tilitystä parisuhteestani ):
Olen kotona alle päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa ja mieheni töissä, niin kuin normaalissakin perheessä. Ongelmana ovat mieheni piittaamattomuus perhettään kohtaan ja ehkäpä jonkin asteinen narsistinen käytös.
Mieheni on koukussa kaikkeen
väsäämiseen/rakentamiseen ja kehittelemällä kehittelee kokoajan itsellensä vaikka minkä moista projektia. Tämän vuoksi häntä näkyy kotona harvemmin, yleensä tulee vasta joskus ilta yhdeksän jälkeen. Lähtee aamulla klo 7 töihin ja tosiaan tulee iltamyöhään kotiin.
Rahapolitiikka meillä menee näin, että MINÄ maksan kaiken muun vähäisistä mammarahoista paitsi autot. Miehen tulot ovat liki 3 kertaa sen mitä minä tienaan, mutta hän laittaa rahansa oikeastaan kaikkeen muuhun, kuin kotiin. Enkä edes tiedä, että mihin :/ Ruokakaupassa käynnit menee 8/10 minun kukkarostani, koska mies vikisee, ettei tällä mukamas ole rahaa. Kerran moisen ”ei mulla ole rahaa” kauppareissun jälkeen samana iltana oli varaa kumminkin ostaa liki 700€ arvoinen härpäke autoon! Että näin... on se mukavaa, ettei rahaa löydy kodin menoihin, mutta omiin tingentangeleihin kyllä ja ihan tuosta vaan ):
Meillä on kaksi autoa ja jostain syystä mieheni käyttää sitä autoa joka nimenomaan hommattiin sitä varten, että pääsen lapsen kanssa käymään esimerkiksi kaupungilla taikka kavereilla. Olisihan tuossa pihassa tuo toinen menopeli, ongelma vain on, ettei sinne saa turvaistuinta!
Sen lisäksi, ettei lapsi näe isäänsä tarpeeksi niin minä olen alkanut tuntemaan itseni onnettomaksi, masentuneeksi ja jopa ”huonoksi avopuolisoksi”. Kysyin eilen mieheltä, että pääseekö hän huomenna lähtemään ajoissa töistä ja perustein, että olen niin yksinäinen ja kaipasin seuraa ja ylipäätänsä miestäni. Vastauksesi sain vittuuntuneella ja jotenkin marttyyrisella äänensävyllä ”no kai mä sit tuun, että antaa vaan mun hommien seistä vittu kevääseen asti”..
Kommentit (47)
Niin ettet kertoisi miehelle mitään, taikka jätät tyyliin lapun pöydälle, että pitää tässä vähän miettiä asioita...
Jonkun pitäisi herättää sun mies! On törppö, täytyy myöntää ja ikävää sinulle.
ap: miehesi on kuin exäni. Tilanne ei tule muuttumaan, ainakaan parempaan. Kun hän huomaa että hyväksyt mitä vaan, hän muuttuu vain kamalammaksi sinua kohtaan. Kannattaa erota nyt eikä vasta vuosia ja useampia lapsia myöhemmin.
Lainaten dr philiä: do you love the man he is, or the man you wish him to be?
Kyllä sä tuosta suosta vielä nouset. Eihän tuosta voi olla kuin suunta ylöspäin. Kyselit et kuka tulis tiskaamaan? Mitä jos se sun miehes vaikka vaihteeks? Olisko sun hyvä käydä jossain puhumassa näistä asioista? Vaikutat masentuneelle. Voisko saamattomuus johtua siitä? Enkä yhtään ihmettele, on tuon miehesi käytös kyllä aika perseestä.
Kyllä sä tuosta suosta vielä nouset. Eihän tuosta voi olla kuin suunta ylöspäin. Kyselit et kuka tulis tiskaamaan? Mitä jos se sun miehes vaikka vaihteeks? Olisko sun hyvä käydä jossain puhumassa näistä asioista? Vaikutat masentuneelle. Voisko saamattomuus johtua siitä? Enkä yhtään ihmettele, on tuon miehesi käytös kyllä aika perseestä.
myönnän sen. Kyllähän sen huomaa kun ennen niin siisti koti on nykyään aina räjähtänyt. Ei yksin kertaisesti voimavarat riitä siihen, mitä ne ennen olivat.
Tukala paikka. Uskon kaikesta sydämestäni, että ero on tässä tapauksessa se oikea ratkaisu. Ainakin asumusero joksikin aikaa. Tulet pärjäämään paljon paremmin ilman miestäsi painolastina.
Ei tuo miksikään muutu, muutut onnettomammaksi ja katkerammaksi päivä päivältä. Hyvä parisuhde on rakastamista, toisen auttamista heikkona hetkenä, toisen vahvistamista ja tukemista. Kertomasi perusteella parisuhdetta ei tällä hetkellä kohdallasi ole, on vain miehen pieni oma maailma jossa sinä ja lapsi tunnutte olevan täysin ulkopuolisina saman katon alla.
Sympatiani ovat täysin sinun puolella, tiedän miten vaikeaa on olla yksin ja miten se pelottaa. Se on kuitenkin sen arvoista.
Tsemppiä, kävi miten kävi. Soita jollekin läheisellesi, tulet tarvitsemaan tukea tässä prosessissa.
vaikka sinun kohdallesi onkin sattunut 2 tuollaista peräkkäin.
Sinä ansaitset parempaa, jokainen ansaitsee parempaa! TSEMPPIÄ
koska olen liian heikko ja maahan lyöty tekemään ratkasuita jotka monelle ja jopa mulle tässä tilanteessa on itsestään selvyyksiä :/
Lapsi on menossa päivähoitoon heti kun löydän työpaikan ja lapselle toki pitää saada päivähoito paikka myös sitä ennen. Lapsen iän takia siihen menee vielä liki 1,5kk.
Autosta en le edes jaksanut/kehdannut/vaivautunut mainitsemaan mitään, tiedä sitten mistä tämä aikaansaamattomuuteni johtuu. Ja illalla ukon tultua kotiin en yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään, eikä edes jaksa kiinnostaa.
Onhan tässä omaakin vikaa kun olen antanut tilanteen "lipsua" näin vakavaksi.
Luoja kotitkin näyttää sikalalta! Kuka tulis tiskaamaan?? ;D