Kertokaa hyviä puolia siitä etten koskaan voi saada lasta :-(

Minä kun en usko että elämä päättyy kuolemaan niin en osaa ajatella tuota jälkien jättämistä. Mutta aivan varmaa on että elämäsi vaikuttaa monin eri tavoin, joko suoraan tai välillisesti. Mieti kuinka monta ihmistä voit auttaa tai ilahduttaa jo pelkästään hymyllä! :)



Ihmiseen on sisään rakennettuna halu auttaa, hoivata, parantaa ja rakastaa. Sitä voi ja pitäisikin tehdä muualla kuin omassa kodissaan esim vaikka omia lapsiaan kohtaan. Kamalaa miten täälläkin ihmiset kohtelevat toisiaan. Se aiheuttaa pahaa oloa. Meitä ei olla luotu ilkeiksi.



Sinä voit auttaa ihmisiä vaikka kuinka paljon kun vain keksit sen oman juttusi. Voimia!

olen todella pahoillani tilanteestanne.

Tosiassahan kuolla voi vasta lastensa jälkeenkin. Tuo osuus muiden ihmisten muistamisesta kuulosti hieman oudolta minun korvaani, miksi ihmeessä sinua (ketään) pitäisi muistella oikein sankoin joukoin... En nyt osaa pukea sanoiksi tätä.



Kai minä tahdon sanoa sitä, että on ehkä hivenen keskenkasvuista ja itsekästäkin pitää suurena arvona sitä, että oma nimi jää jälkipolvien mieleen. On eri asia tehdä hyvää tehdäkseen aidosti hyvää kuin tehdä sitä saadakseen kiitosta ja tunnustusta. Ei kai kukaan sellaisesta syystä lasta hanki / sure lapsettomuutta???

Jos sinua helpottaa, niin lapset ovat vain lainassa, kasvavat nopeasti ja kohta he ovat vanhemmiltaan rahaa röökiin ja viinaan pummaavia murrosikäisiä, jotka paukuttelevat ovia :)



Mutta oikeasti. Toivoisin voivani sinua jotenkin lohduttaa, mutta tiedän että en oikeasti pysty siihen.



Minulla on myös lapsia, joten en ehkä ole paras neuvomaan, mutta itse sain täältä vastauksia ihmisen kärsimyksille ja elämän merkitykselle.



http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=9178.0



Sinulla on selvästi tarve rakastaa, helliä ja hoivata. Jos adoptio ei kuitenkaan järjesty, niin myös eläimiä voi helliä, rakastaa ja hoivata, vaikka lasta ne ei korvaisikaan.

on varmasti shokissa tilanteesta,vertaistukiryhmä olisi nyt oikea paikka!olen toki samaa mieltä siinä että lapsia pitää tehdä rakkaudesta,ei siksi että haluaa että joku muistelee haudalla yms.uskon että aplla on oikeat syyt ja ap sinulle .ÄLÄ EROA MIEHESTÄSI ADOPTIONVUOKSI!

Vierailija:

Kuka käy haudallani kun olen kuollut?

ap

Muutaman sadan vuoden päästä haudallamme eivät käy enää netkään, jotka siellä joskus kävivät. Maailma ja maailmanhistoria on täynnä unohdettuja suurmiehiä ja -naisia. Miljardeja unohdettuja kuolleita ihmisiä, ajan virtaan kadonneita ihmiskohtaloita ja suuria ja pieniä kärsimysnäytelmiä.

Raamatussakin sanottiin: " Me olemme niinkuin ruoho, kun tuuli käy meidän ylitsemme, meitä ei enää ole."

Mitäs logiikkaa siinä sitten on.

