*JOULUISET keskellä viikkoa*

Olipa taas päivystäminen kun eskarilaisen taksi tulee millon sattuu, puolituntia useinkin heittää ajat. Toisella aina kiire lähteä ja sitten joutuu reppana taksia odotella.



Meikä on kanssa ihan taju pois. Koiranmakkara TAAS räkytti aamuyöllä pikku-ukoille, kävin samalla vessareissun ja sitten alkoikin aivan kamala menkkajomotus. Yleensä se on vaan tuolla alamahalla, nyt koko maha oli kuin tulessa ja selkään saakka kirrasi. Supistuksia ei kyllä tullut. En meinannut unta saada sen verta kipeenä olin.

Olin kuitenkin nukahtanut ja kymmentä vaille yhdeksän könysin ylös sängystä. onneksi oli pojalla myöhäsempi aamu. Vieläkin on jomotusta, eilenkin melkeen koko päivän.

Meinaan pestä tänään saunan, sehän on yksi vanhanajan konsti synnytyksen käynnistämiseen. Luultavasti ei ole muuta hyötyä kun puhdas sauna varpajaisporukalle......Mutta oon joka joulukis saunan muutenkin kuurannut, että parempi nyt kun ahteri hellänä aaton alla..



Saas nähdä saanko huomenna jo jäädä synnyttämään. Mitä järkeä on aamupäivästä käydä näytillä ja tulla seuraavana aamuna takaisin kun matkaa on 100 km sivu??? Ja keli tämmönen. Siis jos tosiaan lääkäri on sitä mieltä, että käynnistetään niin sama kai se on rytkästä het eikä hetken päästä. Kai. Jänistyttää kamalasti.. Mutta ajatella, että hyvässä lykyssä huomenna on poika kainalossa... Hui vaan...

Perjantaina ainakin.



Tuli tuossa mieleen, että tämä tai huominen on viimeinen päivä kun on kunnolla aikaa noille kahdelle isommalle, kohta se on vauva joka määrää tahdin. Tämä raskaus on on ollut lapsillekin raskasta kun en o pystynyt tekemään mitään ja oon ollu huonovointinen ja sairaan väsynyt alkumetreillä ja vieläkin toisina päivinä.

Innoissaanhan nuo odottavat vauvaa ja ovat varmaan täällä tulisilla hiilillä kun odottavat uutisia. Ja varmaan olisivat tulossa heti vauvaa katsomaankin ja varmaan pappa niitä toisikin mutta en kyllä uskalla niitä sen kyytiin antaa tällä kelillä. Isänsä hakekoon.



Nyt pitää kyllä lopettaa kun alkaa mahassa tuntua ikävältä kun tässä kirjottaessa alkaa miettimään huomista ja ylihuomista, kohta ihan kuralla koko akka taas...



Lahja rv 39+5

aika hurja tulipalo juttu sulla!! pientä jännitystä elämään...

olin eilen neuvolassa ja onneksi oli sentään jotain tapahtunut, eli aikas pehmeenä ollaan. veikkaili lääkäri että voisi tulla koska vaan. tosin niin sanottiin esikoisestakin, joka ei varmaan ilman käynnistystä olisi tullut ikinä..

no, kuitenkin jäljellä enää 2 tai enintään 4 viikkoa, ei kauheen pahasti.

oltiin eilen jouluostoksilla, vaikka jo melkeen väitin että kaikki on ostettu, kumasti vaan löytyy kaikkea kivaa tänä vuonna.

ajateltiin viikonloppuna lähteä oikeen helsinkiin voittajanäyttelyyn kattelemaan miten tutut pärjäilee.. meiän haukut ei tänä vuonna jostain kumman syystä osallistu....

viikonlopun odotusta vaan!

lilay rv 38+1

Nyt olisi jo minun vuoroni päästä synnyttämään ;-) Laskettu aika on tänään, mutta masussa oleileva vauva ei osoita minkäänlaista kiinnostusta maailmaan tulemista ja vanhempiensa tapaamista kohtaan. Eilen illalla tuli yksi pienenpieni supistus, joka oli toinen tällä viikolla sen maanantain vastaisen yön jälkeen. Oloni on onneksi nyt aamulla melko rauhallinen: raskaushan on yliaikainen vasta viikolla 42+0 (kuten Tansku muistutitkin :)) eli odotellaan vaan.



