Onko mielisairaus riittävä (moraalisesti) syy jättää puoliso?
Mitä ajattelette ihmisestä joka ottaa eron puolisosta tämän mielisairauden vuoksi? Onko parantumattomasti mielisairaasta ihmisestä eroaminen moraalisesti oikein? Elämä mielisairaan puolison kanssa on kaukana normaalista elämästä, mutta pitäisikö kuitenkin uhrata oma ainutkertainen elämä (ja lasten) mielisairaan puolisin kanssa elämiseen? Rakastan puolison entistä persoonaa, en nykyistä. Mielisairaus on myös riski lapsille, sillä mielisairaan arvaamaton käytös saattaa olla lapsille vaaraksi. Toinen puoli kolikosta on se, että lapset tarvitsevat molempia vanhempia, vanhempien sairauksista huolimatta, vai???? Mielipiteitä???
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanaa olla niin herkkä, että kasvitkin hymyilevät minulle! Olen universumin suosikki. Musta hevonen. Yllättäjä. Jiihuu!
Ööööö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanaa olla niin herkkä, että kasvitkin hymyilevät minulle! Olen universumin suosikki. Musta hevonen. Yllättäjä. Jiihuu!
Ööööö
Mitä öö? Tunnen kiitollisuutta siitä herkkyydestä, jonka olen saanut.
Kaikilla ominaisuuksilla ja sairauksilla on myös hyviä puolia. Masennus on ihmiselle lajityypillinen tapa selviytyä. Nahka luodaan silloin. Minä vain luon nahkaani lähes joka päivä. Aika ihanaa.
Se tunne, kun ihminen luhistuu ja itkee valtoimenaan. Niin puhdistavaa. Ihanan puhdas olo sen jälkeen. Sitä pitää arvostaa enemmän!
Ja itse asiassa, kun mietin kaikkia katkenneita ystävyyssuhteita. Osa oli huonoja ystäviä. Jotkut tosi huonoja. Muutama ihan superihminen on jäänyt.
Ehkä on ollut vain hyvä päästä eroon noista ihmisistä. Ja työpaikat, väärät alat, väärät parisuhteet, epämukavat asunnot ja asuinympäristöt.
Ap, johtopäätelmä on. Jos kumppanisi voi kanssasi huonosti. Eroa. Syy voi olla sinussa.
Minä olen alkanut oireilemaan huonoissa suhteissa. Se on vain pahentunut, kunnes on tullut ero. Kai se on ollut mielen tapa kertoa, että nyt mennään väärään suuntaan.
Voi olla, että sinä olet se loinen ja energian viejä. Toinen musertuu ja murtuu lähelläsi.
Niin. Psyykkinen oireilu on usein pahentunut huonoissa ihmissuhteissa. Minua on painettu alaspäin, vähätelty, paneteltu, kiusattu.
En ole voinut olla oma itseni. Olen ollut, olen yrittänyt olla joku muu. Jossain pisteessä kuori luhistuu.
Väärät ihmiset, väärät paikat. Osa ihmisistä elää koko elämänsä noin. Kestävät, koska eivät murru.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen perhe on omanlaisensa ja on mielisairaita ja mielisairaita. Vaikea tilanne. Usein vaan tuppaa olemaan niin, että miehille sallitaan enemmän. Vaimo eon hyvin helppo lempata menemään rakkauden väljähtyessä. Me vaimot taas venytämme vieteriä viimeiseen asti. Oli mies minkälainen hyvänsä.
Näinhän se on.
No itsehän jokainen määrittelee oman moraalinsa. Ei sitä missään vauvapalstalla anneta.
Siis ihanaa olla niin herkkä, että kasvitkin hymyilevät minulle! Olen universumin suosikki. Musta hevonen. Yllättäjä. Jiihuu!