Mä en jaksa enää meidän koiraa!!!!!!
Yksinkertaisesti en jaksa! Jatkuva imurointi vähintään kahdesti päivässä, karvoja ja likaa silti löytyy. Kuolaroiskeita seinissä ja ovissa. Parketti todella hirveän näköinen, täynnä syviä naarmuja. Haukkuu, ulvoo silloin tällöin, onneksi ei sentään paljon. Ulkona vetää aivan hulluna, vapaana ei voi pitää, kun on vaistojensa varassa niin vahvasti. On niin iso, että täytyy pitää koko ajan lapsista erillään joko häkissä tai toisessa huoneessa, kun muuten lapset kaatuu koko ajan ja jää alle. Koiralla ikääkin jo 7 vuotta, mutta käyttäytyy täysin pentumaisesti, riehakkaasti. Oksentelee mahanesteitä, ellei saa ruokaa vähintään 12 tunnin välein, pissailee ulkona kintuilleen ja HAISEE sitten sisällä hirveälle. Siis miten mulle on käynyt näin? Olen täysin väsynyt hoitamaan tuota otusta, mikä ei sinänsä ole tehnyt minulle mitään pahaa. Ressukka ei saa meilla enää minkäänlaista muuta huomiota kuin ruokakupin eteensä ja nopeat pissalenkit aamuin illoin. MÄ en jaksa!!! Mies taas ei suostu koiraa hoitamaan yhtään, koska minä olen sen aikanaan meille ottanut. Piste. Anteeksi vuodatukseni, on niin paha olla!
Kommentit (63)
Koira hankitaan ensin ja sitten tehdään lapset. Voimia ei riitä enää koiran hoitoon. Silti koirasta on vaikea luopua, joka ois joskus hyväkin vaihtoehto sekä koiralle etä ihmisille siinä perheessä. Mieti voisko siitä luopua tai sitten muuta asennetta koiraa kohtaan.
Koira ei mahda sille mitään jos oksentaa mahanesteitään kun vatsa on tyhjä. Ruokkikaa sitä useammin....
Muutenkin kuulostaa kyllä todellakin siltä että koiralla voisi olla parempi olla jossain muualla. Vaikka kurjaa koiralle joutua tuossa iässä muuttamaan....
Tottakai se on riehakas, jos ei pääse energiaansa purkamaan lenkeille, kuten itsekin varmasti tiedät! Mulla on 2 lasta, mutta ottaisin mieluusti koiran, kuhan nämä vähän kasvavat. Rapsuta sitä pikkasen mun puolesta! Kun on joulukin kohta :)
tuossakin iässä, eikä minulla ole voimia ulkoiluttaa sitä riittävästi, tiedän!
Esim. eikös 4H-kerhoilla ole dogsittereitä joka voisi ulkoiluttaa/lenkittää koiraasi kunnolla. Tuo karvanlähtö on kurjaa, tietysti siihen auttaisi ahkera harjaus mutta jos ei energia/aika riitä niin... Vähentäisi varmaan kuitenkin imuroinnin tarvetta joten tilanne tasaantuisi sillä.
hoidettavaksi. Sappi kiehuu kun ajattelenkin, millaisissa oloissa koira joutuu olemaan. " oksentaa jos ei saa ruokaa 12 tunnin välein" - no kannattaisiko sitä eläinraukkaa ehkä ruokkia säännöllisesti. Vie sitä KUNNON PITKILLE lenkeille useasti päivässä niin se rauhoittuu kun saa liikuntaa. Jos miehesi ei koiraa hoida, sysää lapset miehelle hoitoon siksi aikaa niin pääset ulkoilemaan. Saattaisi tehdä rouvallekin ihan hyvää.
Karmaisevaa kertakaikkiaan että luonasi asuu jotakin elävää. Kun olet koiran aikoinaan ottanut, olet siitä vastuussa koko sen elämän ajan. Vastuussa siitä, että se saa tarpeeksi ruokaa, liikuntaa, huolenpitoa ja virikkeitä.
Ole aikuinen ja hoida asiat niin että koirankin on hyvä olla.
Lapset ovat 1v. ja 3v. Jätänkö heidät yksin kotiin? Mukaan vaunuihin esim. en voi ottaa tai ovat kaatuneet alle 5 minuutin, kun koira sattuu innostumaan liukkaalla. Vien lapset mukanani lenkille koiran kanssa vain kun mies on työmatkoilla tai silloin käyn tosi pika pikaa yöllä myöhään ja aamulla varhain, lasten nukkuessa. Mies lähtee töihin klo7 ja tulee n. 18 jälkeen kotiin. Ei vaan onnistu. Olen huono koiran äiti, siinä se!
ap
Suurin ongelma oli kuitenkin koiran mustasukkaisuus, koira haukkui ym. aina kun 1v:een kanssa touhusi ja leikki.
Lisäksi ainainen sotku oli viimeinen pisara. Ei kiitos. Vaikeaa luopuminen silti oli, mutta olen varma, että koiralla on parempi uudessa kodissa!
