Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää meidän koiraa!!!!!!
14.12.2005 |
Yksinkertaisesti en jaksa! Jatkuva imurointi vähintään kahdesti päivässä, karvoja ja likaa silti löytyy. Kuolaroiskeita seinissä ja ovissa. Parketti todella hirveän näköinen, täynnä syviä naarmuja. Haukkuu, ulvoo silloin tällöin, onneksi ei sentään paljon. Ulkona vetää aivan hulluna, vapaana ei voi pitää, kun on vaistojensa varassa niin vahvasti. On niin iso, että täytyy pitää koko ajan lapsista erillään joko häkissä tai toisessa huoneessa, kun muuten lapset kaatuu koko ajan ja jää alle. Koiralla ikääkin jo 7 vuotta, mutta käyttäytyy täysin pentumaisesti, riehakkaasti. Oksentelee mahanesteitä, ellei saa ruokaa vähintään 12 tunnin välein, pissailee ulkona kintuilleen ja HAISEE sitten sisällä hirveälle. Siis miten mulle on käynyt näin? Olen täysin väsynyt hoitamaan tuota otusta, mikä ei sinänsä ole tehnyt minulle mitään pahaa. Ressukka ei saa meilla enää minkäänlaista muuta huomiota kuin ruokakupin eteensä ja nopeat pissalenkit aamuin illoin. MÄ en jaksa!!! Mies taas ei suostu koiraa hoitamaan yhtään, koska minä olen sen aikanaan meille ottanut. Piste. Anteeksi vuodatukseni, on niin paha olla!
Kommentit (63)
Turha on valittaa että voi ku meiän musti on sotkunen ja parketit pilalla! Ei kannata ottaa parkettilattioita jos on koira, ei se sen koiran vika ole. Ja kuraisia tassuja... onko mahdotonta kuivata tai pestä tassut kun tulet ulkoa. Onko koirasi fleksissä vai miksi se on oppinut vetämään? Uudelleenkoulutusta? Meillä kaks saksanpaimenkoiraa, lapset 4v ja 1v. 4v lähtee kävellen lenkeille, 1v rattaissa.
Etsi koirallesi uusi koti, mutta älä sitä rankaise siksi että ite et jaksa hoitaa. ÄLÄKÄ lopeta, ole kiltti...
Äläkä enään ikinä ota mitään eläintä ellet huolehdi siitä sen elämän loppuun saakka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koira on laumaeläin, enkä ihmettele että on riehakas jos sitten pääsee välillä lauman joukkoon.
Miten ihmeessä tuo voi olla kolmas koirasi? Koira ei ole koulutettu, et osaa ruokkia sitä, sinua ottaa päähän ne asiat, jotka nyt ovat " luonnollisia" kun on koira (karvat, kuola, parketin naarmut).
Miten ihmeessä olet päästänyt tilanteen tuohon pisteeseen?
Ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni ja toimi! Hanki vedonestovaljaat ja ala ulkoiluttamaan koiraa lasten kanssa. Käy koiran kanssa välillä kunnon lenkillä kaksin (miehesi varmasti on lasten kanssa). Mene koiran kanssa vaikka koulutukseen, siitä saat itse vinkkejä ja koira saa aivojumppaa (koulutus esim. 2 kertaa kuussa on jo hyödyksi eikä vie liikaa aikaa).
Tee koiran kanssa erilaisia juttuja, näitä voit tehdä vaikka lapset paikalla/ mukana: perustottelevaisuutta, aivojumppaa.
Uskon, että tilanne paranee paljon jo pienillä toimenpiteillä - anna koiralle päivittäin hetki, jolloin koira saa kaiken huomion, tämän voit tehdä vaikka pihalla lasten ulkoillessa, ota makupaloja ja treenaa ihan perustottevaisuusjuttuja, kehu koiraa kun toimii oikein.
Pyri siihen, että edes 2-3 kertaa viikossa koira pääsee kunnon lenkille.
Älä eristä koiraa muusta laumasta vaan opeta koira olemaan laumassa.
(kehu ja palkitse aina kun tekee oikein).
Anna koiralle useammin ruokaa (jaa päivän annos 2-3 annokseen) niin ettei sen tarvitse oksennella tyhjän mahan takia.
