Onko kornia mennä kihloihin jouluna, jos avioero astuu voimaan vasta helmikuussa 2006?

Tyypillinen idiootti, jonka lapset traumatisoituu kun ispuoli vaihtuu kaiken aikaa.



Kihloihin säntäämälläkö turvaat, ettei miehet elämässäsi vaihdu? Jos todella haluat sitoutua ja että mieskin sitoutuu, TUTUSTUT mieheen ennen sitoutumista ja näin turvaat suhteen pysyvyyttä. Miten voit olla noin tyhmä? Minulla on pari tuollaista " sitoudutaan kiirehtimällä naimisiin" -tuttavaa. Toisen mies paljastui kaksoiselämän eläjäksi ja toinen alkoholistiksi. Mutta siitä vaan, kokeile arpaonneasi ja toivottavasti sinulla on parempi tuuri kuin tuttavillani. Riski vaan on melkoinen ku nlähes tuntemattoman kanssa kihlautuu. Tutustumiseen menee parikin vuotta.

Olen ajatellut ja elänytkin kuten sinä. Tutustuin mieheen, kihloihin, naimisiin, odoteltiin 5 vuotta ja sitten tehtiin harkitusti lapsi ja 10 vuotta yhdessäolon aloituksesta selvisikin, että mies on elänyt kaksoiselämää viimeisen vuoden. Sen minkä tuosta opin on se, että mikään muu ei ole varmaa kuin että kaikki on epävarmaa. Siitä huolimatta se ei tarkoita sitä, että eläisin niin tässä hetkessä ettenkö yrittäisi pohtia asioita niin, että minulla ja varsinkin lapsellani olisi mahdollisimman hyvä olla tulevaisuudessa.



Minä olen sitä mieltä, että sitten kun ero oli selvä (siis avioeropaperit jo vetämässä ja asuttiin erillään, sitä ennen yritetty kaikki ulkopuolinen apu psykologeista psykiatreihin käyttää), niin minusta ei ole mitään sellaista aikaa, mikä pitää odottaa, ennen kuin saa uusiin ihmisiin tutustua. Minä väitän, että tässä iässä osaan jo tunnistaa aika hyvin sen itsestäni, että mitä haluan ja mikä on minulle tärkeää. Kun sellainen ihminen tuli kohdalle, niin hän tarttui minun matkakumppanikseni. Kiire meillä ei ole mihinkään - siksi emme olekaan julkisesti kihloissa, kihlaus on vain meitä varten. Kihlaus merkitsee vain meille sitä, että olemme sitoutuneet tekemään töitä meidän suhteen eteen. Siitähän on loppujen lopuksi kyse niin kihloissa kuin naimisissaolossakin, ainakin minun mielestä.



Toivon, että sinun ei koskaan tarvitse kokea sitä, mitä minä olen elämässäni joutunut kokemaan. Toisaalta voin sanoa, että kaikki vastoinkäymiset ovat toivon mukaan katkeroitumisen sijaan opettanut ymmärtämään elämää enemmän. Sen ymmärrän, että mikä on elämässä tärkeää ja sen, että toisiin ihmisiin ei voi vaikuttaa. Ei sillä, että halveksi toisten ratkaisuja eikä niin, että kehuilla kannustaisi. Sitä on vaan jokaisen elettävä tätä päivää parhaaksi katsomallaan tavalla ja niin, ettei samalla itse tieten tahtoen tuhoa tulevaa, ei itsen eikä läheisten rakkaiden.

Vierailija:

Kuinka voit mennä sellaisen ihmisen kanssa kihloihin, kenen kanssa et ole liiemmin asunut?? Ihme sekoilua.

Vierailija:

Kuinka voit mennä sellaisen ihmisen kanssa kihloihin, kenen kanssa et ole liiemmin asunut?? Ihme sekoilua.

