LOKAKUUT keskiviikkona

TILANNE RAPORTTI: Ai mikä raportti, ei ole mitään raportoitavaa! Eli ei siis mitään uutta, ei supistele ei mitään. No nivuset on ihan sökönä eilisestä fillaroinnista ja rehkimisestä. Mutta muutoin olo yhtä hyvä ku ennenki.



Saas nähdä ilmaantuuko tänään pinoon ketään... ja TAUSTAILIJAT kans mukaan, tiedän että teitä on siellä olemassa, PAKKO OLLA :D.



Mukavaa kun vauvautuneetkin käy täällä vielä moikkaamassa.



Mut nyt kouluhommien kimppuun ja sit kouluun ja remonttimaalle ja ja ja ja....



väpä ja touho 40+2

Moro, mulla tuli aamulla puoli kahdeksan veristä limatulppaa ja eilinen ilta oli outo. Maha-asukki touhus tosi kovaa ja oli sellanen tunne et jotain alkaa tapahtumaan. Nythän voi mennä pari päivääkin, mut ihanaa et jotain tapahtuu..

Keno100 RV 40+4

Tulinpa kurkkimaan vielä tällekin puolelle.

Vauvantuoksuiset terveiset täältä jokaiselle viimemetrien kärvistelijälle.

Teitä ei hurjan montaa enää ole, joten eiköhän ole lopuillakin ihan näinä päivinä vauvat sylissä=)

Minä olen kurkkinut vaan noita joulukuisia, kun on yksi ystävä siellä roikkumassa, niin sitten tulee utsittua kuulumisia vähän välillä jos ei soitella.

Sielläkin jo kärvistelee osa, loppuviikot on aina aika matelevia.



Tosiaan jotkut marraskuiset syntyneet ennen lokalutuisia, ei sitä koskaan tiedä kuinka pitkään masulainen viihtyy.



Naikkarilla mulla oli huonekaverilla tasan 34 viikolla syntynyt vauva ja ihan oli kuin muutki vastasyntyneet, ei tarvinnut apuja tai kummempia hoitoja, mamman kanssa köllitti osastolla.



Sivusta menee nyt ohi aiheen, mutta näin se vaan menee, että ne vauvat syntyy kun haluaa=)



Meillä ei koeteltu mitään ässiä (ikävä kyllä) viimemetreillä ja lapsivedet meni 38+5

Nyt se yksi ässä harmittaa, kun kamppailee jälkivuotojen kanssa, mrrrrrr.........

Ja taas mentiin aiheen sivusta=)



Jaksamista ja vielä jaksamista teille vatsojenne kanssa vielä kamppaileville PALJON ja nähdään tuolla vauvapuolella sitten kun jakaannutte.



Tuttiina ja " Nasu" 12 vrk

VAROITUS: Pelkkää valitusta!



Täältä keskiviikon raapustus. Ei mitään raapustettavaa. Ei taida tulla lokavauvaa... ;(



Eilen sain raskauden ajan toisen täydellisen hermoromahduksen. Yritin käydä kävelyllä, mutta lonkan alueen kivut olivat liian kovat niin että jouduin palaamaan takaisin. Nyt siis olen tuomittu neljän seinän sisään. Jeejee. Ja kyllä, olen yrittänyt jumppaa, lepoa, venyttelyä.... Vaikeaa pitää henkeä yllä, vaikka en yleensä ole valittajatyyppiä. Koen muuttuneeni ihan toiseksi ihmiseksi nyt loppuraskaudessa, muukalainen omassa vartalossani, rammaksi ja ilottomaksi, kävely näyttää vaappuvan laivan menolta. Ennen olin aikaansaava, energinen, liikkuvainen, solakka, optimistinen ja minulla oli fiksua tekemistä päivisin...



Kadehdin niitä kavereita, joilla on vauva syntynyt iloisesti vesien menolla hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa tai jopa suunnitellulla sektiolla (ajatelkaa, synnytyksen ajankohta on merkitty kalenteriin! Mitä luksusta!) (jotenkin niitä tapauksia tuntuu yhtäkkiä olevan kaveripiirissä paljon). He eivät tiedä loppuraskauden vaivoista mitään..... Loputtomasta odotuksesta, epätietoisuudesta, rammasta olosta...