Nuohan on vain väliaikaisia " ongelmia" ... Raskastahan tämä pikkulapsiaika on, mutta menee niin kiitävällä vauhdilla ohitse... Pian lapset on jo isompia ja omatoimisempia, koululaisia, joiden vuoksi ei tarvi öitä valvoa eikä imettää, saa syödä suht rauhassa eikä vessaankaan tarvi ottaa ketään mukaan ;)



Mun mielestä aika kiittämätöntä valittaa tuollaisista asioista. Itse ainakin olen noista kahdesta riiviöstä niin onnellinen, että vaikka tosi raskasta nyt onkin (lapset 1,5 vuoden ikäerolla), niin tiedän että tulevaisuudessa on toisin, sitten ehtii tehdä omiakin juttuja.



Ap:lle sanoisin, että ainoa tosiasia on se, että lapsettomana sulla on varaa ostaa itsellesi vaatteita ja tavaroita, käydä leffassa, syömässä, laittaa elämiseen ja ruokaan enemmän rahaa, vaihtaa autoa useammin, matkustella, sisustaa, remontoida, ostaa mieleisen asunnon jne. Kahden pikkulapsen kanssa ns. " normaalituloisena" on jo hienoa, jos saa ruuat ja vaatteet ostettua kaikille, ja pakolliset asumismenot ja laskut maksettua. Ylimääräiseen ei ole varaa.



Minä kyllä kehottaisin teitä miettimään sitä sijaisvanhemmuutta. Usein lapsen saa käytännöllisesti katsoen " kokonaan itselle" . Ystäväni sai suoraan synnytyslaitokselta vauvan, joka otettiin huostaan. Lapsen äidillä on käytännöllisesti katsoen niin pahat ongelmat, että tuskin koskaan lasta äidilleen palautetaan. Ja nyt lapsi on jo neljän, eikä sen ikäistä enää vaihdeta perheestä toiseen, vaikka äiti jostain syystä saisikin itsensä kuntoon. Yhteys toki lapsen biologisiin vanhempiin pitää saada säilytettyä vanhempien ja lapsen välillä.

- voitte vapaasti varata kahdenkeskisen lomamatkan ensi kevääksi ja käydä etelän auringossa (toisin kuin me lapsiperheet joilla ei ole varaa eikä lapsenhoitajaa matkan ajaksi)

- voit vapaasti istahtaa olohuoneen sohvalle työpäivän päätteeksi ja huoahtaa raskaan päivän päätteeksi syventyen ihan omiin ajatuksiisi miettien mitähän minä haluaisin nyt tehdä





Niin, ja ehkä naapurissasi asuu nuori äiti, jolla ei ole lapsenhoitajaa ja joka saattaisi mielellään tutustua sinuun ja ottaisi sinut mielellään hoitamaan lapsiaan silloin tällöin. Kai hyvä ystävyyssuhde lapseen on kuitenkin parempi kuin ei mitään vaikkei vanhemmussuhteeseen verrattavissa olekaan?

me kävimme monet hoidot läpi ja kunnes oltiin löydetty oma munasolun luovuttaja, viimeinen ns. omilla soluilla tehty hoito sitten onnistuikin. Sitä ennen olin tosi masentunut ja yritin asennoitua elämään kahdestaan mieheni kanssa. Mieheni valoi minuun useasti uskoa sanoilla: Ajattele, että me ollaan löydetty toisemme ja syvä rakkaus, moni ihminen ei sitä koskaan saa kokea elämänsä aikana. Ja se on totta, kuinka moni avioliitossa asuva lapsellinen todella kokee olevansa onnellinen ja elävänsa sielujensa kumppaninsa kanssaSe, että on löytänyt todellisen rakkauden, on lahja, suurempaa lahjaa. Suurempaa lahjaa ei voi olla kuin rakastaa ja olla rakastettu. Kuka on löytänyt ja sitä ennen ehkä etsinyt sitä oikeaa tunnetta, tietäämistä puhun. Ulkomailta voi adoptoida lapsia jos asuu vaikka väliaikaisesti siellä, jos teillä mahdollisuus sellaiseen, harkitkaahan sitäkin. Mutta pyysit hyviä puolia lapsettomuudesta, en osaa muuta sanoa kuin että vaali rakkauttanne ja suhdettanne. Teillä on toisenne ja rakkautenne. Yhdessä on niin paljon helpompaa kuin yksin.