Viime yönä olin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Yleensä vauva on hyvin aktiivinen viiden-kuuden kieppeillä. Viime yönä kävin vessassa (kiinnostavaa, eikö vaan) neljän jälkeen enkä tuntenut liikkeitä, vaikka kyljelläni makasin. Valvoin sitten tuttua liikesarjaa odotellen viiteen: Ei mitään. Ja kuuteen: Ei mitään. Minua alkoi itkettää, mihin miehenikin heräsi. Myöhemmin liikkeitä sitten tuli ja uudelleen kun uneen pääsin, heräsin vasta yhdeksän jälkeen. Loppuraskauden mielialavaihtelut ovat kyllä kiinnostavia! Nyt olen sitten seesteisyyden perikuva. Verenpaineen mittauttamista neuvolassa mietin parhaillaan. Testasin aamulla pissan valkuaisen eikä sitä onneksi ollut. Päähänkään ei koske kuin vähän, joten en ehkä lähde neuvolaan tänään, koska seuraava aika on jo ylihuomenna.



Kaaka: Tuo viereisen auton tulipalokokemus oli tosiaan hurja! Minulla on pieni tulikammo. Se juontaa juurensa lapsuuteeni, jolloin naapuritalomme paloi ja katselimme liekkejä äidin kanssa makuuhuoneen ikkunasta. Isäni harrasti tuolloin vpk-toimintaa ja oli sammuttamassa paloa. En vieläkään sytytä mielelläni tulia takkaan tai nuotioon, mutta onneksi sentään kynttilöihin.



Meimillä on muistaakseni tänään sektioaika. Saa nähdä, kuinka moni kertoilee vauvauutisia taas lähipäivinä :)



SnowApple ja edelleen masuvauva rv 40

Täälläkin mennään kohti vuodenvaihdetta ja ensi vuotta odotuksen suhteen. Olo on edeööeem tavallinen, ei supistuksia tms. Kumma juttu, miten kivut ja kiristykset loppuivat tuohon vauvan oikeinpäin kääntymiseen. Toki liitoskipuja on jonkinverran ja se välillä alta lähtevä jalka (hermopinne tms.), mutta muuten siis ok. No, sormet eivät ole enää talousnakit vaan HK:n lenkkimakkarat, karmean näköiset pötköt.

Ulkoilemassa olen käynyt jokapäivä noin tunnin lenkin ja nyt pystyy tähän ulkomuotoon nähden kävelemään ihan reippaasti. Kummallista, miten aiemmilla viikoilla oli tunne, että jos vauhtia yhtään piti alavatsa halkeaa ja maha oli kivikova, nyt ei mitään. Ja nukkunutkin olen nyt aikalailla hyvin, vain 1-2 vessa reissua per yö. Tästä loppuraskaudestahan tosiaan voi olotilan puolesta jo nauttia!



SnowApplen tapaan täälläkin ovat mielialavaihtelut herkässä. Tänä aamuna luin sanomalehdestä, että Haapavedellä oli eilen 3 vuotias pikkutyttö laskenut pulkalla ohuttakin ohuemmalle jäälle, josta palokunta oli ehtinyt hänet onneksi pelastaa. Puolituntia oli pulkassa istunut ja meinannut jo välillä lähteä jäälle. Onneksi oli malttanut istua niinkauan, että palokunta sai pikkuisen sieltä pois. Itku tuli silmään siitä ilosta, että oli pelastunut. Että tällainen höppänä täällä.



Nyt täytynee alkaa siivoilemaan, kun illalla tulee vieraita.



