Lääkäreistä ja ammattitaidosta
Nykyajan lääkärit eivät tutki potilasta vaan oman erikoistumisalaansa kuuluvaa pientä osaa potilaasta. Väitänpä, että näin he eivät näe metsää puilta.
Yleislääkäritkin hoitavat vain yhtä oiretta kerrallaan. Esim. eräs lääkäri tokaisi kärsimättömästi, että vain yksi oire kerrallaan ja muita oireita varten pitää varata uusia aikoja!
Kerronpa esimerkin siitä, miksi tämä trendi on kaikkea muuta kuin asiakasystävällinen. Menin lääkärille reilu vuosi sitten melkoisen oirelistan kanssa. Yksinään jokainen oli vähän "mitätön" mutta yhdessä saivat huolestumaan. Lääkärikin taisi huolestua, kun määräsi liudan labrakokeita, keuhkokuvat ja sydänfilmin. Kun kuulin tulokset, lääkäri onnitteli ja totesi, että olin terve kuin pukki. Hämmentyneenä väänsin jo itkua, kun osa oireista olivat jo niin pahoja, että vaikeuttivat elämääni. Tällöin sain lähetteen erikoislääkärille yhden oireen perustella. Tästä sain diagnoosin ja seurantakäynnit sairaalaan säännöllisesti. Siellä tutkittiin ja hoidettiin vain yhtä oireistani, mutta se poiki lähetteen toiselle erikoislääkärille, kun huomattin ns. sivuoire tutkimusten perusteella. Sain tästä diagnoosin ja käynnit toiselle erikoislääkärille säännöllisiin tarkastuksiin.
Muiden oireiden kanssa kamppailin aikani, menin yksityiselle erikoislääkärille ja sain yleistilaani helpottavan hoidon/tuen, josta kävin seurannassa sairaalassa kolmannella osastolla. Yksikään sairaalan lääkäreistä ei ollut/ole kiinnostunut muusta tilastani. Nyt sitten ramppaan vielä työterveyshoitajalla, työspsykologilla ja jälleen kerran yleislääkärillä näistä muista oireista. Ihan saan diagnoosia diagnoosin perään eikä yksikään lääkäri pysähdy ihmettelemään, miten näitä sairauksia löytyy kuin tyhjästä, kun oikein tutkitaan ja hutkitaan mutta kukaan ei mieti, mikä voisi olla kokonaisuudessa vialla. Olen jo kuullut, että sairaus 2 voi aihettaa myös sairauden 1 enkä tarvitsisi sairauden 1 hoitoa. Tosaalta sairaus 1 voi aiheuttaa sairauden 3, ja nro 3 molemmat muut. Että silleen...
Olenko moniongelmainen ja hyvin sairas 30+-vuotias vai olisiko nyt niin, että sitä metsää ei nähdä puilta, kun kukaan ei katso kuin yhtä oiretta kerrallaan ja kokonaisuus unohdetaan?
Kommentit (13)
Täällä pärjää, jos sairastat vain yhtä sairautta. Mutta jos sattuu sairastamaan useampaa sairautta niin kukin lääkäri hoitaa vain omaa erikoisalaansa, eikä kokonaisuutta.
liukuhihnatyötä. Usko vaan, että lääkärikin nauttisi voidessaan rauhassa tehdä työtään. Jos ajat on 15-20min välein ja aikaa käyttää 40-60min /potilas on puolilta päivin pari- kolme tuntia aikataulusta jäljessä. Se vasta kurjaa oliskon:(
ja se taas tekee stressiä ja se taas vaikuttaa käytökseen.
Silti ihan näin asiakkaan näkökulmasta tympii, kun lääkäri kehuu minun olevan terve, jos jotain ei löydy hänen määräämistään testeistä tai ylipäätään viis välittää oireista ja tuijottaa vain sitä yhtä diagnoosia.
Pitäisikö tälle tehdä jotain? Ei ihan joka helvatan juttuun tarvitse määrätä lääkekuuria vaan ennemminkin etsiä sitä yhtä selittävää tekijää, jonka poistamalla voisi koko olotila ja mahdolliset muutkin oireet poistua.
On oikeasti pelottavaa mennä lääkärille, kun jo etukäteen tietää, ettei sieltä saa apua vaan vain leiman yhden oireen päälle ja muista ivallisen hymyn (tyyliin kuvittelet vaan, ei sovi tähän diagnoosiin).
Ap
diabetes, keliakia? Ei ne osaa hoitaa kuin yhtä asiaa....
mutta edelleen on oireita, joita ei voi selittää näillä sairauksilla tai ainakaan ne ongelmat eivät ole poistuneet näiden sairauksien hoidolla.
