4-vuotias putosi jäihin. 15min veden alla. Mitkä mahdollisuudet selvitä?

Ei mitenkään. Ei selviäisi 15 minuutistakaan.

Tuntemani ihmisen alle kouluikäinen pikkuveli vajosi jäihin.

Tällöin mainittiin, että hän oli jäiden alla n. 20 minuttia.

Hän virkosi siitä täysin ja totesi vielä käyneensä tervehtimässä kuollutta mummoaan.

mutta myös mahdollista, että kuolee tai tulee pysyviä aivovaurioita.



Hullua kysellä prosentteja, kun on jo ihme, ettei heti kuollut.

Miten ne kehtaa, hävytöntä. Toivon että tuollaiselle sattuu omalle kohdalle niin loppuu tuo paskanjauhanta.

vanhempi vastaa lapsen turvallisuudesta ja jos lasketaan mäkeä paikassa, jossa mahdollisuus joutua veden varaan niin kyllä siinä on isällä miettimisen paikka.

SE vaan nyt on fakta ja sille ei voi mitään. Ainakin minä en antaisi itselleni ikinä anteeksi,jos omalle lapselle tapahtuisi jotain siksi, että en taannut paikan turvallisuutta.

Totuus on, että tätäkään hukkumista ei olisi tapahtunut, jos olisi laskettu mäkeä paikassa, missä ei ole mahdollisuutta joutua esim. veden varaan ei ole jyrkkiä penkareita, joihin voi päänsä loukata. Minä ainakin aina tsekkaan tällaiset ennekuin anna lapseni laskea.

se ärsyttää lastani, mutta on mielstäni tarpeen..tämä tapaus taas vahvisti sen, että aion olla pinko myös tulevaisuudessa.

ärsyttää kun täällä ollaan niin herkkiä, että ei saa syylistää..se ei ole syyllistämistä vaan faktan toteamista...ja sille tosiasialle ei voi mitään, että paikka ei ilmiselvästi ollut turvallinen mäen laskuun niin pienen kuin 4 vuotiaan kanssa.

Mutta jo ottaa riskejä niistä on myös kannettava vastuu...jokainen vanhempi mietii sen sisällään.

Todella toivon, että sinulle, täydelliselle vanhemmalle, ei koskaan satu virhearviota :(

vanhempi, mutta helvetin tarkka lapseni turvallisuudesta. Monet varmaan pitävät minua hikipinkona varovaisuudessani varsinkin miehet..mutta kuten sanoin..jokainen vanhempi ottaa ne riskit, jotka haluaa lapsen kanssa

jokainen vanhempi päättää itse, missä laskee lapsensa kanssa mäkeä, päästääkö taaperonsa yksin pihalle, antaako ekaluokkalaisen kulkea kouluun yksin jne.

Näistähän täällä intetään jatkuvasti. Sanon vielä kerran, että en ole parempi vanhempi kuin kukaan muukaan, mutta lapseni turvallisuutta vahdin kuin naarastiikeri...ihan juuri tällaisten tapausten takia.

Voi esimerkiksi kieltää lapsiaan laskemasta jokeen tai tielle päin, kieltää sen lumitunneleiden teon, vaatia tulemaan koulusta suoraan kotiin tai ilmoittamaan menoistaan etukäteen ym. ym. On niin monta asiaa, jotka auttavat estämään tällaisia murhenäytelmiä.

Eivät lapset aina usko, mutta silloin vanhempi ainakin on yrittänyt kaikkensa pitääkseen toisen turvassa. Kauheinta mitä tiedän on nämä vanhemmat, jotka kieltävät puhumasta onnettomuustapauksissa tehdyistä virhearvioinneista, ettei muka sille yksittäiselle uhrin vanhemmalle tule paha mieli tai vakuuttelevat, että kyllä minäkin edelleen opetan lapselleni tunneleiden tekoa ja päästän ne laskemaan jokeen päin, kun mitään ei voi ja sattuu mitä on sattuakseen. Siinä tehdään liialla helläsydämisyydellä ja höllämielisyydellä suunnatonta vahinkoa ja voidaan jopa menettää jatkossakin turhaan ihmishenkiä.

Ei siinä oikeasti ajatella sitä yksittäistä uhrin vanhempaa/vanhempia vaan ihan oma napa on lähinnä. Yritetään maagisella kohtalonuskolla vältellä vastuuta siitä, että se aina kaikkea kivaa vapaasti tehnyt oma lapsi saisikin raivarin, kun enää ei saakaan mennä laskemaan siihen kivaan mäkeen, joka vie suoraan bussipysäkille. Yritetään vältellä sitä vastuuta, että joutuisi omalle lapselle tunnustamaan, että nyt tuli tehtyä väärin, kun houkuttelin niitä lumitunneleita tekemään. Ei tehdä enää, kun niihin voikin kuolla.

kun täällä sanoo suoraan sen faktaa, että tällaiset onnettomuudet voitaisiin ehkä välttää olemalla 'pinko' ja tarkka pienten lasten turvallisuudesta vaikka lapsi kuinka kitisi vastaa niin johan haukutaan syyllistäjäksi, tunteettomaksi jne.