Päivänjatkoja joulumammoille!

t. Vipeka rv 38+3

Eilen illalla kärsin päänsärystä (sitä ollut muuten nyt aika usein viime aikoina..hmmm) ja olin aivan poikki. Illalla sain kuin sainkin tuntea vihdoin OIKEITA supistuksia, sellaisia lieviä menkkamaisen oloisia olivat mutta vartin verran tuli vähän epäsäännöllisesti. Jes.



Tänään pitää laittaa sairaalakassi ihan valmiiksi ja sitten postittaa joulukortit. Eilen tuskailin osoitteiden kanssa kun kaikki ihmiset eivät lähetä sitten muutoskortteja niin sitä sitten miettii että missäs ne asuivatkaan...



Tunnelmat ovat odottavaiset. Lievästi sanottuna :) En nyt aina tiedä että haluanko just synnyttämään kun toisaalta nautin vielä tästä ajasta miehen ja taaperon kanssa. Ja sitten välillä tulee olo että voi kun pääsisin tästä mahasta ja vaivoista jo eroon. Mulle ainakin on ollut erityisen kova paikka se, etten pysty olemaan kunnolla taaperomme kanssa kun on kipuja sekä maha edessä :(( Selitä siinä sitten pienelle että äiti ei nyt voi tulla lattialle tms!!!



Narttukoiramme on käyttäytynyt lisäksi omituisesti.. en tiie onko se vaistoamassa nyt jotain vai onko sillä se juoksu tulossa. Plääh, just jouluksi tietysti!! Noh hoitoon hän menee, en mä enää tässä kunnossa jaksa hoitaa toisen juoksua kun taapero repii sen housuja pois :))



Ai niin..kummiasiaakin olen miettinyt jopa. Esikoiselle tuli valittua yhteensä 6 kummia kun halusimme, luulimme että emme saa enää lapsia joten halusimme että pojalla on turvajoukkoa sitten jos meitä ei joskus ole. Mutta nyt sitten on vähissä ne ihmiset.. kun en siihen hommaan ketä tahansa halua. Ja sylikummeiksi haluamme molemmat miehen kanssa pariskunnnan.



Jeps, nyt vähän reeraamaan jotain. Moikkis.



t. beal rv 38+4

voisipa omastakin navasta tai sen jäänteestä jotakin kirjoitella.meillä ei vielä vauvaa näy,pe ois la,mutta sehän on vain yksi päivä muiden tuskaisen odotuksen joukossa.

eilen olin ihan raivona kun tää ei synny,haluais jouluks vauvan kanssa kotiin!!lähes joka yö on ollu ainaki pari viikkoo supisteluja ja viimeyönä aika kipeitä ja pitkin yötä,mut kun sain nukuttuu ni en jaksanu rueta intoilemaan.sitten kun tohon viiden maagiseen aikaan heräsin ni sit varmaan tunnin tuli suht säännöllisesti mut sit tietty loppu.

kaikki oon kokeillu konstit,eilen naapureiden iloks ravasin rappusia:)

ainut mikä harmittaa jos nyt syntyy kun esikoinen ihan kauheessa flunssassa ja pelkään et iteki saan sen,no onneks vauvoihin ei kai tartu hirveen helpolla.kauhulla oon jo ajatellu et jos se tulee vauvaan ni varmaan johonki teholle joutuu,on niin karmee ja sitkee tauti!

ärsyttää kun ihmiset ei tajuu ja tulee tartuttaa tollasii tauteja tällasella hetkellä!!

mulla ei kovin positiivista kerrottavaa oo,niin kypsä jo tähän raskaana olemiseen.toivotaan että mahd. pian syntys!!



babuska 39+5

Jospa minäkin vaihteeksi näpyttelisin jotain. Yö meni suht.hyvin. Aamulla armoton pahaolo. Maha ihan sekasin...oli jo toissapäivänäkin. Ja sitten semmonen heikko/oksettava olo. Onneksi en oksentanut vaan painuin takaisin petiin ja heräsin puolituntia sitten...ohhoh miten kauan nukuinkin.=) Nyt ei yhtään huonoaoloa. Eilen harrastettiin sitä mukavaa S:sää, mutta ei minkään näköistä supistusta. Olen varmaan sitten se tammikuun synnyttäjä...yli menee takuulla. Ei tänne ihmeempiä,kotihommia tekemään.



