voiko huonon omantunnon kanssa elää?

Kirjoitit kauniisti, ja ymmärrän pointtisi. Ihan totta, että noinkin voi käydä ja kärjistykseni on siis kumottu. Eihän nämä asiat toki yksioikoisia voi ollakaan, kun on kyse ihmisistä ja tunteista.



Kiitos vielä -ja anteeksi ;)



32

Hyvät jatkot kiistakumppani! ; )



t33

32

Jos rakastat nykyistä, et voi häntä pettää.

haluaisin vaan tietää onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.. enkä haluaisi tämän kolmannen osapuolen kanssa mitään suhdetta,pelkkää seksiä. tiedän kuullostaa tyhmältä, mutta en voi tunteilleni mitään. en kyllä varmaan itse pystyisi elämään omantuntoni kanssa.. vaikeaa

Ruoho ei ole vihreämpää toisella puolen.

sittenhän vaan menisin ja harrastaisin seksiä...mutta kun ajattelen sitä mitä suhteellemme tapahtuisi tai miten paljon rakastani satuttaisin.

toimimatta viettiensä armoilla. Hyväksy halusi, mutta älä vie halujasi käytäntöön.



En koskaan tajua naisia, jotka on valmiita tekemään itsestään halpahintaisen hutsun yhdenkään ihmisen silmissä. Sitähän sinä olisit, jos menisit pettämään miestäsi. Sori vaan.

kysy suoraan, mitä tuumaa, jos harrastat toisen kanssa seksiä. Ellet jo sitä ennen ole tullut järkiisi. Morkkis pettämisestä vaan tulee ja riskeeraat suhteen, todennäköisesti tuhoat sen kaiken hyvän, mitä teillä on ollut ja mille olette rakentaneet! Onko se sen arvoista?! Mieti todella, olisiko se sen arvoista. Ja menetettyä et koskaan enää saa takaisin! Sitä puhtautta ja teidän kahden lujaa lämmintä sidosta, joka on syntynyt, kun välillä ei ole muita.

en haluaisin olla pettäjä ja miestäni kuitenkin rakastan..on vähän hankala olla tuntematta mitään kolmatta osapuolta kohtaan, kun olemme samalla työpaikalla ja näämme lähes päivittäin... miten voin yhtäkkiä olla niinkuin ennekin...?

Sinun ei silti tarvitse TEHDÄ mitään asian hyväksi. Ajattelepa, että antaisit pillua työkaverillesi - seksiä hän ehkä sinulta vain haluaakin. Hänelle saatat olla valloituksen kohde, seksilelu, hän etsii todellista rakkautta muualta. Annat hänelle hänen haluamansa, jonka jälkeen sinulla on kädessäsi kaksi miestä jotka eivät arvosta sinua eivätkä luota sinuun, sekä yksi tai kaksi hikistä seksimuhinointia. Kannattaako uhraus sinun mielestäsi? Vastaa.

Mä olen aina ollut lujasti pettämistä vastaan ja pitänyt itseäni vahvana. Vaan nyt olen tavannut miehen, joka mullistaa käsityksiäni. Tekisi kovasti mieli päästä lähietäisyydelle hänen kanssaan. Mutta jatkan vastaan kamppailua ja toivon, ettei mies tule pimeällä kujalla vastaan.



Ei pidä tuomita. Ikinä ei tuomitsijakaan tiedä, miten veret seisauttava ihminen voi osua hänen kohdalleen.



Ja kyllä, rakastan miestäni. Ei asiat ole niin yksiselitteisiä ja yksinkertaisia, miksi niitä yritetään monesti tehdä.

koin jo huonoa omaatntoa siitä että tanssin tämän kyseisen ihmisen kanssa pikkujoulussa lähemmin... pitäisikö minun vaan jatkaa elämääni oman mieheni kanssa miettimättä tätä tyypiä?

pidän mieluummin ihanan perheeni. tulee vaan paha olo omista ajatuksista.

Kuulostat aika aloittelijalta tässä suhteessa. Pitkäkö suhde sulla on miehesi kanssa takana? Onko teidän suhteessa tasainen vaihe menossa? Tai jotain ongelmia?

Aiemmassa suhteessa petin exääni ja jokainen tunti tapahtuman jälkeen ennen kuin kerroin hänelle siitä, oli ihan hirveää. Vaikka ennen pettämistä kuvittelin, että pystyn olemaan kertomatta kun meillä meni muutenkin ihan paskasti.



Koska rakastat miestäsi, kamppaile halujasi vastaan. Sillä pettämisen jälkeen suhde ei ole ennallaan, kerroit siitä miehellesi tai et. Nykyistä ihanaa miestäni en halua ikimaailmassa pettää. Tiedän kokemukseni mukaan, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan mulla on maailman paras mies.

ihan kuin en osaisi käsitellä tunteitani....naimisissa ollaan oltu kolme vuotta, yhdessä 7 vuotta...

Saatat huomata, että paikkaat näillä tunteilla jotain tarvetta, jonka voisi täyttää muutenkin joko oman puolison kanssa tai muuten. Minulla tällainen itsetutkiskelu on auttanut ihastuksen iskiessä päälle.

-oman, rakkaan miehesi

-omatuntosi

-maineesi

-terveytesi

jne...

mutta ajan myötä parisuhde " tasaantuu" ja se alkujännitys, se ihana tunne, hälvenee. Sitten tulee joku toinen, jota kohtaan tuntee sen kihelmöinnin... Mutta entä, jos sille antaa periksi? Se " millaistahan hänen kanssaan olisi...?" -tunne olisi mennyttä, kun olisit kokenut sen jo. Ja jos tästä hairahduksesta seuraisikin suhde, niin ihan taatusti se arki tulisi eteen siinäkin, alkuhuuma katoaisi. Ja sitten kohtaisit taas jonkun, joka sieppaa sydämen perukoilta...



Oletko ihastunut tähän toiseen mieheen, vaiko ihastunut ihastumisen tunteeseen (vai oliko nyt kyse ihan vaan seksihaluista)?