Onko ketään yli 10 vuotta kotiäitinä ollutta?

jatkoa ed. Kertoisitteko, millaista elämänne on, jos olette olleet

pitkään kotiäitinä. Itselläni 4 lasta, leikki-ikäisestä teiniin. Ihan vain kiinnostaisi, onko samanlaista/erilaista kuin itsellä.

Arki on helpottanut hurjasti kun kaks vanhinta ovat koulussa ja eskarissa ja olen " vaan yhden" kanssa kotona. Aamulla laitetaan vanhemmat kouluun, setvitään paikat, ulkoillaan, syödään ja odotetaan koululaisia. Eipä mitään ihmeellistä tehdä, kerhossa käydään kerran viikossa ja kavereiden luona. Sisustellaan, askarrellaan yms. Töihin ei tee yhtään mieli, vaikka KHT:kin loppui...



Kapinoinkin tätä yhteiskuntaa vastaan, jossa lapset on mukamas pakko laittaa viimeistään kolmevuotiaana hoitoon. Kaipaisin tänne " kotiäitikulttuuria!"

Samaa mieltä! Yksikin kaveriperheen pää (!), jolla on miljoonatulot totesi, kun sanoin haluavani olla kotona, enkä stressata aamuheräämisistä ja lasten hoitoonvienneistä/hauista, että sitä kutsutaan naisen/äidin elämäksi!!! Haloo!? Mahtava asenne, varsinkin kun sellaiset tulot, että voisi vaikka palkata kotiin hoitajan lapselleen. Onneksi en ole ko. tyypin vaimo!

Musta on älytöntä, että odotetaan naisen haluavan automaattisesti töihin. Olen 31v ja ollut nyt vuoden kotona. Toinen lapsi tulossa ja toivottavasti vielä muutama lisää ja olen miettinyt, että jos menen 40-vuotiaana töihin, kun esikoinen 10v., minulla on vielä 25 vuotta tehokasta työaikaa jäljellä, eikö se riitä?!

Kotiäitikulttuuria kaipaan minäkin, enkä sitä ainaista selittelyä ja ihmettelyä omasta valinnasta. Aiemmin luulin, että kaikki haluaisivat olla kotona jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista, mutta ei se menekään niin. Aina oppii uutta! Joka pistää kotiäitiyhdistyksen pystyyn, niin olen mukana :). Mukavaa uutta vuotta!

Irtisanoin itseni, kun liikaa matkatöitä ja vauvaa ei alkanut kuulumaan. Kesäkin oli silloin toukokuussa i h a n a v. 2000. Raskaaksi tulin kesän aikana ja nyt hoitelen kotona kahta lastamme 3v poikaa ja 4.5v tyttöä. Mieheni on yrittäjä ja paljon poissa kotoa.



Yritän ymmärtää ja ymmärränkin hiukan ? äitejä, jotka uraputkessa ahertavat. Itse en kaipaa sellaista elämää. Näkisin lapsiani ehkä tunnin aamulla ja kaksi illalla, jos työvuorot hyvin menisivät! Tosin iskän tarvitsi hoitaa lapsia enemmän, jos olisin töissä. Hyvä lasten ja isänkin kannalta, mutta käytännössä melko mahdotonta järjestää. Ja mielelläni minä lapseni hoidan.



Kerhossa lapset ovat 2*vko ja muskari sekä laulukuoro lisäksi. Tyttö käy baletissa. Äidin harrastukset liittyvät tällähetkellä kotiin ja lapsiin. Sitten kun lapset kasvavat jää varmaan äidillekin omaa aikaa...



Suunnitelmissa mennä töihin ehkä 5v päästä, jos töitä löytyy. Silloin olen minäkin 40v täyttänyt ja työrupeamaa vielä riittävästi jäljellä : )



Kieltämättä ei ymmärrystä kotiäitiyyteni löydy edes lähipiiristäni, paitsi siis mieheltänii ja lasten mummilta (äitini). Vanhat ystäväni, joita toisia näen vain kerran vuodessa kysyvät aina puhelimessa tai tavatessamme: " Jokos olet töihin päässyt" tai " Koska aloitat oikeat työt?" Loukkaavana koen nämä kyselyt ja en aina jaksa vastata. Tosin heillä kaikilla ei ole lapsia tai on vain yksi lapsi, eikä halua enempää lapsia.