Sori nyt tää valitus, mutta olen todella nähnyt parempiakin päiviä elämässä. Asiat olisi tietty paremmin, jos pystyisin elämään normaalihkosti ilman tuota pahaa lonkkavaivaa.



minä 40+++++

KENO hyvälle kuulostaa siellä!!!!! Saas nähdä ehtiikö vauva vielä lokakuun puolelle.



AJL mie ymmärrän sinnuu oikein hyvin. Mitä enemmän alkaa paikat lopussa krempata ni sen veemäisempää on se odotus. Mie olin tähän asti oikein positiivisella mielellä ja tosiaan tähtäsin sinne isänpäivään, mutta nää viime päivät on ollu semmosta tuskaa että alan pyörtää puheitani siitä isänpäivästä (tosin luulen kyllä että sinne asti mennään taas). Eniten ketuttaa kun lasten kanssa normaalit asiatkaan ei suju, en pysty oikein nostelemaan jne aina supistaa tai maha on muuten tiellä. Ja sitten mielessä pyörii ajatus että eikö tosiaan miun lapset osaa tulla maailmaan ilman että joku antaa niille lähtöpassit??? Mikä on miun kropassa vikana kun mennään aina käynnistykseen? Tiedän, että jos nyt taas joudun käynnistykseen niin se asia jää minnuu vaivaamaan pitkäksi aikaa, kun tämä on kuitenkin tod näk viimeinen raskauteni ja jos nytkään en saa " normaalia" synnytystä kokea... jne.... no joo tulipas purkaus täältäkin :S.

kiitos vertaistuesta ;) Mulla meni raskaus 8 kk tosi hyvin ja aattelinkin ,että kyllä siellä lopussa sitten mäkin joudun kärsimään... Mä oon ihan varma, että vauva on ihan " kypsä" , pohdin itsekin vikaa omassa vartalossani. Ei kai se nyt ennen kuulumatonta olisi, että olisi sellaisia naisia, joilla ei esim. koskaan muodostu tarpeeksi oksitosiinia, jotta supparit käynnistyisi. On kai sitä hullumpiakin vikoja ihmisen monimutkaisessa biologiassa. Muinais-Suomessa, kun ei käynnistelty, niin tämä raskaus olisi varmaan mennyt 12 kk saakka tai sitten lapsi olisi kuollut, kun istukka olisi lopulta tehnyt tenän.



Mutta onneksi on moderni lääketiede ja viimeisenä keinona sitten vaikka kirurgin veitsi. Sille veitselle ei suppareiden puutekaan voi lopulta mitään! Onneksi!

Tänään olisi ollut mulla käynnistykseen aika. Vauvaa on saanut tuoksutella nyt viikon. Oli tosi yllätys miten nopeasti lähti syntymään. Ei ollut mitään ennakko-oireita. Lapsivedet meni saunan lauteilla ja ei supistuksen supistusta vielä kotona lainkaan. Sairaalassa väitin kätilöllekin, että saavat aamulla sitten käynnistellä..ei tarvinnut.



Voimia ja jaksamista odotuksen viimemetreille, se ON yhtä tuskaa!!!

Palkinto on mitä parhain. Toivon tehosupistuksia ja synnytyksen käynnistymisiä sinne...



Meidän tyttö on yllättävän pieni, kun aikaisemmat vauvat olleet nelikiloisia. Tällekin oli paino arviossa veikattu yli neljää kiloa. Hämmästyin kun painoi 3610g.



