Tunnusta: mitä pidit lasten hoidossa omana ansionasi kunnes jouduit myöntämään itsellesi olleesi väärässä.

ennen lasteni syntymää olin erittäin vahvasti sitä mieltä, että lapsen tulee totella rauhallisesti annettua käskyä tai kieltoa. kaikki hermonsa menettäneet karjuvat vanhemmat olivat täysin epäonnistuneita kasvatuksessaan, suorastaan hulttioita jotka pahoinpitelivät lapsiaan henkisesti.



noo... syntyipä meille kolme poikaa... ja voitte kuvitella vaan onko tämä äiti huutanut lapsilleen eräänkin kerran kurkku suorana kun nätisti sanottu kielto ei_todellakaan_mene_perille ja pinna palaa jätkien riekkumiseen.

Pidän esim. ulkona olemisesta kun taas 4-vuotias tyttäreni INHOAA ulkoilua. On aina inhonnut, pienestä pitäen. Toki me lyhyitä jaksoja ollaan ulkona, mutta yleensä tytär haluaa sisälle n. ½ tunnin sisään.



Pitää vielä miettiä jos tulisi lisää mieleen...

No se nyt on vaan luonteeltaan sellainen pelkäämätön tyyppi, ei johdu meidän kasvatuksesta.



Ja esimerkki myös toisinpäin: luulin, etten osaa vastata vauvani viesteihin oikein, kun hän huusi hysteerisenä. Selvisi, että hänellä on maitoallergia ja sen vuoksi mahakipuja. Vika ei siis ollut minun maidossani tai väärissä otteissa.

" Kasvattaessani" kolme suht rauhallista ja tottelevaista lasta ajattelin olevani mestari :) Mutta sitten syntyi neljäs ja maailmani romahti: kiipeää joka paikkaan, sai kynän käteensä eka kertaa ja heti piirsi seinään, tyhjentää kaikki kaapit ja hyllyt minne vain pääsee, juoksee päättömästi, rimpuilee kun puetaan tai laitetaan rattaisiin.... viihtyy kyllä hyvin rinkassa :)

Esikoinen nukkui yöt hyvin ja oli muutenkin semmoinen tyytyväinen lapsi.



Minä kuvittelin sen johtuvan minun ansioista ja tavoista. Heh totuus paljastui kun kuopus syntyi se tulen ja tappuran määrä mitä voi pienestä ihmisestä irrota. Sinänsä oli ihan hyvä, että oma kuolevaisuus tuli esiin aika pian.

Toivottavasti mahdollisimman moni kaikkitietävä yhden lapsen äiti lukee tämän :).



Itse ajattelin ihan samoin kuin moni täällä, että minun ensimmäinen lapseni tulee olemaan kiltti ja rauhallinen, koska saa niin paljon hellyyttä, hoivaa ja rakkautta. No, ekat 2 kuukautta tämä huusi suoraa huutoa ja sen jälkeen olemme kasvattaneet kotonamme HYVIN omapäistä pikku terroristia, johon eivät pure kiellot, eivätkä kehotukset. On vain yksinkertaisesti niin vilkas ja utelias luonne. Maailman ihanin persoona, mutta keskimääräisen lapsettoman mielestä varmaan äärimmäisen huonosti kasvatetu.

Mutta vaipoista pois oppiminen oli sellainen, että kuvittelin kaikkien lasten oppivan sen yhtä tyylikkäästi. Meillä 2v7kk ikäinen lapsi keksi itse kiivetä pytylle pissalle ja kakille. Hänellä oli housuvaippa ja hän veti ne alas aivan kuin housut yleensä vedetään alas ja meni tekemään tarpeensa. Kun vaippa oli ollut parin viikon ajan kuiva, me siirryimme suoraan alushousuihin, eikä tarvinnut opettaa kuivaksi lainkaan.



Nuoremmat ovatkin sitten pissanneet housuihin senkin edestä:) Kolmevuotias ei vieläkään osaa herätä pissalle yöllä, vaikka hän on kastellut sänkynsä jo puolen vuoden ajan joka ikinen yö. En vain halua antaa periksi, vaan jääräpäisesti pesen hänen pissapetivaatteensa joka päivä ja sanon, että ensi yönä lapsi ei enää pissaa. Ehkä niin joskus vielä tapahtuukin.

Mulla esikoinen oli mitä helpoin ja luonnollisesti ajattelin sen johtuvan meistä vanhemmista, kun olimme niin tasapainoisia, jne... Onneksi luulot otettiin pois ja sain todella hankalan ja vaativan vauvan. Ja kyllä on idealismi karissut.



Toivon salaa, että lähipiirissäni eräs kasvatustani jatkuvasti rankin sanoin arvosteleva kokisi saman " kohtalon" . Tekee oikeasti mielettömän hyvää ja kaikki epäolleellinen kyllä karsiutuu!



