Lue keskustelun säännöt.
Rekrytointivirheitä osa ties mikä - älä ota ylikoulutettua
03.02.2013 |
Äh. Menin retkuun. Valitsin meille isolle pomolle sihteerin, joka ei haluakaan olla sihteeri, vaan jotakin muuta. Hänellä oli hyvä sihteeriosaaminen, mutta akateeminen loppututkinto, mitä emme edellyttäneet. Nyt hän ei haluakaan olla sihteeri, vaan asiatuntija, mutta valitettavasi hänen pohjakoulutuksellaan (siis se, mitä hän on yliopistossa lukenut) ei meidän firmassa voi asiantuntijatehtäviä tehdä. Hän olisi mahtava sihteeri - jos siis vain tyytyisi siihen.
Kysyin monta kertaa haastattelussa, että eihän haittaa, että noin koulutettu henkilö joutuu tekemään sihteerin tehtäviä, matkavarauksia, pöytäkirjoja, kevyitä kielenhuoltotehtäviä, PR-tehtäviä jne. "Ei haittaa, ei yhtään haittaa". Nyt hän sitten pommittaa minua sähköposteilla, että haluaa akateemisiin hommiin. Ikävä kyllä jouduin sanomaan, että meidän organisaatiossamme hänellä on jo tärkeä tehtävä, jossa toivomme hänen viihtyvän. Muuta työtä ei ole, tai on, mutta siihen olisi pitänyt lukea ihan eri asioita.
Sori kun tilitin. Veikkaan, että tästä tulee vielä ikävyyksiä. Tai uusi rekrytointi. Sitten otan jonkun entisen HSO-koulutetun, jotka ovat maineensa veroisia (ja tämä oli positiivinen juttu)
Kommentit (34)
Vai menikö sinulta hermot kun sihteeri on lähetellyt sinulle sähköposteja?
Kuinka kauan hän on ollut teillä sihteerinä?
Meillä suoraan koulusta valittu ylimmän johdon loistava sihteeri (AMK) siirtyi reilun viiden vuoden jälkeen esimiesrooliin hallintotehtävissä. Ihmiset kasvaa ja kehittyy ja hän jatkaa tästä varmasti vielä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla menee hermot siihen, ettei hän olekaan tyytyväinen toimenkuvaansa, joka koetettiin selittää mahd. realistisesti. Ja varmasti hän on akateeminen lahjakkuus (ainakin omasta mielestään), mutta jos toimiala on kaivosteollisuus, ei meillä ihan kamalasti tällä hetkellä ole käyttöä teologilla (esimerkit keksittyjä). Hallinnossa on jo varsin pätevää väkeä (paitsi näköjään minä). No, katsotaan, pysyykö paikalla. Hyvin hän hommansa silti hoitaa.
Pihalle pistäisin itse tuollaisen tyypin.
Hain isoon firmaan hommaan, jota mainostettiin asiantuntijatehtävänä. Haettiin nimenomaan akateemisesti koulutettua.
Haastattelussa tähdensin, että kai tässä työssä sitten oikeasti on käyttöä taidoilleni, koulutukselleni ja kokemukselleni. Että jos ei olekaan tarpeeksi tehtävää tai homma on pelkkää kahvinkeittoa, niin en tule pitkään viihtymään. Ettei kannata palkata minua, jos työ ei ole luvatun kaltaista. Juujuu, haastavaa tehtävää riittää, saa kehitellä omia ideoita, kylläkyllä.
Työ osoittautui olevan kaikkea muuta. Pääasiassa istuin toimistossa varailemassa (ja noutamassa) firman kahvituksiin kakkuja, junailemassa muiden aikatauluja, vastaamassa asiakkaiden puheluihin. Tai sitten siivosin jotain kaappeja ja varatoa, jne.
