Minulla on ystävinä petetty vaimo ja toinen nainen.

Täältä palstalta olen oppinut, että vaatii jotenkin ylivoimaista moraalia olla pettämättä ja valehtelematta. Ei saa tuomita, ei ole mustavalkoista, elämä ei mene niinkuin suunnittelee jne.jne. Joo ei varmasti, mutta selkärankainen ja hyvällä moraalilla varustettu ihminen kykenee pysymään päätöksessään olla pettämättä. Ei petokseen niin vain tietämättään livahda, ilman että voi itse vaikuttaa..

Pettäminen on henkistä pahoinpitelyä, joka vaikuttaa perheeseen yhtä pahasti kuin fyysinenkin pahoinpitely, sitä ei vain tajuta samalla tavalla ja jäljet ovat usein piilossa ja siten mahdottomia hoitaa.

Jos löydät sielunkumppanisi, hyväksytkö sen, että hän kulkee pari kertaa viikossa mätkimässä pesäpallomailalla vaimoaan. Katsotko vierestä ja ostat hänelle pesäpallomailan vanhan mennessä rikki? Toteatko vaan, että kyllä se vanha kurppa sen ansaitseekin? Oletko yhtä syyllinen, vähän syyllinen vai täysin viaton tähän pesäpallo-operaatioon?

Niin, minä en hyväksy pettäjiä, he ovat luonteeltaan sadisteja, mutta en myöskään voi sietää yhtäkään henkilöä, joka hyväksyy ja edistää omalla toiminnallaan pettäjän tekoa. En siis voi sietää ap:n kaltaisia henkilöitäkään, koska jos joku kertoisi minulle tuosta pesäpalloepisodista, en todellakaan vaan hymistelisi,että täytyy ymmärtää ystävää, kun se ei ole aiemmin löytänyt tosi rakkautta ja täytyy ymmärtää sitä sen panoakin, kun se vaimo on varmaan ihan kamala, kun sitä täytyy ihan pesäpallomailalla mätkiä. Lapsetkin on hirviöitä, niille tekee hyvää elää mätkityn äidin kanssa. Oppivatpa elämän realiteetit heti alkuunsa.

Fyysiset vammat sentään näkyvät, henkiset jäävät piiloon ja putkahtavat esiin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen. On törkeää laittaa omat tarpeet niin tärkeiksi, että niillä oikeutetaan julmia tekoja. Ihmiset rakastuvat ja löytävät sielunkumppaneitaan, mutta ei se oikeuta mihin tahansa. Harva hyväksyy, että sen rakastumisen takia voidaan murhata vaimo, joten mikään välttämättömyys ei ole loukata ketään vain sillä varjolla, että rakastan niin kovasti. Se ei ole syy mihinkään inhottavaan toimintaan. ihmiset, jotka oikeuttavat epäreilut ja pahat teot rakastumisellaan, ovat tosiasiassa äärimmäisen pelottavia, koska periaatteessa he silloin oikeuttavat intohimomurhat ja väkivallan teot. Tein ne vain rakkaudesta...

Rakastunut ihminenkin on vastuussa teoistaan. Jos heti tekee selväksi, että meidän välillämme ei tapahdu tämän enempää, ellet tee valintaasi, ei itse osallistu toisen pahoinpitelyyn. On kuvottavaa, että joku salli lapsensa isän elää kaksoiselämää senkin jälkeen, kun sai itse asian selville, kun "onhan meillä se yhteinen lapsi". Kaikella sitä oikeutetaankin se, että voidaan tehdä ilkeitä tekoja kanssaihmisille.

En ole petetty enkä pettäjä, mutta kaipa minulla sitten on aika korkea moraali, kun en hyväksy toisen ihmisen satuttamista tahallisesti ja tietoisesti. Perustelu ei ole se, että eihän se sitä tiedä. Voihan jonkun nukuttaa ja raiskata sen tiedottomana, mutta ei se silti tee siitä teosta yhtään sen parempaa. 

Pettäminen on väärin, ja toinen nainen/toinen mies osallistuu siihen samalla tavalla kuin se, joka ojentaa sen pesäpallomailan. Kaverit, jotka ovat pettämisestä tietoisia, ovat niitä, jotka katsovat sitä pesäpallolla huitomista vierestä eivätkä tee mitään.

