Lue keskustelun säännöt.
Jonkinlainen aviokriisi - mitä teen?
09.02.2013 |
Olemme olleet nyt puolisen vuotta naimisissa ja tänään oli taas tauotonta riitelyä melkein koko päivän. Mies taas tuuppi, repi hiuksista ja läpsi sekä mm. rikkoi passini siten, että minun pitää hakea uusi passi. Nyt sovittiin sitten niin, että ostetaan jatkossa erilliset ruoat, sillä minulla ei ole varaa hänen elintasoonsa, sillä tienaan ainoastaan noin viidesosan hänen tienesteistään (hänellä on erittäin hyvä palkka) ja jos vanhaan tapaan jaamme kauppalaskun puoliksi, niin jään koko ajan velkaa hänelle. Maksoin sentään monta sataa ruokalaskuvelkaa hänelle, mutta silti hän oli aggressiivinen. En jaksaisi enää pelätä hänen raivokohtauksiaan jne. Toki itse hieman saatan ärsyttää häntä, mutta hän on erittäin helposti ärtyvää tyyppiä ja vastaa jäkätykseen fyysisellä väkivallalla. Haluaisin erota, mutta jotenkin harmittaa pakata tavarat ja muuttaa takaisin omilleen. Pelkään myös, että en enää löydä muuta miestä, sillä olen reilusti yli kolmekymppinen enkä ole koskaan ollut mitenkään erityisen kauniskaan. En myöskään ole koskaan viihtynyt baareissakaan tai harrastanut nettideittailua, joten lienee mahdottomuus löytää ketään. Uneksisin sellaisesta perheidyllistä, mutta se lienee mahdottomuus enää tämänikäiselle uusiosinkulle?
Kommentit (34)
ei tosiaankaan!
Uusi mies täälä haluaa kelkkaasi ja pyöräyttää käyntiin peliä. emmehän tahdo luovuttaa miehellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä alkuperäisiä jäkätyksen aiheita oli mm. se, että itselläni alkaa olla taloudellisesti melkein mahdoton tilanne, kun koko ajan velkaannun sen vuoksi, kun elintaso on liian korkea omille rahavaroilleni. Lisäksi mies käyttää melkein kaiken vapaa-ajan tv:n ääressä katsellen tietyistä nettipalveluista leffoja ja tv-sarjoja. Itse en saa vaikuttaa katsottavaan ohjelmaan juuri koskaan (ilman hirveää valitusta siis) ja ehkä noin kerran kuukaudessa saan päättää, mitä katsotaan tv:stä. Itselläni oli aiemmin oma tv, mutta hän pyysi antamaan sen pois turhana. Toisaalta en edes kovasti välitä tv:n katselusta, mutta välillä voisi katsoa jtn dokumentteja tai ajankohtaisohjelmia. Hän ei myöskään suostu osallistumaan siivoamiseen lainkaan. Hänen mielestään on liian siistiä, joten asia ei ole hänelle ongelma -> minun pitäisi siivota aina yksin. Hän lisäksi aamulla suuttui minulle jostakin ja heitti puurot päälleni (vaatteilleni) ja käski minun siivoamaan jäljet. jne.
Vastaan kuitenkin. Lähde, ennen kuin menee liian pitkälle.
Mulla suurinpiirtein samanlainen tilanne, enkä tiedä mitä tehdä. Uskomattoman paska tilanne, mitä ei voi ymmärtää jos ei siinä tilanteessa itse ole. Sympatiat sulle, aloittaja. Ettei vaan miehelläsi ole aspergerin syndroomaa? Aspergerit voi olla just tollasia. Kaikki ihmiset, älkää ikinä alkako seurustelemaan sellaisen kanssa. Ihan oikeesti. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaankin se tilanne sokeuttaa itsessään ja niitä järjettömyyksiä ei oikein edes pysty ymmärtämään samalla tavalla kuin ulkopuolinen ne voi nähdä. Täytyy yrittää toimia nyt, että tulisi järkeä tähän tilanteeseen. Itsekseen ja yksin kun vain näitä pohtii, niin ajatukset alkavat kiertää kehää, mutta tosiaan auttaa, kun juttelee näistä. Kiitoksia vielä hyvistä pointeista ja kommenteista teille! :)
Onko se sitten perheidylliä, kun miehesi hakkaa sua ja mahdollisesti teidän tulevaa lasta/lapsia.