Kun yritin ehdottaa ja ideoida siihen työsopimuksessa lukevaan toimenkuvaan liittyviä asiantuntijajuttuja, minut vaiennettiin. Ei tuota firmalle voittoa. Ei käy. Mitä hyötyä meille tuosta on?
Mielestäni ideoimistani jutuista olisi ollut enemmän hyötyä palkkani vastineeksi kuin siitä kakkujen kiikuttelusta.
Ihmetys firmassa oli suuri, kun lähdin koeajalla - olin saanut yhteydenoton paremmasta, enemmän alaani vastaavasta hommasta. Että enkö viihdykään heillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin noi tosiaan onnistuu. Keskustele ison pomon kanssa mitä teette, mutta toki reiluinta on kertoa ettei asiantuntijatehtäviä ole tulossa nyt eikä myöhemminkään jos siis tilanne on aidosti noin. Pärjäisikö myynnissä? Siinä voi pärjätä pienemmällä substanssilla jos muuten on intoa.
Jos sihteeri kokee että tarvitsisi enemmän haastetta niin koeta järjestää jokin kehityshomma jossa saa käyttää aivojaan oman työnsä ohessa. Eli kunhan hoitaa hommansa niin saa haastetta kun lisäksi (kääntää materiaalia toiselle kielelle, tekee taulukkolaskentapohjia, kehittää jotain yrityksen toimintoa jne). Eikö teillä tosiaan ole "tekemätöntä työtä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henkilölle on työhaastattelussa selkeästi kerrottu minkälaisia tehtävät ovat, niin mielestäni on pelattu ihan oikein. Jos organisaatiossa ei ole kehittävämpiä hommia tarjolla, niin ei voi mitään. Parasta tietenkin olisi jos ko. hlö voisi tehdä sivussa jotain vähän mieleisempää (jos ehtii). Kyseisen henkilön olisi pitänyt jättää joko paikka vastaanottamatta tai olla sitten valittamatta asiasta.
Olen itse ollut urallani vuoden varsin helpossa johdon assistentin työssä. Tilanne oli hämmentävä, koska hommat olivat tosiaan aika yksinkertaisia ja pää meinasi hajota niiden kanssa. Virhe oli kuitenkin omani, kun otin paikan vastaan vaikka haastatteluissa kerrottiin hommista. Tosin, en ollut ymmärtänyt niiden olevan niin helppoja kuin olivat. Tunsin vielä henkilön, jonka sijainen olin, mutta en ollut ikinä tajunnut tarkalleen, mitä hän teki. Toisaalta, kyseiseen paikkaan oli helppo siirtyä, kun sitä minulle tarjottiin ja edellinen määräaikaisuuteni samassa paikassa loppui ja lomat säilyivät näin. Niinpä sitten vuoden erittäin tylsiintyneenä ja mietin työelämän "vaativuutta". ;) Eipä tuollaista varmaan enää monessa paikassa pääse nykyään kokemaan tai siitä ei ainakaan puhuta.
Sori vaan, mutta aika montaa tehtävää voi hoitaa ilman, että on alaa lukenut. Akateeminen tutkinto auttaa käsittelemään tietoa, antaa yleissivistystä jne. Esim. viestintätehtäviin moni siirtyy ihan ilman juuri sitä viestinnän koulutustaustaa.
Ehkä se duuni ei sittekään ollut ihan sitä mitä mainostitte? Ja onhan tämä henkilö voinut rekrytointivaiheessa ajatella, että tehtävän haasteet ovat riittäviä. Mutta sitten on tullut toisia ajatuksia.
Ei suoraan sanottuna minusta vaikuta kovin pätevältä HR:ltä, että mahdollisesti isossakin talossa ei ole tarjolla toista tehtävää johon siirtyä. Tai etteikö toimenkuvaa voisi laajentaa. Halvemmaksi tulee teillekin, että siirrätte hänet muihin hommiin kuin että rekrytoitte yhden ihmisen sijaan kaksi.
