Mua niin ahdistaa, ei tukiverkkoa

ollut yhteydessä kotipaikakuntasi perhetyöhön? Tilanteessasi saisit varmasti kotiin apua. Neuvola, mtt, myös sieltä uskon, että saisit apua. Paljon voimia!!

Meillä ei ole sukua lähellä, ei kavereita ja hyvänpäiväntuttujakin vain pari. Lapsia ei saa koskaan mihinkään ja tarvetta tosiaan olisi kun toinen ADHD ja itse vakavasti masentunut. Miehestä ei ole apua. Koen ihan äärimmäisiä tunteita joka ilta ja varsinkin viikonloppu tuon törmäilevän vauhtikakaran kanssa. En enää kohta kestä.

et ole heitä ansainnut.lisäksi olet pilannut toisen lapsesi tulevaisuuden heti kättelyssä tekemällä siitä adhd:n. etkö edes häpeä??

kuin tukiverkottomuus... mutta ainahan on parempi syyttää sitä, mitä ei voi ollakaan.

Tiedän kuinka paljon noi ilkeät viestit satuttavat, kun tilanteesi on tuollainen. Ymmärrän sua niin hyvin, kun itselläni on samankaltainen tilanne eli ei meidänkään perheeltä löydy tukiverkkoa ja apua tarvittaisiin aina välillä. En siis itse oikein osaa auttaa, mutta tuossa toisessa viestissä oli joitain hyviä vinkkejä.. Perhetyö, MLL jne.



Voimia sinulle ja halaus myöskin, yritetään jaksaa ja etsiä jokaisesta päivästä myös niitä ilonaiheita. :)

älä pahoita mieltäsi noista joistakin vastauksista, kirjoita mulle,samoja kokemuksia, jos pystyisin neuvomaan tai tukemaan ja vaihtamaan ajatuksia. pirpanaunelmia@hotmail.com