mamma03 ja rv 38+6

Meidän kaksi vuotiaasta on tullut taas vauva.Enpä olisi arvannut että näin käy jo ennen vauvan syntymää.Itkee ihan ilman syytä ja haluaa olla sylissä.Nuolee minun paitaa rintojen kohdalta ja sanoo että pidä kuin vauvaa.Nukuttaminen yhtä tuskaa ja tappelua=(Alkaa olla aika epätoivoinen olo.Illalla saan nukkumaan n.klo23-24 ja päiväunille nukuttaessa menee reilu tunti.Nyt sitten riekkuu tuossa tyytyväisenä kun äiti ei jaksanut enää tapella.Kun tietenkin juuri kun piti käydä nukkumaan tuli tytölle kakkahätä.No hätä oli onneksi oikea etten turhaa antanut periksi mutta nyt ei millään jaksaisi taas aloittaa alusta.



No sitten omaan napaan.Eilen tunsin ihmeellisen kiristävän vyön tuolla alavatsalla/selässä.Näitä tuli noin tunnin välein=) joo tosi lupaavaa.Tänä aamuna sitten pisteli ihmeellisesti alavatsaa.Olen kyllä asennoitunut siihen että se lähtö oikeasti tulee vasta uuden vuoden aikoihin mutta mitä jos sitä pitääkin kohta lähteä käy välillä mielessä.



Inhottavaa kun on sellainen kiukkuinen olo ollut aamusta lähtien.Mies ei osaa tehdä mitään oikein ja lapsikin vaan kiukuttelee.No huomenna on neuvola niin ompahan jotain ohjelmaa.Ulos lähtökin kun tuntuu niin ylivoimaiselta ja sitten on tietenkin huono omatunto kun laps ei pääse riittävästi ulos.Onneksi eilen mummo jaksoi ulkoiluttaa työpäivänsä jälkeen.



Kiva varmaan lukea jatkuvaa valitusta mutta tätähän tämä nyt taas oli...



Hassua muuten että oikeastaan nyt jo odotan että saan olla siellä sairaalassa sen kolme päivää mikä täällä on oikeastaan pakko(ellei omalla vastuulla halua lähteä)Tähän päivään asti olen kauhulla miettinyt että miten selviän sairaalassa kun on ikävä jne.Nyt kaipaan sitä ettei tarvitse tehdä mitään ja saa vaan olla ja tutustua vauvaan.



rvko38+3

Eli meillä vauva on jo vähän yli täysiaikainen, 38+1. Toisaalta hänen ei olisi vielä edes suotavaa syntyä, vaan saisi kasvaa lisää painoa. Arvio oli eilen 2.4 kg eli pienin lapsista tulossa (2 ennestään), vaikkeivät edelliset ole olleet isoja.

Vaikka eilen parikin hlö (lääkäri & kandi) ronkkivat, ei lopputuloksena ollut kuin joitakin harjoitussuppareita.

Itse olen asennoitunut siihen, että mennään ensi vuoden puolelle reilusti. Ainoan jännityksen tähän tuo se, että vauva istuskelee ja käsittääkseni se vähän rajaa jopa TAYSin toimintaa. Eli eivät taida antaa mennä rv 43 puolelle. Yritin eilen urkkia käynnillä rajaa, mutta sain vain uuden ajan lasketulle päivälle, ellen ennen ole synnyttänyt.