Juu ei. Raha-asiat nyt teoriassa voi sopia, mutta väkivaltainen ihminen harvemmin muuttuu (eikä miehesi vaikuta sellaiselta, joka lähtisi apua hakemaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamala suhde. Jos sitä voi edes suhteeksi sanoa. Itse en katselisi tuollaista hetkeäkään vaan pakkaisin tavarani ja lähtisin, pöydälle jättäisin avaimet ja avioeropaperit.
tuossa liitossa on todella moni asia aivan pielessä. Aivan varmasti löydät uuden miehen vaikka et olisi kaunis omasta mielestäsi. Suurin osa suomalaisista miehistäkään ei ole komeita.
Miehesi ei vaikuta aivan terveeltä ja käyttää sinua hyväkseen eikä taatusti välitä sinusta todella tippaakaan. Lähde nyt hyvä ihminen pois ennen kuin on myöhäistä, älä missään tapauksessa tee lapsia tuommoiseen suhteeseen. En käsitä miten voit elää tuollaisen ihmisen kanssa. Ja jos miehesi lupaa muuttua niin tekee sen vaan koska tarvii jatkossakin jonkun jota käyttää hyväksi: taloudellisesti, seksuaalisesti, henkisesti (saa talloa toista jalkoihinsa). Tuossa ei enää rahojen jakaminen ole se suurin ongelma. Olet kai sokeutunut tilanteelle mutta suhteenne ei ole terve.
juokse vielä ,kun omin jaloin pääset ja lujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap,
voi, olisipa viestisi provo! On surullista, että jonkun tilanne on tuollainen!
Väkivalta ei ole koskaan oikein ja parisuhteen pitäisi olla tasa-arvoinen. Kumpikaan ei toteudu kohdallasi. Jos haluat yrittää parantaa parisuhdettasi, PITÄÄ myös miehesi sitoutua siihen. Jos hän ei sitoudu tai tilanne ei yrityksestä huolimatta parane, sinun kannattanee jatkaa matkaa. Sinun ei tarvitse hävetä. Toivon, että jaksat pitää itsestäsi huolta. En usko sinun olevan tyhmä ja vaikka olisitkin, olet joka tapauksessa ihmisarvoinen, arvokas yksilö. Jos nykyisessä parisuhteessasi sinulle uskotellaan muuta, on yksinäisyyskin paljon parempi vaihtoehto.
Toivon sinulle parempaa! Voimia ja jaksamista hankalaan tilanteeseen!
Kyllä sä fiksumpi olet, kun lähdet väkivaltaisesta ja vaarallisesta suhteesta. Jotkut sun tilanteessa uskovat, että tilanne vielä paranee ja tekevät lapsia. Ei auta, vain pahenee.
Sun on hyvä ymmärtää, että et nyt pysty näkemään tilannettasi objektiivisesti. On harha, ettet saisi parempaa ja uutta mahdollisuutta. Pikemminkin on niin, että teille tulee ero kuitenkin jossain vaiheessa miehen kanssa. JOs sinä et häntä jätä väkivallan vuoksi, niin hän vaihtaa sut, kun halveksii tarpeesi ja löytyy uusi rakkaus. Onko kiva sitten 40-vuotiaana todeta, että teit väärän valinnan: kuitenkin nyt sulla paremmat mahdollisuudet löytää onni.
Sun pitäisi juuri nyt lähteä sukulaisten tai tuttavien luokse turvaan, hakea apua väkivaltaan (ensi- ja turvakodit, www.naistenlinja.com tms.). Ota etäisyyttä, ota aikaa, niin voit rauhassa avun kanssa harkita, miten laitat elämäsi eron jälkeen. Ymmärrätähän, että olet akuutissa vaarassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki aika jonka noidn tapahtumien jälkeen vietät miehesi luona, on hukkaan heitettyä aikaa. Eli kannattaa lähteä nyt heti. Ensi viikon aikana selvittelet itsellesi asunnon ja lähdet. Asiat hoidatte sitten sen jälkeen. Nyt vaan lähdet, ei tuollainen mies muutu miksikään. Kuuntele mitä täällä kaikki sanovat sinulle. Näin varmasti läheisesikin sinua neuvoisivat jos tietäisivät. Äläkä syytä itseäsi mistään.
että sulla vaikuttaa olevan paha riski uhriutumisesta (onko se suomea..) eli tarkoitan sitä, että alat elää uhrin rooliasi, jäät siihen kiinni ja alta rakastaa uhrina olemista.