Itse en tee mitään tuollaisilla kavereilla. 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 13:28"]

Pettäminen on henkistä pahoinpitelyä, joka vaikuttaa perheeseen yhtä pahasti kuin fyysinenkin pahoinpitely, sitä ei vain tajuta samalla tavalla ja jäljet ovat usein piilossa ja siten mahdottomia hoitaa.

Jos löydät sielunkumppanisi, hyväksytkö sen, että hän kulkee pari kertaa viikossa mätkimässä pesäpallomailalla vaimoaan. Katsotko vierestä ja ostat hänelle pesäpallomailan vanhan mennessä rikki? Toteatko vaan, että kyllä se vanha kurppa sen ansaitseekin? Oletko yhtä syyllinen, vähän syyllinen vai täysin viaton tähän pesäpallo-operaatioon?

Niin, minä en hyväksy pettäjiä, he ovat luonteeltaan sadisteja, mutta en myöskään voi sietää yhtäkään henkilöä, joka hyväksyy ja edistää omalla toiminnallaan pettäjän tekoa. En siis voi sietää ap:n kaltaisia henkilöitäkään, koska jos joku kertoisi minulle tuosta pesäpalloepisodista, en todellakaan vaan hymistelisi,että täytyy ymmärtää ystävää, kun se ei ole aiemmin löytänyt tosi rakkautta ja täytyy ymmärtää sitä sen panoakin, kun se vaimo on varmaan ihan kamala, kun sitä täytyy ihan pesäpallomailalla mätkiä. Lapsetkin on hirviöitä, niille tekee hyvää elää mätkityn äidin kanssa. Oppivatpa elämän realiteetit heti alkuunsa.

Fyysiset vammat sentään näkyvät, henkiset jäävät piiloon ja putkahtavat esiin vuosien tai vuosikymmenien jälkeen. On törkeää laittaa omat tarpeet niin tärkeiksi, että niillä oikeutetaan julmia tekoja. Ihmiset rakastuvat ja löytävät sielunkumppaneitaan, mutta ei se oikeuta mihin tahansa. Harva hyväksyy, että sen rakastumisen takia voidaan murhata vaimo, joten mikään välttämättömyys ei ole loukata ketään vain sillä varjolla, että rakastan niin kovasti. Se ei ole syy mihinkään inhottavaan toimintaan. ihmiset, jotka oikeuttavat epäreilut ja pahat teot rakastumisellaan, ovat tosiasiassa äärimmäisen pelottavia, koska periaatteessa he silloin oikeuttavat intohimomurhat ja väkivallan teot. Tein ne vain rakkaudesta...

Rakastunut ihminenkin on vastuussa teoistaan. Jos heti tekee selväksi, että meidän välillämme ei tapahdu tämän enempää, ellet tee valintaasi, ei itse osallistu toisen pahoinpitelyyn. On kuvottavaa, että joku salli lapsensa isän elää kaksoiselämää senkin jälkeen, kun sai itse asian selville, kun "onhan meillä se yhteinen lapsi". Kaikella sitä oikeutetaankin se, että voidaan tehdä ilkeitä tekoja kanssaihmisille.

En ole petetty enkä pettäjä, mutta kaipa minulla sitten on aika korkea moraali, kun en hyväksy toisen ihmisen satuttamista tahallisesti ja tietoisesti. Perustelu ei ole se, että eihän se sitä tiedä. Voihan jonkun nukuttaa ja raiskata sen tiedottomana, mutta ei se silti tee siitä teosta yhtään sen parempaa. 

Pettäminen on väärin, ja toinen nainen/toinen mies osallistuu siihen samalla tavalla kuin se, joka ojentaa sen pesäpallomailan. Kaverit, jotka ovat pettämisestä tietoisia, ovat niitä, jotka katsovat sitä pesäpallolla huitomista vierestä eivätkä tee mitään.

Itse en tee mitään tuollaisilla kavereilla. 

[/quote]

Samaa mieltä. Ihmiset käyttävät mielellään näitä "niin vain kävi" ja " olin niin rakastunut" eivätkä ota vastuuta teoistaan. Raukkamaista! 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 00:32"]

Olen itse ollut sekä petetty, että toinen nainen.