Täällä taas.Jos täällä koneella pääsisi nyt loppupäivät vähän enemmän istua kun ei tuosa kuntoilustakaan oikein tule mitään. Olen yrittänyt käydä tuolla mun normaalilla n.10km lemkillä päivittäin, tosin nyt parina viimekuukautena se on ollut vain noin puolet siitä ja nyt tuntuu ettei jaksa sitäkään ilman " puukon iskuja" kohdunsuulle tai vähintään huimausta. Tänään pääsin " vaikeuksitta" alkumatkan mutta kotiin palaaminen oli yhtä tuskaa. Matelin kuin etana ja yksi auto jopa pysähtyi kohdalleni ja kysyi tarvitsenko kyytiä =D hih, olemmepa me kanssasisaret ystävällisiä (pysähtynyt oli myös raskaana oleva nainen). Kiitin kohteliaasti, mutta jatkoin matkaa urhoollisesti vaappuen ja madellen ;) Josko nää vaavit tästä vaikka lähtisi tulemaan.



Huomenna sitten kättärille. Kiva tietää miten tuo paino on noussut. Thän mennessä mulle on tullut 10 kiloa painoa eli periaatteessa kai alun pahoinvointi on sitä tiputtanut. Kun tuolla masussa on se 10 kiloa vauvaa noin suunnilleen. Musta on todella rauhottavaa tietää että seuraavat tätä raskautta niin tiiviisti. Itselä pelko kuitenkin pepussa koko ajan että kaikki menee hyvin ja sitten vielä se ekakertalaisen huoli päälle. Tosin yksi kaveri väittää ttä vielä näin ekakertalaisena ei osaa murehtia kaikesta siitä mistä toissynnyttäjä...no mene ja tiedä ;)



Sitten sydämelliset onnittelut teille jotka olette pikkunyytit hakeneet kotiin. Ainakin TINTTI ja MANGUSTI onnea tyttäristä ja NARNIALLE onnen toivotukset pojan johdosta =) ja eilisestä pinosta muistaisin että MEIMILLÄ oli tänään suunniteltu sektio joten onnittelut ja tsempitykset sinnekin tälleen jälkikäteen telepaattisesti ;)



Nyt tämä pimu poistuu taas makuuasentoon hetkeksi kun se selkä se selkä...auuuu =(



Mariella ja double trouble 38+3

Ja täällä taas.. Kävin lueskelemassa tuolta synnytys-osion puolelta niitä miesten päästelemiä möläytyksiä, piti nauraa ittensä ihan tärviölle :DD Eipä oo tosiaan hetkeen naurattanut noin makeesti.. Kunpa vaan oma kultanen ei päästelis mitään karmeita sammakoita suustaan synnärillä.. Vaikka luulen kyllä, että harkittee sanansa kahteen kertaan, on nimittäin sanonut pelkäävänsä varmaan eniten synnytyksessä sitä että mä muksautan. Reppana.



Miehekkeestä vielä.. On täällä pariin kertaan otettu hieman yhteen eräästä asiasta. Mies on nimittäin aivan ehdottomasti lähdössä viikonloppuna pelireissulle tuonne parin tunnin ajomatkan päähän, ja mä en jaksa tajuta sitä. No, ehkä vaan oon sitten jotenkin ahdasmielinen tai jotain.. Joka tapauksessa, jos (ja kun) täällä vielä yhtenä kappaleena, niin mitäs sitten jos SE hetki tuleekin, et pitäis lähtee laitokselle. Meiltä kun on tunnin ajomatka sit taas synnärille. Et kotona oottelen ja laskeskelen supistuksia tunnin- pari ja sit soitan ukolle, et alas tuleen. Sit oottelen sitä saapuvaksi pari tuntia (niin ellei oo just peli kesken, missä tapauksessa en saa sitä kiinni kun vasta pelin loputtua, eli hyväs lykys yks tunti lisää..). Sit kun se ehtii kotiin niin ajellaan vielä tunti laitokselle... ööh.. no way... >:/ Etenkin kun ä.polilta sanottiin et supistusten alettua ei tarttis kovin kauaa ihmetellä, kun paikat on jo pehmeet, mukavasti auki ja tota matkaakin kun on. Niin, että EN nyt JAKSA KÄSITTÄÄ tätä idioottia... Mulle ei tulisi pieneen mieleenkään lähtee vastaavas tilantees kovin kauaksi. Kertokaas nyt mulle miten saisin esitettyä asiani silleen, et jotain menis sinne kaaliin asti??? (Tällä hetkellä tilanne siis se, et jos koetan ottaa asian puheeksi niin ukko " sulkeutuu" kuoreensa ja sanoo menevänsä. Siis ei saa minkäänlaista kontaktia koko mieheen :((( ) AUTTAKEE!!!