Joten uudet ystävät ovat enemmän kuin tervetulleita!!!

Viiden lapsen kotiäiti. Lapset 11,10,8,5 ja 2 vuotiaita. Päivät kyllä kuluvat joutuisasti kotihommia tehdessä. 5v tytöllä on muutama kerho, mutta yksi vain " aamuherätyksellä" . Hyväkö kerkiää aamutoimet ja keittiöt siivota kun ensimmäiset koululaiset tulevat koulusta! Päivä kahvit saankin sitten yleensä jo juoda mieheni kanssa!! Mukava ammatti! Opettaja...ja ne kesälomat kyllä kruunaa huonon palkankin ja kaikki loma-ajat kun saadaan viettää koko perheen kanssa.



Aika paljon aikaa kuluu pyykkäykseen ja vaateiden selvittämiseen, vieläkun kaikki harrastavat jonkin sorttista liikuntaa niin pyykkiä riittää. Ja joskus kieltämättä on pakki tyhjänä ruokaohjeista, kun ei keksi mitään mitä tekis ruuaksi!!! Aikamoisia sävellyksiä kyllä joskus syntyy...Aika monta ruokaa sitä on kerennyt tehdä 10 vuoden aikana.



Nyt on kyllä jo alkanut miettimään vuoden päähän että mitäs sitten kun kuopus täyttää MAAGISET kolme vuotta.....pitäskö sitä lähteä töihin...Olen jopa miettinyt mahdollisuutta lähteä aikaisemminkin jotta mies voisi viettää myös vuoden kotona..mutta pitäs saada sellainen pesti että vois elättää perheen ja sais laskut maksettua. Tosin minun ammatillani ei tuollaisia loma-aikoja voisi viettää...



Onneksi meillä menee miehen kanssa ajatukset samaan tyyliin ja eipä ole vanhemmatkaan paheksuneet ratkaisua..tosin lapsimäärä on joskus aiheuttanut yskäisyjä miehen sisaren taholta.



Aika jännää kun itse olen perheestä jossa molemmat ovat käyneet 3-vuorotöissä ja minä olen ollut hoidossa (tosin sukulaisella).. Enkä kyllä muista että oisin ikinä ajatellut että miksi joudun aina hoitoon, enkä kyllä koe kärsineeni siitä.. Samaten miehen äiti on jo mennyt töihin kun lapset olleet 3kk!!! Silloin ei äitiyslomat olleet niin pitkiä kuin nyt, mutta kotiapulaissysteemi pelasi hyvin. Tosin anoppi tässä myösi että hän ei olisi jaksanutkaan olla pitempään kotona ja arvostaa minun kotona oloani sen vuoksi PALJON! Tosi mukavaa olla arvostettu! Joten minusta jokainen tekee ihan omat ratkaisunsa ja kunnioittaa toisten ratkaisuja.



No, Ap. Onko yhtään samanlaista/erilaista?

jää kotiäidiksi hoitotukien loputtua. Kohta meilläkin nuorimmainen 3 v.

ja sitten pitäisi taas jälleen kerran miettiä, että mitä nyt?

Samantyyppisesti meidänkin elämä soljuu: kotitöitä, ulkoilua ym. ei mitään sen erikoisempaa, vaikka mielestäni hommaa riittää näinkin. Koululaisetkin ovat aika väsyneitä päivänsä jälkeen ja haluavat jutella jos

mistä asioista. Ainoa " mutta" on tuo taloudellinen puoli, toisaalta valintojeni perusteella en voi saada kaikkea ja olen tottunut aika vähään. Työelämästäkin olen ollut jo niin pitkään poissa, että varmaan

pitäisi uudelleenkouluttautua, jos töihin mielii. Vaan kukapa melkein

nelikymppistä palkkaisi..