Suurikokoisen ja villin koiran uudelleensijoittaminen on varmasti hankalaa, joten silloin vaihtoehdoksi jää nukutuspiikki. On osattava luopua ja antaa periksi, mikset ole jo sitä tehnyt? Koira on varmaan sinulle kuitenkin rakas joten osoita todellista rakkautta ja tee päätös koirasi parhaaksi.
ei ole sinun syytäsi tuo tilanne.. ehkälöytäisit koiralle uuden kodin. minäkin jouduin luopumaan kissastani kun vauva tuli. ei sopeutunut tilanteeseen millään lailla ja jouduin pelkäämään jatkuvasti vauvan puolesta. yllättäen uusi koti löytyikin tutun luota ja pääsen tapaamaan kissaa milloin haluan.
omatunti kuitenkin soimasi kun kissa muutti. ja soimaa välillä vielälin.
jos päätät koiran kuitenkin pitää, tilanne varmasti helpottuu kun lapset kasvavat! tsemppiä!
Tulee lapsillekin hyvä malli, miten eläimiä hoidetaan!!!!
Ruoki koira tarpeeksi usein, niin ei tarvitse oksennella. Katso, että saa oikeanlaista ruokaa (voi auttaa karvanlähtöönkin). Vie se aamulla kunnon lenkille ennen kuin miehesi lähtee töihin. Päivällä pikkulenkki. Illalla pitkälle ainakin tunnin lenkille, kun mies on lasten kanssa kotona. Eiköhän se siitä vähän rauhoitukin, kun saa liikuntaa.
Jos et pysty koirasta huolehtimaan, etsi sille hyvä uusi koti!
t. kahden pienen lapsen ja kahden koiran äiti
Ja niin kenenköhän syytä se sitten on? Kuka on ottanut koiran? Minkä tahansa lemmikkieläimen ottaessaan on tajuttava että siitä täytyy huolehtia hyvin KOKO SEN ELINAJAN. Jos ei siihen pysty on syytä luopua lemmikistä.
Vierailija:
Lapset ovat 1v. ja 3v. Jätänkö heidät yksin kotiin? Mukaan vaunuihin esim. en voi ottaa tai ovat kaatuneet alle 5 minuutin, kun koira sattuu innostumaan liukkaalla. Vien lapset mukanani lenkille koiran kanssa vain kun mies on työmatkoilla tai silloin käyn tosi pika pikaa yöllä myöhään ja aamulla varhain, lasten nukkuessa. Mies lähtee töihin klo7 ja tulee n. 18 jälkeen kotiin. Ei vaan onnistu. Olen huono koiran äiti, siinä se!
ap
Nyt sitten valitat siitä. Ja mites toi karvanlähtö? tuliko sekin nyt yllätyksenä?
Taidat olla todella yksinkertainen?
vaikka koira olikin suurimman osan aikaa ulkona, kun meilla on siihen tilaisuus. Vauvan saannin jalkeen meilla ei vain ollut enaa tarpeeksi aikaa ja energiaa ison koiran hoitamiseen/lenkittamiseen. Tulimme siihen tulokseen etta ei ole koirallekkaan reilua, vaan ansaitsee paremman kodin. Niin sitten hommasimme koiralle uuden kodin samanlaisten kaverien kanssa paikassa jossa saa varmasti paljon huomiota ja aktiviteettia. Asumme ulkomailla, ja paikallinen rankkuri auttoi asian hoitamisessa, kun soitin hanelle. Han myos haki koiran meilta. Taalla meillapain kannustetaan jopa tekemaan nain, ennemmin kuin etta annetaan koiran karsia huomiotta ja hairikoivan naapureita turhautuneella haukkumisella.
Paatosta ei olla kaduttu paivaakaan, vaikka vaikea olikin.
Tämä on muuten jo kolmas koirani. Nyt vaan ei lasten jälkeen enää riitä jaksamista! Siitä on kyse. Tiedän, vika on itsessäni ja siinä, ettei koira saa minkäänlaista aktivointia nykyään... Mies on juuri työmatkalla ja olemme lähdössä lasten kanssa ulkoiluttamaan. Joka kerta vastaavassa tilanteessa on tullut jonkinlainen vaaratilanne, kun koira on niin voimakas ja saattaa syöksyä ihan varoittamatta jonnekin, niin että vaunut uhkaa kaatua. (viime talvena kaaduin ja 3 kylkiluuta murtui....) Tulin tänne vaan purkamaan ahdistustani, minkä syyt ja ratkaisutkin ovat tiedossani jollain tavoin. Mutta, ennen kun olen ollut todellinen koiraihminen ja kaikki ympärilläni sen tietävät, tuntuu erittäin kurjalta ajatella koirasta luopumista ja sen myöntämistä, etten ollutkaan millään tavoin kyvykäs pitämään huolta lemmikistäni! Se tuntuu erittäin pahalta!!!
Jos et saa koiraa annettua muualle ei jää muuta vaihtoehtoa kun lopetus. Meillä oli ihan vastaavanlainen tilanne ja yhtenä päivänä vaan kylmästi varasin eläinlääkäristä ajan ja seuraavana päivänä koira nukutettiin. Vaikeetahan se päätös oli tehdä, mutta myös koiran kannalta( meillä vanha ja sairas) paras.
perheessä,missä on muuttunut " ongelmaksi" - tosi murheellista. Anna se raukka pois !!!
Minkärotuinen koira kyseessä ja missä päin koira asuu? Ihan vain mielenkiinnosta, että josko meiltä löytyisi tilaa tai mahdollisuutta auttaa sinua!
ohimennen tuhoaa asunnonkin! Sori vaan!