En ole tunteeton päinvastoin hyvin empaattinen..enkä halua syylistää ketään. Mutta kyllä se niin on, että tällsisiisa 'vahingoissa' tulee kullä ensimmäisenä mieleen se, että miksi vahempi päästi lapsen laskemaan mäkeä alueella, josaa virtaava joki lähellä.

Ainakin olisi ollut potentiaaliset mahdollisuudet välttää onnettomuus, jos olsi laskettu turvallisellä alueella...näin se vaan. ja sitä totuutta ei mikään muuta.

Hyvä, että nämä asiat nostetaan esiin vaikka kuinka syyllistäjäksi hakukuttaisiin.

Jokainen vanhempi miettiköön sisimässään mitä riskejä lapsensa kanssa ottaa. Mitä laittaa vahingon piikkin ja mitä voisi itse tehdä lapsensa turvallisuuden eteen..että niitä vahinkoja tapahtuisi mahdollisimman vähän.

Toki veden on oltava jääkylmää. Iltasanomissa tänään joku viisas sanoo että aivojen pitää lähes jäätyä, jotta hapenkulutus on minimaalista. Hän väittää että tunti olisi ollut pisin aika, mutta minäkin muistan tuon ruotsalaistytön tarinan, se tuli discoveryllä vuosi sitten, tyttö oli todellakin jään alla lähes 1h30min ja toipui lähes täysin, fyysisiä ongelmia tuli, mutta pää pelaa, luki itsensä lääkäriksi.



Iltasanomien juttu: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288537536491.html?pos=ok-nln

Tarkoitus ei ole siis syyttää ja syyllistää, kuten herkkähipiäiset ylireagoijat aina näyttävät ajattelevan. Ilmeisesti syyllisyydentunto - ymmärrys, että enpä ole omille lapsilleni opettanut tätä, enkä ole huolehtinut heidän turvallisuudestaan niin kuin pitäisi - nostaa tällaiset tunteet pintaan.

Syyllistämään pääseminen näyttää näille netin raadonsyöjille olevan elämän suurimpia iloja. No, kukin tavallaan ja jos itselleen voi asian muuksi selittää niin ei tarvitse jälkeenpäin miettiä omien kirjoitteluidensa seurauksia. "Minähän vain kerroin totuuden, kyllä se on sallittua".

Raadonsyöjän onneksi tunnistaa kirjoituksista aika helposti. Itse en yleensä viitsi niille vastailla muuten kuin kertoakseni että Huhuu, sinut on nähty. Kuten oikeassa elämässäkin myös täällä voi valita tavan, jolla ilmaisee itseään.

jotka hokevat, ettei vahingolle voi mitään.

Joka kesä näkee esim. rannalla vanhempia, jotka makaa kuin lahnat ja ottaa aurinkoa ja näpyttelee puhelinta. Parivuotiaat kahlaa yksin rantavedessä.

Tai kuten toissavuonna erään perheen 5v ja 7v lapset olivat yksin uimassa kun ei niille kuulemma mitään voi. Mieheni kävi heidät uimassa kiinni kun virta nappasi matkaan heidät uimapatjalla.

Näitä näkee nykyään jatkuvasti ja näiden lasten vanhemmat hokee, ettei voi mitään ja minkä sille voi.

Ja uskallappa sanoa sille lahnalle siellä rannassa, että se kylä kasvattaa ei ole sitä, että me tunnolliset vanhemmat hoidamme heidänkin lapsensa, alkaa tämä rääkyminen raadonsyöjistä ja marttyyrimammoista ja siitä, että on sitä ennekin tehty ja ei kukaan vahtinut.

No, jokainen vahtii lastaan sen verran kuin arvostaa sitä.

Tarkoitus ei ole siis syyttää ja syyllistää, kuten herkkähipiäiset ylireagoijat aina näyttävät ajattelevan. Ilmeisesti syyllisyydentunto - ymmärrys, että enpä ole omille lapsilleni opettanut tätä, enkä ole huolehtinut heidän turvallisuudestaan niin kuin pitäisi - nostaa tällaiset tunteet pintaan.

Syyllistämään pääseminen näyttää näille netin raadonsyöjille olevan elämän suurimpia iloja. No, kukin tavallaan ja jos itselleen voi asian muuksi selittää niin ei tarvitse jälkeenpäin miettiä omien kirjoitteluidensa seurauksia. "Minähän vain kerroin totuuden, kyllä se on sallittua".

