Lue keskustelun säännöt.
tilitystä parisuhteestani ):
08.02.2013 |
Olen kotona alle päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa ja mieheni töissä, niin kuin normaalissakin perheessä. Ongelmana ovat mieheni piittaamattomuus perhettään kohtaan ja ehkäpä jonkin asteinen narsistinen käytös.
Mieheni on koukussa kaikkeen
väsäämiseen/rakentamiseen ja kehittelemällä kehittelee kokoajan itsellensä vaikka minkä moista projektia. Tämän vuoksi häntä näkyy kotona harvemmin, yleensä tulee vasta joskus ilta yhdeksän jälkeen. Lähtee aamulla klo 7 töihin ja tosiaan tulee iltamyöhään kotiin.
Rahapolitiikka meillä menee näin, että MINÄ maksan kaiken muun vähäisistä mammarahoista paitsi autot. Miehen tulot ovat liki 3 kertaa sen mitä minä tienaan, mutta hän laittaa rahansa oikeastaan kaikkeen muuhun, kuin kotiin. Enkä edes tiedä, että mihin :/ Ruokakaupassa käynnit menee 8/10 minun kukkarostani, koska mies vikisee, ettei tällä mukamas ole rahaa. Kerran moisen ”ei mulla ole rahaa” kauppareissun jälkeen samana iltana oli varaa kumminkin ostaa liki 700€ arvoinen härpäke autoon! Että näin... on se mukavaa, ettei rahaa löydy kodin menoihin, mutta omiin tingentangeleihin kyllä ja ihan tuosta vaan ):
Meillä on kaksi autoa ja jostain syystä mieheni käyttää sitä autoa joka nimenomaan hommattiin sitä varten, että pääsen lapsen kanssa käymään esimerkiksi kaupungilla taikka kavereilla. Olisihan tuossa pihassa tuo toinen menopeli, ongelma vain on, ettei sinne saa turvaistuinta!
Sen lisäksi, ettei lapsi näe isäänsä tarpeeksi niin minä olen alkanut tuntemaan itseni onnettomaksi, masentuneeksi ja jopa ”huonoksi avopuolisoksi”. Kysyin eilen mieheltä, että pääseekö hän huomenna lähtemään ajoissa töistä ja perustein, että olen niin yksinäinen ja kaipasin seuraa ja ylipäätänsä miestäni. Vastauksesi sain vittuuntuneella ja jotenkin marttyyrisella äänensävyllä ”no kai mä sit tuun, että antaa vaan mun hommien seistä vittu kevääseen asti”..
Kommentit (47)
Miksi ihmeessä jatkat tällaisessa kuviossa/"parisuhteessa" elämistä?
Kysymyksen ei ole tarkoitus olla lainkaan ilkeilevä - mutta miten perustelet asiaa itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin kyllä tuossa tilanteessa jo eronnut. Kyllä parisuhteessa esimerkiksi menot pannaan puoliksi ja kaikki sovitellaan siten, että molemmilla on keskimäärin yhtä hyvä olla. Eihän tuossa tilanteessa nyt ole mitään tolkkua missään suhteessa.
Minkä ikäisiä te olette? Kuulostaa siltä niinkuin kundi olis jotain 17v ja sinä sen äiti.
kuulostaa hiukan exältäni. Ei se siitä paremmaksi muutu, saat jatkossakin tehdä ja maksaa kaiken itse.
Maksatko siis myös asumiseen liittyvät asiat?
Istukaa alas ja sopikaa, että avaatte yhteisen tilin, johon kumpikin laittaa tietyn prosentin omista tuloistaan - näillä rahoilla sitten kustannetaan perheen elämä. Jos mies ei suostu niin älä alistu. Onko sinulla koskaan vapaa-aikaa, omia menoja jolloin isä on lapsensa kanssa?
Miten olette jakaneet iltanukuttamisen?Ja tuo autoasia: puhu miehesi kanssa! Kai hän itsekin tajuaa, että sinä tarvitset auton, johon saa turvaistuimen? Vai tekeekö hän tuo tahallaan jotta vaimo pysyy kotona?
