Lue keskustelun säännöt.
Siis OIKEASTI, miten joku kehtaa ostaa KUMMIlahjana lapselle pelkkää krääsää...
13.12.2005 |
Lapseni kummi antoi kummilapselleen ristiäislahjana tuttipullon, ruokalapun, helistin-purulelun, nokkamukin sekä Nalle Puh pöytätabletin. Olin aivan että TÄH! Ovathan nuo ihan tarpeellista tavaraa, mutta itse jos olisin kummi, panostaisin ehkä vähän laadukkaampaan ja pitkäikäisempään muistoon tms. Tuo kyseinen lahja lähinnä huvitti.
Kommentit (43)
Vai mitä timantteja sen kummin olisi pitänyt sinun lapsellesi ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en laittanut niitä kirjahyllyyn esille... Tyytyväinen olin lahjoihin.
Me ei saatu kummilta lahjaa lainkaan. Enkä valittanut. Ei ole kummien tehtävä meidän perheessä olla lahjojen ostaja...
kivampi lahja kuin esim joku hopeinen " hammasrasia" tai muu yhtä käyttökelpoinen lahja, joka sitten pölyttyy jossain ällö vitriinikaapissa.
Silti ihmetyttää sun valitukses. Lastasi on muistettu kumminkin. Oot taitanut kyllä todella loukkaantua, kun nyt täällä valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmetteli tätä lahjaa törkeesti jälkikäteen, sanoin että oli oikein tilattu ja TODELLA mieleinen. Meillä ole tehty niillä hopea esineillä mitään, todella mauttomia kaikki (sori vaan)
joittenka mielestä joku krääsä on kiva KUMMIlahja lapselle. Ei AP varmaan hopeaa odottanut, mutta esim valokuvakehys tai joku muu kestävä, olis kyllä asiallinen. Lapsestakin on ihanaa myöhemmin katsella lahjaa, joka on vielä uistona.
Ei varmaan olisi joku kestävä maksanut ees enempää.
No, ei kaikki tiedä hyviä tapoja! Ei ole vanhemmat varmaan opettaneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krääsä on musta epämääräistä muovilelusälää, jota useassa lapsiperheessä ajelehtii lattiat täys. Ehkä kummi ajatteli, että haluaa antaa jotain tarpeellista käyttöön tarkoitettua, eikä hopeaesinettä hyllyn päälle pölyttymään. Ehtiihän hän hommata lapselle mieleenpainuvia lahjoja sitten kun lapsikin niistä oikeesti ymmärtää. Ja voithan esittää hienovaraisesti toiveen, että haluaisit, että lapselle jäisi kummista joku pysyvämpi muisto eli toivoisit, että kummi jossain vaiheessa (ehkä viimeistään lapsen ripillepäästessä??) muistais jollain pysyvämmällä.
Musta on aina hatunnoston arvoinen asia, jos joku tuo lahjaksi jotain käyttötavaraa eikä koriste-esineitä tai jotain oikeesti krääsää.
Itse kuitenkin neuloin toiselle kummilapselleni aikanaan lahjaksi neulepuvun (juhlavan). Olin itse suunnitellut sen kuviointia myöten ja rakkaudella tehdyksi lahjaksi ajattelin.
Nyt vaan jäin miettimään että pidetäänkö sitäkin krääsänä? Siis käyttötavaraahan tuokin on eikä kovin hyvin sovi valokuvakehyksen viereen kirjahyllyyn. Eli teinkö väärän valinnan kun en ostanutkaan sitä hopeista lautasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse kuitenkin neuloin toiselle kummilapselleni aikanaan lahjaksi neulepuvun (juhlavan). Olin itse suunnitellut sen kuviointia myöten ja rakkaudella tehdyksi lahjaksi ajattelin.Nyt vaan jäin miettimään että pidetäänkö sitäkin krääsänä? Siis käyttötavaraahan tuokin on eikä kovin hyvin sovi valokuvakehyksen viereen kirjahyllyyn. Eli teinkö väärän valinnan kun en ostanutkaan sitä hopeista lautasta?
Ei siinä, toki vaatteet on tarpeellisia ja kauniit neuleet todella suloisia. Ihan kiva lahja olisi ollut joltain muulta ristiäisvieraalta, mutta kyllä munkin mielenstäni kummin kuuluu ostaa jotain pysyvää joka jää lapselle muistoksi. Siinä vaiheessa kun sisarukset vertailevat kummilusikoitaan ja valokuvakehyksiään, ei ole kiva sanoa yhdelle että sinun kummisi toi muovilautasen tai neulepaidan.
Olisin ehdottomasti suositellut sitä hopealautasta.