Tukijoita päätökselleni hoitaa lapseni kotona on aika vähän. En tosin

enää odotakaan, että muut sitä ymmärtäisivät, itse tiedän mikä on minulle tärkeää. Kiva, että löysin hengenheimolaisia, on aika uus juttu

meillä tämä netti, mutta löytyihän täältä jotain hyvääkin! Onnellista uutta vuotta teille kaikille!

t. ap

Itse en ole ollut kotiäitinä kuin yhteensä n. 2,5v , mutta haaveilen todellakin kotiäitiydestä! Meillä on ennestään kaksi lasta ja kolmatta yritetään alulle ja tuon kolmannen kanssa aionkin olla ainakin sen kolme vuotta kotona. Haluaisin ehdottomasti olla pitempäänkin, mutta en tiedä onnistuuko se... Sukulaiset eivät taatusti ainakaan kannusta siihen, mies on sitä mieltä, että jos se on taloudellisesti mahdollista niin sitten... Että se jää nähtäväksi!



Olen kyllä myös huomannut, että täällä Suomessa ei kotiäitiyttä arvosteta, eikä siihen kannusteta juurikaan. Ison perheen äideillä on vaikeuksia päästä työelämään, samoin myös vaikkei montaa lasta olisikaan, mutta jos se ainokainenkin on alle kouluikäinen... Ilmeisesti työnantajat pelkäävät (sairaspäiviä) ja kuluja, kun pitäisi kaikkien olla mahdollisimman tuottavia mahdollisimman pienellä korvauksella. :/

Olen ollut kotiäitinä yli 12 vuotta ja edelleen aion ollakin....Ainakin vielä seuraavat 3 vuotta.



Lapsista vanhin on 15½ v. ja nuorin 4½kk. Toisen lapsen syntymän jälkeen jäin kotiin, mutta olin sitten puolen vuoden pätkän töissä ennenkuin 8. lapsi syntyi...Ja silloin todellakin tajusin kuin IHANAA on olla " vain" kotiäiti:)!! Tosin olisin päässyt kyllä töissä n. " miljoona" kertaa helpommalla, mutta eipä siellä sitten aika kulunutkaan millään eikä ollut mitään tekemistä! Kotona kun päivät kuluvat kotihommissa ja harrastuskuljetuksissa tosi nopeasti:) Ihana seurailla omien lasten touhuja ja olla todellakin koko ajan tietoinen lapsen sen hetkisistä ilosta ja suruista!! Päivääkään en kotiäitivuosistani pois vaihtaisi:)! En edes niitä " känkkäränkkä päiviä" :D



Vielä en ole miettynyt sen tarkemmin että milloin töihin taas lähden (työpaikka on kyllä ollut odottamassa kaikki nämä vuodet), mutta nykyinen kuopus on sitten se meidän " hännänhuippu" , joten eiköhän se ole kolmen vuoden päästä viimeistään sitten ajankohtaista...Jos en sitä ennen keksi jotain muuta tai jos ei töistä soiteta että jokos tulisit kun ois tarve (niinkuin silloin kun olin sen puolivuotta töissä):D!



Minulle ei muiden arvostuksellakaan ei ole merkitystä, sillä olen itse " polkuni valinnut" ja jos kerran itse olen valintaani tyytyväinen niin se on silloin mielestäni oikea ja silloin en koe tarpeelliseksi perustella kenellääkään omaa valintaani...Eikä muiden mielipiteillä valintani suhteen ole minulle mitään merkitystä:) Jos jonkun mielestä olen " vain" kotona 10 lapsen kanssa niin sitten olen, mutta itse kyllä tiedän mitä kaikkea joudun päiväni aikana tekemään...Ja väitänpä että monesta ei siihen olisi:D!

Vanhin lapsemme täyttää kohta 21 vuotta (ei asu enää kotona, vaan opiskelupaikkakunnalla) ja nuorin on 4v., muut 5 siltä väliltä.

Viimeisen 18-vuoden aikana olen ollut töissä kesällä 1989 kuukauden ja vuonna 1992 5 1/2 kk. Opiskelemassa olin 10 kk toisella paikkakunnalla vuonna 1997, jolloin sain sis.kir. sh:n pätevyyden.