Kaksi täysin erillistä tapahtumaa.
Olen samaa mieltä, että tällaisen läheltä kokeminen avaa ajatusmaailmaa melko paljon. Ihmisiä ei saisi tuomita niin helposti. Asiat ei aina ole yhtä mustavalkoisia, kuin miltä ne saattavat ulkopuolisesta näyttää. Ja molemmilla puolilla saattaa olla hyvin erilainen näkemys asioista. Usein ne, jotka eivät itse ole kokeneet toisena naisena/miehenä oloa tai eivät ole olleet pettäjiä, eivät voi käsittää, että asiat ei aina ole niin helppoja ja yksinkertaisia.

"On olemassa kahden ihmisen kokemus tapahtuneesta. Se, mitä todellisuudessa tapahtui, on jotain siltä väliltä."

Oma 9 vuoden suhteeni päättyi siihen, että erosimme pahaan kriisiin ajautuneesta suhteesta ja kuukausi lopullisesta erostamme oli mieheni uusi tyttöystävä jo raskaana ja parin kuukauden päästä olivat kihloissa. Otin jo itse eron raskaasti, mutta erittäin raskaasti nuo uutiset. Kihlauksesta kuulin vahingossa baarissa mieheni ystävältä. Ei tiennyt etten tiedä. Tiesin, että heillä oli ollut jotain jo ennen eroamme, mutta silloin minulla ei ollut siitä todisteita. Moni asia kuitenkin viittasi siihen. epäilin myös, että mieheni petti muidenkin kanssa, sillä viimeisen vuoden aikana hän ei ollut montaakaan viikonloppuyötä kotona, puhelin kiinni ja joka kerta saman kaverin luona yötä. Tyhmäkin tajuaa, ettei sama ystävä halua majottaa joka viikonloppu, sillä hänellä oli omakin nainen jne. Toisaalta en tahtonut myöntää itselleni, että oma mieheni voisi pettää. Tiesin sen kuitenkin sisimmässäni. Mieheni kiisti kaiken, vaikka asia oli ilmiselvä. Tästä on aikaa viisi vuotta. Puoli vuotta sitten sain kuulla eräältä yhteiseltä ystävältämme, että mies oli pettänyt minua jo kauan ennen kuin itse sitä epäilin. Häntä oli vannontettu kertomaan minulle, muttei hän ollut kertonut. Vaikka tiesin pettämisestä, oli sen ääneen kuuleminen todistettuna raskasta. Se särki kaikki hyvät muistotkin näinkin monen vuoden jälkeen.

Myöhemmin eroni jälkeen tapasin miehen, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Hän oli ystäväni ystävä ja kyselin, että kuka tämä mies on. Kuulin, että hän on naimisissa, joten päätin olla sekaantumatta. Olimme kuitenkin tekemisissä ja rakastuin silmittömästi. Samoin hän. En ole ennen enkä jälkeen kokenut mitään yhtä vahvaa kemiaa.