Me mentiin kihloihin vähä reilu vuosi ennen yhteenmuuttamista. Yhteen muutettiin kaksi kuukautta ennen häitä. Miksi helvetissä pitää asua yhdessä ennen kuin voi mennä kihloihin?!? Ennenhän ei juuri asuttu yhdessä ennen naimisiinmenoa...

käsitykseni mukaan lakannut toimimasta noin 2 vuotta sitten. Tai ehkä aiemminkin, mutta tämän ajan mies on ollut tietoinen vaimonsa toisesta miehestä,johon tämä on pitänyt yhteyttä enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Suhde ei kuitenkaan ole koskaan lopullisesti jäänyt yhdeksi syrjähypyksi vaan on jatkunut. Avioliittoa ei ole jostain syystä lopetettu, on siinä siis soudettu ja huovattu ja yritetty myös korjatakin liittoa. Vaimon omat puuhat kuitenkin loukkasivat miehen luottamusta syvästi. He ovat eläneet 2 vuotta melko erillään, vaimo on ollut poissa kotoa öitä ja pidempiäkin aikoja miehelleen ilmoittamatta, ollut uuden miehensä kanssa lomilla jne. Kumpikaan ei ole enää toisensa perään kysellyt.



Olen tuntenut kyseisen miehen noin 10 vuotta. Olemme olleet aina hyvissä väleissä, mutta emme erityisen läheisiä, koska emme ole olleet tekemissä minkään syyn vuoksi. Erään sattuman johdosta aloimme keskustella kerran tämän miehen kanssa syvällisemmistäkin aiheista, ja juttua tuntui riittävän. Mies puhui tulvana elämästään, pettymyksistään ja pienistä toiveistaan siitä millaiseksi elämänsä toivoisi vielä kääntyvän. Minä olin enimmäkseen kuuntelijana. Tästä tuttavuutemme läheisempi vaihe alkoi.



Koska emme asu samalla paikkakunnalla vaan pienen välimatkan päässä, pidimme alkuun yhteyttä vain puhelimitse muutamia kuukausia. Mies kertoi myöhemmin että voituaan keskustella jonkun kanssa (sattumalta siis minun), hän sai varmuuden laittaa avioeron vireille. Vaimonsa oli kommentoinut asiaan että " niin no kyllähän sekin juttu pitäisi joskus hoitaa" . Hän myös muutti muutaman päivän kuluttua pois, ilmeisesti nykyisen kumppaninsa luokse.



Asumuseron myötä suhteemme on tiivistynyt seurusteluksi. Ennen miehen ja hänen vaimonsa keskinäistä välien selvittelyä, avioeron vireille laittamista ja erilleen muuttamista suhteeni mieheeni oli vain ystävällishenkinen keskustelu, vaikkakin kaipasin häntä elämääni niin monella muullakin tavalla.



Yhteenvetona, meistä kummastakin tuntuu, että meillä olisi hyvä olla toistemme kanssa, ja koska elämä on lyhyt ja siitä osa on jo mennyt " hukkaan" toisarvoisiin asioihin, haluaisimme aloittaa yhteisen elämän mahdollisimman pian. Kihloihin meno ja lähiaikoina avioituminen tarkoittaa meille kummallekin perinteisen perhemallin arvostusta, ja haluamme omassa liitossamme osoittaa sille sitä kunnioitusta, jota se mieheni aiemmassa liitossa saanut. Ajatuksen joulukihloista olen kuitenkin jo hylännyt, paljon teidän kommenttienne, mutta myös siksi, ettei se minustakaan ole paras mahdollinen tapa toimia. Teini-iän olemme myös ylittäneet jo jonkin aikaa sitten, miehen omat lapset ovat teini-ikäiset ja pian täysi-ikäiset.



Kiitos mielenkiinnostanne asiaani kohtaan ja hyvää ja kaunista joulua teille ja perheillenne!



Terveisin Ap.

Eli en edes harkitsisi kihloihin menoa kuin vasta parin vuoden tiiviin suhteen jälkeen. Ja silloinkin vain jos aiotaan mennä myös naimisiin ja naimisiin en menisi ennenkuin olisin asunut ko. miehen kanssa muutaman vuoden. Tietäisin siis mitä on tulossa.