Maksan vuokran, sähkölaskun, kodin + lapsen vakuutukset ja internetin. Mun vapaa-aikani on vain sillon, kun lapsi on mummulassa hoidossa. En tiedä, että miksi mies ei suostu hoitamaan lasta?! Jos pyydän tätä viikonloppuna heräämään aamulla, jotta itse saisin nukkua univelkojani pois hän suuttuu ja alkaa mököttämään/tiuskimaan ja sitä valitusta ja kärttyilyä miten väsynyt hän on jatkuu sitten koko päivän :(
Tuntuu, että tuon auto jutun hän tekee tahallaan, varmiistaakseen etten pääse pois kotoa? En tiedä, koska en ole jaksanut edes kysyä asiasta. Koneellemme hän oli ainakin yhdessä vaiheessa kaiken kukkuraksi asentanut selaisen ohjelman kuin -keylogger-, se on siis joku stalkkaus ohjelma joka näytt'' aivan kaiken mitä tietokoneella teen, salasanoja myöten..
Olen aikoinani ehdottanut tota tili juttua, mutta näytti menevän sen verran hyvin jakeluun että sama lopputulos kuin seinille olisin puhunut.
Alan oikeasti olemaan masentunut, onneton ja en osaa oikeastaan tehdä muuta kuin itkeä sitä.. Tiedän että pitäisi pakata kamat ja suksia vittuun, mutta no rakkaus on mun tilanteessa niin sokeaa.
meillä on lapsi ja "rakkautta", mutta en enään kyllä välttämättä tiedä että mistä kohtaan.
Ikähaarukka 25-30.. Eli ihan aikuisia molemmat, ainakin ton iän osalta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro mulle missä tuossa kaikessa selostuksessa on se parisuhde? valitettavasti teksti näyttää siltä, että kaksi ihmistä vain asuu yhdessä, koska heillä sattuu olemaan yhteinen lapsi.
sinä varmaankin toivoisit jotain ihan muuta, mutta nyt sinun täytyy selvittää mitä mies haluaa, onko hän halukas muutokseen? Jos tilanne jatkuu samanlaisena voitko tyytyä siihen? jos et, niin sitten sinun on itse tehtävä ratkaisusi.
Tuntuu, että tuon auto jutun hän tekee tahallaan, varmiistaakseen etten pääse pois kotoa? En tiedä, koska en ole jaksanut edes kysyä asiasta. Koneellemme hän oli ainakin yhdessä vaiheessa kaiken kukkuraksi asentanut selaisen ohjelman kuin -keylogger-, se on siis joku stalkkaus ohjelma joka näytt'' aivan kaiken mitä tietokoneella teen, salasanoja myöten..
Tuo on jo niin sairasta, että jos et saa miestä ammattiauttajalle, kannattaa yksinkertaisesti jättää hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on lapsi ja "rakkautta", mutta en enään kyllä välttämättä tiedä että mistä kohtaan.
Ikähaarukka 25-30.. Eli ihan aikuisia molemmat, ainakin ton iän osalta.
-AP
valitettavasti teidän suhteen rakkaus kuulostaa täysin yksipuoliselta. olen itse elänyt joskus samassa harhassa...kuvittelin, että kun minä vain rakastan niin tottahan se toinenkin rakastaa ja osaa rakastaa. Ei se mene niin... viimein tajusin, että esim mun ex oli kyvytön rakastamaan.
aikuisuus ei ole ikä numeroissa, tarkoittaen että kaikki eivät saavuta sitä aikuisuutta koskaan eli eivät osaa ottaa vastuuta läheistensä hyvinvoinnista jne vaan jatkavat elämistä aikuisenakin omiin tarpeisiinsa keskittyen. Se on siis sellaista persoonana kypsymättömyyttä, jota toinen ei voi myöskään muuttaa.
suosittelen, että vaadit hakeutumista parisuhdeneuvontaan ja mikäli mies ei tähän suostu niin muutatte erilleen. arvosta itseäsi sen verran, ettet anna kohdella itseäsi noin huonosti. Ethän halua myös lapsesisikaan kasvavan perheessä jossa äiti voi huonosti ja parisuhdetta ei ole.
kerro mulle missä tuossa kaikessa selostuksessa on se parisuhde? valitettavasti teksti näyttää siltä, että kaksi ihmistä vain asuu yhdessä, koska heillä sattuu olemaan yhteinen lapsi.
sinä varmaankin toivoisit jotain ihan muuta, mutta nyt sinun täytyy selvittää mitä mies haluaa, onko hän halukas muutokseen? Jos tilanne jatkuu samanlaisena voitko tyytyä siihen? jos et, niin sitten sinun on itse tehtävä ratkaisusi.
tiedän ja syvä huokaisu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehesi elämä tuntuu olevan perheen ulkopuolella. Haluatko olla "suhteessa" jossa sinä rakastat miestäsi ja haluat viettää miehesi kanssa aikaa, mutta miestä ei kiinnosta?