Hänen avioliittonsa oli isossa kriisissä ja mies puhui minulle haluavansa erota. Hän ei ollut onnellinen. Oli miettinyt eroa jo ennen minun tapaamista. Meille kehittyi suhde ja mies vannoi rakkauttaan ja sanoi ottavansa vaimonsa kanssa eron puheeksi. Olin löytänyt viimeinkin sielunkumppanin. Kun olimme olleet yhdessä kuukauden, mies kertoi vaimolleen suhteesta ja halusta erota. Mutta vaimo kieltäytyi eroamasta. Sanoi, että hän on kerran mennyt naimisiin eikä toista kertaa mene. Eikä eroa. Sanoi, että jos onnelisuutta ei saa toisesta niin sitä pitää etsiä elämän muilta osa-alueilta. Mieheltä meni pasmat sekaisin eikä saanut sen jälkeen kotona aikaiseksi muuta kuin tappelua. Minun kanssani hän jatkoi ja vannoi edelleen rakkauttaan. Sanoi järjestävänsä asiat. Mukana oli 2-v lapsi, joten siksi hän ei voinut noin vain lähteä. Vaimo olisi vienyt lapsen. Näin minulle kerrottiin, muuta sanaaminulla ei ollut. Minä olin umpirakastunut ja yritin jaksaa uskoa. Viiden kuukauden jälkeen minulta loppui usko. Lisäksi koin koko ajan äärettömän suurta moraalista taistelua itseni kanssa. En hyväksynyt tilannetta, mutten pystynyt siirtämään tunteitani syrjään. Osasin myös samaistua vaimoon, sillä olin itse ollut petetty pitkän suhteen jälkeen. Koin siis itse kovinkin ristiriitaisia tunteita. Koin pahaa oloa moraalisesti. Mutta toisaalta en voinut olla hymyilemättä ja tuntematta suuria tunteita ajatellessani tätä miestä. Se oli todella raastavaa. Olin onnellinen, mutten saanut olla onnellinen. Lopulta käskin miestä tekemään päätöksen. Joko hän valitsi kotiin jäämisen tai minut. Molempia hän ei voinut saada, sillä vaikka olin tällaisessa mukana, minulla on vahva moraali. En voinut jatkaa itseni, mutten myöskään vaimon tunteiden takia. Saatika lapsen tulevaisuuden takia. Hävisin taistelun, kuten olin olettanutkin. Mitään ei ollut tapahtunut lupauksista huolimatta ja vastassa oli todellisuudessa vaimon sijasta lapsi vai minä. Kuinka olisin voinut taistella pienen lapsen kanssa. Oli selvää, että lapsi "voittaa". Hyväksyin tilanteen, vaikka särjin sydämeni pahemman kerran. Tunsin itseni todella hyväksikäytetyksi ja menetin elämäni rakkauden. Katkaisin välit mieheen, sillä tiesin, ettemme olisi pystyneet pitämään yhteyttä vain ystävinä.

Pari vuotta meni. Minulla meni vuosi selvitä yli menetyksestäni. Mies oli silti edelleen monesti mielessäni, vaikka minulla oli ollut uusiakin suhteita. Kahden vuoden jälkeen kävin itsekseni läpi elämääni ja halusin tietää, olinko ollut elämäni rakkaudelle vain syrjähyppy, jota hän nyt jälkikäteen katuu. Lähetin hänelle viestinä sen kysymyksen. Hän vastasi ja jäin taas koukkuun. Aloimme pitämään taas yhteyttä ja olin täysin hänen lumoissaan. Tunteet, ei olleet kadonneet minnekään. Tälläkertaa mies sanoi, että nyt tietää, mitä haluaa => minut. Että tällä kertaa lapsi ei estä. Nyt heillä oli jo kaksi. Annoin hänelle uuden tilaisuuden, mutta hävisin taas. Tälläkertaa syynä oli talonrakennus. Lopetin suhteen taas, koska se ei edennyt mihinkään. Tiesin, etten koskaan tule voittamaan.

Edelleenkään en pysty syyttämään tätä miestä. Tiedän hänen rakastaneen minua, mutta hän on saatanan lapanen. Hän ei olisi koskaan tullut lähteneeksi. Hän ei tiedä, mitä tehdä elämällään ja mitä todella haluaa. Tiedän sen nyt. Silti en ole koskaan kokenut samanlaista tunnetta ja kemiaa kenenkään muun kanssa. Löysin sielunkumppanin, mutta jouduin luopumaan hänestä. Se on isoin menetykseni elämässäni. Naiset usein haukkuvat "toisen naisen" lumpuiksi ja huoriksi. Se on valitettavaa. Itse en ole lumppu tai huora. Minulla on vahva moraali ja etiikka. Ja minulla on tunteet. Menin vain tahtomattani rakastumaan ja aika ja kohde oli täysin väärä. Se, joka on kokenut rakkauden, tietää, että tunnetta on vaikea syrjäyttää järjellä vaikka miten yrittäisi. Toinen nainen saattaa tietämättänne käydä hyvinkin suurta taistelua omassa mielessään.

