Lue keskustelun säännöt.
Päätin jo ennenkuin tulin raskaaksi kummastakaan olla imettämättä.
31.01.2013 |
Esikoista imetin sairaalassa ja se oli tuskaa.. Lähipiirissä en ole tavannut imettäviä äitejä eikä vanhempani ole minuakaan imettänyt.. Se oli tuskaa. rinnat haavoja täynnä ja verillä, minulle kasvoi uusia punaisia pahkuroita nännin viereen, itkin imettäessä, vauva vain huusi kun ei saanut maitoa yhtään ja imu oli väärä ja kätilöt puristelivat rintoja ja aina vauvan imiessä oli jälkisupistuksia.. itkettää kun ajattelenkin tuota aikaa.. kotiin päästyämme vauva ei osannut imeä tuttipulloa koska oli saanut rintaa sairaalassa ja minä itkin sängyllä ja olin vankina siellä n. 2 tuntia rinnat verisinä ja itkien kivusta, sitten hkä vauva nukkui tunnin ja sama tuska taas alusta. Pelkäsin, koska alle minuutin välein esikoiseni alkoi huutaa kun imuote lähti pois eikä rintakumikaan auttanut.. vihdoin pullosta alkoi syödä kahden viikon aikana tietystä pullopäästä... Ja toisen kohdalla en edes imettänyt sairaalassa. huonekaverini, ensisynnyttäjä kävi samoja läpi ja itki iltaisin.. syötin kuopustani pullosta alusta alkaen ja kaikki sujunut hyvin.. kerroin huonekaverille että olen kokenut saman ja hän päätti jatkaa pullon kanssa ja hänen vauvansa rauhottui.. muita kokemuksia? JEPULIS! TUNNEN SYYLLISYYTTÄ jos sitä halusit kysyä, ja minua hävetti kuopuksen kanssa kätilöiden seurassa. ja hövettää kun jotkut kysyvät miksi en imetä, mutta pullo on niin mun juttu ja vauvani myös, joten PAINUKAA HELVETTIIN PAKKOIMETTÄJÄT!!!
Kommentit (23)
Enkä kysynyt syytä, miksi mutta hän ei edes halunnut imettää . Eikä se mulle mielestäni edes kuulunut.
Vuosia myöhemmin, kerran oltiin aika paljonkin kännissä niin hän avautui mulle tuosta asiasta ja kertoi että hänellä on takanaan vuosien terapiat ja taistelut oman kropan hyväksynnän kanssa. Että opettelee varmaan koko ikänsä käsittelemään niitä asioita. Hän oli joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi lapsena, useitten vuosien ajan.
Silloin jos koska olin onnellinen siitä että olin osannut edes joskus pitää pääni kiinni. Enkä ikinä kysellyt mitään hänen vauvan ruokinta jutuistaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus on meilläkin pullolapsi, mutta se taas johtui siitä, että kuopus ei oppinut imemään.
Huomaan, että samoin kuin minäkin tunnet syyllisyyttä asiasta. Tuon takia minäkin ärsyynnyn helposti imetysmyönteisten kommenteista. Eräskin ihastuttava kansankynttilä totesi, että jos hän olisi ollut minun paikallni, hän vain ei olisi voinut olla imettämättä. Se oli niin nerokas kommentti, että en oikeasti oikein keksinyt mitään hyvää vastausta. Siis hän olisi antanut lapsen kuolla nälkään (ei saanut ravintoa imemällä, vaikka maitoa siis kyllä oli tarjolla, ei vain jaksanut imeä tehokkaasti) ja mieluummin asioinut sosiaalitoimiston kanssa (lääkäri uhkasi tehdä ilmoituksen, kun lapsi oli aika nälkiintynyt neuvolan ja imetystuen idioottimaisista neuvoista johtuen).
Tiedän, että kaikki eivät ole aivan yhtä idioottimaisia kuin tämä, mutta uskomattomia kommentteja olen saanut kuulla.
