Lue keskustelun säännöt.
Montako kertaa pelkopolilla pitää käydä
14.12.2005 |
jos on 100prosenttisen varma että haluaa sektion? Olen täysin varma asiasta eikä päätäni saa käännettyä joten riittääköhän yksi kerta?
Kommentit (38)
Vierailija:
moniko jää henkiin, kun ei ole länsimaista lääketiedettä pelastamassa tiukan paikan tullen.
Kun ei riitä asiallista argumentaatiota, otetaan tunteisiin vetoavat ääriesimerkit käyttöön. Jepjep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varustautunut ettei enää lapsia tehdä. Minulla on vieläpä lääkitys joka nyt raskauden ajaksi on pitänyt lopettaa ja olo on vaikea. Imettää en voi kun lääkitys pitää taas aloittaa synnytyksen jälkeen. Toki on hienoa että suomessa on pelkopoli mutta koska tiedän etti mieltäni voi muuttaa niin en haluasi siellä useasti käydäö ja viedä aikaa " epävarmoilta" odottajilta jotka saattaisivat rohkaistua alatiesynnytykseen. -ap
Vierailija:
n tai vaikkei edes olisi vielä raskaanakaan.joillekin siitä on hyötyä, toisille ei. sinun pelkosi oli voitettavissa, toisilla se on niin SYVÄÄ, ettei se ole voitettavissa, etenkään painostamisella tulla sairaalaan katsomaan imukuppeja ja synnytyssaleja.
Minusta sellainen ihminen, joka vain inttää ja inttää syvää pelkoaan kuuntelematta edes, mitä kokeneilla kätilöillä (ja synnytyslääkäreillä) on sanottavanaan, ei ole kypsä vanhemmaksi. Jos vain pistää kädet korville, koska ei halua kuulla mitään, mikä saattaisi horjuttaa sitä omassa pienessä mielessä tehtyä päätöstä, käyttäytyy kuin pahainen lapsi, eikä siis ole valmis lapsen vanhemmaksi.
Ei pelkopolille kuka tahansa hitlertyylinen kätilö pääse, kyllä sinne poimitaan sellainen, joka osaa asiansa.
toki laitoksella syödään ja se sata euroa ei sitä kata,mutta sen saa jokainen. Kaikki eivät sossun luukulla notku ja elätä ja hoidata lapsiaan muilla. -ap
sen vuoksi että pääsisi pelosta eroon eikä sen takia että sais heti sektion? Meinaatko koko elämäsi elää sen pelon kanssa? Jos ihmisellä on muita pelkoja, niitä hoidetaan että ne lähtis pois. Mutta sulla ei kai ole edes halua poistaa tuota pelkoasi...?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olin varustautunut ettei enää lapsia tehdä. Minulla on vieläpä lääkitys joka nyt raskauden ajaksi on pitänyt lopettaa ja olo on vaikea. Imettää en voi kun lääkitys pitää taas aloittaa synnytyksen jälkeen. Toki on hienoa että suomessa on pelkopoli mutta koska tiedän etti mieltäni voi muuttaa niin en haluasi siellä useasti käydäö ja viedä aikaa " epävarmoilta" odottajilta jotka saattaisivat rohkaistua alatiesynnytykseen. -ap
ole erityisen herkkua yrittää päästä alkuun kaikissa rutiineissa vauvan kanssa mahtava kursittu haava vatsassa. Pariin viikkoon ei voi itse nostella vauvaa jne. Toivottavasti olet hommannut itsellesi apua jo etukäteen. Ai niin, yhteiskuntahan laukkaa ilomielin kustantamaan sinulle kotihoitajan!
Kun sitten tapasin mieheni ja rupesimme haaveilemaan perheenlisäyksestä olin aluksi sitä mieltä, että adoptoidaan kun en uskalla synnyttää. Sattumalta tutustuin harrastuksessani kätilöön, jonka kanssa juteltiin ihan kaveripohjalta synnytyksistä ja peloista ja hän totesi, että ei niitä lapsia tarvitse jättää Suomessa tekemättä pelonvuoksi. Häneen luotaen uskaltauduin rakskautua, koska luotin, että pelkoni otetaan todesta.
Sain pelkopoliklinikka käynnit, joilla ei ollut toivottua vaikutusta, eli en lakannut pelkäämästä, mutta minut saatiin suostuteltua alatiesynnytykseen. Kolme käyntikertaa ehdin käydä. Tilanne päätyi siihen, että rv 38 sain aivan hysteerisen kohtauksen pelon takia ja olin tappaa itseni ja päädyin vatsahuuhteluun. Sen jälkeen sain päätöksen sektiosta, joka sujui ongelmitta. Muutama kätilö osastolla oli inhottava, mutta muut henkilökunnasta olivat asiallisia tai ymmärtäväisiä.
Toivon, että kaikkien pelkoon suhtaudutaan asiallisesti ja vakavsti, ettei muiden tarvitse kokea samaa kauhun sekaista odotusta kuin minun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
sen vuoksi että pääsisi pelosta eroon eikä sen takia että sais heti sektion? Meinaatko koko elämäsi elää sen pelon kanssa? Jos ihmisellä on muita pelkoja, niitä hoidetaan että ne lähtis pois. Mutta sulla ei kai ole edes halua poistaa tuota pelkoasi...?!
menisi se viimeinenkin huomionherättämisen keino.
