Entä jos ei haluakaan olla raskaana...!? :O

Meillä on 10-vuotias tytär, ja toista lasta aloimme mieheni kanssa yrittämään esikoisen ollessa n. 2 vuotta. Alussa yritystä oli enemmän, hoidoissakin käytiin, mutta eipä raskautta koskaan kuulunut. Hoidot on lopetettu vuosia sitten (tutkimuksissa ei löytynyt mitään syytä raskautumattomuuteen) ja asia tuli puitua ja surtua. Meidän perheemme koko on kolme, ja sillä hyvä. Ehkäisyä emme ole kuitenkaan alkaneet ja vaikka joka kuukausi kellontarkasti alkavat kuukautiset eivät enää herätä laimeaa suurempia pettymyksen tunteita, muistan silti joka kerta, että eipä onnistunut nytkään. Vaikken ole oikeastaan enää edes odottanut.



Nyt sitten HEP, en väitä olevani raskaana nytkään. Kp on 24/28, mutta kun mietin viime päiviä, niin voisin ollakin. Viime perjantaina maistoin punajuurisalaatissa oudon sivumaun, vaikka mieheni, tuo herkkäaistisempi, vakuutti sen olevan ihan normaalin makuista. Mutta minulta jäi syömättä sivumakunsa takia. Lauantaina katsoin naisten vankilaohjelmaa telkkarista, ja itkin noiden surullisten kohtaloiden puolesta. Huvitti itseänikin, koska en yleensä eläydy hömppäohjelmiin.



No, kumpikaan noista ei herättänyt mitään raskausajatuksia (en ole tosiaankaan kuulostellut mitään "oireita" enää pariin vuoteen), mutta kun viikonlopun olen potenut outoja kuumia aaltoja, koko ajan availlut terassin ovea vaikka miehen ja lapsen mielestä sisällä on sopiva lämpötila (naureskeltiin jo kuumista aalloista näin 37-vuotiaana, vaikka ei kai sekään ihan poissuljettua ole...) JA eilen mitattuani lämmön noiden kuumien aaltojen vuoksi ja sen ollessa puoli astetta korkeampi kuin normaalisti (eli yli 37, ei mitään flunssaoireita), laskin yhtäkkiä yhteen 1 + 1... Mitään 100 % selkeitä raskausoireita nämä eivät tietysti ole, ja kiertokin vasta päättymässä, mutta ovathan nuo kieltämättä vähän outoja.



Että voisiko olla, 10 vuoden jälkeen, että olisinkin yhtäkkiä lopulta raskaana? Ja tästä jatkoajatuksena - entä jos en enää haluakaan sitä...?



Yhtä ajatusleikkiä tämä siis on vielä tässä vaiheessa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos jollekin olisi käynyt niin, että kun sitä on oppinut ajatukseen yksilapsisesta perheestä, se yhtäkkiä saakin lisäystä. 10-vuotias on ihanan iso jo, hänen kanssaan on helppo tehdä vaikka mitä ja meilläkin on kuitenkin jo paljon omaa aikaa, niin jaksaako sitä toisen erillisen vauva-ajan vielä. Entä tuo ikäeroasia.



Huh, en tosiaan tiedä olisiko tämä sitten merkki siitä, että jos ne kuukautiset alkaa, niin ei voi enää vain ajatella, että ei meillä koskaan tärppää, ja ehkäisyn suunnitteleminen olisikin ajankohtaista... (Toisaalta, joku minussa jo melkein aavistaa ja muistaa, miltä tuntuu se froteepukuinen, maidontuoksuinen oma pieni käärö sylissä, ooh... =) )



Tiedän, että tästä tuli pitkä... =D