Pitäisi olla edes yksi taho, jota kiinnostaisi ihminen kokonaisuutena, niin kuin entisajan perhelääkärit. Tällainen pirstaleisuus takuulla jättää paljonkin huomaamatta ja ennen kaikkea potilaalle tulee vain tunne, ettei häntä huomata eikä häntä kuunnella.
Yksi diagnosoitu sairauteni ei edes oireile ja silti siihenkin on lääkitys... Tuntuu, että potilas saadaan hiljaiseksi lääkkeillä ja siinä kaikki.
Ap
Kaksi vuotta pyörin koneistossa, yksityisen ja julkisen välillä, kaksi diagnoosia, molempiin omat hoidot/lääkkeet.
Näiden kahden diagnoosin aiheuttaja on todennäköisesti kolmas, jota taas yhden lääkärin mielestä ei ole, ja siten ei myöskään hoideta, vaikka hoidolla voisi poistua kaksi ensimmäistä diagnoosia.
Ap varmaan ymmärsi, muut ehkä eivät.. mutta näin sekavaa tosiaan terveydenhoito on, varsinkin, jos oireita on paljon erilaisia.
Annoin periksi ja tulen toimeen jotenkin. Seuraavan kerran menen lääkäriin tosiaan vasta "pää kainalossa".
Kaksi vuotta pyörin koneistossa, yksityisen ja julkisen välillä, kaksi diagnoosia, molempiin omat hoidot/lääkkeet.
Näiden kahden diagnoosin aiheuttaja on todennäköisesti kolmas, jota taas yhden lääkärin mielestä ei ole, ja siten ei myöskään hoideta, vaikka hoidolla voisi poistua kaksi ensimmäistä diagnoosia.
Ap varmaan ymmärsi, muut ehkä eivät.. mutta näin sekavaa tosiaan terveydenhoito on, varsinkin, jos oireita on paljon erilaisia.
Annoin periksi ja tulen toimeen jotenkin. Seuraavan kerran menen lääkäriin tosiaan vasta "pää kainalossa".
Minulla tosin oireet ovat ns. pelottavia eli ravaan lääkäreissä ja saan hullun leiman (masennusdiagnoosiakin on jo ehdotettu!),kun en vain uskalla olla menemättä...
Tosin väitän, että tällainen yhden oireen tuijottaminen on nykytrendi laajemminkin. Kun valitat päänsärkyä ja kurkkukipua, mitä hoidetaan? Epäilläänkö flunssaa vai väännetäänkö isot magneettikuvaukset päästä? Vai todetaanko niin kuin työkaverilleni, että kaikilla on joskus päänsärkyä ja se on vain siedettävä?
Ap
osa oireista pelottavia, joiden vuoksi oli pakko hakeutua lääkärille. Pään magneettia, ultria, verikokeita tietty ja lopulta selkäydinpunktio.. jossain vaiheessa ajattelin jo kuolevani, mutta hengissä ollaan!
Ja aika monta diagnoosia olisin matkan varrella saanut, jos vain olisin huolinut, myös masennuksen, kuten sinäkin, huonon kunnon (no on kyllä, mutta varsinainen sairaushan tuo ei ole ;)). Fibromyalgia oli suosituin, jota tarjottiin, sellaisena "yleispelastuksena", jotta menehän kotiisi.
Loppuiko oireet vai etkö vain välitä?
Toivoisin niin, että saisi edes osan oireista kuriin, mutta kaksi uutta vain tullut vuosien saatossa lisänä.
Ap
nykyä ihan hyvin juttuun itseni kanssa. Se tietämättömyys, mistä kaikki johtui, oli pahinta.
Ja pelko kun väistyi (tajusin, ettei sairauksiini kuole..), siedin kipuakin paremmin. Osaan oireista en reagoi heti (tarkoituksella), etten joutuisi samaan paniikkiin ja usein ovat sitten helpottuneet jonkin ajan kuluttua, jolloin tiedän, että kuuluvat sairauteeni. Tässä on tosin korvaamattomana apuna ollut vertaistukipalsta, jossa tiedetään sairaudesta paljon enemmän, kuin yksikään tapaamani lääkäri on tiennyt.
Mutta tuo kokonaiskuvan puute on todella suuri ongelma mielestäni ja aiheuttaa järjettömiä kustannuksia terveydenhoidossa. Puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, jotka heijastuvat koko perheeseen.
Omani miettii aina kaikki vaivat "kokonaisuuden kautta".
Monia erillaisia oireita,ihmeellisiä,outoja. Lääkärit vain naureskelivat tyyliin: lihasoireita. Joo, kunnes eräs sairaanhoitaja näki oireen jota muut (lekurit)eivät olleet havainneet.
Nyt isot tutkimukset käynnissä.
tuloslaskennalliseksi.
Eipä siinä pysty asiakkaan kuulemisia kuuntelemaan, kun on koko ajan aikataulusta jäljessä.