Mielummin ottaisin kuin ne kehykset ja rahalippaat ja lusikat ja muut mitkä on jossain laatikossa pölyttymässä... Kannatan hyödyllisiä lahjoja!! Omatkin hopealusikat on jossain laatikossa, ei koskaan käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse kuitenkin neuloin toiselle kummilapselleni aikanaan lahjaksi neulepuvun (juhlavan). Olin itse suunnitellut sen kuviointia myöten ja rakkaudella tehdyksi lahjaksi ajattelin.Nyt vaan jäin miettimään että pidetäänkö sitäkin krääsänä? Siis käyttötavaraahan tuokin on eikä kovin hyvin sovi valokuvakehyksen viereen kirjahyllyyn. Eli teinkö väärän valinnan kun en ostanutkaan sitä hopeista lautasta?
Voihan vaatteenkin säilyttää muistona. Onhan ne jalometalliset lahjat lapselle vähän " kylmiä" .
En ymmärtänyt kyllä loukkaantua mitenkään kummallekkaan =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitatteko todellakin hyllyyn vaan töpöttään? " tossa nyt in meidän veikko-einarin kummilahjat ja tossa vieressä siiri-sussun" jne??
Varsinkin te joilla on enemmän kuin yksi lapsi? Kaikkien samanlaiset lahjat rivissä??
Ja sit kun lapsi muuttaa omaan kotiin ni ne tökätään veikko-einarin ensimmäiseen Jysk kirjahyllyyn opiskelijakämpässä??
Minusta tuo neulepuku ja vauvakirja oli ihania,ap:n lahjakin käytännöllinen,ehkäpä minäkin oisin siihen lisännyt jotain pikkasen muistorikkaampaa,kuten just tuo vauvakirja... Mutta en minä tuostakaan valittaisi :)
" pysyvän" lahjan: semmoset kehykset mihin on kaiverrettu ne tärkeät tiedot ja keskellä kuva. se on vielä äitillä enkä aio sitä itelle ottaakaan, mitä ihmettä mää sillä teen???
Ei ehkä perinteinen, mutta nykyään, kun monilla lapsilla on useita kummeja, ei kaikkien edes kannatakaan tuoda hopealusikkaa. On otettava myös huomioon kummin varallisuus, kummilusikat on aika tyyriitä, jos haluaa yhtään kauniimman kappaleen. Ja ehkä tämä kummi ei edes tiennyt, että " kuuluu" tuoda joku tietty lahja. Kaikki eivät ole tietoisia perinteistä, jos ei omassa suvussa ole ollut ristiäisiä vuosikausiin. Aika pinnallista alkaa nipottamaan tuosta.
Tinakehyksiset valokuva-albumit, hopeinen valokuvakehys, soittorasia kuvakehyksillä ja sellainen seinämitta, johon voi myös laittaa valokuvia. Tosi ihania lahjoja, joiden arvoa kaiverrukset vain lisäävät. Ajattelin laittaa niille lastenhuoneeseen oman hyllyn ja paikan, missä lapset ja muut ne aina näkevät.
Vaikka kulutustavara on tietenkin tarpeellista ja hyödyllistä, niin jotain paremmin säilyvää ajattelisi kummilapsen ansaitsevan. Itse neulottu villapukukin on arvokas ja sellaisen pienen ja suloisen vaatteen voi vaikka kehystää lapsen huoneeseen, jos ei käytetä ihan resuksi.
Joka siis jää lapselle itselleenkin muistoksi. Nuo lautaset ja ruokalaput eivät sitä mielestäni ole. Tuo neulepuku menee siihen rajalle, jos se siis on sellainen söpö ja koristeeksi (esimerkiksi juuri kehyksiin) sopiva niin silloin se menee. Harvoin kai vauvan neulevaatetta ihan loppuun asti saa käytössä kulutettua.
Oman lapseni toinen kummi toi lapselle villaisen välihaalarin toppapuvun alle. Oli kallis ja käytännöllinen lahja, mutta vähän jäi silti surettamaan kun ei siitä saa muistoesinettä tehtyä. Olisin itsekin voinut ostaa lapselleni tuollaisen haalarin, mutta en kummilusikkaa tai muuta perinteistä kummilahjaa.
Meillä on miehemme kanssa omat kummikehykset kirjahyllyssä ja nyt niiden rinnalla myös lapsemme kummikehys. Monet tykkää katsella niitä ihan vain sen takia, että kumman näköinen on kun kuvissa ollaan suurin piirtein saman ikäisinäkin.
noi sit vaan kirjahyllyyn näytille toisten tinakehyksien viereen :)