Olisiko mahdotonta hankkia koiralle ulkoiluttajaa? Esim. dogsitteria joka muutaman kerran viikossa käyttäisi koiran kunnon lenkillä? Tai löytäisitkö koiralle hoitopaikkaa, johon voisi mennä silloin tällöin muutamaksi päiväksi. Olen itse yh-äiti ja joskus kun minulla on pitkiä työpäiviä niin vien koiran hoitoon pariksi päiväksi, ettei koiran tarvitse olla pitkiä päiviä yksin (ja lapset eivät välttämättä jaksa ulkoilla pitkän tarhapäivän jälkeen) - hoitopaikasta tullessaan koira nukkuu 2 päivää putkeen =)
Kerroit koiran stressaantuvan helposti - en ihmettele, että eristettynä, liian harvoilla ruokinnoilla ja liian vähäisellä aktiviitetillä stressaantuu - ja karvanlähtö voi aiheutua stressistä.
Joku neuvoi heittämään palloa tai keppiä - älä! Se vain kiihdyttää koiraa, usein luullaan, että pallon tmv. heittäminen on hyvää energianpoistoa, mutta saalisleikki aina kiihdyttää koiraa ja nostaa adrenaliinitasoa eli vaikutus on päinvastainen. Kunnon lenkki, aivojumppa (jota voit tehdä myös sisällä) on paljon parempaa " väsytystä" .
siitä kepinheitosta...meidän koira kyllä on iltalenkillä pallon kanssa " väsytetty" yöunille :) . Riippuu varmaan koirasta kelle tepsii ja kelle ei.
Aivojumpat on kivoja. Pitkien työpäivien ajaksi koiralle piilotellaan raksuja mattojen alle ja talouspaperirulliin ym :D
Olin eilen niin väsynyt kaikkeen tähän rumbaan ja koiraan siinä hännänhuippuna, että tulin tänne lähinnä purkamaan tätä tuskaani. Niinkuin jo ensimmäisessä viestissäni sanoin, tiedän tarkkaan mitä pitäisi tehdä,että tilanne parantuisi. Tiedän ihan tarkkaan, että tämä koira tarvisi n. 2 tuntia reipasta ulkoilua ja muuta puuhailua päivittäin. Tiedän paljon aktivointi ja aivojumppakeinoja yms. Ja se ulkona vetäminen, se on juuri sitä yli-intoa mikä koiralla on kun on ollut sisällä pitkään. Se on luonteeseen kuuluvaa hötkyilyä ja stressinpurkua, sitä on ollut aina, ja tulee olemaankin. Pointtini oli se, että olen itse niin voimaton ja maassa, etten ole jaksanut hoitaa koiraa hyvin. Vain välttämättömästä olen huolehtinut. Koiraharrastus on sellainen, että olen aikanaan panostanut siihen todella paljon aikaa ja rahaa. Tämänkin yksilön kanssa on kierretty satoja näyttelyitä, ennen lapsia ja vielä ekan ollessa pieni. Nyt ei enää.
Ja parketit ja muu sotku, se on aina ollut tiedossani toki. Nyt vaan harmitti, kun sekin kaikki kaatui päälle ja toisaalta mies aina jaksaa muistuttaa, kuinka tuo otus on pilannut asunnonkin pikkuhiljaa. Olkoon vaikka taas muistutus siitä. että kaikkien perheenjäsenten on oltava samaa mieltä koiran hankinnasta!
Yritän panostaa enemmän koiraan tästä eteenpäin, mutta sille tielle en lähde, että lapset siitä kärsivät tai joutuvat vaaraan.
Koiralla on jatkuva hiivaongelma, josta johtuu karvanlähtö sekä toistuvat korvatulehdukset. Niitä on selvitetty monin monin tutkimuksin eläinlääkäreillä, mutta syy on epäselvä edelleen. käytössä on siis allergia ruokavalio ja korvia pitää hoitaa ahkeraan. ELäinlääkäri on pitkän yhteistyömme aikana päätynyt siihen, että käyttäytymisongelmat johtuvat tuosta hiivajutusta, mikä ei hellitä. Koiraa kutittaa ja pistelee yms mikä aiheuttaa lisää stressiä ja tosi levotonta käyttäytymistä. Ja myös sitä oksentelua!!