Minusta tuollaisia "kevyitä kielenhuoltotehtäviä" ja "PR:ää" mainostamalla mennään metsään, jos kyse on juurikin assarihommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaiseni jotka saivat työkokemukseen nähden ihan hyvät positiot rupesivat vonkaamaan parempaa duunia. Kerroin, että työtä hakiessa kyllä kerrottiin mikä toimenkuva on ym. ja että firmassa kaikilla asiantuntijoilla oli pitkä ura (mm. samasta duunista kuin näillä vonkaajilla).
Aikani kuuntelin marmatusta, ja hoidin asian niin, että ko. duuni siirrettiin emoyhtiön yksikköön Tanskaan.
Itse olen sitä mieltä, että jos duuni, palkka, työympäristö, jne ei passaa, niin sitten pitää hakea mieleisempää, ei tosin esimieheltä ruikuttamalla.
...me oikein painotimme tätä tehtäväkuvsa haastattelussa. Ja me tarvitsemme sihteeriä (jona hän on hyvä), emme muuta tällä hetkellä. Jos hän lähtee opetteleman muita hommia, sittenhän meillä olisi rekryt edessä ja ei meillä ole turhiin tuplapalkkoihin varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että ap:lle sattui tämmöinen tapaus, mutta tästä ei kannata vetää yleisiä johtopäätöksiä. Työssäni työpsykologina nimittäin kohtaan aika usein pänvastaisia tapauksia. Kilttejä ja ahkeria ihmisiä valmistuu yliopistosta, mutta kaikki yliopistosta valmistuneet eivät uskallakaan tehdä itsenäistä ja laaja-alaista työtä, vaan ahdistuvat liiassa paineessa. Jos ap. olisi sattynyt värväämään tällaisen tapauksen, olisivat molemmat tyytyväisiä.
Mutta miksei "esimieheltä ruikuttamalla"? Oon luullut että on ihan normaalia siirtyä samassa talossa tehtävistä toisiin, ja luulisi että oma aloitteellisuus olisi niiden mahdollisuuksien löytymisessä tärkeää. Ei kai esimieskään oleta että onnistunut rekrytointi on pelkästään sitä että henkilö sitoutuu loppuiäkseen tehtävään, tai ainakaan mikään firma ei sitoudu vastaavasti pitämään henkilöä palkkalistoilla konkurssiin asti. Joten kun ihmiset joka tapauksessa liikkuu, niin mitä väliä sillä on onko syynä työnkuva, ylipätevyys, parempi palkka jossain muualla tai maailmanympärysmatka. Toki tajuan että voi harmittaa jos se kysely alkaa heti, ja tuntuu siltä että pian saa taas etsiä uutta ihmistä. Mutta sitä en tajua miten työmahdollisuuksista kysely talon sisältä olisi huonompi vaihtoehto kuin hakeminen hiljaa muualle ja sitten vaan lähteminen. Vai onko esimiehelle ongelma sanoa, että mitään ei ole nyt mutta pidän sinut mielessä jos jotain löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksei "esimieheltä ruikuttamalla"? Oon luullut että on ihan normaalia siirtyä samassa talossa tehtävistä toisiin, ja luulisi että oma aloitteellisuus olisi niiden mahdollisuuksien löytymisessä tärkeää. Ei kai esimieskään oleta että onnistunut rekrytointi on pelkästään sitä että henkilö sitoutuu loppuiäkseen tehtävään, tai ainakaan mikään firma ei sitoudu vastaavasti pitämään henkilöä palkkalistoilla konkurssiin asti. Joten kun ihmiset joka tapauksessa liikkuu, niin mitä väliä sillä on onko syynä työnkuva, ylipätevyys, parempi palkka jossain muualla tai maailmanympärysmatka. Toki tajuan että voi harmittaa jos se kysely alkaa heti, ja tuntuu siltä että pian saa taas etsiä uutta ihmistä. Mutta sitä en tajua miten työmahdollisuuksista kysely talon sisältä olisi huonompi vaihtoehto kuin hakeminen hiljaa muualle ja sitten vaan lähteminen. Vai onko esimiehelle ongelma sanoa, että mitään ei ole nyt mutta pidän sinut mielessä jos jotain löytyy.
