Olenko ainoa, jolle on " sattunut" kolme tottelevaista lasta?

Kaikki vauvat on ihan mahottoman tottelevaisia. Kyllä se riiviövaihekin tulee eteen, eikä mene kuin muutama hassu kuukausi. Terve ja fiksu lapsi kokeilee rajojaan. Silloin sitä pitkää pinnaa tarvitaan.

ettei lasta sitten yhtäkkiä 2 vuotiaana aleta kouluttamaan kun siihen asti on saanut thdä mitä huvittaa ja on vaan naureskeltu päälle....

Tiedän monta perhettä, jossa on rauhallisia tyttöjä vaan yhtään en tiedä, missä olisi kolme rauhallista poikaa. Tytöt ovat jostain syystä tottelevaisempia kuin pojat.

Meillä kaksi poikaa, joista toinen vasta reilu 1 vuotias. Pojat ovat vilkkaita, mutta esim. juuri tuollaiset kauppareissut ym. ovat sujuneet esikoisenkin kanssa aina ilman mitään ongelmia. Meillä on sen suhteen myös muuttumaton sääntö, että kaupasta ei mm. osteta KOSKAAN karkkia ellei olla sovittu etukäteen. Eikä ole ostettu. Karkkipäiväkarkit ostetaan ihan erikseen. Eikä lapsi ole milloinkaan alkanut siellä mitään kärttämään.

Mutta tottelemattomuutta on siitäkin huolimatta, että olemme molemmat aika tiukkoja vanhempia ja rajoista pidetään kiinni. Varsinkin isä on välillä minusta turhankin suvaitsematon lapsen käytöksen suhteen, mutta ainakaan meillä ei tottelemattomuus johdu siitä, että ei olisi sääntöjä tai niistä ei pidettäisi kiinni. Poika vain on mahdottoman itseriittoinen ja omapäinen ja on usein sitä mieltä, että kiellämme siksi, koska emme ymmärrä, että hän osaa jotain tms. eli pitää kieltojamme turhina (esim. ettei saa mennä meidän kadun ulkopuolelle). Poika siis 6 vuotias nyt.

Saapa nähdä, minkälainen pienestä veljestä tulee, kova on jo kiipeilemään ja tutkimaan kaikkea ja isoveljen perään täytyy päästä. Hän kyllä vaikuttaa luonteeltaan muuten rauhallisemmalta ja on hieman esikoista aremman oloinen, joten katsotaan mitä tuleman pitää.

tottelimme vanhempiamme emmekä koskaan tapelleet keskenämme. Olimme useimmiten kilttejä ja vieläpä hyväntuulisia. Vanhempamme kertovat usein kun isän veli oli kateellinen. Heillä lapset tappelivat aina ja itkivät usein. Heillä annettu lapsille paljon aikaa ja rakkautta. Silti...



Minä luulin saavani itse samanlaisia lapsia kuin olimme veljeni kanssa mutta kappas vaan mikä yllätys oli kun esikoinen on aivan päinvastainen.

Hän on todella itsepäinen, valtavan voimakastahtoinen, kiukkuinen, energinen ja vähän ujo. Toisin kuin minä. Kyllä on ollut vaikea käsittää ettei lapsista tulekaan sellaisia kuin minä haluan. Mutta toisaalta. Itseä on yritetty syyllistää ja kaikkia keinoja kokeilla mutta olen huomannut että jotkut lapset vain ovat erilaisia. Jos lapseni olisi kiltti ja helppo, luultavasti olisin jäänyt siihen uskoon, että hän on minun kasvatukseni tulos ja kiitellyt itseäni geenien sijaan. Nyt tajuan että eipäs se kaikki olekaan pelkästään kasvatuksesta kiinni. Toinen lapsi onkin sitten oikein aurinkoinen ja hymyileväinen eikä juuri kitise, mutta hän onkin vasta 5kk, joten nähtäväksi jää millanen neiti sieltä kuoriutuu :)

11 Pointti oli ihan hyvä kuitenkin. Hänen toinen viestinsä selvensi, mitä hän tarkoitti.

Lapsen kuuluu olla eläväinen ja tällä nyt en tarkoita mitään riiviöipanaa. Mutta sellanen robottilapsi ei sykähdytä. Meillä totellaan ihan kiitettävästi mutta, lapset osaa ja uskaltaa näyttää oman halunsakin.

Joskus kyllä ( vanhemmat lapset) osaa vaatia ja saa joskus mut ärtymään mutta ei oo tarvinu itkevän lapsen kans koskaan lähtee kaupasta ulos, enkä silti osta karkkia tai muita herkkuja läheskään joka kerta!



Kun opettaa lapsille että aina ei voi ostaa herkkuja tai leluja ja silti heillä aina silloin tällöin sitä namia on ja kunnolla. Niin ei tarvi tapella.

Meillä on lasten iät alle 1v, 4v, 8v ja keväällä 10v.



Musta on kamala kattoo joitaki perheitä joissa muksut huutaa ja kinuaa kaikkee mahollista mitä näkevät!

Mutta, niin on lapset erilaisia niinkuin me vanhemmatkin!

Ja jokainen lapsi oppii sen mihin hänet opettaa.