Jo ennen omaa toisena naisena oloani hyväksyin entisen mieheni uuden naisen. Tiesin, että heillä oli ollut suhde ennen meidän eroa. Olin suunnattoman vihainen miehelleni. Tunsin surua, vihaa, pettymystä, raivoa, katkeruutta, epäreiluutta jne. Mutta koin, että koska he olivat ihastuneet toisiinsa ja jatkoivat suhdetta, halusin olla katkeroitumatta siitä. Katkeroiduin miehelleni paljosta muusta. Mutta heidän suhde oli asia, jonka yritin selittää itselleni sillä, että meidän aika oli ohi ja tämä toinen nainen oli syytön siihen, että rakastui minun mieheeni. Minua jopa hieman huvitti se, että sen jälkeen itse rakastuin varattuun. Tiesin silloin, että olin tehnyt oikein, kun en ollut syyttänyt tätä mieheni uutta naista. Miestäni kyllä. Mutta en tätä naista. Joskus mietin, että oliko kohtalo rakastua varattuun siinä, että näkisin vanhan mieheni suhteen oikeilla silmillä. Silti olen vihainen miehelleni. Asian hyväksyminen ei poista sitä.

Kaiken tämän kokeneena olen kasvanut henkisesti paljon. Näen asiat realistisemmin ja avarakatseisemmin. Se ei tarkoita, että edelleenkään hyväksyisin pettämistä. En todellakaan. Siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää. Mutta joskus asiat menevät toisin, kuin ajattelisi. Silloin pitää vain osata hoitaa asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Oma mieheni ei hoitanut. Valehteli täysin minua aliarvioiden ja läpinäkyvästi ettei koskaan ole pettänyt minua. Mitä sillä sitten luulee saavuttaneensa. Enemmän satuttaa se, että edelleen aliarvioi minua vaikka suoraan kysyin. Ja olen sitä mieltä, että tämä varattu mies hoiti asiat myös erittäin huonosti. Olen sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen suhteeseen ja tapahtuu pettäminen/ihastuminen toiseen, niin asia pitää nopeasti käsitellä itselleen ja toimia sen mukaan. Lopettaa edellinen suhde tai lopettaa salasuhde ja tehdä jotain entisen korjaamiseksi. Olen jopa sitä mieltä, että aina pettämisestä ei tarvitse kertoa, jos se on vain yksi hairahdus ja sitten tajuaa, mitä haluaa. Mutta silloin on velvollinen parantamaan tilannetta ja tekemään töitä suhteen eteen. Se, että antaa tilanteen jatkua, on väärin. Tämä varattu mies antaa tilanteen edelleen kotona jatkua. Hyväksyin sen, että minä koin menetyksen, mutten hyväksy sitä, ettei hän tehnyt meidän suhteen loputtua mitään parantaakseen avioliittoaan, koska kerran sinne jäi. Mutta siinäkin asiassa on monia eri puolia. Jos ihminen on lyöty lyttyyn henkisesti ja muussa elämässä on stressiä, ei hänellä ole energiaa tehdä elämälleen mitään. On helpompi vain antaa elämän mennä omalla painollaan eteenpäin. Tiedän tämän myös itse eroni jälkeisen masennuksen kokeneena. Kaikkeen ei siis ole niin helppoa vastausta, että tee asialle näin ja näin. Se ei aina ole niin helppoa.

Kaikesta huolimatta sanomani oli siis: Ei kannata tuomita ihmisiä liian nopeasti. Kuulkaa ensin taustat ja molemmilta puolilta. Tuomitkaa vasta, kun tiedätte tilanteen kokonaisuudessa ja siihen liittyvät sivuhaarat.

[/quote]

Sä olet oikeasti aika säälittävä tapaus. Nuo sulle kerrotut hölinät on tyypillisiä toiselle naiselle kerrottavia jorinoita. Ja todellakin mies lähtee todellisen rakkauden perään, jos sitä rakkautta on tarpeeksi. Ei vaimo mitään lapsia voi "viedä",  isällä on ihan samat oikeudet kuin äidilläkin.

Mä en ymmärrä miksi jaksat valehdella itsellesi? Tuo mies halusi enemän seksiä kuin pikkulapsiperheessä oli tarjolla, ja parhaiten sitä saa salarakkaalta jonka pää pannaan pyörälle. 

En usko muuten hetkeäkään, että olisit ollut tuon miehen ainoa sivusuhde.

[/quote]

Pitkästi samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Lapsia ei todellakaan voi vaan viedä, vaan pariskunnalla taytyy yhdessä sopia kumman luona lapset asuvat eron jälkeen. Käsittääkseni siitä pitäisi ihan kirjallinen paperi toimittaa lastenvalvojalle jossa molempien allekirjoitukset. Jos äiti pitkän jorinan tapauksessa olisi vain häipynyt lapsi matkassaan, olisi isä voinut tehdä poliisille ilmoituksen ja se olisi sitten katsottu lapsen kaappamiseksi. Sitten tietysti eri asia jos isä ei reagoisi lähtöön mitenkään, olisi katsottu että on hyväksynyt lapsen asumisen äidin kanssa.

