Heinäsirkkojen maanantai-pulinat!

Maanantaita

Eilen se sitten iski minullakin totaalisesti päälle tuo kuvotus. Aamiainen tuli ulos ja tänä aamuna töihin lähtiessä murot vaihtuivat puuroon. Onneksi ne pysyivät sisällä.

JOku kyseli, milloin kerrotte muille. Me emme ole vielä kertoneet kenellekään, haluamme ottaa ne riskiseulat ensin ja mennä tuonne 12 raskausviikon paremmalle puolelle. Lapsillekaan emme ole vielä kertoneet. (Ehkä ne kuitenkin jotain aavistaa..)

Väsymys on täälläkin kamala. Ei jaksa töiden jälkeen kuin kaatua sohvalle, laittaa ruokaa ja siinäpä se sitten onkin. JOsko se tästä...

Ylihuomenna on mulla ultra. Vähän jännittää, paljonko raskausviikkoja ultra näyttää, kun vasta kolmas raskaustesti näytti plussaa, sekin vasta labrassa otettuna. Mieli on kuitenkin luottavainan, jotenkin tuntuisi niin kauhean epäreilulta, jos kaksi keskenmenoa peräkkäin tulisi.

Toivotaan parasta.























































































































Kirjautuminen

Kristiina " Carelia" Mäki

Kirjaudu ulos

Muuta käyttäjätietoja







© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot

Marenda: Kuinka pienenä lapsesi sitten syntyi ton myrkytyksen takia?

Millaset kokemukset sulla on myrkytyksen ja sen oireiden hoidosta ja huomioimisesta?



Mua vähän jännittää tämä raskaus ko. asian takia koska mulla itsellä oli noita oireita edellisellä kerralla ja käynnistettiin n. viikko ennen la:ta. Mun äidillä taas on meitä lapsia kolme ja jokaisen kohdalla on oireet pahentunu/aikaistunu ja sitten nuorimman siskoni kohdalla myrkytys iski toden teolla ja sisko leikattiin maailmaan n. kaksi kuukautta ennen la:ta.



Kävin ahkerasti viimeisillä viikoilla polilla tarkistuksissa ja käyrissä mutta kaikenlaisia väitteitä kuulin myrkytykseen liittyen lääkäreiltä. Eli sanoivat esim. että ei ole periytyvää ja että ei ole todennäköistä että uusiutuu seuraavissa raskauksissa. Nyt olen kuitenkin lukenut aivan päinvastaista tietoa useista lähteistä??!!



Yksi lääkäri oli jo pari viikkoa ennen la:ta sitä mieltä että käynnistäminen olisi järkevää koska se on ainoa parannus tohon " tautiin" mutta muut vain pitkittivät asiaa.

Minut sitten laitettiin kotiin odottamaan vauvan syntymää. Söin useamman verenpainelääkkeen päivässä mutta siitä huolimatta pari päivää kotiutumisen jälkeen mitatessani illalla paineet, oli lukemat aika hurjat. Alapaine oli siellä 125 tietämissä. Ilman omaa mittariani en tätä olisi tiennyt koska olo ei ollut sen kummempi kuin muulloinkaan. Siitä sitten lähtö laitokselle ja seuraavana päivänä käynnistys.

Ja mulla oli siis muitakin oireita paineen lisäks mm. näköhäiriöt ja valkuaista pissassa.



Pelottaa kovasti että se iskee taas ja todella myös jännittää se miten saan pidettyä puoleni asiassa. Tuntuu että niitä asiantuntevia lääkäreitä vastaan on jotenki hiirulainen varsinki näin raskaana ollessa.



T. Myyti 9+0

raskausmyrkytyksestä... mulla alkoi esikoista odottaessa rv 20 paineet nousemaan. Välillä olin vuodelevossa kotona ja välillä sairaalassa. Välillä taas sain liikkua normaalisti. Jonkin aikaa sitä epäiltiin raskaudenaikaiseksi verenpainetaudiksi... Saattoi se sitä alussa ollakkin mutta kehittyi sitten myrkytykseksi. Jossain vaiheessa sitten (en muista tarkkoja viikkoja) aloitettiin tuo verenpainelääkitys. Jonkun aikaa ne auttoivatkin mutta sitten paineet alkoivat taas nousemaan ja tuli valkuaista pissaa, sekä maha ja pääkipuja ja näköhäiriöitä ja aivan hillitöntä turvotusta.



Lääkitystä nostettiin mutta eivätpä auttaneet mitään. Meillä oli tyttö perätilassa ja rv 37+1 lääkärit totesivat että myrkytys on mennyt liian pahaksi ja tehtiin sektio. Meille syntyi terve mutta pieni tyttö. Tyttö oli siis 2260g ja 43cm





Muuta valittamisen aihetta ei hoidossani ollut kuin se että äippäpolilla oli jatkuvasti eri lääkäri joka antoi eriohjeita..toinen otti miut sisään sairaalaan ja määräsi vuodelepoon. Toinen sanoin että tekee vain hyvää vähän liikkua... joten kun alussa kävin n.3viikon välein näytillä siellä elin myös sitten aina 3 viikkoa kunkin lääkärin antamilla ohjeilla.