Kylläpä sain taas itteni villittyä aivan raivon partaalle..







Muuten LAHJA: mahtaakohan teilläkin majailla sellainen mäyriäinen? Kuulosti koiranmakkara vaan kovin tutulle.. Täällä vain yksi mauri mäyriäinen suojelee meitä kaikelta pahalta.. hehheh.. Vieraat jaksaa aina kummastella, että kun oven takaa kuuluu kauheen ison koiran ääni ja kun ovi aukee, niin vastassa onkin tollanen maastonakki.. :)



Jotakin piti vielä sanomani.. vaan kun ei nyt muistu mieleen. Ehkä sit myöhemmin. Nyt vaan jäi armoton ärsytys päälle... noin puolitoista tuntia ennen miehen kotiutumista aikaa kerätä vimmaa..



Lizzbeth ja myyryskä 39+1

Mulla on hieman samanlaisia mietteitä kuin sulla. Mulla ukko-kulta kanssa menossa noissa pelireissuissansa enemmän kuin tarpeeksi (tosin kyse on työstään niin mulla ei hirveästi ole nokan koputtamista) ja hirvee paniikki päällä ollut että mitä JOS lähtö tulee silloin kun on jossain kauempana (esim Oulu). Etenkin kun kaksosraskaus kyseessä niin neuvolassa ja Kätilöopistolla ovat varoitelleet että asiat saattavat edetä nopeastikin jos sektio tulee kyseeseen. Mä haluan ehdottomasti että mies on mukana synnytyksessä, koska olen muutenkin tarpeeksi kauhuissani sen asian tiimoilta. Tästä on nyt enemmän kuin yksi perheriita ollut =(



No onneksi nyt on pieni tauko joulun ajan, joten näyttää että olisin suht turvalisilla vesillä mitä peleihin ja pelimatkoihin tulee. Toivotaan näin. Toivotaan myös että sinun miehesi älyäisi että synnytys saattaa alkaa ihan yllättäenkin ja oman lapsen syntymä lienee kuitenkin tärkeämpi kuin joku kuppanen pelireissu!!



Sympatiaterveisin Mariella taas

Lizzbethille..

Mua taas ärsyttää kun tuo ukko tekee niin pitkiä päiviä vaikka mä oon siitä sille sanonu.haalii silti vaan keikkoja yms itelleen vaikka tietää että mä haluisin sen tulevan heti kotiin töistä päästämään mut ' vapaalle' ..siis vaihtelee vaipat ja viihdyttää vauvaa.Mä kun oon täällä aika vankina ja sidottu koko ajan..varsinki nyt tyttö haluu rintaa joka välissä..liekö joku tiheenimunkausi tms. (?)

Ärsyttävää!!!ei vaan mee jakeluun vaikka miten päin asian väännän.ja sitten se sopii vielä että menee poikien kaa pelaa sulkkista illalla ym..mitäs minä??mäki haluisin joskus oman ajan ja hetken..vaikka lähtä johki ilman vauvaa tai ukkoa.Pitää vissiin vetää itkupotkuraivarit jotta uskois.Oon vaan tähän asti yrittäny olla ' kiltti' ja hienovaraisesti vihjailla..ymmärrän toki että hänkin haluaa ' elää' mutta mutta mutta...on tää niin vaikeeta!! Piru vie!