Älkää ottako koiraa, jos ette ymmärrä, että näin on mahdollista käydä ajan kuluessa!!!!!!!! Olkaa kilttejä ja ajatelkaa asiaa aina enemmänkin kuin kaksi kertaa.
Terv. Ap
Ja olo oli hirvee! Kotona oli niin tyhjää! Se kissa oli semmonen energiapakkaus. Mutta järkeilen, että lopulta paras oli sijoittaa kissa muualle, kun en kerta kaikkiaan ehtinyt huomioida sitä tarpeeksi ja kissa turhautui siitä. Tosi monet turhaumat kun vois estää postiivisella huomiolla. Vaan kun aika ei riitä kaikkeen, vauvastakin pitää huolehtia ja nauttia.
Ja mä otin kissan pari vuotta ennen vauvaa, oltiin lapsettomia. Hoidoissa käytiin, mutta nekin tuntui niin toivottomilta, etten voinut ajatella vain odottavani vauvan odotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Älkää ottako koiraa, jos ette ymmärrä, että näin on mahdollista käydä ajan kuluessa!!!!!!!! Olkaa kilttejä ja ajatelkaa asiaa aina enemmänkin kuin kaksi kertaa.Terv. Ap
SE ON elävä olento, joka KÄRSII sun LAISKUUDESTA!!
-PIIKILLE
-UUTEEN KOTIIN
-HOITOA,RAPSUTUKSIA, HUOMIOTA,LIIKUNTAA
tässä vaihtoehdot senkin " #!¤#!" %&" #&%/%&(¤/(" #¤" #¤" #½" &%/
Koira kärsii taatusti vähemmän piikistä kuin uudesta sijoituspaikasta. Kun sillä on noita ongelmia, hiivaa ja muuta, niin armollinen loppu on parasta mitä voit sille enää antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutkin siis välillä väsyvät koiriinsa. Meillä otus on onneksi pienen pieni ja käyttäytyy ihan hyvin, ei vedä lenkeillä tai hösellä sisällä.
Silti välillä tuntuu, ettei sitä aina jaksaisi lenkittää ja leikittää ja harjata ja hoivata. En tiedä, ehkä tämä on sitä, että kun lapset kasvavat he oppivat vähitellen ottamaan itsekin hieman vastuuta itsestään, koira taas on jatkuvasti ' vauva' . Vauvankin hoitoon kyllästyisi, jos sitä joutuisi tekemään vuosikausia päivittäin.
Ei silti, ei minulla ole aikomustakaan päästä eroon tuosta koirasta. Se on osa perhettämme. Mutta kyllä sitä välillä kyllästyy ja väsyy.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=4284191&t=4284191&appid=&…
Olin kissan kanssa vähän samassa tilanteessa kuin sinä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna piikki oli oikea ratkaisu, vaikka se surua tuottikin meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille on tosin tyrkätty vanhempieni koira vastentahtoisesti hamaan tulevaisuuteen hoitoon, koska he muuttivat ulkomaille osaksi vuotta. Nyt sitten pitäisi kahden lapsen lisäksi huolehtia koirasta joka lähinnä ärsyttää koko olemuksellaan. Olen ennen ollut hyvinkin koirarakas, mutta nyt lähinnä inhoan koiria.
Tilanne ajautui kuitenkin ongelmien myötä siihen, että koira piti lopettaa. Ja kyllä se suru on suuri, vaikka ajoittain ajattelin koirasta samoin kuin ap. Olen helpottunut ja huojentunut, mutta niin kamalasti kaipaan tuota riehuvaa karvakasaa. Maksaisin mitä vain, että saisin edes päiväksi tuon rakkaan koirani takaisin. Ja voi kuinka sitä hemmottelisin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehkää noille viattomille elämille suuri palvelus, älkääkä enää IKINÄ ottako mitään eläintä " vaivoiksenne" . Jos olette kerran lopettaneet tai uudelleen sijoittaneet jonkun eläimen, ette ole kykeneviä huolehtimaan niistä- oppikaa edes virheistänne.
Kyllä pitäisi olla jotain suhteellisuudentajua omista resursseistaan ja jaksamisestaan.
Koiraa pitää hoitaa ihan samalla lailla kuin lastakin, joskus jopa enemmän.
