Onko mielisairaus riittävä (moraalisesti) syy jättää puoliso?
Mitä ajattelette ihmisestä joka ottaa eron puolisosta tämän mielisairauden vuoksi? Onko parantumattomasti mielisairaasta ihmisestä eroaminen moraalisesti oikein? Elämä mielisairaan puolison kanssa on kaukana normaalista elämästä, mutta pitäisikö kuitenkin uhrata oma ainutkertainen elämä (ja lasten) mielisairaan puolisin kanssa elämiseen? Rakastan puolison entistä persoonaa, en nykyistä. Mielisairaus on myös riski lapsille, sillä mielisairaan arvaamaton käytös saattaa olla lapsille vaaraksi. Toinen puoli kolikosta on se, että lapset tarvitsevat molempia vanhempia, vanhempien sairauksista huolimatta, vai???? Mielipiteitä???
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni paranee oireettomaksi hoidolla ja lääkkeillä
Moni? No ei, mutta osa.
Tilastoa bipolaarihäiriöisistä (poden sitä itse, tyyppiä 2 eli olen monopolaarinen eli kroonisesti lievästi depressiivinen, kuitenkin eri tauti kuin kliininen depressio)
20% tekee itsemurhan
20% yrittää itsemurhaa toistuvasti ja elää laitoksessa
20% kokee toistuvia pahenemisjaksoja, on eläkkeellä ja avohoidossa
20% pääsee remissioon, muttei kuntoudu enää työkykyiseksi (kuulun tähän joukkoon)
20% kuntoutuu työkykyiseksi ja elää lähes normaalia elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ihanko tosi? Ja jos ei kävele, niin se johtuu siitä, ettei halua kävellä.
Niin kai. Tai voi haluta, mutta ei saa aikaiseksi tai ei uskalla tai luulee, että on velvollisuus jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii..
INCEL lässyttää tyhjänpäiväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Ai se, että ei halua olla jonkun kanssa enää? Ahaa. No onpa kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroa jos olet varma että saat lasten 100 % huoltajuuden. Terve puolisosi olisi halunnut sinun suojelevan lapsia.
Mitä hourit, incel? Ei lapsia sille kliiniselle psykoottiselle anneta. Yleensä se on mies, koska miehet eivät viitsi hoidattaa psyykkisiäkään ongelmiaan, joten vaiva pahenee ja kroonistuu eikä ole enää hoidettavissa.
Kannattais sinunkin kipittää lääkärille niin kauan kuin olet vielä hoidettavissa eikä lällätellä naisille.
Toisen sairaus sairastuttaa suhteen. Kaikki pyörii sairauden ympärillä. Lähtisin ja lujaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ihanko tosi? Ja jos ei kävele, niin se johtuu siitä, ettei halua kävellä.
Niin kai. Tai voi haluta, mutta ei saa aikaiseksi tai ei uskalla tai luulee, että on velvollisuus jäädä.
No höpi höpi. Kyllä lähtee, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Ai se, että ei halua olla jonkun kanssa enää? Ahaa. No onpa kauheaa.
Uusistakin suhteiluista puuttuu aina jotain. Rehellisyys. Luottamus. Ja loppu viimein myös rakkaus. Näytelmää vuorosanoineen ja kulissia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Oletko vähän harhainen kun kuvittelet tuntevasi kirjoittajan? Tämä sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Oletko vähän harhainen kun kuvittelet tuntevasi kirjoittajan? Tämä sivusta<
Samat piirteet toistuvat tietyntyyppisissä ihmisissä. Huvittavaa nähdä kuinka reagoivat lähes aina samalla tavalla.
Eipä kaikki terveetkään saa nähdä lapsiaan. Ainakaan niin paljon kuin haluaisi. Lohduttava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jättämiseen tarvita moraalista tai mitään muutakaan syytä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla toisen ihmisen kanssa. Ulos voi ja saa kävellä koska vain.
Ei ihme että elämäsi on mitä se nyt on.
Pahansuopaisuudella on vaikutuksensa siihen mitä elämä antaa ja mitä se ottaa.
En ymmärrä mitä tarkoitat. Olen ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta olen myös jättänyt ja tullut jätetyksi. Se on ihan normaalia. Se voi satuttaa ja olla surullista, mutta ei se ole väärin tai moraalitonta.
Sitä voi juosta. Sitä voi paeta. Mutta joskus ne omat teot tulevat vastaan.
Ai se, että ei halua olla
Niin.
Jos ihminen ei loppu viimein osaa muuta kuin manipuloida muiden seurassa niin elämä pidemmän päälle hyvin tyhjää.
Voi tulla eksitentiaalinen kriisi kun keinot manipuloida muita vähenevät.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni on että ainakin masentuneen on joskus helpompi olla yksin. Ei jaksa huomioida muita, pystyy huolehtimaan vain itsestään.
Tämä on totta. Paraneminen on nopeampaa, jos saa parantua rauhassa. Ei tarvi yrittää esittää jotain muuta, kuin oikeasti tuntee.
Pahimmillaan olen törmännyt parisuhteessa siihen, että masennustani vähätellään ja painetaan alas, jos en ole jaksanut käydä töissä jne. Todellakin on parempi olla yksin.
Lähde vieläkö voit, pipon kanssa elämä on helvettiä.883
Vierailija kirjoitti:
Lähde vieläkö voit, pipon kanssa elämä on helvettiä.883
Tiedän erään naisen joka päätti lähteä ajoissa tuollaisesta suhteesta. Nyt uudessa suhteessa onnellisesti kesäpolun suunnalla:
Olen tavallaan nyt hyväksynyt sen, että tulen aina olemaan hiukan masentunut. Se on minun luonteeni. Mutta olen kyllä usein iloinenkin. Vaihtelee päivittäin. Melankolia voi oloa myös kaunista. Se on pehmeää herkkyyttä, jossa on usein luova olo.
Aina ajatellaan, että mielenterveysongelmat olisi huono asia. Mutta ei.
Olen myös hyvin intuitiivinen, mitä masentuneempi, niin sen enemmän.
Eli joo! Olen kiitollinen, että olen masentunut!
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan nyt hyväksynyt sen, että tulen aina olemaan hiukan masentunut. Se on minun luonteeni. Mutta olen kyllä usein iloinenkin. Vaihtelee päivittäin. Melankolia voi oloa myös kaunista. Se on pehmeää herkkyyttä, jossa on usein luova olo.
Aina ajatellaan, että mielenterveysongelmat olisi huono asia. Mutta ei.
Olen myös hyvin intuitiivinen, mitä masentuneempi, niin sen enemmän.
Eli joo! Olen kiitollinen, että olen masentunut!
Niin. Siis silloin kun olen iloinen, se on pirskahtelevaa ja tuntuu vatsan pohjassa asti. On lahja tuntea asioita näin voimakkaasti.
Kappas. Persuhullu. Ei malta millään. 😉