sitten eri aiheeseen..muistatte varmaan sillon jossain vaiheessa kun kysyin että minkälaisia luulette olevanne synnytyksessä..ja ite sanoin että luulisin olevani äkäinen ja ärräpäitä syöksevä lohikäärme ;) Vaan empä muuten ollu!!! (!!!) Ukollakin oli pallit edelleen tallessa kun kotiin palattiin ja mä en päästäny kun muutaman kirosanan yksinäni jupisten :O Käyttäydyin siis oikeen mallikkaasti!Johtu varmaan siitä kun meillä oli niiiiiin kiva kätilö ja tulin sen kanssa hyvin juttuun ja musta todella tuntu että se ottaa mun toiveet ja pelot huomioon :P

Eli koskaan ei voi siis etukäteen tietää mitä vastassa on.. :)



Koittakaahan siskot jaksaa.. xD



-Tiggr&Nasu 2viikkoa.. :DDD

meidän koiranmakkara Pluto on cavalieri, pieni ja PYÖREÄ. Oikea mammanpoika, se on nukkunut meiän sängynalla vaan kun kuorsaa kuin vanhat miehet niin oon laittanut sen evakkoon, että saan nukuttua. se sitten hästää ja touhuaa ympäri kämppää ja näkee pikku-ukkoja pihalla..Pitänee päästää se ensi yöksi sängyn alle, siellä se ainakin nukkuu rauhasa. Tuskin saan muutenkaan nukuttua kun hermostuttaa huominen.

sanon vaan, että yhdeksän kuukautta meni ihan liian pian!!

Tänään on ollut sellanen päivä, että viittävaille olin valmis lähteen synnärille, aivan mahdoton jomotus päivällä. vaan kuuma suihku helpotti kummasti.



palaillaan, ehkä huomenna ehkä ensi viikolla, saas nähdä kuinka Lahjan käy!!

Vanhaa hirvittää, ei voi mitään....

Meillä päivä alkaa vaihteeksi Maisan sijaan Teletapeilla. Nyt tulee eläinkulkue :)



Meillä onkin edessä reissupäivä: tapaamiseen kymmeneksi, sitten pieni kahdeksitoista parkkiin ja äiti kouluun, vasta puoli neljältä lopetellaan ja kotona ollaan viideltä. Saas nähdä, miten tämä mahakas jakselee.



Arvatkaas muuten mitä hurjaa meille eilen kävi! Oltiin turvavöissä takapenkillä tytön kanssa, tai tyttö siis istuimessa ja siskoni pistäytyi huoltsikalla. Yhtäkkiä viereen parkkeerattu paku sytty palamaan! Kauheella kiireellä sitten avattiin vyöt ja syöksyttiin ulos savun seasta. Juostiin vaan vauvan kanssa kauemmas ja jotkut miehet oli sitten siirtänyt autoa vähän pidemmälle ja poliisit sitten vielä lisää. Ja tämä tapahtui vieläpä bensiksellä, onneksi ei koko pysti palanut!



No, kun palo oli sammutettu, jatkettiin tyynen rauhallisina shoppailureissua, sain Lundialta lisähyllyä ja Tilkulle haettiin kaukalo. Sorruin myös sitteriin, meillä kun ei sellaista ennen ollut. Nyt yhdeksänkiloinen isosisko katsoo siinä Teletappejaan :)



Mutta sellaisia tänne, jään jännityksellä seuraamaan muiden mahakkaiden kuulumisia, sillä odotusrintamalle ei kuulu yhtikäs mitään päivittäisestä saunomisesta huolimatta.



kaaka + Tilkkis 38+1

Huhhuh kaaka, koskaan ei tiedä missä sattuu ja tapahtuu!



Inhottavia liukkaita tuolla ulkona... Eilen illalla tulin koirien kanssa lenkiltä ja tuossa yhdellä nurkalla jalat meni alta sivusuunnassa. En kaatunut, mutta spagaatiin päin läksin ja rätväkästi, auts! >:( Häpyliitoksen nivelside on ollut nyt tietty entistä kipeempi, toivottavasti rauhoittuisi pikkuhiljaa. Nyt vaan ollaan kaikki varovaisia, ettei sentään kukaan kaatuisi mahansa kanssa tuolla ulkona!