Toisekseen Suomessa ei tarvita toisen osapuolen suostumusta avioerolle. Avioeron kyllä saa, oli toinen mitä mieltä vain.

Surullista miten pitkän jorinan nainen ei vain kykene myöntämään että mies ei oikeasti halunnut häneltä seksiä kummempaa. En myöskään ymmärrä sitä miksi jatkoi miehen kanssa hengailua kun tiesi tämän varatuksi? Tykkää hakata päätä seinään ilmeisesti?

Luultavasti mies ei koskaan edes kertonut vaimolleen tästä toisesta naisesta eikä siis eroa ikinä suunniteltu. Olipahan vain helppo keino koukuttaa toinen nainen suhteeseen. 

6: Olitko koskaan itse yhteydessä vaimoon, jota petitte? Nimittäin  jos et, niin sinulla on vaan petturimiehen versio asiasta. Mies tuskin on edes puhunut sinusta ja erosta vaimolleen, vaan vedätti sua ihan sadalla. Oli onneton jne. Jos oli niiin onneton, miksi hankki toisenkin lapsen ja rakens iomakotitalon? Anteeksi vaan, mutta kuulostat vaan syrjähypyltä miehen elämässä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 12:58"]

Mikään ei näimmä muutu vaikka aika kuluu.. Harvoin kuulee että miehet haukkuvat, mollaavat ja raivosta ja vihasta pihisten huorittelevat näitä kakkosia. Naiset sen sijaan ovat ensimmäisenä naulaamassa ristille kakkosnaisen kuulematta mitään selityksiä. Huora mikä huora. Nämä korkean moraalin omaavat pyhimykset saattavat vielä joskus yllättyä mitä elämä tuo eteen. Mahtaa olla elämä ankeata noin mustavalkoisten lasien kautta katseltuna. Joskus ne lasit toivottavasti tippuvat ja ymmärrys kasvaa. Sitä odotellessa.

[/quote]

Älä nyt jaksa. Väitätkö muka tosiaan, että miehiä ei oikeestaan haittaa jos naapurin pera käy vähän höyläämässä omaa muijaa?

Eiköhän aika moni mies ole päässyt sairaalakuntoon, osa hengestäänkin sen myötä kun on käynyt ilmi, että joku toinen mies on sitä omaa muijaa pannut.

[/quote]

Ei välttämättä haittaa. Vaikka Pera olisi Petra joka höylää vaimoa. Ihan sama. Ei toista voi omistaa ja rakkaus ei ole mustasukkaisuutta.

Juu ketään ei omisteta ja rakkaus ei ole sama, kuin mustasukkaisuus. 

Vielä jotenkin oksettaa se näkökulma että toinen nainen on miehelle vain ylimääinen pano. Sitä toitotetaan. Miehenä täytyy kyllä kumota tuo.

:/

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 13:21"]

Täältä palstalta olen oppinut, että vaatii jotenkin ylivoimaista moraalia olla pettämättä ja valehtelematta. Ei saa tuomita, ei ole mustavalkoista, elämä ei mene niinkuin suunnittelee jne.jne. Joo ei varmasti, mutta selkärankainen ja hyvällä moraalilla varustettu ihminen kykenee pysymään päätöksessään olla pettämättä. Ei petokseen niin vain tietämättään livahda, ilman että voi itse vaikuttaa..

[/quote]

Noin minäkin ajattelin joskus nuorena idealistina. Varaudu tulevaisuuteen ja lukkiudu häkkiin.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:05"]

Juu ketään ei omisteta ja rakkaus ei ole sama, kuin mustasukkaisuus. 

Vielä jotenkin oksettaa se näkökulma että toinen nainen on miehelle vain ylimääinen pano. Sitä toitotetaan. Miehenä täytyy kyllä kumota tuo.