Tuohon nännikipuun itselläni auttoi rintakumit ja niitä käytin esikoisen imetyksessä ekat 4 kk. Tiedän, että ei auta kaikilla, joillakin vauvoilla se imuote on aika hurja ja kumit lentävät helposti.
KOeta päästä asiasta yli. Idiootteja riittää meissä äideissäkin.
Paitsi etten yksinkertaisesti suostunut edes yrittämään imetystä. En todellakaan halunnut, että joku kovakourainen kätilö tulee ja tarraa tissiin kiinni. No, asenne kätilöillä oli kyllä sen mukainen. Kiitti vaan, Naistenklinikan imetysnatsit!
Jos saan vielä kolmannen lapsen, niin ehdottomasti korvikkeella pulloruokinta, ihan synnäriltä saakka. Tää on niin meidän perheen juttu, joten ap, ymmärrän sua täysin!
Ja nuo luusereita huutelevat voi mennä sinne oman äidin tissiä lupsuttamaan, iästä riippumatta.
niin miksi edes yritit imettää? Kai se nyt oli tuhoontuomittu homma, jos kerran olit päätöksesi jo tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en aijo imettää. haukkukoot kuka vaan luuseriksi. mutta tuskin imetän.
Jos et halua imettää, sitten et imetä.
Saahan kaupoista pulloja ja korvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos vauvalla imuote on oikea, se kipu MENEE OHI! Jos siis on halua oikeasti imettää, niin ei siihen oikein auta vierustoverin mustamaalaamiset :)
Aina saanut asiallista kohtelua sairaalassa, neuvolassa, ihan missä vain. Otin siis estolääkkeet synnytyksen jälkeen ettei maito nouse. En minä tunne huonoa omaatuntoa, nämä asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun otsikkos ja tekstis on ihan ristiriidassa keskenään.
"Päätit ennen raskautta kummastakaan olla imettämättä?" Ja sitten kuitenkin oot taistellut rinnat kipeinä imetyksen takia?
Noh, ei siinä mitään. Oli miten oli. Pääasia, että oot lapsesi ruokkinut.
niin miksi edes yritit imettää? Kai se nyt oli tuhoontuomittu homma, jos kerran olit päätöksesi jo tehnyt.
koska en kehdannut kieltäytyäkkään ja se oli ainut vaihtoetho kätilöiööä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei onnistunut imetys kahden ensimmäisen kohdalla. Kolmannen kohdalla päätin etten edes yritä. Yritin kuitenkin, yllätyksekseni se onnistui ja pidin siitä. On ollut yksi hienoimpia asioita elämässäni. Näinkin voi käydä, en tosiaan olisi uskonut :)
ja en todellakaan tiennyt sitä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun otsikkos ja tekstis on ihan ristiriidassa keskenään.
"Päätit ennen raskautta kummastakaan olla imettämättä?" Ja sitten kuitenkin oot taistellut rinnat kipeinä imetyksen takia?
Noh, ei siinä mitään. Oli miten oli. Pääasia, että oot lapsesi ruokkinut.
siksi siis kärisin ja kotona ei esikoine osannut sitten pullostakaan imeä...
Siltikin imetyksen alut, varsinkin esikoisen imetyksen, oli kuvailemallasi tavalla vaikeita.
Sattui, kirosin, halusin jatkaa ja vasta myöhemmin imetys tuntui palkitsevalta ja hyvältä. Imetin jokaista lasta vähintään 1,5 vuotiaaksi:) Esikoisen imuote oli aluksi hyvin huono ja ei sitten koskaan aivan täydellinen. Rintakumi auttoi imetyksen alkuun. Riemuitsin silti onnistumisesta:)
Ketkä lopettivat imetyksen lyhyeen, eivät välttämättä päässeet helpolla hekään. Ei siis ollut helppoa, kun EIVÄT HALUNNEET imettää, mutta rinnat olisivat tuottaneet maitoa. Rintatulehduksia heillä...
mutta maito ei koskaan noussut. Sitä ei saatu nousemaan edes lääkityksellä. Lopulta lapsi alkoi hylkimään rintaa ja se oli sitten siinä.