Ja en tarvitse kodinhoitajia avukseni,minulla on ystäviä ja sukulaisia-enkä heidän ruokiaan maksata sossulla-helpottaako? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos helpottaa niin pistämpä putket umpeen niin ei vahinkoa enää satu eikä tarvitse teidän ratkuttaa veromarkoista.-ap
nytyspelosta. ihmiset kun aina luulevat tietävänsä paremmin miten toisen ihmisen tulee tuntea ja asiat kokea.
myös se on rikollista, että sairaalan henkilökunta saa hoitotyössä vapaasti osoittaa oman henkilökohtaisen mielipiteensä potilaan peloista tuntematta lainkaan tämän taustoja ja pelkojen syitä. missään muussa ammatissa ei pystyisi niin raadollisesti ilmaisemaan mielipidettään ja nöyryyttämään potilasta kuin suomessa hoitajat tekevät. en ymmärrä mitä ihmettä se hoitajalle kuuluu miksi joku potilas leikataan ja miksi joku toinen ei. hän on siellä tekemässä työnsä, eikä hänellä ole mitään oikeutta purkaa omaa huonoa oloaan potilaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avoitteena on poistaa pelot, pitäisi pelkoja käsitellä jo ennen raskaksi tuloa ja koko raskauden ajan (ei vain viikolta 26, jolloin Helsingissä sai ensimäisen ajan). Peloista irtipääseminen ei ole yksinkertaista jos syyt ovat syvällä.
Kustantaisikohan yhteiskunta minulle tauollaisen kunnollisen terapian, jolla pääsen irti synnytyspelostani? Tuskin se edes tulisi halvemmaksi kuin sektio...
Mitä jos joku asia ei mene kuten haluat? Yrität itsemurhaa taas ja saat haluamasi? Olet varmaan just sellanen äiti, että takerrut lapseen ja jos hän yrittää omaa elämää aloittaa uhkailet itsarilla tms. Sairasta! Huostaan pitäs tollasen lapset viedä turvaan! Ties vaikka lapses tapat, jos tekee jotain, mistä et tykkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sen nyt järkikin sanoo, että nainen, joka pelkää niin kovasti synnytystä, että mieluummin murhaa itsensä ja lapsensa kuin kokee sen, on henkisesti sairas. Mikään ei takaa, etteikö tämä pimeä yksilö uudestaan koettaisi moista temppua. En ikimaailmassa antaisi lasta sairaalassa äidille kotiin vietäväksi synnytyksen jälkeen, jos hän pari viikkoa aikaisemmin olisi ollut mahahuuhtelussa itsariyrityksen jälkeen. Huh!
Toivon että saat parasta mahdollista tukea ja apua, ja pelkopolilla ymmärretään sinua.
Pakko kertoa, että olen salaa vähän halveksinut pelkosektiota haluavia, mutta tämä ketju avasi silmiäni vähän asian suhteen. kiitos siitä sinulle ja onnea vielä kerran!
> kun olet viimeisilläsi ja olosi on tukala,
olen n. 30 v nainen ja sain ensimmäisestä synnytyksestä kammon. siitä huolimatta toivomme uutta lasta. en tiedä saammeko, koska ensimmäinenkin oli pitkän odotuksen tulos.
mutta kaikilla ei ole viimeisillään olo tukala. mulla meni kaksi viikkoa yli ja vointini oli ihan hyvä. olisin voinut pitää lapsen sisälläni vaikka kuukausikaupalla yliajan, jos se olisi lievittänyt synnytyskipua. sain epiduraalia, mutta minun kohdallani se ei auttanut. synnytys päättyi sektioon, mitä pidän armahtamisena.
seuraava synnytys pelottaa, jos sellainen joskus edessäni on. vaikka ei olisikaan, niin synnytyskammostani sikäli haittaa, että sen seurauksena pelkään nykyään lähes mitä tahansa terveydenhoitotoimenpidettä. pelko ei sinänsä loogista, koska ei mua synnytyksessä lekurit/hoitajat satuttaneet, ihan ite olin supistuksista kipeä. mutta jotenkin tuli petyttyä länsimaisen lääketieteen kykyyn auttaa mua, vaikka ennalta siihen suuresti luotin.
synnytyksestä nyt vajaa kaksi vuotta. sairaalassa sain jälkikäteen jutella kallonkutistajan kanssa, mutta se jäi siihen. nyt on ollu mielessä, et pitäis hankkiutua juttelemaan asiasta jonnekin. esim. ihan yleistasoinen juttelu synnytyksestä työkaveritasoisten ihmisten kanssa tai vaikkapa parisuhdeluennolla mainittu sana ' synnytys' saattaa saada mut itkemään vuolaasti, ja musta tuntuu, et voisin päästä asian yli, jos voisin jutella jonkun kanssa.
en oo saanu aikaseksi varattua aikaa vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle tms. vaan auttaahan tää nettikirjoittelukin purkamaan asiaa.
tsemppiä ap!
Ihana huomata, että teitäkin on!
t. 45, joka ei jaksa provosoitua, koska tämä vaikea asia on jo tehty itselle täysin selväksi eikä ole tarvetta perustella omia valintojaan enemmälti muille
n tai vaikkei edes olisi vielä raskaanakaan.
joillekin siitä on hyötyä, toisille ei. sinun pelkosi oli voitettavissa, toisilla se on niin SYVÄÄ, ettei se ole voitettavissa, etenkään painostamisella tulla sairaalaan katsomaan imukuppeja ja synnytyssaleja.