Surullista ap:n kirjoituksissa on se, että koira on ilmeisesti ollut ap:lle tärkeä silloin kun sitä on käytetty " sadoissa näyttelyissä" . Sitten kun koira sairastuu eikä enää olekaan näyttely champion niin kas kummaa kuinka se muuttuu kerrasta riesaksi.
Laita ap ne mukulat vaikka päivällä hoitoon ja keskity siihen koiraan välillä- se on sen ansainnut.
t. 9
Ja samat sairaudet sillä oli jo silloinkin. Ei ne ole tätä tilannetta yksin aiheuttaneet. Tämä on tosiaan useiden, useiden sattumien summa. Olen nyt kaksi päivää tosissani tätä asiaa miettinyt ja pohtinut. Aion alkaa hoitaa koiraa enemmän. Mies olkoon lasten kanssa, jääköön sitten kotitöitä tekemättä. Siitähän hänkin toivottavasti huomaa, etten vain oleile täällä päivät pitkät....
Mutta tuo 9. taitaa kyllä olla hiukan yksinkertainen, kun ajattelee, että lapset pitää laittaa hoitoon, jotta saan koiran kanssa kahdenkeskistä aikaa ;) Suoraan sanoen, siihen en kyllä olisi ikipäivänä valmis! Mieluummin ottaisin sitä aikaa joskus vaikka miehen kanssa. Ei olla kaksin oltu kuin kolme kertaa pari tuntia esikoisen syntymän jälkeen yli kolmeen vuoteen...
No, kiva lukea että kannatte huolta lemmikeistä! Kiitos vaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on kauheaa. Totta kai koiran tulee saada VÄHINTÄÄN 10 tunnin välein ruokaa! Anna toki koira pois jos noin jää en hoitaminen välistä. Eläinrääkkäystä!
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 19:43"]
Tuohan on kauheaa. Totta kai koiran tulee saada VÄHINTÄÄN 10 tunnin välein ruokaa! Anna toki koira pois jos noin jää en hoitaminen välistä. Eläinrääkkäystä!
[/quote]
aloitus on vuodelta 2005, jospa ap:n ongelma olisi jo ratkennut..
Ap-akka tuhoaa kaiken ympäriltään pikku hiljaa. Ensin koira ajetaan hulluuteen ja viedään piikitettäväksi. Mies menettää hermonsa ja lähtee jonkun nuoremman ja normaalin mukaan. Akka sitten yksinhuoltajana jää kiusaamaan lapsiaan ja litkimään sidukkaa lähiöbaarissa. Yhteiskunnan tukirahoilla elellään ja itsesäälin määrä on huimaava.
Vierailija kirjoitti:
HOIDAT KOIRAASI HUONOSTI!
Minulla on kaksi lasta, 3v. ja 5 v. ja mies joka tekee vuorotyötä 6-14 tai 14-22 ja itse olen töissä 8-16.
Vaikka mies pitää koirasta, mies ei lenkitä pitkiä lenkkejä muulloin kun silloin, kun sairastun, se oli koiran ottamisen ehto. Koira on siis minun ja se on saksanpaimenkoira, eli erittäin energinen ja virtaa omaava rotu. Nousen aamuvuoroviikolla kello 5.00 ulkoiluttamaan koiran, mies lähtee silloin töihin 5.45. Silloin yleensä koulutan koiraa.
(Iltavuoroviikoilla tuntia myöhemmin, mies vie lapset) Minä vien lapset tarhaan, koira mukana (saa ylimääräisen pissalenkin) ja koira takaisin kotiin. Mies pissattaa koiran kun tulee lasten kanssa tarhasta/tai lähtee iltavuoroon, mutta se on 5 min. Kun minä tulen töistä, laitan ruuat ja koiran kanssa lähdetään puolentoista tunnin lenkille klo 18-19.30. Kesällä se on pyörälenkki, koira nauttii juoksemisesta. Miehen ollessa iltavuorossa tämä tapaht
Ei aptä tällaiset asiat huoleta. Hänen käy vain itseään niin kovasti sääliksi kun hänellä ei nyt ole kivaa.
Suurikokoinen koira vaatii päivittäisiä pitkiä lenkkejä pysyäkseen terveenä. Miksi koiraa ei voi ruokkia useammin? Kintut ja koiran voi toki pestä ettei se haise.