Teet itsellesi palveluksen jos lähdet. Jos mies haluaa teidät takaisin on hänen muututtava. Älä kuitenkaan ala on/off suhteeseen. Jos lähdet, niin ajattele, että lähdet lopullisesti. Löydät kyllä vielä miehen, kenen kanssa elää oikeaa perhe-elämää. Voimia todella paljon!
Hyvä nainen, avaa silmäsi: olette tuollaiselle vätykselle (mieheksi häntä ei voi kutsua) ilmainen täyshoitolaitos, josta ilmeisesti saa seksiäkin toisinaan. Ette mitään muuta.
Sinä olet alistettu kotiorja, miksi? Tulet jo nyt toimeen omillasi. Lapsi tuollainen "miehen" malli ei tee hyvää.
Ei ihme, että tunnet itsesi onnettomaksi. Elähtän miehen kanssa, joka ei arvosta, kunnioita eikä rakasta sinua. Miksi katselet tuollaista?
Tsemppiä elämääsi! Mielestäni pärjäisit paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti teidän suhteen rakkaus kuulostaa täysin yksipuoliselta. olen itse elänyt joskus samassa harhassa...kuvittelin, että kun minä vain rakastan niin tottahan se toinenkin rakastaa ja osaa rakastaa. Ei se mene niin... viimein tajusin, että esim mun ex oli kyvytön rakastamaan.
aikuisuus ei ole ikä numeroissa, tarkoittaen että kaikki eivät saavuta sitä aikuisuutta koskaan eli eivät osaa ottaa vastuuta läheistensä hyvinvoinnista jne vaan jatkavat elämistä aikuisenakin omiin tarpeisiinsa keskittyen. Se on siis sellaista persoonana kypsymättömyyttä, jota toinen ei voi myöskään muuttaa.
suosittelen, että vaadit hakeutumista parisuhdeneuvontaan ja mikäli mies ei tähän suostu niin muutatte erilleen. arvosta itseäsi sen verran, ettet anna kohdella itseäsi noin huonosti. Ethän halua myös lapsesisikaan kasvavan perheessä jossa äiti voi huonosti ja parisuhdetta ei ole.
melkein päivittäin mies kyllä jaksaa sano, että rakastan sua. Olisiko se sitten täyttä paskaa?
"Rakkaus"... suurinkin osa meistä ehkä sekoittaa rakkauden siihen, että ollaan totuttu, että tarvitsee toista ja/tai toinen tarvitsee sinua, että "kuuluu olla yhdessä" ja/tai "kuuluu kestää huonot asiat" jne jne.
Suuri oivallus ja helpotus voi olla se, kun kertoo itselleen, että ei ole mitään "kuulu" tai "Tarvitse". Meillä kaikilla on vastuu itsestämme - ja muiden asiat eivät ole meidän asioitamme. Tarkoittaen, vain sinä voit tehdä itsellesi sellaisia valintoja, että sinun on hyvä olla. Miehesi käytös on varmastikin lähes kenen tahansa mielestä ihan idiottimaista/kypsymätöntä/häiriintynyttä, mutta, sitä tuskin voi muuttaa ja voit sinänsä huokaista helpotuksesta, ettei se edes ole "sinun asiasi". Voit kertoa hänelle miltä sinusta tuntuu, mitä haluat, ym. jos haluat. Mutta sitten on vain sinusta kiinni, miten itseäsi kohtelet. Kahlitsetko itsesi tilanteeseen joka on kelle tahansa täysin epäreilu ja luo huonoa oloa. Vai aiotko muuttaa tilanteen itsellesi paremmaksi.
Rakkaus on itseasiassa mahdotonta olla olemassa silloin, kun yksi tai molemmat ihmiset eivät saa elää siten, kuin heille luonnostaan tuntuu hyvälle,ja siten, että heillä on tunne arvostuksesta ja rauhasta - silloin "rakkaus" on vain peliväline. Kaikkea tätä ennen on kuitenkin hyvä kysyä itseltään, antaako itse itselleen sen? Rauhan, rakkauden, arvostuksen. Sillä jos antaa, ei kukaan toinen voi tulla mestoille sitä häiritsemään :).
t. se joka alunperin kysyi miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tuollainen "miehen" malli ei tee hyvää.