Elämä on ihmeellistä, voikaa hyvin

Miranneli

Ei mitään uutta auringon alla. Ei supistele, kipeästi ainakaan, mutta olo on muuten kyllä tosi hankala. Yö meni vessassa kulkiessa ja selkä on kipeä. Tänäaamuna olin eka kerran TODELLA KYPSÄ tähän tilaan. Päivät seuraa samanlaisina toisiaan ja olo senkun huononee. Pahoinvointia on pitkin päivää, verenpaineet nousee iltaa kohti, aamulla ne on ihan normaalit. Väsyttää törkeästi ja mikään ei huvita. Valivali, ei nyt tule mitään positiivista juttua. Turvotus on jotain ihan käsittämätöntä,jalat on kuin norsulla ja naama ihan jonkun muun tyypin. Närästää sikana ja päätäkin särkee. Silti synnytys pelottaa. Kysyinkin aamulla mieheltä, että miten tämän kaiken vois perua? En saanut vastausta, taitaa ukkoparkakin olla jo melko kyllästynyt mun laahustamiseen täällä kotona, kun en saa oikein mitään aikaiseksi.



Eilen yritin tehdä diiliä vauvan kanssa, että jos synnyt lokakuun aikana, niin saat tissimaitoa, mutta jos et synny ennen marraskuuta, niin joudut juomaan korviketta. Ei se poloinen tainnut ymmärtää.



Lohduttavaa kuitenkin, että täällä on vielä muutama muukin kärvistelijä mahansa kanssa. Tsemppiä meille kaikille ja pikaista poksahtamista!



Nezzie 40+4

Hei,



minäkin olen vielä täällä. 41+2 ja suppareista ei tietoakaan! Olen itsekin oikein yllättynyt, kuinka masentunut olen. Vähän samanlaiset tuntemukset kuin väpällä, että mikä minussa on vikana, kun supistukset eivät lähde käyntiin. Ensimmäisen kanssa lähti käyntin ihan luomusti laskettuna aikana, mutta nyt jotenkin tuntuu, että tästä ei tule yhtään mitään.



Rationaalisesti kun asiaa ajattelen, niin onhan se niin, että jos ei ole muita ongelmia kuin se, että synnytys käynnistyy (tai käynnistetään) vasta pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, niin sitten on kyllä asiat ihan ok... Mutta järki ei auta kun mieli on maassa ja tuntuu vain että ei jaksa enää ja tippa on jatkuvasti linssissä (joo, itseänikin hävettää, että tällainen asia niin kovasti masentaa).



Huomenna minulla on sairaalassa ns. supistusrasitustesti. Se on täällä Saksassa ihan rutiinitoimenpide, tehdään aina jos menee n. 10 päivää yli. Supistusrasitustesti ei ole käynnistys, vaan siinä laitetaan sen verran oksitonia suoneen, että tulee ihan pieniä suppareita, ja samalla otetaan sydänkäyrä. Tarkoituksena on testata, miten masuasukki kestää suppareita. Jos näyttää kriittiseltä, synnytys käynnistetään, muutoin sitten vielä odotellaan. Katsotaan nyt. Minähän toivoisin luomusynnytystä, mutta tietysti vain jos se ei merkitse terveydellistä riskiä vauvalle tai minulle. Lääkäri vielä totesi, että joskus synnytys myös käynnistyy muutaman tunnin sisällä supistusrasitustestin jälkeen, nuo pienet supparit saattavat kuulemma jotenkin " herättää" kropan toimintaan. Tosin useimmissa tapauksissa testi ei käynnistä synnytystä. Suomessa ei ymmärtääkseni ole tapana tehdä tällaisia rasitustestejä ainakaan rutiinitoimenpiteenä?





On todella hyvä saada vaihtaa kuulumisia " kanssasisarien" kanssa täällä (itseänikin hävettää, kuinka maassa olen).



Toivon että lähdemme kaikki tänään synnärille! (Oli muuten ihana lukea tässä ketjussa, kuinka joku kertoi vesien menosta saunan lauteilla ihan ilman mitään esituntemuksia... Ehkä minunkin kohdallani on vielä toivoa?).



Terveisin



Maritta

Ai niin, unohdin vielä toivottaa vipsulle lykkyä tykö huomiseen käynnistykseen (jos olet vielä siihen asti yhtenä kappaleena!!!)



Terveisin



Maritta