Heräilen joka aamu siinä viiden aikaan, enkä enää saa unta. Eilen tulin koneelle suunnittelemaan ensi viikonlopun remppaan maalien ja tapettien värisävyjä, ja tänään hahmottelin tuolla sängyssä tekstiä erääseen juttuun, mikä mun pitäisi tässä kirjoittaa. Ja joka toinen minuutti karkaa ajatukset vauvaan, joka on tänään viimein täysiaikainen!! :)



Kohta lähdetään kerhoon lasten kanssa ja iltapäivällä mun pitäisi mahduttaa päiväunien sekaan kakun täyttäminen ja koristelu, kun illalla juhlitaan pikkukakkosen 2-vuotissynttäreitä naapuruston kesken.



[color=red]Vauvan syntymää odotellessa [b]Sumunen[/b] rv 38+0

Terveisiä neuvolasta!

Meikälikka se ramppaa varmaan tuola neuvolassa pääsiäiseen asti... Kaikki edelleen hyvin, paitsi paino noussut reilun kilon viikossa, mutta se lienee turvotusta, sormet on ihan kamalan näköiset, ja sukat painuu nilkkojen sisään, kiva. Vauvakin jaksoi ottaa taas hepulit kopeloinnista, vielä kotimatkallakin kylkiluut paukkui.



Ens viikolla pitäis sitten TAYSiin jos ei tämä tajua ite tulla ulos, toivottavasti sitten käynnistelevät ennen joulua. Terkka kyllä meinas, että on vielä reilusti alle nelikiloinen vauva, mutta lisäsi samaan hengenvetoon että on todella huono tekemään arvioita. Mahtaa tulla täydellinen vauva, kun näin kauan pitää valmistella.. vaikka ei tuossa ensimmäisessäkään mitään vikaa ole, ja etuajassa syntyi.



Harvinainen aamu sinänsä, että supistelee jo, yleensä on alkanut vasta iltapäivän puolella. Eilenkin supisteli neljästä kymmeneen, viimeiset oli niin kipeitä että ajattelin jo kassin pakkaamista. Mutta tietty ne loppui, niinkuin aina =( Yö meni tytön kitinöitä valvoessa, en tiedä mikä silläkin taas, kunhan ei kipeeksi tulisi. Mutta nyt vietän taas vapaapäivää, saa nukkua niin paljon kuin jaksaa.



Suurensuuret onnittelut vauvansa saaneille, joita taisi eilisessä pinossa olla taas rutkasti! Ja meille odotteleville pitkää pinnaa!



T:Emppu&" Nestori"

Ajattelin itse myös tänne välillä kirjoitella, taustalla kovastikin seuraillut. Hirmuisen moni on jo jouluvauvansa saanut, onnea kaikille!!



Itselläni eilen oli melkein 3 tuntia säännöllisiä supistuksia 10minuutin välein, mutta kun ne ei ollut oikeestaan ollenkaan kivuliaita. Kyllästyin odottelemaan vahvempia ja pistin nukkumaan. Yöllä vielä parit supparit, mutta sitten loppui kun seinään.

Nooh...jospa se vähän jotain olisi tuonne tehnyt että kohta pääsisi tositoimiin, vaikkei vielä mitään kiirettä olisi. Itse ei vaan enään malta odottaa!!

Taidan lähtee sängyn pohjalle vielä hetkeksi, mutta palailen lueskelemaan juttujanne taas pian.

Hyvää odotusaikaa kaikille jotka ei vielä ole poksahtaneet, maltetaan odottaa :)

Raskausviikkoja meillä jäljellä 38+6



Acathisia ja Maha-asukki

ei jäljellä, vaan nyt on rv38+6... Ois kyllä kauheeta jos ois vielä niin paljon jäljellä.



Pää alkaa jo näyttään tyhmyyttään näin loppuraskaudesta...