Mitään hinkua ei ole töihin ollut, elämä on aikataulutettu niin, että isompien koulussa ollessa pienin on parina aamupäivänä pari tuntia kerhossa ja yhtenä aamuna muskarissa, muuten hommaillaan kotona ja joskus käydään lähikaupungeissa kaupoissa ja muilla asioilla.

että kymmenen vuottahan miekin kotona jo ollu,lukuunottamatta 9kk opiskelu- ja 9kk töissäoloaikaa.Äkkiä aika mennee : )

Meillä neljä lasta,joista kaks vanhinta koulussa ja kotona siis kaks nuorinta,3v ja vajaa 2v.Kotona aion olla niin pitkää kuin hyvältä tuntuu,rahallisestikin siihen on mahdollisuus; ollaan totuttu nuukailemaan tähänkin asti! : ).Mies on paljon poissa kotoa,senkin takia haluan lasteni " turvana" olla.

Ystäväpiiriini kuuluu useampia kotiäitejä,toki myös uraäitejä.Ihan samanlaisia ongelmia niitä tuntuu olevan kaikilla,yhtä ei arvosteta kotona,toinen ei saa ansaitsemaansa huomiota töissä...Itse oon ylpeä kotiäitiydestäni,huonoina päivinä kyllä voisin sanoa muuta....!!! ; )

On tässä vuodet hurahtanut ihan huomaamatta.Lapsista sen huomaa..Itsehän ei mukamas ole vanhentunut yhtään,ainakaan mieleltään...

Lapsia on kuusi,vanhin 13v ja nuorin 5kk.Ei tässä kyllä varmaan töihin enää ehtisikään millään kun kotonakin

puuhaa riittää kivasti.

Ei työstä kyllä pääsisi tienaamaankaan kun pitäisi useampi lapsi viedä hoitoon.On se vielä niin rikasta aikaa tuo lapsuusaika että on ihana nähdä lastensa kasvavan ja kehittyvän itse,eikä vaan hoitotädeiltä kuulla että mitäs tänään on opittu.

Oma äitini oli kotona minun ollessa lapsi ja minusta se oli aivan ihana kun kotona oli aina joku odottamassa koulusta päästyäni.

Eihän tässä hommassa tietenkään rikastumaan pääse mutta onpahan tuota oppinut varojensa mukaan elämään,vaikkakin senttejä saa jatkuvaan ollakin laskemassa.Mies käy työssä vakituisessa paikassa.Onhan se jonnekin työhön " lähdettävä"

kunhan tämä meidän pahnan pohjimmainen kasvaa siihen ikään mutta se on sen ajan ns. murhe.

Minulla ei ole mitään ammattia,enkä tiedä miksi isona haluaisin,ehkäpä sitten lähden opiskelemaan kunhan keksin oman alani.

mutta aikomus jatkaa kotona oloa jos mahdollista.Pienin nyt 1v4kk ja vanhin lapsi perheessä 13v.

Haaveena olisi vielä ainakin yksi kulannuppu:)

Nyt meillä lapsia pyörii täällä 5.

Eipä tätä kotiäitiyttä kovin monta lähipiiristä arvosta ja se joskus laittaa mielen matalaksi.Kovasti taitavat odottaa,että milloinka menen " oikeaan" työpaikkaan!

Oma mies kyllä arvostaa mitä teen ja sehän on tärkeintä.

Eihän tässä isoja rahoja tienaa,mutta empä paljoa enempää tienaisi vaikka töissä kävisin,kun lapset pitäisi viedä hoitoon ja kulkisin autolla työmatkat.

Nautitaan siis tästä ajasta ja antaa muiden puhua mitä puhuvat!

Kylläpä on ulkona kylmä. Laitoin juuri 2 v:n ulos nukkumaan, monta

päivää on mennyt pakkasen vuoksi " pipariksi" , kun on tottunut ulkona

nukkumaan päiväunet. Lämpömittarin tuikkasin mukaan rattaiden kuomun alle.. Saas nähdä, mitä näyttää. Muistelisin, että viime talvena

oli rattaiden sisällä n. 8 astetta lämpösempää kuin ulkoilma. Mutta en

valita, tykkään talvesta, vielä kun päästäis ulos! Omppupomppuposkia

kaikille kotiäideille!