Kuulostaa heitteillejätöltä. Vika ei ole koirassa,vaan peilissä.
HOIDAT KOIRAASI HUONOSTI!
Minulla on kaksi lasta, 3v. ja 5 v. ja mies joka tekee vuorotyötä 6-14 tai 14-22 ja itse olen töissä 8-16.
Vaikka mies pitää koirasta, mies ei lenkitä pitkiä lenkkejä muulloin kun silloin, kun sairastun, se oli koiran ottamisen ehto. Koira on siis minun ja se on saksanpaimenkoira, eli erittäin energinen ja virtaa omaava rotu. Nousen aamuvuoroviikolla kello 5.00 ulkoiluttamaan koiran, mies lähtee silloin töihin 5.45. Silloin yleensä koulutan koiraa.
(Iltavuoroviikoilla tuntia myöhemmin, mies vie lapset) Minä vien lapset tarhaan, koira mukana (saa ylimääräisen pissalenkin) ja koira takaisin kotiin. Mies pissattaa koiran kun tulee lasten kanssa tarhasta/tai lähtee iltavuoroon, mutta se on 5 min. Kun minä tulen töistä, laitan ruuat ja koiran kanssa lähdetään puolentoista tunnin lenkille klo 18-19.30. Kesällä se on pyörälenkki, koira nauttii juoksemisesta. Miehen ollessa iltavuorossa tämä tapahtuu lasten kanssa, menemme koirapuistoon. Iltavuoroviikoilla ollaan pidempään ulkona, koska en voi jättää lapsia yksin sisälle, vaan pissatan koiran taas kun mies tulee (½ tuntia). Viikonloppuisin koira saa erittäin pitkiä lenkkejä ja sen lisäksi jos ollaan mökillä, se saa olla pihassa vapaana, kun naapureita ei ole. Se ei karkaile, koska olen opettanut sen pitämään silmällä perhettään. Se siis paimentaa meitä kuin lampaita....Mökillä se saa myös riuskaa liikuntaa potkukelkan/pyörän kanssa.
Koirani ei vedä eikä räyhää. Olemme olleet koirakoulussa sekä alkeis- että jatkokurssit+ olen opettanut hakua ja agilitya. Sille on opetettu käskyt: seuraa, seis, sivulle, oikealle ja vasemmalle, paikka, istu, maahan, hiljaa, hauku, tee pissa (kätevää kun on kiire), tuo, irti, väistä, kierrä, etsi, näytä, missä talutin + kaikenlaisia temppuja jne.. Se ei murise ruokakuppiensa päältä, koska sitä on opetettu. Se ei nuku sängyissä ja sohvilla, vaan korissaan. Se on niin hyvin koulutettu, että 60 vuotias äitini ottaa sen tarvittaessa ilomielin viikonlopuksi. .....OPETA KOIRAASI JA JÄRJESTÄ SILLE LIIKUNTAA JA AIVOTYÖTÄ, niin se vauhkoaminen rauhoittuu ja sitä alkaa kiinnostaa nukkuminen!!! Vetämisen poisopettamisessa auttavat myös vedonestovaljaat ja seuraa-käskyn opettaminen. Sinun nenä maassa kiskovaasi pitää opetta ottamaan kontaktia ihmiseen ja sen lisäksi haku voisi olla sille just oikea toimintalaji.
Mitä tulee runsaaseen karvanlähtöön ja sappinesteiden oksenteluun, selvitäpä onko koirallasi ruoka-aineallergia tai vitamiinien puutos. Minun koirani karvanlähtöön auttoi vehnän poisjättäminen ja biotiinia sisältävä vitamiinivalmiste.
Ja koiran kynnet voi ja pitää leikata.
Turhautunut ja eroahdistuksesta kärsivä koira haukkuu ja ulvoo. Se tarvitsee tekemistä ja puuhaa purkaakseen virtaansa, esim. maksamakkaralla täytettyjä ydinluita, terapiapallon (josta tulee ruokaa kun koira tökkii sitä) ja sitruunapannan sekä koulutusta yksinoloon.
Sietäisit hävetä että laiminlyöt toimintaa tarvitsevaa elukkaa. Koira on harrastus, se sotkee ja imuroitavaa tulee ja sille pitää järjestää aikaa, sillä ei se pelkällä ruualla tule hoidetuksi!