Myös minä olen saanut "hyviä ohjeita", mutta yritän ajatella, että neuvojat eivät tiedä mistä puhuvat.
Sen on jokaisen oma asia. Sen vaan halusin sanoa, että jos haluaa imettää ja vaikka alussa kokemukset olisivatkin tuollaisia ap:n kuvailemia, ne menevät pian ohi ja hommaa alkaa sujua viimeistään parissa viikossa. Sen jälkeen (siis viimeistään) imetys on todella antoisaa myös äidille, se on tosi suloista ja helppoa.
Itselläni ei sen kummempia ongelmia ole ollut, mutta toisaalta mä olen myös suhtautunut imetykseen aina aika kiihkottomasti. Musta se nyt vaan on aina ollut tosi luonnollista ja helppoa.
Eiköhän kuulkaa kummassakin ole hyvät ja huonot puolet. Kumpaakin on kokeiltu, mutta en voisi kyllä suu vaahdossa asettua kummankaan puolelle.
en aijo imettää. haukkukoot kuka vaan luuseriksi. mutta tuskin imetän.
täynnä kirjoitushäiriöitä. Mistäköhän kertoo?
Se äidinmaito nyt on vain niin hyvää kuin äidin kroppa pystyy tuottamaan. Ei se äiti mikään ihmelehmä ole. Lääkejäämät, yksipuolinen ruokavalio allergioiden vuoksi + muut kemikaalijäämät... TODELLA ylivertaista vastasyntyneen ruokaa.
Meillä korvikevauva oli todella pahasti maitoallerginen ja onneksi oli korvikkeella, sillä lääkärin mukaan lasta olisi huudatettu rinnalla vielä toiset 2kk, imetysdieetin turvin. Nyt lapsi sai jo alle 2kk iässä diagnoosin ja oikean korvikkeen. Maitoon lapsi reagoi synnäriltä saakka ja OKSENSI AINA LUOVUTETUN ÄIDINMAIDON. HA- korvike synnärilläkin sentään pysyi sisällä edes auttavasti ja paino ei laskenut valtavasti.
Täällä äidit kertoo että äidinmaidossa on niin valtavasti vasta-aineitakin, että se on siksikin korviketta parempaa. No on siinä suoja vatsapöpöjä vastaan, mutta ei sen kummempaa. Maitohappobakteerit käyttöön ja tasoissa ollaan.
Kyllä siinä rintamaidossa on vasta-aineita äidin rokotuksistakin tutkimusten mukaan, mutta eihän se kenelläkään imeydy omiksi vasta-aineiksi. Jos joku kehtaa väittää muuta, vastatkoon asiallisesti näihin kysymyksiin:
a) jos äidinmaidossa olevat vasta-aineet "imeytyvät" lapsen omiksi vasta-aineiksi, miksi lapsi pitää rokotuttaa ihan samoja tauteja vastaan?
b) jos äidinmaidossa olevat vasta-aineet imeytyvät toisen ihmisen vasta-aineiksi, miksi kaikkia rokotteita ei anneta suun kautta? ( Suolisto/vatsalaukku tuhoaa tiettävästi lähes kaikki sinne joutuneet partikkelit, rota-rokote on suolistovirus joten lapsi sairastaa rotan rokotteen annon jälkeen. Tämä siis jätettäköön pois esimerkeistä. )
c) Kuka tämän edellisen kirjoittajan ylensi Imetys-Jumalaksi tuomitsemaan toisten imetyspäätöksiä?
Loppukaneettina on pakko vielä sanoa, että toivottavasti et ole niitä NKL:n imetysnatseja. Toisaalta, se johon kalikka kalahtaa...