivänä halua leikkiä hiekkalaatikolla sääntöjen mukaan, joten hiekkalaatikolla ei sovi leikkiä.

rangasitus, toisille hienommin seuraamus kun heidän pilttejähän ei rangaista.. Haluasin todellakin tavata lapsen jota ei joskus ole rangaistu = otettu jotain pois, otettu jostain pois, jätetty jotain antamatta.. Eli rangaistu minun kielelläni. Ilmeisesti rankaisu / kuri yhdistyy jollain niin totaalisen voimakkaasti ruumiilliseen kuritukseen???

Ja sille murkulle varmaan sitten selitettäisiin uudestaan ja uudestaan, mitä tupakointi tekee keuhkoille, sademetsille, iholle jne. ja kuinka paljon siihen kuluu rahaa jne. Joko toimisi tai sitten ei, vähän niin kuin rangaistuksetkin. Murkkua on jo käytännössä mahdotonta estää yhtään millään kotikonstilla tekemästä jotain, mitä murkku todella haluaa, siinä eivät mitkään rangaistukset paljon paina. Itse oikeastaan uskon, että järjen puhumisessa onnistumisprosentti on jopa suurempi kuin rangaistusten lätkimisessä. Varastamisessa taas on jo itsessään niin paljon seuraamuksia, että jos ne eivät riitä, niin tuskin siinä kotiaresti tai pleikkakieltokaan enää auttaa.

Ja kuten jo sanoin, meillä rankaistaan lapsia. Välillä tuntuu, että liikaakin, mutta minulla ei ole kummoista uskoa rangaistusten tehoon. Mikään ei meidän pojilla ainakaan kovin pitkään rangaistusten voimalla toimi, vaan se järki pitää jotenkin muuten saada taottua heidän päänuppeihinsa.

Morre:

Silloinhan se on rangaistus.

Entä mitä tehdä murkkuikäiselle joka jatkuvasti vain tupakoi? Varastaa? Huolimatta toistuvista keskusteluista.

Vierailija:

rangasitus, toisille hienommin seuraamus kun heidän pilttejähän ei rangaista.. Haluasin todellakin tavata lapsen jota ei joskus ole rangaistu = otettu jotain pois, otettu jostain pois, jätetty jotain antamatta.. Eli rangaistu minun kielelläni.

Hiekkalaatikkotapauksessa seuraamus = rangaistus.

Okei, murkkuikäiselle ei ehkä sitten voi mitään, mutta entä jos ekaluokkalaiselle vaikka tuo pelkkä puhe ei tehoa? Onko esim. varastamisesta koituva pleikkari-kielto rangaistus vai seuraamus? Tai valehtelusta koituva kotiaresti seuraamus vai rangaistus?

Termeillä leikkimistä.

Rangaistus taas on teosta eriytetty negatiivinen vaste tiettyyn tekoon. " Sanoit kaverille rumasti, mene jäähypenkille istumaan ja miettimään, saako noin sanoa." Nuo " tässä paikassa on tällaiset säännöt, niitä pitää totella tai täytyy poistua" , ovat tietysti enemmän rajatapauksia, mutta itse kuitenkin miellän ne enemmän seuraamuksiksi kuin rangaistuksiksi.

Vierailija:

rangasitus, toisille hienommin seuraamus kun heidän pilttejähän ei rangaista.. Haluasin todellakin tavata lapsen jota ei joskus ole rangaistu = otettu jotain pois, otettu jostain pois, jätetty jotain antamatta.. Eli rangaistu minun kielelläni. Ilmeisesti rankaisu / kuri yhdistyy jollain niin totaalisen voimakkaasti ruumiilliseen kuritukseen???

Sehän näytti toimivan ihan hyvin. Siellä oli juuri niitä lapsia, joita ei oltu rangaistu kuin sanallisesti moitittu.



Jos minun teinini olisi sellainen hävytön, niin kyllä minäkin hänet tyrkkäisin vastaavanlaiselle leirille. Ja saisi kyllä rangaista niin paljon kuin sielu sietäsi.

surullista jos murkkujen kohdalla nostetaan kädet pystyyn. Murkut kaipaavat myös rajoja.