No mua hiersi se, että neidot aloitti ruikuttamisen noin vuoden työnteon jälkeen. Ja kävin useaan otteeseen läpi, miten talossa edetään eli heidän työkokemuksensa ei olisi riittänyt tuossa vaiheessa vaativampiin hommiin. Toinen heistä oli aika lahjaton tapaus kaikenkaikkiaan, eli ei olisi koskaan päässyt asiantuntijaksi.
Nro 12
En oikein käsitä kaikkia vastauksia täällä.
Käsitinkö faktat oikein?
Työntekijä haki sihteeriksi, ja hänelle kerrottiin tarkalleen, mitä työ sisältää.
Nyt (ilmeisesti aika lyhyen työsuhteen jälkeen) työntekijä mankuu muunlaisia töitä.
Täällä monen mielestä työntekijä on oikeassa ja häntä pitäisi kouluttaa muihin (parempiin?) tehtäviin.
Okei. Nyt en käsitä. Saatan olla vanhanaikainen ja jämähtänyt menneille vuosikymmenille, mutta kyllähän nyt on selvää, että se työntekijä itse huolehtii siitä, että on sopiva vaatimiinsa tehtäviin. Hänen on itse koulutettava itseään ja huolehdittava riittävästä sopivuudesta.
Työnantaja voi halutessaan tarjota lisäkoulutusta tai parempaa asemaa, mutta eihän se nyt mikään pakko ole. Sihteeri tekee sihteerintöitä. Jos joku sihteeri on päässyt parempaan hommaan, niin ei se tarkoita, että kaikki sihteerit pääsevät. Ei se ole väylä suoraan pomon pallille vaan työ, johon on haettu, ja muihinkin töihin voi hakea.
Tuntuu, että nykyään sitä vastuuta omasta hyvinvoinnista jaellaan aina vaan muille eikä itselle. Voi hakea uusia töitä, jos vanha ei kelpaa. Työnantaja voi antaa vaativampia tehtäviä, jos haluaa. Mankuminen on osoitus siitä, ettei osaa tai ymmärrä kuulemiaan faktoja.
Omat toiveensa ja tyytymättömyytensä voi tuoda ilmi KERRAN. Toisen kerran, jos vastaus on ollut toiveita herättävä, mutta muussa tapauksessa voi etsiä sen uuden paikan ja todeta, että uusi paikka tiedossa, jos ette tarjoa parempaa, niin lähden. Mitä ihmeen kermaperseitä nykyajan työntekijät ovat? Että työnantajan pitäisi huolehtia työntekijän koulutuksesta, viihtyvyydestä, työtehtävistä, palkakorostuksista ihan vaan siksi, että työntekijällä olisi kivaa...
Oma vikansa, kun haki sihteerin paikkaa. En ylentäisi. Ärsyttää tuollainen tosi paljon. AP hoiti hommansa aivan niin kuin piti.
Miksei viiden vuoden työssäoppimalla oppis samaa kun viidessä vuodessa korkeakoulussa?
Minua tökkii kovasti ap:n vaatimus oikeaan tutkintoon. Se kun on niin harvalla paikalla pakollinen (sosiaalityöntekijä, lääkäri jne.) Kaikilla muilla paikoilla on henkilön ominaisuuksilla enemmän merkitystä. Maanmittausalan di:n voi hyvin nostaa hr puolelle, koneensuunnittelu di:n tietohallintoon. Kummasti toimitusjohtajanakin voi toimia vaikka autonasentaja.