Raadonsyöjän onneksi tunnistaa kirjoituksista aika helposti. Itse en yleensä viitsi niille vastailla muuten kuin kertoakseni että Huhuu, sinut on nähty. Kuten oikeassa elämässäkin myös täällä voi valita tavan, jolla ilmaisee itseään.

jotka hokevat, ettei vahingolle voi mitään.

Jos sinulla on jotakin hyödyllistä annettavaa keskusteluun niin ole hyvä ja esitä se. Jos ei ole niin parempi pitää leipäläpensä ummesssa. Syyllistäminen ja kauhistelu ei hyödytä ketään. Mitä vähemmän kauhistelijoita ja päivittelijöitä sitä hyödyllisempää keskustelu yleensä on.

Miten suhtaudut arkielämässä niihin sukulaisiin ja tuttuihin, jotka haluavat päivitellä ja kauhistella? Minä ainakin yritän välttää heitä kuin ruttoa, sillä heiltä ei koskaan saa mitään hyödyllistä palautetta.

Uutiset Kotimaa

Pelastussukeltajat löysivät pojan noin 70 metriä liukumispaikalta jään alta. Hän oli ollut kylmän veden alla 30 minuuttia.



Västra Nyland -lehden mukaan lapsi oli saanut vedessä sydämenpysähdyksen.



Poikaa elvytettiin tapahtumapaikalla, mistä hänet lennätettiin Medi-Helillä sairaalaan Helsinkiin.

vaan panna kädet silmille ja vikistä, että ei niille lapsille voi mitään ja ei niitä voi kieltää jos ne haluaa sinne ja tänne.

Vanhemmuus on todella hukassa.

jotka hokevat, ettei vahingolle voi mitään.

Jos sinulla on jotakin hyödyllistä annettavaa keskusteluun niin ole hyvä ja esitä se. Jos ei ole niin parempi pitää leipäläpensä ummesssa. Syyllistäminen ja kauhistelu ei hyödytä ketään. Mitä vähemmän kauhistelijoita ja päivittelijöitä sitä hyödyllisempää keskustelu yleensä on.

Miten suhtaudut arkielämässä niihin sukulaisiin ja tuttuihin, jotka haluavat päivitellä ja kauhistella? Minä ainakin yritän välttää heitä kuin ruttoa, sillä heiltä ei koskaan saa mitään hyödyllistä palautetta.

Ihmisen sydän pysähtyy kun ruumiinlämpö laskee alle 20 asteen. Aivojen lämmönsäätely loppuu kun pää jäähtyy alle 25 asteen. Pelastumista auttaa jos pää ensin jäähtyy ja sitten vasta muu ruumis, näin aivot ovat jo suojassa kun hapetus loppuu.



Hypotermiapotilasta ei saa paine-elvyttää. Lukekaa mainio pikaopas hypotermia-ensiavusta https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21013/Rautiola_P…

Olen täysin varma, että tuo isä miettii joka sekunti, että "miksi, miksi, miksi en ymmärtänyt tuota vaaraa???".



Joka ihmiselle sattuu virhearvioita. Joskus niistä ei ole haittaa, joskus ne ovat hengenvaarallisia.

Ei ole mitään syyttelyä kun toteaa, että vanhemmalla tilanteessa riskin arvio on mennyt pahasti pieleen. Tuskin kukaan syyttelee ketään mielihyvää saadakseen, vaan herätelläkseen muita että näinkin voi käydä.

Mutta mitäs siitä, ketään ei saa syyllistää ja vahinkoja vaan sattuu ja tapahtuu. Viekää vaan jatkossakin lapset laskemaan pulkkamäkeä kohti jäätä tai ajarataa--- auton alle pullkkailleitakin tuppaa olemaan harvasen vuosi.

Lapsista viis , kohan ei vanhemopia syyllitetä.

Ps. Syyllisyys on tunne, jonka tunteen mikäli kokee siihen aihetta. Syyllisyyttä ei voi olkoapäin kukaan kaataa.

te syyttelevät nimettömät paskat voisitte istua vaikka hanuri paljaana hellalle ja laittaa levyt päälle...saisitte jotain kiksejä satuttamalla itseänne kun näitä vanhempia joita tällainen suru on kohdannut...

Up

Miksi joku upittaisi neljä vuotta vanhan ketjun????

Nuoruudessani yksi kaveri putosi jäihin ja oli veden alla noin tunnin ennen pelastamista. Motorisia vammoja jäi jonkin verran, esim kävely ei oikein onnistunut, mutta kykeni kuitenkin itsenäiseen elämään. Pystyi jopa liikkumaan kolmipyöräisellä polkupyörällä. Kylmä vesi ja lapsen kropan nopea jäähtyminen pelasti.

Tapauksen traagisin osuus tuli sitten kun kaveri oli jo nuori aikuinen. Hän asui pienkerrostalossa, jossa syttyi tulipalo. Ei päässyt ulos asti pakoon hän. Kepeät mullat ja tasan ei käy onnen lahjat. Vetää kyllä vieläkin hiljaiseksi.