:/

[/quote]

Mutta missä ovat ne pettäjät, jotka kiinni jäätyään vakuuttelevat puolisolleen, ettei ketään voi omistaa, mustasukkaisuus on turhaa ja ettei se toinen ollut pelkkä pano?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:05"]

Juu ketään ei omisteta ja rakkaus ei ole sama, kuin mustasukkaisuus. 

Vielä jotenkin oksettaa se näkökulma että toinen nainen on miehelle vain ylimääinen pano. Sitä toitotetaan. Miehenä täytyy kyllä kumota tuo.

:/

[/quote]

Mutta missä ovat ne pettäjät, jotka kiinni jäätyään vakuuttelevat puolisolleen, ettei ketään voi omistaa, mustasukkaisuus on turhaa ja ettei se toinen ollut pelkkä pano?

[/quote]

Minä myönsin ihan suoraan, että olen rakastunut. Tosin olen nainen, ei ole tarvetta kutsua ketään pelkäksi panoksi. Minua ei voi omistaa, toinen ihminen on omilla teoillaan ansaittava. Eksäi tiesi tämän ja silti sikaili mennen tullen, jossain vaiheessa siinä vain sitten käy niin, että paskassa suhteessa saattaa rakastua toiseen, eikä sitä ennen tajua, miten onneton onkaan ollut jo pitkän aikaa. Ihminen on hyvä pettämään ennen kaikkea itseään. Kaikki pettäjät eivät ole paskiaisia, tunnen ihmisen, jota pahoinpideltiin ja hänet raiskattiin suhteessa, meni ja rakastui toiseen mutta suhde alkoi yhden illan petoksella, kenellä olisi pokkaa mennä sanomaan, että sinä kamala nainen minkä teit? 

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:05"]

Juu ketään ei omisteta ja rakkaus ei ole sama, kuin mustasukkaisuus. 

Vielä jotenkin oksettaa se näkökulma että toinen nainen on miehelle vain ylimääinen pano. Sitä toitotetaan. Miehenä täytyy kyllä kumota tuo.

:/

[/quote]

Kyllä vielä oksettavampaa on se, jos mies tällä perustelee sellaisessa valheessa elämisen, mitä sivusuhteen ylläpito edellyttää.

Jos nyt yrität tosiaan väittää, että mies välittää kummastakin naisesta, niin eikö silloin ole erityisen kuvottavaa, kuinka paljon mies näille kummallekin valehtelee?

Se henkinen pahoinpitely, minkä pettäjä puolisolleen ja lapsilleen aiheuttaa on traumaattista ja niitä seurauksia maksetaan vuosia. Pettäjä on myös huono vanhempi asettaessaan lapsensa sellaiseen tilanteeseen, josta väistämättä aiheutuu kriisi perheeseen. Sekä puolisonsa/tulevan entisen puolisonsa tilanteeseen, jossa tämä ei voi suhtautua positiivisesti ihmiseen, joka on tullut kolmanneksi pyöräksi.

Erityisen raskasta on, jos tämä kolmas pyörä vielä päätyy pettäjän puolisoksi ja petetty puoliso joutuu jakamaan lapsensa heidän kanssaan. Tällöin pettäjä on laittanut puolisonsa/ex-puolisonsa ja lapsensa mahdottomaan tilanteeseen. Henkilö, jonka kanssa perhe on rikottu pitäisikin ottaa vastaan uutena perheenjäsenenä ja lapsien ja e-puolison suhtautua tähän asiallisesti ja jakaa elämä tämän uuden tuskaa aiheuttavan tuttavuuden kanssa.

Lapsien kannaltahan on oleellista, että vanhemmat ovat väleissä ja suhtautuvat toisiinsa asiallisesti ja hoitavat ja huomioivat lapset. Pettämistapauksessa alkuasetelma on niin kiero ja aiheuttaa suurta tuskaa, että pettävä puoliso asettaa ex-perheensä mahdottomaan tilanteeseen.

Tässä ei auta vanhemmiten henkinen kasvu, sielunkumppanuus, rakastuminen tai tuomitsematta jättäminen. Pettäjästä paljastuu itsekäs, selkärangaton ihminen ja kolmannesta pyörästä myös löyhän moraalin jakava henkilö. On vaan asioita, joissa ei ole harmaita alueita. Jos haluaa erota puolisostaan, sen voi käsitellä puolisonsa kanssa. Ja aloittaa vasta eron jälkeen uuden suhteen.