Toki jos teidän talo nyt on niin spesifiä, ettei kertakaikkiaan voi, niin luulis sen akateemisen sihteerin sen tajuavan kun se hänelle kerrotaan. Jos taas vanhanaikainen tutkintolähtöisyys on vain ap:n pään sisällä...
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2013 klo 22:10"]
Sori vaan, mutta aika montaa tehtävää voi hoitaa ilman, että on alaa lukenut. Akateeminen tutkinto auttaa käsittelemään tietoa, antaa yleissivistystä jne. Esim. viestintätehtäviin moni siirtyy ihan ilman juuri sitä viestinnän koulutustaustaa.
Ehkä se duuni ei sittekään ollut ihan sitä mitä mainostitte? Ja onhan tämä henkilö voinut rekrytointivaiheessa ajatella, että tehtävän haasteet ovat riittäviä. Mutta sitten on tullut toisia ajatuksia.
Ei suoraan sanottuna minusta vaikuta kovin pätevältä HR:ltä, että mahdollisesti isossakin talossa ei ole tarjolla toista tehtävää johon siirtyä. Tai etteikö toimenkuvaa voisi laajentaa. Halvemmaksi tulee teillekin, että siirrätte hänet muihin hommiin kuin että rekrytoitte yhden ihmisen sijaan kaksi.
Minusta tuollaisia "kevyitä kielenhuoltotehtäviä" ja "PR:ää" mainostamalla mennään metsään, jos kyse on juurikin assarihommasta.
[/quote]
Kyllä ihmisellä pitää olla koulutus sekä työkokemusta työstä jota tulee tekemään. Kumpikin on välttämätön. Esim. meidän yritys ei ole mikään koulu missä asioita opetellaan. Ne pitää osata jo ennen kuin tulee taloon
[/quote]
Tuolla logiikalla kukaan ei koskaan saa lainkaan työkokemusta... Ja akateeminen koulutus valmistaa monipuolisesti kaikkiin avustaviinkin tehtäviin siinä missä vaativaan analyysiin ja asiantuntijuuteen, mutta eihän sitä AMK-pohjalta voi tajuta...
[/quote]
Akateeminen koulutus ei valmista sinua oikeisiin töihin. Mikään koulutus ei korvaa työkokemusta. Olen nähnyt lukemattomia korkeakoulu ja myös yliopistosta valmistuneita jotka eivät kykene mihinkään oikeisiin töihin. Asiantuntijaksi tullaan vain työkokemuksella. Aloitat alhaalta. Sieltä sitten kohoat korkeammalle. Suoraan koulusta ei idioottikaan ota ihmistä asiantuntija tehtäviin
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 00:04"]
Kyllä ihmisellä pitää olla koulutus sekä työkokemusta työstä jota tulee tekemään. Kumpikin on välttämätön. Esim. meidän yritys ei ole mikään koulu missä asioita opetellaan. Ne pitää osata jo ennen kuin tulee taloon
[/quote]
Fiksussa yrityksessä tajutaan, että vasta valmistuneesta voi pikku hiljaa yrityksen palveluksessa ohjata sellaisen työntekijän, jota yrityksessä tarvitaan. Ei ole taustalla vanhoja painolasteja ja opittuja huonoja työtapoja, jne.
Olette ilmeisesti taas yksi niitä yrityksiä, joiden työntekijän pitää olla alle 28-v., kaksi akateemista loppututkintoja, vähintään 10 vuotta työkokemusta joista merkittävä osa ulkomailla ja lapset vähintään jo teini-ikäisiä, ettei niitä tarvitse jäädä kotiin hoitamaan koskaan. Ei sitten ihme, että täällä parutaan, kun ei löydy näitä täydellisiä työntekijöitä. :)
[/quote]
Kyllä työntekijöitä löytyy. Katsos se ei ole työnantajan velvollisuus ruveta kouluttamaan ihmisiä.
hyödyntäkää lahjakkuudet