LapseLLE tuollainen "miehen" malli ei tee hyvää
-sama
tästä tuli paha mieli :(
en voi keksiä mitään syytä, miksi jäisit tuollaiseen suhteeseen. HÄn ei anna sinulle mitään, päinvastoin: hänestä on sinulle harmia, surua ja rahanmenoa :(
Aina sanotaan, että ero ei ole ratkaisu, mutta kyllä se joskus on!
rahallisesti ja epäilen myös, että henkisestikkin paljon paremmin. Ainakin stressi tekijät olisi hävinneet..
mutta miksi sitten se päätös, että eroan on niin hemmetin hankalaa tehdä? Vaikka tietää faktat ja tiedostaa sen, että yksi olisi paljon parempi.
Ja olla halutessaan hurmaava.
Sanat eivät ratkaise, vaan teot. Mies sanoo rakastavansa, koska haluaa jollain pitää sinut kiinni itsessään. Sinähän olet, kuten joku jo sanoikin, hänelle täysihoitolaitos, joka maksaa hänen elämänsä, hoitaa kotinsa, lapsensa ja antaa seksiä. Hyvä diili miehelle, joka taas ei anna vastineeksi yhtään mitään!
Keyloggerista toisen tietojen katselu on rikos.
Minä en helposti kehota ketään eroamaan. Joskushan tällä palstalla kehotetaan eroamaan siksi, että mies jättää sukat lattialle tai sanoi kerran ilkeästi. Nyt kuitenkin teen sen, koska tilanne vaikuttaa täysin ilmiselvältä. Ulkopuolinen näkee selvemmin - olet itse sokeutunut omalle tilanteellesi, koska olet alkanut pitää sitä normina. Parisuhteen ei kuulu olla tuollainen, eikä ketään saa kohdella tuolla tavalla! Lapselle ei saa antaa tuollaista mallia. Eroaminen on rankkaa, sen ymmärrän, mutta olet vastuussa itsestäsi ja lapsestasi.
kuten itsekin sanoin, pärjäisit eron jälkeen huomattavasti paremmin. Voin kokemuksesta sanoa, että tuollaisesta suhteesta lähteminen pelastaa ja kirkastaa koko elämän. Sitä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvailla.
Mietipä kuinka paljon sinulla olisi enemmän energiaa kun ei tarvitse elää ja stressata tuollaisessa suhteessa. Sen energian voisit käyttää itseesi ja lapseesi.
Miehesi ei ole terve ja hän käyttää sinua hyväkseen. Suhteenne ei ole terve. Jos et itseäsi halua pelastaa niin mietipä lastasi: onko tuo sellainen parisuhde- ja perhemalli minkä haluat välittää lapsellesi? Onko tuo sellaista elämää mitä haluat tytöllesi/pojallesi? Lapsi kun näkee sen normaalina ja hyväksyttävä, koska se on oman perheen elämää ja omien vanhempien parisuhde.
Eroa hyvä ihminen ja nopeasti. Takaan että eron jälkeen harmittelet ainoastaan sitä, ettet tajunnut erota aiemmin.
mutta teen siis itse tästä itselleni vaikeaa?
Jos rehellisesti ajattelisin pelkkää lapsen hyvinvointia niin olisin heittänyt miehen pellolle jo aika päiviä sitten, mutta pelkään myös "itseäni". Tiedän, että pärjäisin paljon paremmin, mutta pelkään, että en pärjäisikään.
Toi siis on sitä itsellensä turhaa selittämistä ja blaah. Pitäisi siis unohtaa kaikki mutta mitä jos alkuiset ja tosissaan ajatella vain omaa napaa ja pakata vaikka itse miehen kamat.
kuulostaa hiukan exältäni. Ei se siitä paremmaksi muutu, saat jatkossakin tehdä ja maksaa kaiken itse.
Maksatko siis myös asumiseen liittyvät asiat?
Istukaa alas ja sopikaa, että avaatte yhteisen tilin, johon kumpikin laittaa tietyn prosentin omista tuloistaan - näillä rahoilla sitten kustannetaan perheen elämä. Jos mies ei suostu niin älä alistu. Onko sinulla koskaan vapaa-aikaa, omia menoja jolloin isä on lapsensa kanssa?
Miten olette jakaneet iltanukuttamisen?
Ja tuo autoasia: puhu miehesi kanssa! Kai hän itsekin tajuaa, että sinä tarvitset auton, johon saa turvaistuimen? Vai tekeekö hän tuo tahallaan jotta vaimo pysyy kotona?