On tullut myöskin ihmeteltyä, miten joidenkin lapset voi olla aina sairaana ja miten niitä korvatulehduksia oikein tulee. Nyt tiedän, kun sanomisteni jälkeen ollaan tautia sairastettu oikein urakalla. Että tämäkin piti päästä sanomaan.

toi sänkyyn pissaminen ei kyllä voi olla kenenkään edun mukaista! Mikset laita lapselle vaippaa yöksi? Lapsi voi vielä ihan oikeasti traumatisoitua ja luulla itseään yökastelijaksi jos et anna yöksi vaippaa vaikka joka yö pissaa sänkyyn. Jotkuthan fyysisesti kypsyy yökuivuuteen vasta 5-vuotiaina.

Olen vastikään saanut selkääni eräältä " besserwisser" yhden lapsen äidiltä. Aiheena lasteni kasvatus. Kiitos kaikki ihanat kirjoituksista. Siis muutkin ovat sitä mieltä, että osa (alleviivattuna ja minä ennen mukaan lukien) juuri näistä yhden lapsen äideistä on niin kaikkitietäviä ja viisaita. Huh! Helpottaa. Ei ole nimittäin kovin pikku juttu joutua täydellisen ryöpytyksen kohteeksi lastensa kasvatuksesta, kun on väsynyt. Eikä tarvi edes väsynyt olla, jotta kritiikin saaminen on näissä asioissa on vaikeaa,

siitä että puin hänet aina rauhallisesti ja mukavia jutellen. No, kakkonen karjuu ja rimpuilee naama punaisena heti kun aavistaa että pukeminen olisi edessä. Siinä on vaikea jutella mukavia kun karjunnalta ei kuule edes ajatustaan.

Vierailija:

Kun moni on erhetynyt olevansa hyvin ansiokas, kunnes sitten totuus on paljastunut...Voisikin näin olla myös imetyksen kohdalla..? Minusta imettäminen on " maailman helpointa" , mutta siitä huolimatta en ole ikinä ajatellut, että se on sitä kaikille. Eli tarkoitan tässä sitä, kun niin monet paasaavat, että kyllä se imetys sujuu, kun vain tarpeeksi yrittää. Eli vaikka imetys iomalla kohdalla onnistuisi, se ei ole koko totuus.

Mulla kaikki raskausaikana, ajattelin että saan terveen lapsen, kun olen niin hyvä raskaana oleva äiti ja toimin kaikkien oppien mukaisesti. Lapsella syntyessä epämuodostuma. (Tämä ei sinänsä ole naurun asia mutta siis hyvä muistutus.



Synnytys oli tosi helppo ja ajattelin sen jälkeen että lienee asenteesta kiinni. Nyt myöhemmin kuitenkin olen sitä mieltä että taisi olla vaan jotenkin mieletön sattuma.



Ihmettelin suuresti äitejä, jotka vei lapsensa kauppakeskuksiin vauvoina tahalteen tauteja saamaan. Me oltiin sisällä ja käsidesiä kului mutta siitä huolimatta ensimmäisen elinvuoden aikana oli 9 korvatulehdusta ja rs-virus.



Näitä riittäisi muitankin mutta niin inhimillisiä me ollaan.

Mutta meidän kahden lapsen kohdalla se on ollut todella vaikeeta ja toisen kohdalla erityisesti. Voi niitä pissalammikkoja:(. En oikein voi ymmärtää, että jotkut lapset todellakin hiffaavat sen potattamisen melkein heti. Meillä kun ovat kävelleet pissat housuissa vaikka tuntikausia eikä mitään väliä...?



Hih, no kolmas on kohta tulollaan ja katotaan onko samanlainen hidas oppija??

että JOS lapsi sattuu pissaamaan lattialle, siitäkin pitää kehua. Mutta entä jos lapsi ei muuta teekään kuin pissaa lattialle?! :)

Ehkä ne 20 ekaa kertaa jaksaakin, mutta kuka jaksaa KEHUA kun sitä on tapahtunut 100 kertaa????



45

Mutta toisin kävi. Elämämme on ollut yhtä itkua. = /

Luulin, että lapseni tulee olemaan aina hyväkäytöksinen, koska minä annan hänelle niin hyvää mallia pyytämällä aina anteeksi, kiittämällä jne.

Jouduin taipumaan - lapselle on hyvin, hyvin vaikea pyytää anteeksi, vaikka minä aina näytin mallia.

silleen.

Ajattelin että se johtuu siitä, että me olemme niin kivat ja kärsivälliset vanhemmat.



Sitten kuopus syntyi ja uhmaikä alkoi. Hyvä kun esikoista nykyisin samaksi lapseksi tunnistaa. On ollut jopa väkivaltainen kuopusta kohtaan. Minä aina luulin, että sellaiset jutut opitaan huonoilta vanhemmilta. *punastuu* Kuopus oli ekat 6kk kuin enkeli ja sitten alkoikin karjunta, joka ei ole tauonnut puoleen vuoteen.



Ja en minäkään taida enää olla niin kiva ja kärsivällinen.