Loppuvaiheessa oli sitten aina sama lääkäri josta pidin ( teki muuten mulle alkuraskauden ultran tässä raskaudessa) Ja se olikin sitten mukavampaa kun eivät ohjeet vaihtuneet jatkuvasti.







t: marenda rv 10+2

Pitkästä aikaa laitan korteni kekoon...Meillä oli muutto ja pahin tenttirysä alkaa pikkuhiljaa olla voiton puolella! Ens viikolla alkais joululoma, oon sitä kyllä oottanukki, mutta vielä pitäs pari tenttiä käydä tekemässä.



Huomenna on sitten toinen ultra ihan seurannan vuoksi, kun pari viikkoo sitten alkion koko ei vastannu viikkoja...Se johtuu vissiin siitä, et kun mulla ei oo säännöllinen kierto niin hedelmöittyminen onkin ollu vähän myöhemmin, toivottavasti näin...



Mää oon tämmönen ressireetu ja huolehin joka ikisestä asiasta. Aloitinkin pinon, jossa kyselin, että paperitehtaalla vierailu haitallista sikiölle, kun siellä paperikoneiden vieressä kuljeskelee...Tuskinpa ne tietenkään sinne ketään päästäs, jos siellä jotain myrkyllistä olisi...



Ikävää, kun joukostamme poistui muutamia sirkkoja... :(



nyt mun pitää mennä kehittelemään itselle jotain syötävää...kaappi kyllä ammottaa tyhjyyttään...huomenna nälkäsenä kauppaan!



-vaakku-

Tervetuloa uudet! Meitä neljännen odottajia taitaakin olla täällä useampia.



Huomenna ois sitte kuopuksen 1v3kk neuvola ja itellä eka neuvola. Saapa nähdä, selviääkö siellä oikein mitään.



Molempien kotona kerrottiin viikonloppuna. Anoppilassa :" Ihanaa. Onnea!... kyllä suuri perhe on rikkaus...sitten on sisaruksilla seuraa toisistaan...sitten kuopuskin osaa jo vaikka mitä..." Ja lämpimät halaukset päälle. Mun äiti taasen (isä oli töissä): " Mitä? Minä en ainakaan onnittele... Mihin se mahtuu?... Ja kuka sen hoitaa?... Miehesi on ainakin muutettava kovasti tapojaan..." Kyllähän mä tuon arvasin etukäteen ja tiedän kyllä, että äiti hyväksyy lapsen. Ja isä kävi tänään. Ei sanonut mitään, mutta toi joulutähden ja uuden kiukaan meidän saunaan. Mutta kyllä mulla itku tuli kotona. Kun äidin kanssa pitää sitten aina pinnistellä eikä uskaltais näyttää väsymystään, kun aina se on mun miestä moittimassa :( Olis hyvänen aika onnellinen mun puolesta, kun oon saanu hyvän miehen ja ihanan perheen!



Mies sitten innostui töissäänkin kertomaan ja täällä se on suunnilleen sama, kuin panisi lehteen. No, kylläpä sana huomenna ois kuitenkin levinny, kun neuvolaan menen. Jos jotain sattuu, niin se on sitten sen ajan murhe. Ja seulontoihin en mene.



Rokoista vielä. En mä ainakaan ollut kuullutkaan koko parvorokosta ennen kuin esikoista odottaessa asia selvisi. Mutta en ole varma, testataanko kaikilta. Ymmärsin, että ainakin niiltä, jotka töissään on paljon tekemisissä lapsiryhmien kanssa.



Liikunnasta. Tuskin meen jumppaan enää kevätkaudella. Kun nyt syksyllä oli ihan täys työ ja ainaki aiemmin mulla on aika pian ruennu masu kasvamaan. Sallittuahan se kyllä on, mutta tällä kunnolla ei ehkä ihan paras ratkaisu. Mutta muutoin yritän kyllä patistella itteäni ulos ja liikkeelle.



Eipä ole poika-/ tyttöoloa, mutta mies kyllä sanoi, että sopi aika hyvin tilanteeseen (kun hän kertoi vauvauutisen töissä), kun yks työkaveri oli tuonu tyttönsä syntymäpäiviltä jääneen prinsessakakun.Tähän asti on poika, tyttö, poika, mutta voihan nyt silti olla kumpi vain tulossa.



Oumai. Olipa kurja systeemi :( Ja kankea myös. Meillä on sama mihin kuntayhtymässä soittaa, niin antavat ajan sinne, mihin tarpeen on.



Itellä olo pysyy suht hyvänä, kun huolehtii, että tulee syöneeksi riittävästi, vaikkei ruoka oikein maistu ja tekee kotityöt hitaasti, mutta varmasti. Jos rupeaa hosumaan, tulee niin huono olo, ettei saa mitään aikaiseksi. Ja pikku päikkärit auttaa myös.



Hyviä vointeja kaikille!



T@hti ja poika 5v10kk, tyttö 3v7kk, poika 1v3kk ja rv 9+1