Ajattelet, että "olen vain vähäpätöinen, köyhä, ujo, en kaunis, arka, surkea ja ylipäänsä joku jota saa hakata ja alistaa ja niin edelleen".
Sun pitää päästä uhrin roolista eroon. Muuttua rohkeaksi ja toimeliaaksi naiseksi, jolla on tahtoa ja tavoitteita ja unelmia, joiden puolesta toimii. Jos haluat olla uhri, ei siinä apukaan auta.
Aseta nyt itsellesi lähitavoitteita, kuten muutto pois ja eropaperi, ja sitten vahvistumista ja itsepäistymistä. Lue kirjoja, missä kerrotaan kiltteyden vaarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan aikuinen nainen voi olla tuollainen rätti? Kynnysmatto?
Ap, on helvetin paljon parempi olla yksin kuin roikkua tuollaisessa ihmissuhteen irvikuvassa.
Jos tämä ei ole keksitty juttu, niin sääliksi käy kirjoittajaa (sääliksi kävisi vaikka olisikin, eri syistä vain).
Jos suhteessa on MINKÄÄNLAISTA väkivaltaa, ei siihen ole mitään syytä jäädä. Rahan kiristys on väärin sekin - jos esimerkiksi joudut maksamaan autosta, jolla et edes aja.
Kuulostaa siltä, ettet pysty enää keskittymään tärkeimpään. Olet jo tottunut väkivaltaan niin, ettet enää tajua, kuinka häiriintyneessä suhteessa elät.
Lähde heti ja vaadi omasi pois. Älä luovuta.
Vastaan kuitenkin. Lähde, ennen kuin menee liian pitkälle.
Millä perusteella kirjoitus oli provo? Ollaan nyt tänään riidelty koko päivä ja alkaa olla ns. vitsit vähissä.
kyllä, että yksin jääminen hirvittää ja että kumppaniin tahtoo puutteineenkin tottua. Mutta kenen elämä on niin pitkä että siitä on varaa hukata sellaiseen, mikä ei ole sen arvoista?
Parisuhteiden ja -suhteettomuuksien osalta taidamme kaikki olla itse vastuussa onnestamme. Ja siihen yksinoloonkin kyllä tottuu ja siitä oppii ajan kanssa nauttimaan, puolensa on siinäkin.
Etkö todellakaan huomaa tilanteen mahdottomuutta. Jos aviossa ollaan niin kyllä ne rahavarat on yhteisiä, ei ole väliä kuinka paljon enempi toinen tienaa... Lähde hyvän sään aikaan..
Etkö todellakaan huomaa tilanteen mahdottomuutta. Jos aviossa ollaan niin kyllä ne rahavarat on yhteisiä, ei ole väliä kuinka paljon enempi toinen tienaa... Lähde hyvän sään aikaan..
Mieheni pilkkaa ja haukkuu minua myös tyhmäksi (koulussa olin muinoin kympin oppilas ja yliopistossa opiskellut, mutta ei niistä niin väliä). Mutta miten ihmeessä saisin hänet taipumaan siihen, että rahavarat olisivat yhteisiä? Hänen mielestään minun täytyy nyt kärsiä niin kauan, kunnes tuloni ovat isommat. Tällä hetkellä suurin osa rahoistani menee (minulle) liian kalliin auton osamaksuihin ja maksan myös yhtiövastikkeen kokonaan (hän lyhentää oman asuntonsa asuntolainaa itse). Lisäksi makselen opintolainaani monta sataa euroa kuukaudessa. Ruokaan jää itselläni tällä hetkellä noin 150 eur kuukaudessa ja omaan käyttööni muuten noin 100 eur /kk. Hänellä puolestaan jää pari tuhatta euroa omaan käyttöönsä ja hän ostelee niillä itselleen lisää osakkeita.
Lähde heti suhteesta pois. Älä kuuntele selityksiä, äläkä keksi syitä jäädä. Sinun elämäsi menee pilalle narsistin varjossa. Jäämisestä saa syyttää vain itseään, mutta poiskin lähteminen on vaikeaa.
Lainaa kirjastosta Annie Heinon Kun kupla puhkeaa, uhrien kertomuksia narsisteista, ja huomaat miten se sopii elämääsi.
toimi tänään, älä huomenna. Muista myös, ette ole MITÄÄN velkaa, ilman velkakirjaa tai laskua.